Kaarinassa syntynyt peltisepän poika valmistui rakennusinsinööriksi vuonna 1979 ja käynnisti rakennusalan uransa Mauri Rädyllä ja Polarilla työmaainsinöörinä ja työpäällikkönä. 31-vuoden iässä Henry Katajalla oli jo vaimo, neljä tytärtä ja oma rakennusliike.
Rakennusliike Henry Kataja Oy kasvoi yhdeksi pääkaupunkiseudun merkittävistä yksityisistä rakennusliikkeistä. Kataja loi yritykselleen oman konseptin rakentaen tavallisia koteja tavallisille ihmisille. Näitä valmistuikin 23 vuoden aikana noin 5 000 kappaletta, Lohjallekin useita kohteita. Lisäksi rakennusliike urakoi lukuisia julkisia rakennuksia ja asuntoja eri rakennuttajille ja palkittiin Rakentamisen Ruusulla.
Henry Kataja oli viimeisiä vanhan ajan patruunoita, huimapäinen visionääri, joka piti itse lähes kaikki langat käsissään panostaen yritykseensä ajallisesti paljon. Hän oli niukkasanainen mietiskelijätyyppi, joka ei työ- tai siviilielämässään päästänyt ihmisiä helposti läheisiksi. Kuitenkin hän oli ihmisenä hyväntahtoinen.
Hänellä oli harvinaisen sitoutunut henkilökunta, jonka joukossa oli yrityksen perustamisesta alkaen kestäneitä työsuhteita. Työntekijät eivät työskennelleet kasvottomalle suuryritykselle, vaan arvostamalleen persoonalle. Johtajastatuksesta huolimatta Henry Kataja kutsui itseään jätkäksi. Hän oli oman tiensä kulkija, joka pukeutui pukuun ja kravattiin vain juhlia varten ja saattoi mennä kumisaappaissa pankkiin rahoitusneuvotteluun.
Henry Katajalle oli kunnia-asia hoitaa yhteiskunnalliset velvoitteensa, ja hän oli tunnettu harmaan työvoiman vastustajana. 1990-luvun alun laman aikana Kataja oli yksi harvoja rakennusalan yrittäjiä, joka ei lomauttanut työntekijöitä, vaan gryndasi ja kasvatti henkilöstöään.
Kataja ei uransa aikana käyttänyt valtion tukia, ja siksi vuonna 2008 alkanut kuukausien täysstoppi asuntomyynnissä ja siitä pahentunut velkaantuminen otti raskaasti kunnian päälle. Henry Kataja panosti kaiken yrityksensä pelastamiseen eikä luovuttanut, vaikka tilanne näyttäytyi toivottomana. Hän oli kirjaimellisesti yrittäjä.
Huhtikuussa 2009 konkurssiin asetetun Rakennusliike Henry Kataja Oy:n alasajoprosessi oli erikoinen tapahtumasarja, joka päätynee koulutusesimerkiksi tuomioistuinlaitoksen ongelmista. Ennen kuolemaansa hän ehti nähdä elämäntyönsä realisaation alkuvaiheen, jonka koki lähes pilkkana.
Viimeiset elinkuukautensa Henry Kataja neuvotteli konkurssin purkamista konkurssilain mukaisella sovinnolla sekä yritti käynnistää uutta yritystä jatkaakseen työskentelyä saman henkilökunnan kanssa. Lisäksi hän pyrki jakamaan tietotaitoaan rakennusinsinöörityttärelleen toimien tämän yrityksen tukena.
Konkurssitaistelu vaikutti lopulta heikentävästi Henry Katajan terveydentilaan. Hän menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen 1.1.2010.
Henry Katajan kollegoiden ja ystävien kertomasta koonnut Elina Kataja.
Tätä artikkelia on kommentoitu 30 kertaa
30 vastausta artikkeliin “Rakennusurakoitsija Henry Kataja on kuollut”
Lakki päästä ja sillee.
