siirry sivun sisällä: navigaatio | sisältö
« Takaisin

Kuka söi talosi?


Tupajumien narskunta seinähirsissä on nykysuomalaisille tuttua lähinnä vanhojen kertomuksista. Tupajumia ja sen lähisukulaista hirsijumia esiintyy suomalaisissa puutaloissa silti yhä. Niiden tekemät reiät ovat kuitenkin pieni harmi verrattuna hevosmuurahaislauman tai tupajäärien aiheuttamaan täystuhoon.

Papintappaja, tupajäärä ja kuolemankello, hevosmuurahainen ja piilojäärä sekä parituhatta muuta puulle persoa hyönteislajia ovat vakioasukkeja Suomessa. Rakenteille näistä harmia aiheuttavat vain nimeltä mainitut. Museot ovat poikkeus, sillä vanhojen puuesineiden mukana niihin kulkeutuu niin tupajumeja kuin muitakin tavallisissa rakennuksissa harvinaisia puuntuholaisia.

"Suomalaiset puulajit mielletään kestäviksi, mutta esimerkiksi tropiikissa esiintyviä monia termiittilajeja ne kestäisivät vielä huonommin kuin sikäläiset puulajit", sanoo Eläinmuseon yli-intendentti Jyrki Muona.

Muona on perehtynyt puutuholaisten esiintymiseen museoissa ja muissa vanhoissa rakennuksissa. Ötökkätuntijan maine on vuosien mittaan houkutellut monet tavalliset ihmisetkin ottamaan yhteyttä, jotta selviäisi, millainen otus kysyjän kotiin on eksynyt.

"Kolmaosa vuotuisista noin kolmesta sadasta soitosta liittyy fobioihin. Muutama kymmentä hevosmuurahaisia koskevaa tiedostelua ovat varteenotettavimmasta päästä", Muona kertoo.

Hevosmuurahainen on suomalaisista tavallisista ötököistä nykyisin rakentamisen ja asumisen kannalta haitallisin. Se voi mieltyä hyväkuntoiseenkin puuhun; yksi reikä riittää pesäpaikkaa etsivälle. Jos asuinympäristö miellyttää, urakan tuloksena syntyy tiukalla aikataululla metrien pituinen käytävistö. Huoneiston maksavalla asukkaalla ei yleensä ole alivuokralaislaumasta aavistustakaan ennen kuin tuho on liki totaalinen.

Tupajäärä harvinainen, mutta sitä kiusallisempi vieras

Noin puolen sentin mittaiset tupa- ja hirsijumit ovat lähinnä vanhojen hirsirakennusten riesoja. Jumeja suurempi tupajäärä on niitäkin harvinaisempi, mutta saattaa puutaloon päätyessään aiheuttaa erittäin suuret vahingot. Esimerkiksi Ahvenanmaalla tupajäärät ovat tuhonneet kokonaisen puulattian. Tupajääränkään työmaata ei yleensä huomaa ennen kuin luovutusvaiheessa: esimerkiksi silloin, kun asukas on tallannut lattiansa 15 senttiä alemmaksi.

Tupajäärää saapuu Suomeen silloin tällöin kuljetusten mukana ulkomailta. Tuore esimerkki on Helsingin satamasta, jonne jääräporukan matka tarkkaavaisen tullimiehen ansiosta katkesi.

"Keski-Euroopasta peräisin olleista kuormalavoista löytyi tupajääriä, jotka tuhottiin jo satamassa", kertoo ympäristötarkastaja Pertti Metiäinen Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.

Katseilta suojassa ateriansa nauttii nimensä mukaisesti myös piilojäärä. Laji on kunnostautunut Suomessa muun muassa popsimalla 300 Etelä-Euroopasta tänne tuotua tuolia istumakelvottomiksi. Piilojäärää voisi kutsua myös nimellä hanurijäärä. Suomeen tuotu italialaisvalmisteinen hanuri tärveltyi, kun jäärä oli kaikessa rauhassa syönyt sisältä soittimen puuosat.

Eliöstö voi olla merkki kosteusvauriosta

Eliöhavainnot saattavat olla myös merkki pitkälle edenneestä kosteusvauriosta.

