Kokeile kuukausi maksutta

Espoon sairaalahankkeessa riidellään jo kymmenistä miljoonista

Espoon murheet sairaalahankkeensa kanssa jatkuvat. Jorvissa tilaajan ja Lujan välit ovat tulehtuneet siihen pisteeseen, että kymmenien miljoonien eurojen riitoja rakennusvirheistä ja runsaista lisä- ja muutostöistä tullaan ilmeisesti ratkomaan oikeudessa. Hankkeen arvo on 120 miljoonaa.

Osa rungon noin 800 jännebetonipalkista oli epäkelpoja.

Puolarmetsään suunnitellun sairaalan rakentaminen jouduttiin perumaan, kun rakennusliikkeiltä ei tullut tarjouksia elinkaarihankkeeksi kaavailtuun kohteeseen. Ongelmaksi osoittautui silloin liian kallis arkkitehtisuunnittelu.

Sairaalahanke siirrettiin Puolarmetsästä Jorviin samalla kun suunnittelu meni uusiksi ja toimintoja jonkin verran karsittiin. Toteutusmuoto vaihtui Suunnittele- ja Rakenna –malliksi, jolla suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavaksi toteuttajaksi saatiin Lujatalo ja betonitoimittajaksi sen sisaryritys Lujabetoni. Urakkassa on kymmenen vuoden ylläpitovastuu.

Hanke on ollut alusta saakka riitainen.

Yhteistyöhalut loppuneet kaikilta

Urakoitsijan puolelta riitoja selvittämään kutsuma rakennuttajakonsultti Pekka Roininen sanoo, että näyttää siltä, ettei hankkeessa ole yksimielisyyttä siitä, kuka suunnittelua johtaa. Hänen mielestään sitä pitäisi johtaa pääurakoitsija Lujatalo.

Espoon kaupungin projektinjohtaja Tero Vainio  puolestaan ihmettelee urakoitsijan tapaa olla näyttämättä suunnitelmia rakennuttajalle ennen kuin vasta kuukausia niiden valmistumisen jälkeen. Se ei ole SR-mallin hengen mukaista toimintaa.

”SR-mallissa ei ole mitään vikaa, mutta tässä urakassa sitä ei sovelleta tilaajan odottamalla tavalla”, Vainio sanoo.

”Työmaan aikana tehtyjen ratkaisujen valinnassa halpa hinta on painanut enemmän kuin tarjouskilpailuvaiheessa olisi odottanut. Tilaajan kantaa ei ole kysytty siinä määrin kuin olisi odottanut”, hän sanoo.

Meiltä on käytännössä puuttunut keskustelukumppani. Kokoustettu kyllä on, mutta niissä ei ole ollut läheskään aina päätösvaltaisia henkilöitä”, Lujatalon Uudenmaan aluejohtaja Heimo Hantula sanoo.

Allianssihenki nollassa

SR-mallissa tilaaja ei luonnollisestikaan voi määritellä tavoitteita täysin yksiselitteisesti eli jonkin verran lisä- ja muutostöitä voi tulla vaikka toteuttajalla on suunnittelu- ja rakentamisvastuu. Tilaaja ei voi hyväksyä sitä, että urakoitsija lähtisi paikkaamaan halvan urakkahinnan katetta runsailla lisä- ja muutostyövaateilla. Toisaalta kaupungin pitää tilaajana vasta oman lupaprosessinsa sujuvuudesta.

Kitka käytännön toimintatavoista on työmaan edetessä kasvanut siihen mittaan, että keskusteluyhteys työmaatasolla on lähes katkennut. Rakennuslehden haastattelupyyntöönkin haluttiin aluksi vastata vain johtajatasolla.

Kaikki tämä osoittaa, että kyseessä on pitkälti vuorovaikutustaitoihin liittyvä ongelma, molemmin puolin. Vastakkainasettelun ja omien etujen vahtimisen sijaan molemmilta osapuolilta olisi tarvittua aitoa allianssihenkeä yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi.

Seppo Mölsä, Toimituspäällikkö

Riitojen selvittely työllistää konsultteja

Tilaaja on turvautunut konsulttien apuun rakennusvirheiden dokumentoinnissa. Osa reklamaation aiheista on varsin vakavia. Viime kesänä työmaalla kävi ilmi, että osa rungon yhteensä noin 800 jännebetonipalkista oli epäkelpoja. Kun palkin alapinnasta irrotettiin hitsauskuonaa tartuntalevyn kiinnityksen jäljiltä, palkin alapinnasta lohkesi pala. Osoittautui, että jännebetonipunosten tartunta ei ollut riittävä. IT-betoni ei ollut tunkeutunut riittävän tasaisesti tiheän raudoituksen väliin, johon oli tästä syystä jäänyt onkaloita. Luja-konserni myönsi virheen ja ryhtyi korjaaviin toimenpiteisiin rakennusvalvojan ja ulkopuolisen asiantuntijan vaatimalla tavalla.