Harmittaa tuommoinen, mutta tätä on yrittäjyys.
Mennään saappaat jalassa rahoitusneuvotteluihin ja saappaat jalassa täältä lähdetään.
Yrittäjä puskee eteenpäin, itsensä likoon laittaen.
Monesti toimii ja joskus käy näin. Mutta kun se on monelle elämäntapa, ei sille oikeita vaihtoehtoja ole.
Kovaa on rakennusalan yrittäminen. Kataja oli yksi harvoja, joka pystyi haastamaan isot grynderit – ei lähtemällä kilpailemaan niiden kanssa kerrostalojen rakentamisessa vaan valikoimalla sen kokoisia tontteja ja talotyyppejä, joissa isot eivät olleet kilpailukykyisiä ja joita toisaalta ei rakennettu hartipankilla. Vaatimaton mies ei paistatellut julkisuudessa, mutta työmaakyltit näkyivät ympäri pääkaupunkiseutua.
Itse läheltä seurannut työntekijä. Kunnioitin herraa ylitse muiden ja tyttäretkin kavereitani. Itse joskus mietin vain, että olikohan verottaja ja muiden ”nihilistien” sitten ihan pakko ”puukottaa” selkään hyvää miestä, joka sentään työllisti ja huolehti lähes 150 ihmisestä. Ja jolle jokainen aina oli voinut mennä kertomaan huolen kuin huolen. Rakentajana ja pomona mies oli juuri sellainen joita Suomi tarvitsisi enemmän. Itse sanon, etten ole koskaan ollut paremmassa työpaikassa ennen. Siellä oli pienikin ihminen suuri ja jokainen oli tärkeä. Henkallekin, vaikka olikin iso pomo. Toivon, että valtiokin katsoisi joskus itse peiliin. Muista epäreiluista ihmisistä puhumattakaan. Itse olen ollut monessa mukana ja en hätkähdä helposti, mutta tämä Henkan ja tuon konkurssin asia pisti munkin mielen matalaksi. Surunvalitteluni perheelle, josta itsekin välitän paljon.
Hieno kertomus hienolle miehelle, joka todellakin oli ainut laatuaan suomessa. Hatunnosto miehen elämäntyölle ja saavutuksille.
Itse asun Katajan kodissa ja hyvä koti onkin. En valita.
Valitettavaa vain on tuo Henryn tapaus. Osanottoni.
Suomen suurimmat roistot ovat valtio ja vakuutusyhtiöt.
Eipä oikein kukaan osannut ennakoida ainutlaatuista koko maailmanlaajuista talouskriisiä. Monella aikoinaan tapaamallani vastaavalla on selkärankaa kuin matelijalla ja kaikessa puljataan, työntekijät vaihtuu viikottain kuin uudet firmat pöytälaatikossa.
On hienoa huomata että näitä rikollisia hinnanpolkijoita vastaan pärjää erinomaisesti vuosikymmeniä vaikka hoitaa velvoitteet viimeisen päälle ja kun on selkärankaa niin työntekijätkin pysyvät tyytyväisinä puhaltaen yhteen hiileen joka tuo sitä tulosta. Hattua täytyy nostaa.
Istun itkien pitkäaikaisen, hyvän asiakkaan muistoa kunnioittaen..
Akateemikki Paavo Haavikko sanoo Prosperot-muistelmissaan: ”Joka ei ole seisonut mahdottoman edessä, sen portailla, ei tiedä mikä tämä maailma on.”
Henry Kataja tiesi tämän maailman. Yrityksen toimintamallin ja markkinaraon löytäminen ja kasvattaminen ja henkilöstästä huolehtiminen koko edellisen -90 luvun laman ohi oli miehen työ, miehen joka ihmisenä edusti arvoja joita nykypäivä ei tunnut arvostavan. Pidän itseäni etuoikeutettuna saatuani seurata Henkan kaarta.
