Metsälän mukaan Suomessa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla asuntojen kalleus alkaa jo estää työvoiman muuttamista työn perässä. Kalliiden asuntojen takana eivät Metsälän mukaan ole kuitenkaan ahneet rakennusliikkeet vaan verotus. Metsälä on laskenut, että uuden kerrostaloasunnon hinnasta 40 – 45 prosenttia on veroja ja veroluonteisia maksuja.
Pääkaupunkiseudulla tavanomaisesta asunnon 5 000 euron neliöhinnasta verojen ja veroluonteisten maksujen osuus on yli 2 000 euroa. Tampereella uuden asunnon ostaja maksaa veroja ja veroluonteisia maksuja yli 1 200 euroa alueelle tyypillisestä noin 3 000 euron neliöhinnasta.
Metsälä on laskenut, että uuden 50 neliön asunnon hinnasta pääkaupunkiseudulla on verojen ja veroluonteisten maksujen osuus peräti noin 100 000 euroa ja Tampereella noin 60 000 euroa.
Varainsiirtovero vähentää omistusasujien muuttohalukkuutta
Metsälä kertoo blogissaan Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT:n tutkimuksesta, jossa se on kritisoinut varainsiirtoveron nostoa, sillä muuttamisen vähentyminen merkitsee usein asumista perhekokoon, tuloihin ja asunnon sijaintiin nähden epätarkoituksenmukaisessa asunnossa. Lisäksi varainsiirtovero jumiuttaa asuntokauppaa. Tutkimusten mukaan varainsiirtoveron nousu yhdellä prosenttiyksiköllä vähentää asuntokauppoja noin 10 – 20 prosenttia.
Metsälän mukaan onkin kiinnostavaa nähdä vaalien alla, mihin päättäjät kallistuvat. Vaihtoehtoina ovat hänen mukaansa joko työmarkkinoiden joustoa lisäävät ratkaisut kuten uusien omistusasuntojen varainsiirtoveron keventämiseen tai sitten yleisesti asumiseen liittyvän verotuksen keventäminen. Se olisi Metsälän mukaan järkevä ratkaisu, joka hyödyttäisi sekä vuokralla että omassa asunnossa asuvia. Metsälä huomauttaa, että asunnon ostamisen, omistamisen, vuokraamisen sekä muuttamisen työn perässä tulee olla jatkossakin kannattavaa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Rakennusfirman johtaja: Verokarhu rohmuaa 100 000 euroa uuden kaksion hinnasta pk-seudulla”
Todennäköisempi kehityssuunta on kyllä asumisen verotuksen nousu entisestään. Monet veroasiantuntijat ovat puhuneet siitä, että kiinteistöverotusta tullaan jatkossa lisäämään, koska ajatellaan että se on vähemmän haitallinen tapa kerätä rahaa valtion rahakirstuun kuin esimerkiksi ansiotuloverotuksen korottaminen nykyisestä. Valtion budjetissa on tuloja 7 miljardia euroa menoja vähemmän vuodessa, joten verotusta ollaan todennäköisemmin lisäämässä kuin vähentämässä valtion talouden tasapainottamiseksi. Keinona tähän ollaan käyttämässä mm. juuri kiinteistöverotusta, jonka kautta kunnat saavat verotuloja, ja jonka verotuksen kohotessa valtio voi vähentää vastaavasti menojaan vähentämällä rahoitustaan kunnille. Myös mm. energiaverot nousevat taas vuoden vaihteessa, ja omistusasuntojen lainan korkojen verovähennysoikeutta vähennetään vuosi vuodelta, joten asumismenot ovat ennemminkin nousemassa kuin vähenemässä.
Varainsiirtovero jumiuttaa paitsi asuntokauppaa, myös kaikkea muuta ei-julkisesti noteerattujen osakkeiden osakekauppaa, sillä niidenkin kauppojen kohdalla menee varainsiirtovero. Toisaalta varainsiirtovero ei koske ensiasunnon ostajia, joten sen vaikutus ei kohdistu kaikkeen kiinteistökauppaan. Jos itse saisin päättää verotuksesta, alentaisin arvonlisäverotusta, joka on nyt Suomessa EU-alueen korkeimpiin lukeutuvalla tasolla, mikä on johtanut huomattaviin ALV:n välttelypyrkimyksiin, lehtien postitteluun Ahvenanmaalta ja mm. matkustajatuontiin monessa tuoteryhmässä. Tuo vaikuttaa myös suoraan uudisasuntojen ja korjausrakentamistoimenpiteiden kustannuksiin loppukäyttäjälle.
On käsittämätöntä, että rakennuskustannusten alentaminen ei tule kysymykseen. Rakennusyhtiöt uikuttavat verotuksesta jatkuvasti, olisiko aika katsoa peiliin ja alkaa työskentelemään rakennuskustannuksien alentamiseksi. Ei ole mitään perustetta, miksi rakennusalaa ja asumista pitää verotuksella tukea. Markkinatalous hoitaakoon kilpailun asumisessa ja asuntotuotannossa, jota kuntien tulisi edistää luovuttamalla tontteja entistä useammalle toimijalle myös investoreille. Samalla tulisi rajoittaa tontttien omistusta korottamalla kuntien luovuttamien rakentamattomien tonttien kiinteistövero moninkertaiseksi ja lisätä luovutusehtoihin takaisin lunastusehto, mikäli rakentaminen ei tapahdu määräajassa ja joku toinen toimija osoittaa kiinnostuksen tonttiin. Saataisiin vihdoinkin tuotantomäärät ylös ja kustannukset alas sekä markkinat määrittelisi asuntojen hinnat vapaasti. Samalla kerrostalojen kokoa tulisi kasvattaa ylöspäin, jotta hankekoko kasvaisi, mikä alentaisi kustannuksia. Autopaikkojen määrää voitaisiin vähentää keskustoissa ja täydennysrakentamisessa.