"Joskus eliöitä tulee kosteaan rakenteeseen jo ennen kuin siinä on laho- tai homevaurioita. Tästä tehtävät johtopäätökset ovat tärkeitä korjaustoimenpiteiden käynnistämiseksi ajoissa", kehityspäällikkö Tapio Kemoff Insinööritoimisto Raksystems Oy:stä sanoo.

Esimerkiksi hevosmuurahainen pesii jopa täysin terveeseen kuivaan puuhun. Jopa ylimmät puutalon hirret kelpaavat sen pesäpaikoiksi. Muut puuntuholaiset viihtyvät yleensä vain kosteassa rakenteessa. Esimerkiksi rossipohjatalojen alapohjat ovat aina jonkin verran kosteita, minkä vuoksi ne ovat otollisia paikkoja puuntuholaisille. Puun kovuuden koestamisen piikillä tuleekin sisältyä rossipohjaisen talon kuntotarkastukseen.

"Onttoja kohtia voi hakea myös koputtelemalla. Esimerkiksi tupajumien tai hevosmuurahaisten ollessa kyseessä myös narskutus on kuultavissa", Kemoff kertoo.

Muurahaiset ovat vaurioiden määrittelyn kannalta epäselvempi viite. Muurahaisten esiintyminen esimerkiksi saunassa tai muissa kosteissa tiloissa ei ole tavatonta, koska muurahainen pesii mielellään kosteaan. Pesä voi sijaita myös sokkelissa, mistä muurahaisparvet voivat etsiytyä esimerkiksi keittiöön ravintoa etsimään.

"Arviolta joka kymmenennessä puutalojen vauriotapauksessa syynä ovat tuholaiset. Siksi kuntoarvioijankin on syytä tuntea homesienien lisäksi perusteet myös hyönteisistä", Kemoff esittää.

Kemoff toivoo alan peruskurssia jopa rakennusinsinöörikoulutukseen. Sähköinsinöörienkään ei olisi pahitteeksi tietää aiheesta jotakin. Muurahaisten on nimittäin havaittu olevan staattisen sähkön perään.

Maalaishiiri ja kaupunkilaisrotta talojen yleisimmät jyrsijät

Urbaanin legendan mukaan rottia ja ihmisiä on kaupungeissa yhtä paljon. Niin tai näin, ainakin Helsingissä siimahäntiä riittää.

Kaatopaikkojen ohella rottien suosimia paikkoja on muun muassa Hietalahden satamaradan tunneli Eduskuntatalon tuntumassa. Kampin työmaa on lisännyt jyrsijäin vilskettä ydinkeskustassa muutoinkin.

"Ilmeisesti Kampin työmaan paikalla ennen asustelleet rotat etsivät nyt uusia asuinsijoja, koska rottahavaintoja on tullut työmaan liepeiltä", johtava terveystarkastaja Leea Kultanen Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta kertoo.

Helsingin runsaat viemäri- ja kaukolämpötunnelit ovat rotille sopivia pesäpaikkoja. Usein ne hakeutuvat myös lintujen ruokintapaikkojen läheisyyteen.

"Useimmat yksittäiset rottahavainnot ovat harmittomia. Teoriassa terveysriski tietysti on aina olemassa: rotat voivat saastuttaa elintarvikkeita ja levittää salmonelloosia", Kultanen toteaa ja kuittaa puheet kissankokoisista yksilöistä liioitteluksi. Rotan maksimipaino on 600 grammaa; pituus vaihtelee välillä 11-28 cm.

Suuressa osassa Aasiaa ja Afrikkaa rottia tapaa usein myös asunnoista. Intianrotta ja Afrikassa yleinen rotan sukulainen jättihamstraaja hakevat ravintoa ihmisten kodeista hanakammin kuin pohjoiseurooppalaiset sukulaisensa.

Ravinnonhausta on yleensä kyse myös silloin, kun hiiri tai rotta rapistelee täkäläisissä taloissa. Että jokin syödään pois, merkitsee esteen raivaamista ruoanhakureitiltä.

"Hiiret syövät hanakasti myös joitakin muoveja. Siinä on kysymys jostakin muusta kuin ravinnontarpeesta", pohtii dosentti Petri Nummi Helsingin yliopistosta.

Hiiri tai rotta voi purra poikki sähkö- tai vesijohdon. Ääritapausta edustaa vajaat kymmenen vuotta sitten sattunut vahinko, jossa hiiren rikki puremasta vesijohdosta vuotanut vesi johti noin 28 500 euron korjauksiin ja korvauksiin.