Muistoa kunnioittaen.
Osanottoni Henry Katajan perheelle.
Kaunis muistokirjoitus Elina K. Samoin Tero H.
Entisenä työntekijänä olen Henrylle kiitollinen monen vuoden toimeentulosta ja kotoisasta työpaikasta. Vaikka olinkin välillä vuoden muualla, palasin takaisin ja olisin mielelläni jäänyt ellei lama olisi pakottanut toisin. Ei näin olisi pitänyt käydä.
Henryn elämä jäi lyhyeksi, mutta hän sai aikaan monin verroin enemmän, kuin moni meistä ehtii.
Toivotan voimia tyttärille. Olette mielessä.
Pitkäaikaista työantajaani, Henry Katajaa syvästi kunnioittaen ja muistaen. Olit mies paikallaan.
Kiitos ja kumarrus hienosta elämäntyöstä, joka ei saanut ansaitsemaansa päätöstä. Syvä osanottoni omaisille.
Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin. Pitkäaikaisen työnantajani Henry Katajan muistoa kunnioittaen ja perheen syvään suruun osaa ottaen.
Ilo tuntea, suuri mies. Saada asua Henkan tekemässä talossa Rekolassa. Henkka teki meille kodin, joka seisoo vielä tukevasti pystyssä, kuten muisto hänestä. Kaikkea hyvää Marjalle ja läheisille.
Muistoa kunnioittaen
Timo Kettunen
Surullinen kertomus joka vetää hiljaiseksi. Mutta valitettavasti ei ainutkertainen. Sanonta, että verottaja verta juo ei ole katteeton. Yrittäjä on tässä maassa lainsuojaton.
Syvimmät osanottoni omaisille!
Surunvalittelut perheelle.
Asun myos Katajan rakentamassa talossa ja kaikki on tehty viimeisen paalle. Verottaja ja vakuutusyhtiot voisivat haveta itseaan, samoin oikeuslaitos.Viimeisen puolen vuoden aikana
Katajan asunnot lahtivat myyntiin ja saneeraus olisi ollut paikallaan.
Yritys teki tappiota jo nousukaudella ennen vuoden 2008 rysäystä. Syynä olivat mittavat osingonnostot yrityksestä. Miten verottajan olisi pitänyt suhtautua siihen, että firma tyhjennetään?
Kunnioitus elämäntyöstä ja yrittämisestä ja osanotto omaisille.
Olipa todella surullinen uutinen. Kiitos teiille jotka kertovat mitä työmaakylttien taustalla oli, pidetään muistoa yllä. Jokaiselle meistä voi tulla ylipääsemättömiä aitoja eteen, eikä aina meidän itsemme pystyttämiä.
Suruvalitteluni Henry katajan perheelle.
Kylla tama taas oli kouluesimerkki kuinka verottaja ja valtio kunnioittaa aitoa tyonantjaa. Olen tavannut Henry Katajan vain yhden kerran, mutta suruissani seurasin hanen viimeisia taisteluitaan, joka sitten paattyi hanen menehtymiseensa.
Menetimme hyvan ihmisen ja rakentaja liian aikaisin.
Kiitos Henkalle 15 vuodesta. Paras työpaikka ikinä. Tää sattuu…
Henkka oli luokkakaverini Turussa. Tapasimme koulun jälkeen vuosien varrella muutaman kerran ja keskustelimme henkeviä.
Kunnioitan Henkan elämäntyötä ja otan osaa läheisten suruun.
Ei Kataja vielä 80-luvun lopulla osannut rakentaa, mittavia rakennusvirheistä johtuneita kosteusvaurioita korjattiin isoin kustannuksin Katajan rakentamassa talossa, jossa asuin. Toivottavasti oli yksittäistapaus, mutta pelkäänpä ettei ollut ainoa talo jonka kellarin laittoivat maata vasten ilman kosteuseristystä.
