Kokeile kuukausi maksutta

Hometalkoot loppuvat

Ympäristöministeriön viisivuotinen koulutus- ja vaikuttamishanke Hometalkoot päättyy vuoden vaihteessa, jos valtiovarainministeriö ei muuta määrärahapäätöstään.

Ympäristöministeriön viisivuotinen koulutus- ja vaikuttamishanke Hometalkoot päättyy vuoden vaihteessa, jos valtiovarainministeriö ei muuta määrärahapäätöstään.

Eduskunta on määrännyt hankkeen jatkettavaksi, mutta Antti Rinteen (sd.) johtama valtiovarainministeriö ei ole budjetoinut hankkeelle määrärahoja.” En tiedä tulevaisuudesta”, hankkeen vetäjä Juhani Pirinen sanoo.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa

8 vastausta artikkeliin “Hometalkoot loppuvat”

  1. Eduskunnan tarkastusvaliokunta esitti taannoin huolensa rakennusten homehtumisesta. Tämä on johtanut noin 700 000 euron panostukseen homeasioiden kuntoon saamiseksi. Senttiäkään ei ole vielä osoitettu tästä Hometalkoisiin, joten Pirinen saanee katsella jo uutta työpaikkaa.

    Se voi olla hänelle terveyden kannalta helpotuskin, sillä ympäristöministeriön tilat ovat homeessa. Eli kun ministeriö ei pysty torjumaan hometta edes omassa kodissaan, niin miten se onnistui koko Suomen rakennuskannassa. Sama ongelma tosin riivaa myös VTT:n ja Aallon tiloja eli suutarin lapsella ei ole kenkiä.

    Hometalkoiden jatkoille olisi ollut tarvetta, sillä homeongelma on ja pysyy eikä se poistu yhdellä tarkastusvaliokunnan huomautuksella ilman rahaa ja resursseja. Tosin homehysteriaakaan ei pidä lietsoa. Sen torjumiseksi Hometalkoot teki arvokasta työtä tarjoamalla ismien ja väärien uskomusten sijaan kovaa tietoa ja ohjeita.

  2. Erilaiset ”talkoot” ovat määräaikaisia projekteja. Ne eivät voi jatkua ikuisesti. Jos jotain pysyvää halutaan, pitäisi lähteä rakentamaan jotain pidempiaikaista. Homeongelmat eivät yksittäisten hallituskausien mittaisilla toimilla lopu. Tulevaisuudessa rakennusterveysongelmien määrä saattaa jopa kasvaa.

    Yksi pysyvämpi ratkaisu voisi olla esim. rakennusterveysvaltuutetun toimiston luominen, joka lapsiasiavaltuutetun toimiston tavoin keskittyisi edistämään rakennusterveysasioita Suomessa. Rakennusterveysvaltuutetun virkaan kuuluisi rakennusterveysasioiden seuranta, päätöksentekoon vaikuttaminen rakennusterveysnäkökulmasta (mukaan lukien lainsäädäntöön vaikuttaminen niin, että rakennusterveysasiat ovat erilaisissa laeissa (muuallakin kuin rakentamismääräyskokoelmassa) sopivalla tavalla huomioituina), yhteydenpito alan keskeisiin osapuoliin ja heiltä saadun tiedon välittäminen päätöksentekijöille, rakennusterveysasioita koskevan tiedon välittäminen rakennusten parissa työskenteleville, yhteistyön kehittäminen rakennusalan toimijoiden välille sekä erilaisten sopimusten tekemisen edistäminen rakennusterveyden edistämiseen liittyen. Kuten muutkaan valtuutetut, rakennusterveysvaltuutettu sen sijaan ei ottaisi yksittäistapauksiin kantaa, vaan olisi nimenomaan valtakunnallinen, kaikkien osapuolten tunnustama toimija.

  3. Kun valtakunnassa on jokin ongelma niin luullaan, että se ratkeaa perustamalla valtuutetun virka, toimisto ja liuta virkamiesavustajia. Eli lisää virkamiehiä ja säädöksiä, tuhansittain pykäliä ja lisää byrokratiaa. Meillä taitaa olla jo parikymmentä erilaista valtuutettua ja vastaavaa sekä toimistoissa sadoittain virkamiehiä ja avustajia. Villoja on tullut tosi vähän ehkä tietosuojavaltuutettua lukuunottamatta.

