Aurajoen ylittävässä Turun Myllysillassa havaittiin lauantaina notkahdus. Silta on nyt keskiosastaan kuopalla jo yli metrin, silta on kulkukiellossa ja sen purkamistakin harkitaan.

Sillan suunnitellut tekniikan tohtori Matti Ollila arvioi Turun Sanomissa, että notkahdus ei johdu sillan rakenteista, vaan Aurajoen jään paineesta maatukia kohtaan. Jää painaa savista jokipenkerettä ja sillan paaluja siten, että kumpaankin rantaan kohdistuu noin 400 tonnin paino. Tätä riskiä ei osattu ottaa huomioon siltaa suunniteltaessa 1970-luvun alussa. Silloin suurin huolenaihe oli, miten silta voidaan perustaa Turun tunnetusti vaikeisiin olosuhteisiin.

Rakennuslehti teki siltatöistä jutun 27.2.1975. Keskustelua käytiin jo silloin sillan mahdollisesta kestävyydestä. Erityisesti epäiltiin, että rakennuspaikalla oleva kymmenien metrien vahvuinen savi liikkuessaan saattaa aiheuttaa vaurioita siltarakenteille ja paaluille. Rantojen savi liikkuu jokeen päin muun muassa liikenteen aiheuttamien kuormitusten johdosta. Matti Ollila osoitti selvityksissään, että tästä ei aiheudu riskiä siltarakenteille. Kaupunki vaati silti rakenteille suurempia varmuuksia kuin suunnittelija oli esittänyt.

"93 metriä pitkä silta rakennettiin kahdeksan noin 50 metriä pitkän kaivinpaalun varaan. Tekniikan tohtori Matti Ollilan mukaan kaksi kaivinpaalua sillan molempiin päihin olisi riittänyt, mutta rakennuttajan vaatimuksesta varmuutta lisättiin ja paalujen lukumäärä kaksinkertaistettiin. Perinteisiä massiivisia maatukia siltaan ei tullut ollenkaan", Rakennuslehti kirjoitti.

Maailman ohuin siltarakenne

Suunnittelukilpailuun tuli 26 ehdotusta. Insinööritoimisto Paloheimo & Ollilan yksiaukkoinen ehdotus herätti heti huomiota rakenteensa vuoksi. Sitä kehuttiin jopa Euroopan kauneimmaksi. Massiivisia ja moniaukkoisia ratkaisuja pidettiin Turun jokimaisemaan soveltumattomina. Toisaalta ehdotettu esijännitetty ja stabiloitu erikoiskehärakenteinen silta oli maassamme täysin tuntematon. "Tämäntyyppistä siltaa ei ole rakennettu missään päin maailmaa yhtä ohuena rakenteena", Matti Ollila kertoi 1975.

Rakenteellinen turvallisuus pyrittiin varmistamaan sillä, että ruotsalainen professori Mogens Lårenssen toimi sekä siltasuunnittelun että rakennustöiden ylivalvojana. Valvontatöissä oli mukana kaksi muutakin ruotsalaisprofessoria.

"Siltarakenne on sikälikin mielenkiintoinen, että se on ainoastaan yhden kerran staattisesti epämääräinen rakenne, joten sitä koskevat laskelmat on helppo tehdä käsin. Tosin silta on konstruoitu 31:een tietokoneajoon pohjautuen. Tietokoneajossa ei ole esiintynyt poikkeamia tarjousvaiheessa tehtyihin käsilaskelmiin verrattuna", kerrottiin Rakennuslehden jutussa.

Etumerkki lipsahti vääräksi

Kun silta heti seuraavana kesänä alkoi painua, huomattiin, että sillan tietokonelaskelmissa yksi etumerkki oli vaihtunut. Vuonna 1987 Turku pyysi VTT:ltä arvion sillasta. VTT:n mukaan sillan painuminen oli saavuttanut 40 sentin riskitason, mikä edellytti liikenteen rajoittamista ja sillan vahvistamista.

Matti Ollila ampui Rakennuslehteen 26.2.1987 lähettämässään kirjoituksessa VTT:n
arvion "puhtaaksiviljellyksi tekniseksi vähämielisyydeksi". Hän piti esitettyjä vahvistamistoimia rahan tuhlauksena ja jopa siltarakenteelle vaarallisina. Vahvistus perustui ruotsalaisen silta-asiantuntijan ideaan kohottaa siltaa lisäjännitteiden avulla. Ollilan mukaan sillan taipuma oli pysähtynyt 30 senttiin. Talvella jään paineesta aiheutuvaa tilapäistä lisätaipumaa oli vain noin 3 senttiä.

VTT:n professori Erkki K. M. Leppävuori vastasi lehdessä Ollilalle, että sillan painuminen on jatkunut. VTT ei ollut osallistunut ruotsalaisen vahvistusmenetelmän kehittämiseen, mutta Ollilan oman vahvistussuunnitelman VTT oli tyrmännyt toteuttamiskelvottomana.

Kaupunki yritti saada suunnittelutoimiston ja suunnitelmat tarkastaneen ruotsalaisen ylivalvojan vastuuseen painumista, koska sen mukaan tehty merkkivirhe oli aiheuttanut kolmasosan painumista ja toinen kolmasosa oli syntynyt suunnittelutoimiston tekemistä korjaustöistä. Lopulta kaupunki teki kuitenkin noin 4 miljoonan markan vahvistustyöt omalla kustannuksellaan.

Tekniikan tohtori Eino Niemelä arvioi silloin, että noin 15 senttiä taipumasta aiheutui betoninormeista, joihin betonin kilpailukyvyn turvaamiseksi ei ollut otettu mukaan viimeisimpiä tietoja esimerkiksi betonin kimmokertoimesta ja hiipumasta.

Seppo Mölsä