Joka väittää että nyt iskenyt lama ei ollut nähtävissä, peittelee omaa sokeuttaan. Asuntokupla näkyi ja tuntui. Katajan osinkotulot viime vuosilta kertovat karua kieltä kassan tyhjentämisestä, firma olisi yhä pystyssä ja mies toivottavasti voimissaan jos järki olisi pysynyt mukana myös osakkaiden palkkioita pohdittaessa.
Kaiken kaikkiaan ikävä päätös ikävälle tapahtumaketjulle. Voimia omaisille.
Hyvä rekolalainen,
Haluan ihan mielenkiinnosta kysyä, että mitä/miten tiedät kyseisen yrityksen osingonjaosta? Jos sinulla on tästä asiasta infoa muualtakin kuin Hesarista tai suomi24-keskustelupalstalta niin luulisi sun tietävän myös esim. paljonko osinkoja on kierrätetty takaisin yritykseen? Ei tarvii edes kauhean terävää laskupäätä, että osaa ynnätä miten asiat meni. Voit yrittää esittää asian miten päin vaan, mutta totuus ei pala tulessakaan.
Luin läpi kaikki kommentit, suurkiitos kauniista viesteistä ja osanotoista. Olen saanut paljon viestejä tämän keskustelun ulkopuoleltakin, ja todella kammottaa konkurssia vastaan taistelevien yrittäjien/omaisten terveiset. Vain konkurssia vastaan itse pyristellyt ihminen pystyy samaistumaan toisen samaan tilanteeseen. Voimia teille kaikille.
Eräs 80-luvulla konkurssiin ajettu yrittäjä kuoli myöskin suhteellisen pian elämäntyönsä tuhoutumisen jälkeen. Tästä tapauksesta on kirjoitettu kirja nimeltä ”Laillinen murha”. Tälle kirjalle saisi valitettavasti kirjoitettua lukemattomia jatko-osia, yrittäjiä kuolee konkurssin aiheuttaman terveydellisen kuormituksen takia Suomessa paljon. Tällaista ei saa antaa tapahtua, ei enää kenellekään.
Isältä ei nyt ymmärrettävästä syystä jäänyt perinnöksi muuta kuin neljä sisuuntunutta tytärtä. Vaan on sisuuntumisesta se hyöty, että jos me jotain voidaan tehdä asioiden muuttamiseksi, niin se tullaan tekemään.
Aloitan siis tästä: entiset ja nykyiset yrittäjät, konkurssivaarassa olevat, konkurssin tehneet, yrittäjien läheiset, pyytäisin teitä kertomaan minulle tarinanne, luottamuksellisesti. Haluaisin saada yhteyden teihin jotka tietävät mitä tämä on, lukea tarinanne ja koostaa niistä palautetta ja ehdotuksia päättäjille. Osoitteeni on elina.kataja(at)live.com.
Terveisin Elina K
EI osannut Kataja rakentaa vielä 2000-luvullakaan. Kuudetta vuotta asutaan ja kaikkea on korjattu maanvaraisen lattian eristämisestä seinien eristeisiin, sokkelin kosteussuojiin, kaukolämpöverkon tukkeumiin ym. Asumisen painajainen on eletty läpi eikä vieläkään voi luottaa siihen, että kaikki olisi kunnossa. Varmaan koskaan ei mielenrauha asumiseen palaa.
Henry Kataja on ollut aina laaturakentajan maineessa pääkaupunkiseudulla. Virheitä sattuu kaikille, kuten muutamassa viestissä on käynyt ilmi, myös laaturakentajalle. Tätä nykymenoa katsellessa, miten esim. YIT tekee tulosta polkien suomalaiset aliurakoitsijat ja työntekijät suohon hakemalla tarkoituksellisesti halpaa työvoimaa keinoja kaihtamatta muualta, voi Henry Katajan elämäntyötä ja arvomaailmaa vain kunnioittaa. Henry Katajan kaltaisia yrittäjiä tämä maa kaipaa edelleen. Kunnia hänen muistolleen ja osanotto läheisille.