Yhteensä yhdeksän reklamoidun palkin alle oli tehtävä kantavat paikallavaluseinät, minkä johdosta myös tilaratkaisuja oli mietittävä uudelleen. Esimerkiksi hammaslääkäreiden tilaan tarkoitetut laitteet eivät mahdukaan vahvennusten jälkeen suunnitellulla tavalla paikoilleen.

Iso kiista sääsuojauksesta

Suurin kiistelyn aihe on ollut kohteen sääsuojaus. Urakoitsija ja sääsuojan toimittanut Ramirent ovat olleet siihen niin tyytyväisiä, että Betoni-lehteen kohteen sääsuojauksesta tehtiin oma juttu, jossa työpäällikkö Timo Salo-Tuisku sanoi, että kosteudenhallinta on kohteessa rankattu korkealle. Myös Ramirent kehui toimittamaansa sääsuojaa.

Projektinjohtaja Tero Vainio poltti täysin päreensä jutusta. Hänen mukaansa sääsuojat suostuttiin ottamaan käyttöön vasta sen jälkeen, kun rakennuttaja oli niitä vaatinut ja lisäksi ne poistettiin liian aikaisin.  Rakennuttaja on tehnyt veden kertymisestä ja rakenteiden, kuten eristeiden kastumisesta toistuvia reklamaatioita.

Rakennuttaja on reklamoidessaan viitannut sopimukseen, jonka mukaan kosteudelle alttiiden rakennusosien rakentaminen on tehtävä erillisrunkoisen sääsuojan alla. Sopimuksen mukaan sääsuojan saa purkaa vasta, kun mainitut kosteudelle alttiit rakenteet on lopullisesti saatu vedenkestäviksi eli pintarakenteet valmiiksi.

Rakenteisiin päässyt vesi on tuottanut Vainion mukaan ongelmia nimenomaan siksi, että sääsuoja on paikoitellen siirretty pois liian aikaisin.

Työmaan mukaan suoja oli siirretty pois juuri oikeaan aikaan: vaiheessa, jossa vesikatto oli pitävässä kunnossa.

”Jokainen ymmärtää, että näin isossa elementtitalossa runko on ensin pystytettävä ja vasta sen jälkeen on mahdollista asentaa sääsuoja. Reklamaatioita on tullut vesilammikoista, jotka on saatu hallitusti kuivatetuiksi muun muassa vesi-imuroinnilla”, työmaan vastaava mestari Sami Sairanen sanoo.

Miljoonariidat oikeuteen?

Lujatalon esittämien lisä- ja muutostöiden kustannukset ovat runsaat kymmenen miljoonaa euroa. Yksimielisyyteen oli jouluun mennessä päästy vain kahdesta miljoonasta. Kummassakaan summassa ei ole mukana sääsuojien käyttämättömyydestä aiheutuneita eikä palkkien korjauksiin liittyviä kustannuksia.

Rakennuttajalla on vaateita erityisesti sääsuojien käyttämättömyyden kustannuksista, enimmillään jopa kymmenien miljoonien eurojen edestä.

Tammikuun puolivälissä urakoitsija ja tilaaja kokoontuvat ylimmän johtonsa läsnä ollessa tavoitteenaan sopia menettelytavoista, joita molemminpuolisesti noudattamalla yhteistyön laatu saataisiin palautetuksi sellaiseksi, että keskusteluyhteys työmaalla taas toimii.

Tätä artikkelia on kommentoitu 43 kertaa

43 vastausta artikkeliin “Espoon sairaalahankkeessa riidellään jo kymmenistä miljoonista”

  1. Tämän kokoluokan hankkeissa tilaajalla pitäisi olla nykyistä vapaammat kädet urakoitsijan valintaan. Allianssityyppinen hankinta, jossa katsottaisiin mikä porukka pystyy parhaiten yhteistyöhön ja jolla on eniten annettavaa hankkeen suunnittelunohjaukseen ja tekemiseen, toimisi parhaiten. Suomessa on hyvinkin hoidettuja sairaalahankkeita ja niillä kaikilla on tekijänsä. Miksi ostaa sikaa säkissä.

    ST-malli ei ole sama kuin vanha KVR eli kyllä siinä pitäisi osata kuunnella tarkkaan ja herkästi tilaajan ja käyttäjien mielipiteitä. Suunnittelun ohjausta tehdään tilaajan hyväksi, tilaajan rahoilla ja tilaajan tahdon mukaisesti.

