Työ- ja elinkeinoministeriö asetti toukokuussa 2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli vähentää tuulivoimarakentamiseen liittyviä esteitä ja rajoitteita. ”Jos työryhmän esittämä lupamenettelyjen sujuvoittaminen ymmärretään niin, että vaikutusarvioinneissa oikaistaan, johtaisi se varmimmin siihen, että tuulivoimasta saadaan lähivuosina vihatuin energiantuotantomuoto ja tuulivoimasta aiheutuvat ympäristö- ja terveyshaitat lisääntyvät”, kirjoittavat johtaja Jari Keinänen ja ylitarkastaja Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä Ympäristö ja Terveys -lehdessä.
Tämä ei ole kirjoittajien mukaan tuulivoimarakentajienkaan etu, sillä tällöin lähiasukkaiden kokema epävarmuus ja huolestuneisuus lisääntyvät ja hankkeet pysähtyvät valituksiin ja vastustukseen.
Tuulivoimarakentamisen hyväksyttävyyden lisäämistä edistäisi heidän mielestään parhaiten huolellinen ympäristövaikutusten arviointi ja varovaisuus tuulivoimaloiden sijoittamisessa. ”Ei voimaloiden sijoittaminen liian lähelle asutusta ja lähiasukkaiden vähättely.”
”Tuulivoiman aiheuttamista terveyshaitoista tiedetään vielä vähän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haittoja ei olisi tai niitä ei tarvitsisi suunnittelussa tai rakentamisessa ottaa huomioon. Olemassa olevia tuulivoimaloita lähellä asuvat ihmiset ovat valittaneet melun häiritsevän yöunta. Tuulivoiman aiheuttaman melun ominaisuuksista tiedämme sen, että melu koetaan häiritsevämmäksi kuin esimerkiksi saman tasoinen tie-, lento- tai raideliikenteen aiheuttama melu.”
Matalataajuinen melu tunkeutuu rakenteiden läpi
Suurimpien tuulivoimaloiden melualueet ulottuvat pidemmälle kuin pienten ja melu on yleensä myös matalataajuisempaa. Matalataajuisessa melussa on kiusallista se, että talojen rakenteet vaimentavat sitä huonosti. Alle 100 Hz:n taajuuksilla seinät vaimentavat melua vain muutamia desibelejä.
Maakuntaliitot ovat valmistelleet ahkerasti tuulivoimavaihemaakuntakaavoja, joissa osoitetaan parhaiten tuulivoimarakentamiseen soveltuvia alueita ja joihin voitaisiin sijoittaa suurempia tuulipuistoja, mutta näiden alueiden ulkopuolellekin voidaan rakentaa tuulivoimaloita. Siksi sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt, että tuulivoimarakentamista koskevat yleiset suunnittelumääräykset kirjoitettaisiin seuraavasti: ”Tuulivoimarakentamisen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on varmistettava, ettei asutukselle aiheudu melusta tai välkkeestä johtuvaa kohtuutonta rasitusta tai terveyshaittaa”.
Näin varmistettaisiin, että yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulisi ottaa huomioon sekä terveyshaitat että kohtuuton rasitus niin kaavan osoittamilla tuulivoima-alueilla kuin myös niiden ulkopuolella.
Sosiaali- ja terveysministeriö on lausunut, että 500 metrin puskurivyöhyke on aivan liian pieni asutuksen ja tuulivoimaloiden välillä ja etäisyyden tulisi olla tätä selkeästi suurempi. Ministeriö on esittänyt nyrkkisääntönä, että etäisyyden tulisi olla noin 10 kertaa voimalan napakorkeus. Ministeriö esitti puskurivyöhykkeeksi kahta kilometriä, mikä tarkoittaa sitä, että tuulivoimaloita voitaisiin rakentaa alle kahden kilometrin etäisyydelle vain huolellisen terveys- ja vaikutusarvioinnin pohjalta.
Terveydensuojelun näkökulmasta tuulivoimaloiden yksityiskohtainen suunnittelu tulisi sosiaali- ja terveysministeriön mukaan toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena kaavana, ei suunnittelutarveratkaisuna.
Suunnittelutarveratkaisun ongelmana on se, että siinä kuulemismenettely on suppeampi (rajanaapurit) kuin tuulivoimayleiskaavassa tai YVA-menettelyssä (vaikutusalueella olevat). Vaikutusarvioinnin jälkeen hanke joko hylätään tai hyväksytään. Jos hanke hyväksytään, voidaan tämän jälkeen hankkeelle myöntää rakennuslupa, mutta mitään erityisiä toimintaa koskevia lupaehtoja ei voida antaa. Haittoihin voidaan puuttua vasta jälkikäteen valitusten johdosta terveydensuojelulain tai naapuruussuhdelain nojalla.
YVA-menettelyä sovelletaan, kun voimaloita on vähintään 10 kpl tai tuulivoimaloiden kokonaisteho on vähintään 30 MW. Kirjoittajien mielestä YVA-menettelyä olisi syytä käyttää myös silloin, kun puiston koko on lähellä näitä raja-arvoja ja silloin, kun kaksi erillistä samalle alueelle toteutettavaa hanketta muodostavat yhdessä YVA-rajan ylittävän hankkeen.
”Tuulivoimarakentamiseen ei ole juurikaan sovellettu ympäristölupamenettelyä. Terveydensuojelun näkökulmasta olisi kuitenkin hyödyllistä, että teollisuusmittakaavan tuulivoimaloilta edellytettäisiin ympäristölupaa”, kirjoittajat toteavat.
Ympäristölupamääräyksissä voitaisiin esimerkiksi rajoittaa voimalaitoksen käyttöä sellaisissa tuuliolosuhteissa, joissa lähiasutukselle syntyy haittaa. Pelkästään suunnittelutarveratkaisulla ja rakennusluvalla toteutetuissa hankkeissa tämä ei ole mahdollista.
Mahdollisimman kauas asutuksesta
”Koska tuulivoimaloiden tuotannon kannalta on erityisen tärkeää, että voimaloita voitaisiin käyttää mahdollisimman tehokkaasti, eivät ympäristöluvissa annettavat rajoitukset ole tuulivoiman tuotannon kannalta edullisia. Siksi on myös tuulivoimatoimijoiden etu, että voimalat sijoitetaan mahdollisimman kauas asutuksesta, jotta toimintaa ei tarvitse rajoittaa.”
”On ollut harmillista seurata sitä keskustelua, millä tuulivoiman lisärakentamista on pyritty Suomessa edistämään ja jossa huolestuneiden kansalaisten näkemyksiä ei ole otettu huomioon. Tuulivoimarakentamista edistävien toimijoiden tulisi ymmärtää se, että mitkään taloudelliset tai (ilmasto)poliittiset tavoitteet eivät mene ihmisen oman terveyden ja hyvinvoinnin edelle”, kirjoittajat toteavat.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Tuulivoimaloiden terveyshaittoja vähätellään lupamenettelyssä”
Kokosin Ympäristö ja Terveys -lehden jutun taustaksi hieman tietoa tuulivoimakaavoituksesta ja meluasioista. Aivan oman juttunsa aihe voisi olla se, kuinka paljon massiivinen tuulivoimapuisto heikentää alueen virkistysarvoa ja aihettaa siten mielenterveyden kautta tulevia terveysvaikutuksia. Asiaa voisi verrata esimerkiksi tekoaltaan rakentamiseen, jossa menetetään kyllä metsää ja suota, mutta vastaavasti tilalle tulee merkittävä virkistyskalastusarvo, kuten Lokan altaalla on tapahtunut. Tuulivoimapuistossakin metsää kaatuu ja luonto häriintyy, mutta virkistystoiminta pikemminkin vähenee, varsinkin saaristossa ja tuntureille, kuin kasvaa.
Ympäristöministeriön linjanvedoista antaa hyvän kuvan eläkkeellä jo olevan ministeri Lauri Tarastin puhe TuuliWatin Leipistön tuulivoimapuiston vihkiäisissä. Hän arvosteli puolustusvoimia suhteettomista vaatimuksista. Toinen suhteuttamista vaativa tuulivoiman edistämisen ongelma oli Tarastin mukaan voimaloiden äänivaikutusten arviointi. Hän muistutti, että hänen jo vuonna 2012 valmistuneessa selvityksessään todettiin, että tuulivoimarakentamisen kannalta merkittävä osa esteistä ei nykymuodossaan ole perusteltuja.
Tuulivoimarakentamisen ulkomelutasoa koskevista suunnitteluohjearvoista valmistellaan valtioneuvoston asetusta kevään 2014 aikana.
”Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on esitetty näkemys, jonka mukaan tuulivoimaloiden ja asutuksen välille pitäisi määrittää tietty vähimmäisetäisyys. Koska riittävään etäisyyteen vaikuttavat muun muassa maaston muodot, tarvitaan suunnittelun yhteydessä tehtävää tapauskohtaista harkintaa. Siksi asetuksessa ei tulla vähimmäisetäisyyttä määrittelemään”, kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen totesi siitä viime marraskuussa.
Ministerin mielestä paras keino oikean paikan valitsemiseksi teollisen kokoluokan tuulivoimaloille on kaavoitus. Lähes kaikissa maakuntien liitoissa on vireillä tuulivoimarakentamista käsittelevän maakuntakaavan laatiminen. Kuntien tuulivoimakaavoitusta puolestaan on vauhdittanut vuonna 2011 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslain muutos, joka mahdollisti rakennusluvan myöntämisen tuulivoimaloille suoraan yleiskaavan perusteella.
