Olkiluodon ydinvoimalahankkeen aikatauluissa ja laadunvarmistuksessa tuntuu menevän kaikki pieleen. Useiden prosessikomponenttien valmistus on kuukausitolkulla myöhässä, pohjalaattaa purettiin ja rakennettiin vuoronperään ja nyt betonikin on vääränlaista. Ovatko kaikki Framatomen aliurakoitsijat todella kelvottomia vai olisiko kyseessä perustavampi ongelma hankkeen johtamisessa?

”Betonitoimituksen tarjouspyyntö oli täysin puutteellinen, laadusta siinä oli määritelty ainoastaan lujuus, muuten betonilaatu oli jätetty määrittelemättä”, toteaa urakkaneuvotteluissa mukana ollut rakentaja.

Esimerkiksi ongelmaksi osoittautunutta huokoisuutta ei ollut määritelty tarjouspyynnössä. Yleispätevää ydinbetonireseptiä ei löydy YVL-ohjeistakaan. Jokainen voimalaitos on ensinnäkin omanlaisensa ja toisekseen YVL-ohjeet perustuvat siihen, että asiat hyväksytetään Säteilyturvakeskuksessa.

”Forssan Betoni myi täsmälleen sen, mitä Framatome heiltä osti.”

Tuntuu siltä, että ydinvoimalan avaimet käteen -toimitus oli virhe, sillä rakentamisosaaminen ei ole Framatomen vahvinta aluetta. Esimerkiksi Ranskan hankkeissa Framatome on toiminut aina tiiviissä yhteistyössä ison rakennusliikkeen kanssa. Teollisuuden Voima on vastuussa STUK:ille ja sen olisi pitänyt varmentaa Framatomen rakentamisosaaminen päättäessään toimitustavasta.  

Hankkeen aikatauluviiveitä aiotaan nyt kuroa umpeen tekemällä töitä kahdessa vuorossa. Suuren, laajan teollisuuslaitoksen urakassa se voi onnistuakin, koska töitä voi aloittaa monesta nurkasta. Mutta ranskalaisen
Bouyguesin pitäisi nostaa valtava määrä betonia pienelle alueelle ja ylöspäin. Betoni ei kuitenkaan kovetu yhtään nopeammin, vaikka töitä tehtäisiin kaksinkertaisella miehityksellä. 

Kaikkien etu on, että ydinvoimala saadaan sähköntuotantoon ajoissa ja turvallisesti. Ongelmat ovat kuitenkin syvemmällä kuin liian laihassa betonissa.

Sanna Autio