”Aikaisemmin on riittänyt, että vain uuteen asuntotuotantoon vaaditaan energiatehokkaampia ratkaisuja. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että meidän on katsottava tätä asiaa myös korjausrakentamisen näkökulmasta”, Kiuru totesi Ylelle.
Kiurun mukaan hallituksen lähtökohtana on muokata korjausrakentamista koskevaa lainsäädäntöä entistä tiukempaan suuntaan, jotta asuntokantamme kuluttaisi tulevaisuudessa yhä vähemmän energiaa. Aivan vähäisten remonttien toteutukseen hallitus ei uuden asuntoministerin mukaan ole puuttumassa, mutta ainakin peruskorjausten säännökset todennäköisesti tiukentuvat.
Hallitus paneutuu asiaan syksyn saapuessa.
Ylen verkkouutisten Kiurun haastattelusta tekemä uutinen löytyy tästä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “Uusi hallitus tiukentamassa korjausrakentamisen energiatehokkuusvaatimuksia”
Tämä poliittinen mantra ei ota loppuakseen. Syntyy yhä uusia asetuksia jotka eivät toimi vaan lisäävät tehottomuutta =kustannuksia. ja pahimmillaan syntyy vain lyhyen elinkaaren kiinteistöjä.
Kukaan ei tiedä 0- ja ’pullo’ talojen elinkaaren ympäristövaikutuksia mutta asetusta tuuppaa !
Nyt katotaan onko ilmaisutaidon ja filosofian opettaminen antanut oikeat eväät hoitaa kansallisvarallisuuttamme oikein ja järkevästi..pelkäänpä että virkamieskunta ja ”asiantuntijat” vievät kuin pässiä narussa. Ei sen puoleen kyllä herra Vapaavuorikaan onnistunut. Mielestäni tätä sektoria olisi pitänyt saada johtamaan ihka oikea ”alan henkilö”…
Maltti, malttia ja vielä kerran malttia edelleen tarvitaan Suomen ilmasto-olosuhteissa.
Liika on liikaa talotekniikan ja eristepaksuuksien suhteen, kun taloja rakentavat, asuvat ja huoltavat kuitenkin keskivertokansalaiset. Nolla- ja plusenergiatalojen nimeen vannominen on täällä Euroopan pohjoisreunalla itsensä pettämistä. Rakennus tarvitsee Suomessa talvikautena aina muodossa tai toisessa energiaa kohtuullisen huonelämpötilan ylläpitämiseksi ja rakenteiden kuivana pitämiseksi.
Mitään järkeä ei ole siis pyrkiä Suomen ilmasto-olosuhteissa kulkemaan etuajassa kohti suurta tuntemattomuutta ja riskialtista rakentamista. Panos ja tuotos on pidettävä aina mielessä kuin myös ihmisten käyttäytyminen.
Maailmanlaajuinen ympäristön- ja ilmastonmuutos juontuu pitkälti väestönkasvusta ja siitä seuraavasta kaikkinaisen inhimillisen toiminnan lisääntymisestä maapallolla, mihin ei viisimiljoonaisen Suomen saati kohti talouskriisiä purjehtivan Euroopan unioninkaan toimin paljon pystytä vaikuttamaan.
Energiatehokkuuden vaatimuksien, kuten yleensäkään rakentamismääräysten merkittäviä muutoksia ei saisi tehdä nopeammin kuin kertaluokalleen viiden vuoden välein, jotta rakentamisen eri osapuolet pysyvät muutostahdissa mukana ja ehditään varmistua uusien ratkaisujen toimivuudesta. Varminta on edetä pienin askelin käytännön kokemuksia keräten, eikä velvoittaa kertaheitolla koko rakennusalaa kulkemaan kohti suurta tuntemattomuutta.
Vanhojen rakennusten korjaus ja energiatehokkuuden parannus on taitolaji. Yhteiskunnan toimesta ei korjaajia pidä ohjata epämielekkäisiin ratkaisuihin tai jopa lamaannuttaa korjaustoimet kohtuuttomin vaatimuksin kokonaan.
Asumisen ja talonpidon tulee olla yhtä helppoa kuin hengittämisen, juomisen ja syömisen. Asenteilla muovataan energiatehokkuutta paljon enemmän kuin määräyksillä. Eikä energiankulutus tai hiilijalanjälki per rak.m3 tai rak.m2 tai vaippa-m2 ole oikea mittari. Näin luodaan piilotuhlausta. Mitataan per ihminen.
Aikoinaan kieltolaki kumottiin USA:ssa ja Suomessa, kun se ei vastannut kansan oikeustajua eikä sitten myöhemmin vallitsevaa käytäntöäkään. Jos muutama virkamies valmistelee säädökset, jotka eivät vastaa käytäntöä ja käytännön tarpeita, on seurauksena lähinnä piittaamaton suhtautuminen normeihin. Yksittäistapauksissa tuloksena voi olla myös valvovien viranomaisten mielivalta, koska halutessaan voi aina pitää kiinni lain kirjaimesta.
Aiemmin sanottiin, että sekä tekee, joka osaa; joka ei osaa, ryhtyy opettamaan. Tässä asiassa voisi muotoilla, että tekijät tekevät ja kiusantekijät säätävät.