    Rakennus- ja kiinteistöalan pitää katsoa peiliin: on tehty ja tehdään edelleen laadutonta rakentamista, korjaamista ja kiinteistönpitoa. On tehty myös kymmenittäin, jollei sadoittain erilaisia kosteus-, home-, ym selvityksiä ja tutkimuksia. Ihan kaikki eivät ole olleet nollatutkimuksia, joissakin on ollut jopa ajatustakin mutta niidenkään toteutukseen ei ole päästy. Hulvaton meno jatkuu, kalliilla sekundaa!

    Tähän ei valtuutettu- ja virkamiesvoimin parannusta tule. Ei myöskään ympäristöministeriön virkamiehet ymmärrä homeesta enempää kuin sika hopelusikasta. Tämä ilmenee mm energiatehokkuussäädöksissä, jotka eivät ole tästä mailmasta, ei ainakaan pohjoisesta maaimasta. Ehkäpä apu tulisi siitä, kun ensi hallitusneuvotteluissa perustettaisiin rakennetun ympäristön ministeriö ja ympäristöministeriön viherpiipertäjille jäisi luonnonympäristöstä huolehtiminen merimetsoineeen, norppineen, liito-oravineen ja ötökköineen. Tai sitten se yhdistettäisiin maa- ja metsätalousministeriöön. Professori Matti Ollila, RIA ja monet johtavat rakennustarkastajat ovat tätä esittäneetkin.

  4. Jouko Taskinen, valtuutetun toimisto ei parhaimillaan tarkoittaisi lisää säädöksiä, tuhanisttain pykäliä eikä edes lisää byrokratiaa. Ei valtuutetuilla sellaisista ole valtaa edes säätää. Valtuutetun tehtävä olisi nimenomaan huomioida vaikkapa juuri energiatehokkuusmääräyksiä kehitettäessä rakennusterveysnäkökulma, ja ellei siihen itse kykene, ostaa alihankintana tietämystä aiheeseen niin, että voisen asian osalta vaikuttaa rakennusterveys koko ajan huomioiden. Vastaava on muidenkin valtuutettujen päätehtävää. Heidän roolinsa ei näy niinkään julkisuuteen, vaan ensisijaisesti lakeja säädettäessä. Eivät ympäristöministeriön asetusten säätäjät jatkossakaan ymmärrä sen enempää homeesta kuin nytkään, eikä heidän tarvitsekaan sen suhteen asiantuntijoita olla. Eikä homeasiantuntemus ministeriössä yhtään parantuisi, vaikka ympäristöministeriön nimi vaihdettaisiin rakennetun ympäristön ministeriöksi. Rakennusalan ympäristötehokkuussäädökset tulevat tiukentumaan, on ministeriön nimi mikä tahansa. Suomi on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja myös EU on tehnyt päätöksiä, jotka säätävät aika paljolti sitä, miten Suomen rakentamismääräykset lähivuosina kehittyvät, riippumatta siitä, mikä ministeriön nimi on tai onko siellä viherpiipertäjiä vai ei. Rakennusterveyteen vaikuttavista säädöksistä toisekseen vain osa on ympäristöministeriön alaisia asetuksia tai ohjeita. Muuallakin tehdyillä päätöksillä vaikutetaan siihen, mukaan lukien esimerkiksi erilaiset kuluttajansuojaa asuntokaupassa koskevat lait, joissa ei nykyään homeasioita ole osattu huomioida, mutta joka voisi olla jopa tehokkaampi vaikutuskanava homeilmiön torjumiseen kuin rakentamismääräyskokoelman muutokset.

    Nykyisin kukaan ei yhtenäisesti valvo rakennusterveysnäkökulman toteutumista erilaisia lakeja säädettäessä. Itselleni on sama, mikä tätä asiaa edistävän tahon nimi olisi: olisiko se valtuutettu vai mikä tahansa. Mutta niin kauan kuin tuolla saralla kokonaisuuksia ymmärtävää intressitahoa ei ole, ei tuolla saralla tapahdu koordinoitua kehitystäkään.

  5. Homepommin räjäyttäminen pitäisi aloittaa eduskunnasta. Se lietsoo homehysteriaa luokattoman huonolla raportillaan, jossa ei osata erottaa hometta muista sisäilmaongelmista, kuten muovimattojen kostumisesta aiheutuneista ärsytyksistä.

    Kaikki kosteus ei ole hometta eikä kaikki rakennuksessa äärimmäisen tarkoilla mittauksilla havaittu home ole merkki homeongelmasta. Homehysteriaa lietsomalla eduskunta on saanut aikaan sen, että yliherkät vanhemmat tulevat luulosairaiksi aina, kun joku vähänkin kuiskaa sanan home. Kohta tuota sanaa kiljutaan hysteeerisesti kuorossa ja oppillaat pakotetaan ulos koulusta ja poliitikot pakotetaan tuhlaamaan rahaa taas kerran turhaan homeremonttiin.