Parhaat meistä lähtevät aina ensimmäisenä, valitettavasti.
Näinä aikoina kun Suomen teollisuus on jo pääosin viety Kiinaan sekä muihin halpamaihin, tarvittaisiin Henryn kaltaisia vanhan ajan patruunoita takaisin luotsaamaan tätä maata. Katajan kaltaisille miehille oli ja on kunnia asia pitää osaavasta työvoimastaan huolta, myös vaikeina aikona. Toista on monissa pörssiyhtiöisä joissa millään muulla kuin kvarttaalin luivuilla ei ole yhtään mitään väliä.
Saimme viime vuonna lukea mm. taloussanomien, kauppalehden ja hs:n irvokkaita uutisia Henry Katajan tilanteesta. Mielestäni tämä uutisointi osin ylitti jopa julkisen ajojahdin ja herjauksen tunnusmerkit eivätkä ne ainakaan helpottaneet asianosaisen asemaa taistelussaan firmansa ja henkilöstönsä puolesta. Eniten minussa herätti kuvotusta ko. uutisten kommentointi lukijoiden toimesta. Kommenteiden pääsanoma oli, että ”ihan oikein”.
En koskaan nähnyt Henryn puolustavan itseään julkisuudessa näitä osin todella törkeitäkään syytöksiä vastaan. Henry Katajan kohtaloksi koitui se, että hän oli niitä viimeisiä miehiä ja johtajia tässä maassa jotka antoivat kasvonsa ja koko elämänsä firmalle. Patruuna joka ei selittänyt, valittanut tai apua pyytänyt julkisuudessa..Hän oli rakentaja.
Elinalle ja muille omaisille toivon voimia tämän tragedian keskellä.
Entistä kilpailijaamme kunnioittaen.
olen harvinaisen paljon samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa. Miksi ajetaan kaikki yrittäjät ennemmin tai myöhemmin konkurssiin mistään mitään välittämättä?
Harmaa talous on valtion vihollinen numero 1. Ei suinkaan Hän joka taisteli sitä vastaan! Me asumme myös Henry Rakennus firman rakentamassa kodissa ja hyvä on olla. Kävimme rakennusvaiheessa katsomassa uutta kotiamme, aistimme silloin jo että Henry on pidetty työnantaja.
Osanottomme, Tytöille jaksamista
Kuinka monta tällaista tapausta vielä tarvitaan ennenkuin ”selkäänpuukottajien” armeija saadaan kuriin tai edes hieman järkeä touhuun Suomessa. Olen seurannut lähipiiristä hieman vastaavanlaisen tapauksen. Osanottoni Katajan omaisille suuressa surussa. Olen itse myös yrittäjä ja kokenut vuosien varrella että tässä yhteiskunnassa pärjää niin kauan kuin on rahaa. Mikäli sattuu tulemaan rahavaikeuksia pärjää tiettyyn vaiheeseen asti asioista sopimalla mutta korot ja viivästysmaksut vaikeuttavat asioita lisää. Liian usein velkojilla on olettamus että maksaminen on pelkästään halukkuudesta kiinni eikä tule mieleen ettei toinen pysty maksamaan vaikka haluaisi. Isot perintätoimistot ovat täysiä roistoja jotka harrastavat koronkiskontaa lain turvin. Velallisella ei ole juuri mitään mahdollisuutta selvitä näitten roistojen kynsistä. Kyllä sitä kelpaa perintätoimistojen rakennuttaa lasipalatseja toisen hädänalaista tilaa hyväksikäyttäen. Ei laske työttömyysaste Suomessa kun pienyrittäjiä kaadetaan roppakaupalla. Olisi jo aika lopettaa lypsävien lehmien ampuminen muuten lehmät loppuu ja maidonsaanti tyrehtyy monilta näin vertauskuvainnollisesti sanottuna.