    Toisaalta varmaan tilaajallakin on syytä katsoa peiliin. Jos yhteistoiminta ei suju, niin ei ainoa syy tähän ole pöydän toisella puolella.

    Eikö Lujan pitänyt olla nimenomaan betoniyhtiö. Kun se saa itse suunnitella ja tehdä jännebetonipalkit, niin miten ne voidaan ryssiä tuolla tavalla?

      1. ST-malli tai SR-malli tarkoittaa sitä, että sekä suunnittelu että rakentaminen/toteutus kuuluvat urakkaan. Kilpailu tapahtuu tilaajan tavoitteiden ja viitesuunnitelmien pohjalta. Valinnassa voidaan painottaa hinnan lisäksi suunnitelmien laatua. Kilpailu voidaan tehdä myös ns. ranskalaisena urakkana, jossa tilaaja ilmoittaa myös hinnan, jolloin kilpaillaan pelkästään suunnitelmien laadulla.

        Aiemmin kyseisestä urakkamuodosta käytettiin nimeä kokonaisvastuurakentaminen eli kvr. Se sai kuitenkin huonon maineen, kun tilaaja ei aina saanut mitä olisi halunnut, joten nimikin vaihtui aluksi englannin kielen kautta (Design and Build) nykyiseen muotoon ja sisältöäkin viilattiin tilaajan tahtoa paremmin painottavaan suuntaan.

        ST-malli ei ole ollut mitenkään ongelmaton, joten esimerkiksi allianssiurakka, jossa tilaaja, suunnittelijat ja pääurakoitsija (käytännössä projekinjohtourakoitsija) yhdessä suunnittelevat ja rakennuttavat hanketta on kasvattanut suosiotaan.

        Tiehallinto toteaa omassa raportissaan seuraavaa:

        ”ST-urakkamuoto on hyvin vaativa urakkamuoto kaikille osapuolille (tilaajalle, urakoitsijalle, suunnittelijalle). Verrattuna perinteisiin urakkamuotoihin ST-urakassa riskien, vastuiden ja vapauksien määrittäminen on huomattavasti vaikeampaa ja aiheuttaa usein ristiriitoja osapuolten välille.

        Koska urakkasopimus ST-menettelyssä tilaajan ja urakoitsijan välillä ei ole sopimuksentekovaiheessa niin yksityiskohtainen kuin kokonaisurakoita tehtäessä, on lähtötiedoilla, suunnitteluperiaatteilla ja -vaatimuksilla huomattavan suuri vaikutus saavutettavaan lopputulokseen. Olisi kyettävä ennakoimaan lähtötietojen ja tuotevaatimusten vaikutus lopputuotteeseen. Ennen kaikkea olisi myös osattava antaa sopimuksissa riittävästi tilaa myös innovaatioille, jotka toisivat uudenlaisia, parempia ja alaa eteenpäin vieviä ratkaisuja. Juuri innovaatioiden edistäminen sekä laadun ja tuottavuuden parantaminen on ollut keskeinen syy siirtyä ST-hankintamenettelyyn. Nämä tavoitteet eivät ole kaikilta osin toteutuneet.”

        1. Oletko Mölsä käytännössä ollut näitä vääntämässä, millä firmalla olet?
          Vai pohditko teoreettisesti?

          1. Olen seurannut urakkamuotojen kehitystä 80-luvulta lähtien ja joskus osallistuin hieman kehitystyöhön itsekin. Parhaiten tuon kehityksen on nähnyt Vuoden Työmaa -kilpailussamme, jossa on ollut kaikenlaisia toteutusmalleja: niin projektinjohtourakoita, kuin ST-toteutuksia, elinkaarimalleja ja allianssimalleja. Kilpailu lähti aikoinaan liikkeelle Vuoden KVR-hankkeena.

    1. Kesällä 2014 Lujatalo havaitsi näistä 15 kappaleessa laatupoikkeaman ja välittömästi sekä oma-aloitteisesti otti ongelman esille rakennesuunnittelijan, rakennusvalvontaviranomaisen ja tilaajan kanssa. Tilaaja reklamoi palkeista vasta tämän jälkeen. Tutkimus, korjaussuunnitelmat ja koekuormitukset on tehty ja tehdään rakennusvalvontaviranomaisen määräämän ulkopuolisen asiantuntijan (VTT) vaatimalla tavalla.

  2. Onpa sairaalassa Sairaselta sairasta toimintaa!

  3. Asun työmaan lähellä ja minua kyllä ihmetyttää miten voi rakentajaa syyttää ettei suojia ole tehty.
    Ainut mikä häiritsee on se rekkaliikenne joka ruuhkauttaa turuntien ja karvasmäentien risteyksen.