    Hometalkoita tarvittaisiin paitsi valistamaan homeesta myös antamaan oikeaa tietoa, jotta erottaisimme homeongelma muista, esimerkiksi psykologisista ongelmista.

  6. Nimetön meuhkaa eduskunnasta aivan turhaan. Professori- ja lääkärikunnassakin on kaksi koulukuntaa, joiden välillä juopa on vain syventynyt.
    1. Toiset sanovat, että homeelle altistuneet ja oireilevat kärsivät psykosomaattisista eli luulotaudeista ja
    2. toiset ottavat asiat vakavasti ja katsovat, ettei se ole ihmisen vika tai ominaisuus, jos homeesta tai muusta syystä myrkyllisestä sisäilma sairastaa.
    Kannatan jälkimmäistä tulkintaa eli vika on ympäristössä, joka sairastuttaa. Kun parhaillakin asiantuntijoilla on asiasta lähes vastakkaiset käsitykset, niin ei ainakaan maallikoiden ole syytä vähätellä asiaa. 800.000-1.000.000 ihmistä taistelee nytkin homealtistusta vastaan kuka sairastuen loppuiäksi kuka selviää vähemmällä vaihtaen työpaikkaa, koulua tai päiväkotia.
    Kehotan edelleen rakennus- ja kiinteistöalan ns ammattilaisia katsomaan peiliin, löytyisikö vika sieltä.
    Toki syyllisyyden taakkaa jakavat viranomaiset kelvottomilla säädöksillään ja rakennustarkastajat ”mukatarkastuksineen”:

  7. Talkoissa on nikkaroitu kymmeniä käytännön kenttää avittavia työkaluja. Kaikissa hankkeissa on mukana ollut suuri talkoopanos, sillä vuotuinen hometalkoiden budjetti on ollut vain alle miljoonan. Hankkeiden kokonaispanos ylittää varmasti tuon talkoobudjetin arvon.

    Projektipäällikkö Pirinen on omalla asenteellaan nostanut aidon talkoohengen suureen joukkoon joka koostuu alalla töitä tekevistä asiantuntijoista – tutkijoista, suunnittelijoista ja työnjohdosta sekä viranomaisista, rakennuttajista, isoista ja pienistä tilaajista. Kosteus- ja homevaurioiden ruohonjuuri tason monipuolinen tiedotus on ollut onnistunutta ja lisännyt yleistä tietoutta kosteus- ja homevaurioiden ennaltaehkäisystä ja vaurioiden korjaamisesta niin tavan asukkaalle kuin työntekijälle ongelmakohteissa ja terveissä taloissa. Lisäksi kosteus- ja hometalkoot on saanut eri osapuolia toimimaan yhteistyössä jonka tulisi jatkua.

    Siksi ihmettelen että tätä (oliko se 0,7 milj. euron summaa) ei ole osoitettu hometalkoiden jatkoksi vuodelle 2015 niin kuin eduskunnan kirjelmässä (toukokuu 2013) esitetään tehtävän varsinkin kun sisäilmaongelmien terveyshaittaan liittyvien kustannukset ovat vuosittain miljardiluokkaa. Useat tieteelliset tutkimusohjelmat ovat olleet maassamme kertaluokkaa paremmin rahoitettuja. Hometalkoot ei ole tieteellinen tutkimusohjelma mutta se on tuonut tehokkaasti tutkimustiedon sovellettavaksi käytännön kentän eri tahoille ja jopa tavan kansalaiselle. Talkoille olisi paljon uusia tarvittavia hankeaiheita, mikäli talkoot saisi rahoituksen ja se saisi pitää edelleen innostavan talkoohengen ylläpitävän vetäjäparin. Rahoitus tulisi monikertaisesti takaisin yhteiskunnalle taloudellisesti ja terveydellisesti.

    Ehkä viiden vuoden sisällä olisi hyvä pystyttää talkoiden tapainen pysyvä yhteistyöorganisaatio ohjaamaan ja seuraamaan että rakennuskantamme kunto kohenee ja korjausvelka pienenee.

  8. Kosteus- ja hometalkoiden jatkolle on varmasti tilausta. Ei riitä, että ympäristöministeriön johto vakuuttelee työn tärkeyttä. Jatkotyölle pitäisi saada myös rahoitus, jotta talkoot eivät kutistu pelkäksi nettisivujen ylläpidoksi.