”Vauhdikkaasti etenevä tuulivoimakaavoitus luo hyvät edellytykset Suomen pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden saavuttamiselle. Strategian tavoitteen toteuttaminen edellyttää noin 1000 uuden voimalan rakentamista, ja nyt vireillä olevat kaavat mahdollistavat selvästi suuremman voimalamäärän rakentamisen. Kaavoitusta on monessa yhteydessä pidetty tuulivoimarakentamisen jarruna, jopa esteenä. Tältä osin tilanne on onneksi muuttunut hyvin nopeasti”, Viitanen totesi.
Ympäristömininsteriö on hyväksynyt useita tuulivoimakaavoja, mutta myös hylännyt joitakin lähinnä maisemasyistä.
Tammikuussa ministeriö vahvisti Pohjois-Savon tuulivoimamaakuntakaavan. Kaava sisältää varaukset 18 tuulivoima-alueelle, joille yhteensä on sijoitettavissa 210 – 230 yksittäistä kolmen megawatin tuulivoimalaitosta.
Maakuntakaavassa osoitettavan tuulivoima-alueen alarajaksi on kaavassa asetettu kahdeksan voimalaa lukuun ottamatta maisemallisesti herkkää Kallaveden reittiä, Rautalammin reittiä Kolun kanavalle saakka ja Tuusniemen Juojärveä. Näillä alueilla maakuntakaavan alarajana on kolme voimalaa.
Ympäristöministeriö jätti vahvistamatta Pohjois-Savon tuulivoimamaakuntakaavaan sisältyvän Nilsiän Etelä-Kinahmin tuulivoima-alueen, jonne olisi voitu sijoittaa kahdeksan tuulivoimalaitosta. Alue jäi vahvistamatta maisemallisten syiden takia.
Ympäristöministeriö julkaisi alkuvuonna kolme ohjetta tuulivoimaloiden melun mitoittamiseen ja todentamiseen.
Ohjeista tehty tiedote kertoo mm. seuraavaa:
Tuulivoimaloiden melu poikkeaa muusta ympäristömelusta. Voimaloiden melu voi sisältää pienitaajuista, impulssimaista, kapeakaistaista tai merkityksellisesti sykkivää ääntä, mikä lisää sen häiritsevyyttä. Ääni ja äänenvoimakkuus vaihtelevat merkittävästi sääoloista riippuen melulle altistuvassa kohteessa.
Tuulivoimaloiden melun mallinnusohjeella mitoitetaan tuulivoimaloiden ja melulle altistuvan kohteen, kuten asuinalueen, välinen suojaetäisyys. Äänitekninen mitoitus on osa tuulivoima-alueiden muuta suunnitteluprosessia ja hyväksymismenettelyä.
Tuulivoimaloiden melutason mittausohjeella on mahdollista selvittää, ylittääkö melutaso siitä säädetyn ohje- tai raja-arvon.
Tuulivoimaloiden melupäästön mittausohjetta voidaan käyttää todentamaan takuuarvo, jonka valmistaja on antanut tuulivoimalan äänenvoimakkuudesta.
Tuulivoimaloiden melutasoista on valmisteilla valtioneuvoston asetus, jossa määritellään tuulivoimaloiden melua koskevat desibelirajat sekä alueet, joilla ohjearvoja sovelletaan. Esimerkiksi suojaetäisyyden mitoitus ohjeen mukaisella mallinnuksella tehdään jatkossa valmisteilla olevaan asetukseen pohjautuen. Tuulivoimaloiden melutason mittausohjeen avulla voidaan mitata, ylittääkö melutaso asetuksessa annetun desibeliarvon.
Näissä maissa joissa on tuulivoimaloita ollut jo vuosikymmeniä, on ruvennut tulemaan tutkimuksia ja on paljolti kokemusta kuinka tuulivoimalat aiheuttavat lähistöllä asuville ihmisille terveydellisiä ongelmia. Yksi pahimmista ongelmista on huonontunut yöuni ja sillä taas on vaikutusta kokonaisvaltaisesti terveyteen. On edesvastuutonta että mitään minimi etäisyyttä tuulimyllyihin ei olla asettamassa, vaan mennään epämääräisten selostusten taakse maaston ja ympäristön muodoista ja rakenteista. Matalataajuinen ääni läpäisee esim. metsän hyvin tehokkaasti sekä ohuet ja puurakenteiset seinät. Tässä valossa onkin ihmeellistä että YVA-menettelylle on löydetty raja-arvo, 30 MW, jonka alle, vaikka 0,1 MW alle, rakennetut tuulivoimala puistot eivät tarvitse ympäristölupamenettelyä. Onko tämäkin asia täällä Suomessa tehtävä kuin kaikkialla muuallakin, kaikkine virheineen. Eikö voitaisi tutustua maailmalta tulleisiin tutkimuksiin ja viesteihin ensin ja vasta sitten antaa tuulivoimaloiden rakentamiseen luvat. Samanlainen fysiikka ja psyyke se on suomalaisilla kuin muunkin maalaisilla ihmisillä.