Oulussa on havaittu asbestiammattitauti 47-vuotiaalla rakentajalla, joka oli tehnyt asbestinpurkutyötä useiden eri yritysten palveluksessa 1992–2004. Hän käytti hengityksensuojainta ja asbestityöhön soveltuvaa kertakäyttöistä suojapukua. Sairaalatutkimuksiin hän hakeutui voimattomuuden ja hengenahdistuksen vuoksi.
Tutkimuksissa rintakehän tietokonekerroskuvauksessa todettiin keuhkopussin paksuuntumista (plakkeja) ja sisemmän keuhkopussin kureumia (pyöröatelektaaseja) keuhkojen molemmin puolin. Keuhkojen toimintakokeessa todettiin lievään keuhkoahtaumatautiin sopiva löydös, todennäköisesti vuosikymmeniä kestäneen tupakoinnin seurauksena. Keuhkoputkien huuhtelunäytteestä löytyi merkitsevä määrä asbestikuituja, mikä viittaa työssä tapahtuneeseen asbestialtistumiseen. Tietokonekuvauksessa todettuja muutoksia pidettiin ammattitautina ja tutkittavalle suositeltiin lääketieteellistä seurantaa kohonneen asbestoosiriskin vuoksi.
Ylilääkäri Panu Oksa Työterveyslaitoksesta kertoo, että jo määrällisesti vähäinen altistuminen asbestille lisää sairastumisriskiä.
Aiemmat tapaukset altistuneet 60- ja 70-luvuilla
Suomen rakennuskannassa on edelleen runsaasti asbestia. Rakennusmateriaaleihin sidottuna se ei aiheuta terveysvaaraa silloin, kun rakenteet ovat ehjät. Materiaaleja purettaessa asbestikuituja kuitenkin vapautuu ilmaan ja haitallista altistumista tapahtuu.
Vuosittain Suomessa altistuu asbestille noin 1 000 työntekijää, suuri osa heistä asbestipurkajia. Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjataan vuosittain 700–800 asbestipölyn aiheuttamaa sairautta, joista kolmannes rakennusalalta. Ennen nyt löydettyä tapausta sairastuneiden altistuminen asbestille on tapahtunut 1960- ja -70 luvuilla. Asbesti aiheuttaa keuhkosyöpää, mesotelioomaa, asbestoosia sekä keuhkopussin muutoksia.
Purkutyössä käytetty purkutekniikka ratkaisee työilmaan pääsevän pölyn määrän. Suomessa käytetään tavallisesti purkumenetelmää, jossa purettavaa asbestimateriaalia ei kostuteta vaan pyritään oikeita työmenetelmiä käyttämällä mahdollisimman vähäiseen pölynmuodostukseen.
Asbestipurkaja suojautuu pölyltä tiiviillä suojapuvulla sekä hengityksensuojaimella, joka ei päästä ilmassa leijuvaa asbestipölyä hengitysteihin. Purkajan turvallisuus on täten pitkälle huolellisen ja oikeaoppisen suojautumisen varassa. Purkutila eristetään ympäristöstä tilapäisillä tiiviillä muoviseinillä ja alipaineistetaan koneellisesti. Asbestipölyn leviäminen estetään puhaltimien poistoilman suodattamisella ja purkujätteen tarkalla pakkaamisella kuljetusta varten. Asbestipurun jälkeen tila siivotaan pölystä ja asbestivapaa lopputulos tarkistetaan usein mittauksin.
Purkusäännösten tiukentamista harkittava
Asbestipurkutyö on nykyisellään luvanvaraista ja tiukasti säädeltyä. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään parhaillaan asbestipurkutyön valtuutusta koskevan lainsäädännön ajantasaisuutta.
”Esitetty potilastapaus antaa aihetta epäillä nykyisen purkutekniikan turvallisuutta ja suojainten luotettavuutta. Myös työntekijöiden ammattitaidossa ja turvallisuuskäyttäytymisessä saattaa olla parannettavaa”, Työympäristön kehittämisen osaamiskeskuksen johtaja Timo Tuomi Työterveyslaitokselta kertoo.
”Työturvallisuudesta ja työsuojelun valvonnasta ei tulisi tinkiä, vaikka taloudelliset paineet ovatkin kovat niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla”, Tuomi jatkaa.
”Päämääräksi lähitulevaisuudessa tulisi asettaa asbestiton Suomi, turvallista asbestin käyttöä ei ole. Asbestirakenteet tulisi poistaa ammattitaitoisesti työntekijöiden terveydensuojelu nykyistä paremmin huomioiden. Samalla suojellaan myös purkutyön ja saneerauksen kohteena olevien rakennusten käyttäjiä ja asukkaita piilevän asbestialtistumisen haitoilta”, Työterveyslaitoksen asiantuntijat toteavat.
Suomen Lääkärilehden artikkeli aiheesta löytyy tästä. Työterveyslaitoksen ja Hengitysliiton sivuilta löytyy tietopaketteja asbestista ja asbestisairauksista. Työterveyslaitoksen tietopaketti löytyy tästä ja Hengitysliiton tietopaketti tästä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Asbestipurkaja sairastui Oulussa suojavarusteista huolimatta”
Säännökset ja luvat elävät omaa neuvostoelämäänsä ja työmaiden käytännöt omaansa. Kuvatkaapa piilokameralla näiden ”asbestifirmojen” työtapoja, niin saatatte hämmästyä. Olisin tyytyväinen jos pieni murto-osa edes noudattaa suojamääräyksiä sen sijaan että kohteet puretaan ”tosta vaan”.
Työmaamestarina ja paljon asbestitöitä seuranneena voin myös todeta että kyse ei todellakaan ole säädöksistä vaan niin noudattamatta jättämisestä. Tekijöitä kun on kahdenlaisia: niitä jotka tekevät työnsä hyvin ja määräyksiä noudattaen ja niitä, jotka eivät. Määräyksille ei tarvitsisi tehdä mitään, vaan pitäisi vaatia että niitä noudatetaan. Nykyinen valvonta kun on jopa vaaratilanteiden kohdalla täysin naurettavaa.