"Vakuutus korvaa vain seurannaisvahingot"

Vallitsevan vakuutuskäytännön mukaan välittömät eläinten aiheuttamat tuhot eivät kuulu korvausten piiriin. Hevosmuurahaisen tai tupajäärän tuhoaman puurakenteen korjaamista vakuutukset eivät siis korvaa, mutta esimerkiksi hiiren poikki puremasta vesijohdosta aiheutuvan vuotovahingon korjaukset kylläkin.

"Tämä vain seurannaisvahingot korvaava käytäntö on ollut käytössä kauan eikä ole näillä näkymin muuttumassa", sanoo tuotepäällikkö Suvi Kortejärvi Pohjola-yhtiöistä.

Toisenlaistakin näkemystä korvauskäytännöistä esiintyy. Puutuholaisten tuhoihin ja niiden torjuntaan erikoistuneen biologi Bengt Lindforsin mukaan vakuutukseen voi vaatia kohdan, joka velvoittaa korvaamaan puutuholaisvahingot.

"Ruotsissa puutuholaisvauriot sisältyvät vakuutukseen. Jos Suomessa asuva haluaa tällaisen vakuutuksen, talonsa voi vakuuttaa ruotsalaisella vakuutusyhtiöllä kuten moni Ahvenanmaalla ja saaristossa asuva on tehnytkin", Lindfors sanoo.

Hiiri ja orava mylläävät eristevillat

Jyrsijöiden kuten muidenkin villien nisäkkäiden on joka tapauksessa maksettava jatkossakin pesätarpeensa itse. Käyvän valuutan puutteessa ne turvautuvat materiaalihankinnassaan useimmiten talon rakenteiden osittaiseen purkamiseen. Pesänrakentajalle kelpaavat tähän tarkoitukseen niin puun kuin muovinkin kappaleet ja ennen kaikkea eristevilla. Jos talon lämmöneristeenä on käytetty puhallusvillaa, eristeeseen on myös helppo kaivaa kulkutunneleita.

Hiirien puhallusvillaan kaivamat tunnelit saattavat olla sen verran tiheitä, että rakenteen k-arvo pienenee. Hiirien ja rottien lisäksi myös oravan tiedetään kaivautuneen eristevillakerroksiin. Senkin "motiivi" on yleensä pesätarpeiden keruu.

Torjuntamenetelmien runsaudessa ammattitaito tarpeen

Tuholaismyrkkyjen sekä hiiren- ja rotanloukkujen asemesta käytetään nykyään yhä useammin lämpö- ja kylmäkäsittelyä sekä kaasutusta. Esineille ja raaka-aineille tämä toimii, mutta rakenteiden suojaamiseksi vanhat konstit ovat yhä tarpeen.

Yksityinen elinkeinotoiminta on Suomessa lisääntynyt myös tuholaistorjunnassa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki lopetti oman desinfektioyksikkönsä vuonna 2000 ja siirtyi käyttämään sopimusurakoitsijoita. Alan laskutuksesta yli 80 prosentti perustuu säännöllisiin, ennalta ehkäiseviin torjuntatoimiin.

"Myös monet yksityishenkilöt teettävät nykyisin torjuntatoimet ennalta. Suurin volyymi kuitenkin kertyy vuosisopimuksista elintarviketeollisuudelle, suurille taloyhtiöille ja teollisuuskiinteistöille", toimitusjohtaja Taisto Eronen Tuholaistorjuntaa Taisto Eronen Oy:stä kertoo.

Omakotikohteessa tehdään Erosen mukaan yleensä 1-2 tuholaistarkastusta vuosittain. Jyrsijöiden tuhoja ehkäiseväksi toiminnaksi riittää muutama syöttilaatikko; massiivisia myrkytysoperaatioita tehdään vain poikkeustapauksissa.

Elintarviketehtaat, leipomot ja -vähittäiskaupat ovat sen sijaan tiheämmän ja yksityiskohtaisemman ennaltaehkäisyn piirissä. Viranomaisetkin ovat organisoineet oman toimintansa niiden suhteen toisin.

Torjunta tarkkaa puuhaa myös työturvallisuuden kannalta

Puutuholaisten torjuntakeinoista oikeaoppinen ja virheitä välttävä rakentaminen on paras. Monesti joudutaan kuitenkin turvautumaan rakentamisen jälkeiseen torjuntaan.

Eläinmuseon yli-intendentti Jyrki Muonan mukaan torjuntaan on käytetty Suomessakin vaarallisia myrkkyjä, jopa syaanivetyä ja metyylibromidia. Näin voimakkaista yhdisteistä on turvallisuussyistä luovuttu, mutta typpikaasutusta käytetään edelleen.

"Myös typen kanssa työskenneltäessä on oltava tarkkana. On huolehdittava siitä, ettei typpipakkauksen suojamuovi vuoda", tutkija Bengt Lindqvist Jokioisilla sijaitsevasta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta toteaa.

Kaasutus tuholaistorjuntakeinona on luvanvaraista toimintaa. Suomessa lupa on ainakin Rentokil Oy:llä ja Anti-Cimex Oy:llä. Rentokil on maailman suurin tuholaistorjunta-alan yritys. Se työllistää noin 100 000 henkilöä, joista Suomessa noin 60.

"Erikoistekniikoita tarvitaan meillä Suomessa suhteellisen harvoin. Pääosa on vuosisopimuksiin perustuvaa ennalta ehkäisevää torjuntaa", avainasiakaspäällikkö Heikki Ahonen toteaa.

Helsingin seudun erikoispiirteenä Ahonen pitää esimerkiksi sitä, että torjuttavaa eliöstöä voi siirtyä paljon rakennuspaikalta toiselle täytemaan mukana. Tästä seuraa se, että torjuttavaa on yhtä lailla vanhoissa kuin uusissakin taloissa. Jopa muutaman vuoden ikäiset puutalot voivat jo olla puutuholaisten valtaamia.

Joitakin harmia aiheuttavia puuntuholaisia Suomessa

o Sokeritoukka (Lepisma saccharina)

Pituus: noin 12 mm

Väri: yksivärisen hopeanharmaa

Elää erityisesti kerrostalojen kosteissa tiloissa. Syö lähes kaikkea eloperäistä ainesta ja pystyy myös selluloosaan eli tapetteihin ja kirjoihin.

o Tupajumi (Anobium punctatum)

Pituus: 2,5-5 mm

väri: yksivärisen ruskea

Muoto: sylinterimäinen

Elää vanhoissa navetoissa ja vanhojen puutalojen kellareissa ym. kosteissa rakenteissa.

Tuhoaa erityisesti puuhuonekaluja, mutta myös puurakenteita.

Lähisukulaisia: hirsijumi, tuomaanjumi ja kuolemankello

o Tupajäärä (Hylotrupes bajulus)

pituus: 6-19 mm

Väri: ruskea, tiheästi harmaakarvainen

Muoto: litteähkö

Elää rakentamiseen käytettävässä kuorettomassa havupuussa, mieluiten kattorakenteissa. Tuhoaa huomaamattomasti alun perin terveen puurakenteen pilalle.

Lähisukulainen: piilojäärä, joka myös tekee täystuhoa, mutta kuorettomassa lehtipuuaineksessa.

o Hevosmuurahainen (Camponotus herculeanus)

Koko: 6-14 mm (työläinen), 15-18 mm (kuningatar), 9-12 mm (koiras)

Väri: mustahko, jalat ja tuntosarvet punertavanruskeat

Rakentaa pesän alun maahan, esim. kiven alle, ja varsinaisen pesän pintavikaiseen pystypuuhun tai vesivahingon vaurioittamaan rakennushirteen

pesän lämpö aiheuttaa runsasta sienten kasvua.

Hevosmuurahaisten valtaama puu tulee vaihtaa uuteen tai myrkyttää!!

Lähde: Rohmut ja riesat (Tuhohyönteisten tunnistusopas); Suomen Museoliiton julkaisuja 55.

Saatavissa mm. Suomen Museoliitosta ja Akateemisesta kirjakaupasta.



Vesa Tompuri


« Takaisin
Uusimmat uutiset alueelta "Lehtiarkisto" XML/RSS-muodossa
Bookmark and Share

Aloita uusi keskustelu "Kuka söi talosi?"

Kaikki kentät ovat pakollisia.