    Tärkeintä olisi selvittää homeongelman oikea laajuus, sillä nyt käsitteet ovat täysin sekaisin, kun jokainen kostea läiskä talossa ja jopa betonilaatan märkyydestä aiheutuneet muovimaton katkut, listataan homeongelmaksi.

    Virallisena raamattuna asiassa tuntuu olevan eduskunnan tarkastusvaliokunnan Työterveyslaitokselta tilaama raportti, joka valmistui vuonna 2012.

    Siinä kerrottiin, että arviolta jopa 600 000 – 800 000 suomalaista VOI altistua päivittäin KOSTEUS- ja homeVAURIOILLE. Korostin tuossa noita muutamia sanoja, koska tiedotusvälineissä ja jopa sosiaali- ja tervesministeriön sivulla viesti on lyhentynyt sellaiseksi, että lähes 800 000 suomalaista altistuu joka päivä homeelle.

    Väite on älytön. Kun ruotsalaiset tekivät vastaavanlaisen tutkimuksen siinä päädyttiin tulokseen, että 36 prosentissa taloista on kosteusvaurio. Raportissa todettiin kuitenkin heti, että vaurioista useimmat ovat sellaisia, että niistä ei ole välitöntä vaaraa rakenteille ja asukkaille. Ongelmat painottuivat omakotitaloihin ei omatoimiseen rakentamiseen.

    Meilläkin olisi voitu erottaa kosteus- ja homeongelmat toisistaan ja arvioida sitten vielä, onko hometta sisätiloihin yhteydesssä olevissa rakenteissa vai vain ulkorakenteissa. Vasta sitten olisi voitu tehdä päätelmiä altistumisesta.

    Kritisoin eduskuntaa ja raporttia heti tuoreeltaan, sillä ”tutkimuksen” tekoon oli annettu niin vähän rahaa, että vakavasti otettavat tutkimuslaitokset, kuten TTY ja VTT eivät lähteneet edes tarjoamaan sen tekoa.

    Työterveyslaitos tyytyi tutkimuksen sijaan tekemään kirjallisuusreferaatin vanhoista selvityksistä. Olettamus tuntui olevan, että jos homeongelmia oli havaittu 90-luvulla, niin sen jälkeen rakennuksille ei ollut tehty mitään vaan samat ongelmat oli edelleen olemassa.

    Vanhimmat tutkimusreferaatit ovat vuodelta 1994 ja keskeiset taulukot korjausrakentamisesta vuodelta 2000. Kun käytetyt faktat ovat näin vanhentuneita, niin mitä voidaan sanoa johtopäätöksistä, joita niistä on tehty nykyrakentamiseen ja korjaamiseen? Ainakin Finnbuild-messujen seminaarissa haastattelemani rakentajat vakuuttivat, että rakentamisen laatu on parantunut huimasti 1990-luvun tasosta ja esimerkiksi märkätilojen vaatimukset kiristyivät huomattavasti vuonna 1998.

    Mitä ilo nykypäivän tilanteen arvioimiseksi on esimerkiksi tiedosta, että 1950-1980 lukujen pientaloista 700 000:ssa oli vuonna 1995 kosteusongelmia ja niistä kaksi kolmasosaa oli vielä korjaamatta?

    Tai vuoden 1995 tutkimuksesta, että 42 prosenttia pientaloista oli korjauksen tarpeessa. Tai vuoden 1996 selvityksestä, jossa selvisi, että näkyvää hometta, näkyviä homepilkkuja, kosteusvaurioita tai homeenhajua löytyi 23 prosentissa asunnoista (tuossakin selvityksessä siis kosteusvauriot ja home pistettiin näppärästi samaan nippuun).

    Vuoden 1996 rehtorikyselyn mukaan jopa 60 prosentissa koulurakennuksista esiintyi kosteusvaurioita. Olisi hauska tietää mikä on tämän päivän tilanne, sillä aika monta koulua on tässä välillä korjattukin, sillä muistan, että ainakin Rakennuslehdessä homekeskustelu oli kuumimmillaan vuonna 1997. Joko tuo homekirjoittelu voisi vihdoin loppua, taisi tokaista yksi toimitusneuvoston jäsenkin meille.

    Jopa Työterveyslaitoksen raportin kustannustiedotkin perustuivat vanhoihin tietoihin eli vuonna 2002 tehtyyn selvitykseen, josta luvut olivat vain muutettu nykytasoon.

    Eikö olisi jo aika päivittää tiedot homeongelman laajuudesta tähän päivään ja tehdä vasta sitten johtopäätöksiä ja isoja otsikoita.

    Mutta jatketaan ensi hometalkoita.

Vastaa käyttäjälle ajatuksia Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat