Helsingin Jollaksessa sijaitsevassa Snellman -korkeakoulussa koulutetaan rakennus- ja käsityöalan taitajia, muun muassa "luomurakentamisen" asiantuntijoiksi.

Pilottihankkeena on ekoateljeen teko. Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus sekä Euroopan sosiaalirahasto rahoittavat tätä projektia, jossa kehitetään uusia rakenneratkaisuja ja kevytsavirakenteita.

Ekoateljeen rakennusaineina käytetään saven ja polttamattomien savitiilien lisäksi kalkkirapattua olkipaaliseinää, sahan ja kutterin purusta tehtyä seinäelementtiä, lautaa, pärettä sekä turvetta.

Talon kellarikerros on rakennettu kevytsoraharkoista. Luonnonkivi olisi tullut liian kalliiksi. Sisääntulokerroksen runko on tehty järeistä puupilareista ja palkeista. Länsiseinä rakennetaan sahanpuruelementeistä, itäseinän pilarien välit ladotaan olkipaaleista. Polttamattomasta savitiilestä tehdyt väliseinät eivät vaadi suurta puristuslujuutta. Talon vesikatto koostuu urahöylätystä ja tervatusta laudasta ja kuistin katto päreestä.

Talon rakenne on suunniteltu pitämään asunto sopivan hengittävänä. Ulkoseinien eristeenä käytetään olkipaaleja, sahan- ja kutterinlastuja, mitkä aikaansaavat hengittävän rakenteen. Samalla nämä materiaalit saadaan arvokkaampaan käyttöön kuin jos ne poltettaisiin.

Ulkoseiniin tulee kalkkisavirappaus, koska sen säänkestävyys on savirappausta parempi. Sisäpintaan riittää savirappaus. Eri seinissä käytetään puusäleikköä 19 mm:n galvanoitua rappausverkkoa tai juuttikudosta. Rappauksen paksuus vaihtelee 5 - 7 cm:n välillä.

Laastilla pitää olla monenlaisia ominaisuuksia, joiden parhaiden puolien esille saaminen vaatii tietoa saven eri osa-alueista. Tässä on vielä tutkittavaa.

Savitalo täyttää ne samat rakentamiselle asetetut vaatimukset ja määräykset, mitkä muillekin taloille asetetaan. Seinien sisässä olevat puurakenteet kantavat vesikaton aiheuttamat kuormat. Olkipaalirakenne toimii lämmöneristeenä. Puurunkoon voidaan tehdä tarvittavat rappaussäleikön ja -verkon kannakkeiden kiinnitykset. Savi on myös hyvin palamaton materiaali, joten palosuojaus on kunnossa.

Onko polttamaton savi poltettua ekologisempi?

Savitalot ovat ekoihmisten suosiossa Euroopassa. Ne ovat nähtävyyksiä, jotka vetävät turisteja.

Savitalojen rakentajat myöntävät, että tällaiset ennakkoasenteet ovat voimakkaat. Peruskysymys on, minkä takia talo halutaan rakentaa savesta, kun ihmiset oppivat polttamaan savea tiileksi jo tuhansia vuosia sitten? Paavo Järvinen Snellman -korkeakoulusta pitää tärkeimpänä syynä ekologisuuden arvostusta. Energiaa säästyy eli savea voidaan siksi väittää tiiltä ekologisemmaksi, mutta hävitäänkö laadussa ja kestävyydessä se, mikä energian säästössä voitetaan?

Järvinen vetoaa saksalaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan oikein tehty savitalo on luja ja kestää vettä. Saksassa tehdyissä kokeissa todettiin, että savipartikkelit eivät huuhtoutuneet pois, vaikka koekappaleita suihkutettiin neljän viikon ajan. Esimerkiksi käsienpesualtaita on menestyksellisesti valmistettu vettä hylkivästä savesta. Vesihöyryn tiiveyttä voi lisätä pellavaöljyvernissalla.

Vetolujuus plastisessa tilassa on tärkein lujuusarvo käytännön savirakentamiselle. Mitä korkeampi saven koheesiovoima on, sitä korkeampi on sen tartuntalujuus, kulumisen kestävyys sekä rankkasateen kestävyys.

Kalkin ja sementin lisäys auttaa

Myös sementin ja kalkin vaikutukseen on kiinnitettävä huomiota. Hyviä tuloksia on saatu lisäämällä savilaastiin sementtiä ja kalkkia mieluummin vähemmän kuin liian paljon. Liika annostus vaikuttaa negatiivisesti tartuntavoimaan, puristuslujuuteen, taivutusvetolujuuteen sekä kapillaariseen veden kuljetukseen. Vähemmän kuin 4 % tai enemmän kuin 7,5 paino-%:n kalkin lisäys vähentää puristuslujuutta verrattuna siihen, että kalkkia ei lisättäisi ollenkaan.

Toisinaan selluloosa ja tärkkelysliisteri vähentävät tartuntalujuutta ja suurentavat kuivumiskutistumaa. Laastin kuivumiskutistumaa pienentää hiekka, jonka rakeisuus on 1-2 mm. Samoin saven mineraalisuus ja kuitujen lisääminen vähentävät kuivuuskutistumaa. Kuituja ovat esimerkiksi paperilastu, pellava, olki sekä kangaskuidut. Kutistuma voidaan pienentää 0,1 %:ksi erityisen laihan saviseoksen avulla.

Savella tehdyt kokeet perustuvat sekä saksalaisiin että suomalaisiin tutkimuksiin. Yksi merkittävimpiä savirakentamisen tutkijoita on tekniikan tohtori, professori Gernot Minken, joka tulee pitämään aiheesta luennon 24. 3. 2000 klo 15.00-17.30 Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla luentosalissa A1.

Paavo Järvinen

Paavo Järvinen