    1. rakennuttajan oma kosteudenhallintakonsultti, Vahanen Oy, on esitellyt työmaan sääsuojausta esimerkillisenä Helsingin rakennusvalvonnan kosteuden hallintaseminaarissa 9.10.2014. Myös talonrakennustekniikan professori Ralf Lindbergin 11.1.2015 tekemän lausunnon mukaan kosteudenhallinta on hoidettu tässä kohteessa moitteettomasti

  4. Sääsuojista saadaan vielä monta riitaa aikaseksi ja hyvä bisnes alan yrityksille.

  5. Näin ohi kulkevana maallikkona ihmettelen erästä asiaa. Jorvissa on mielestäni 2 työmaata vierekkäin, toinen tämä lujan työmaa ja toinen srv:n. Miksiköhän srv rakensi ilman suojia koko ajan? Onko nyt pelkona että srv:n kohde on homesairaala?

  6. SRV:n 57 miljoonan urakka valmistuu lokakuussa 2015, nämä sääsuojajutut eivät olleet pinnalla kun tuosta urakasta on sovittu.

    1. Ai srv.n jorvin kohde siis ei homehdu kun tehty taivasalla kun sopimuksessa ei sitä lue.

      Mielestäni seinätkin oli jotain pahvielementtejä, siis ei betonisia.

      1. Asiakirjoissa oli vaatimuksena samanlainen sääsuojaus, kuin sairaalahankkeessa, ei ole kuitenkaan tarvinnut tehdä. Mielenkiintoista!!!???

        1. Aikoinaan rakennuslehdessä opinmäkeä kehuttiin. Asentaja asentaa vesisateessa puuelementtiä, todella eriarvoista toimintaa.
          Olin kohdetta laskemassa Peabilla ja miljoona varattiin opinmäen sääsuojaan, ei ihme että ei saatu urakkaa.

          Miten Espoo sallii homekoulujen tekemisen, miten Vahanen sallii homekoulujen tekemisen??

          Katsokaa itse vettä tulee kuin aisaa ja puista elementtiä asennetaan http://www.digipaper.fi/rakennuslehti/120702/index.php?pgnumb=18

          1. Kuvassa näytti olevan alaohjauspuussa alkavaa sinistymää.

          2. Siis mitä helvettiä, voiko tämä oikeasti olla totta. Olemme joutuneet muuttamaan homehelvetistä kerrostaloon ja tuo opinmäki on tuleva lastemme koulu.
            Mihin voi valittaa tai vaatia jotakin tutkimuksia ennenkuin pinnoitetaan märkiä pintoja.

            Todella hyvä että Lujatalo ottanut vakavasti suojauksen ja tehneet sen mielestäni mallikkaasti, näkyy kauas asti ne ramirentin suojat

          3. Herää kysymys, onko kyseisen työmaan valvoja reklamoinut urakoitsijaa ihan selvästä sinistyneestä alaohjauspuusta, mikä näkyy urakoitsijan kannalta ikävästi kuvassa? Vai eikö ole mitään väliä, kun espoon veronmaksajat maksaa veroäyrit.

      2. Keskustelun pitäisi kai käsitellä otsikossa mainittua kohdetta. Mutta olkoon. Puhutaan sitten kilpailijankin kohteesta, kun sitä kerran halutaan parjata. Syystä tai syyttä.

        ”Puurakenteinen yläpohja on tässä järkevä valinta, koska elementit varustetaan vedeneristyskermeillä jo tehtaassa. Elementtikehä toimii sääsuojana itselleen, ja vältymme käyttämästä erillisiä sääsuojia, joiden olisi tässä tapauksessa pitänyt olla mitoiltaan epärealistisen isoja”, SRC:n suunnittelupäällikkö sanoo Rakennuslehdessä.

        ”Selvisimme noin viikossa rupeamasta, johon olisi kulunut yli kuukausi, jos veden- ja lämmöneristeet olisi kiinnitetty runkoon vasta työmaalla”, Metsä Woodin asennuspäällikkö sanoo samassa lehdessä.

        Tähän voisi lisätä vielä Ralf Lindbergin Lujatalolle tekemästä lausunnosta seuraavan kohdat, jotka pätevät monelle muullekin työmaalle:

        ”Suomalainen ilmasto on erityisen ankara. Tästä seuraa, että täydellinen kastumisen estäminen ei ole mahdollista, mikä on myös todettavissa (Jorvin) työmaalla. Rungot on rakennettava ennen sääsuojan asentamista. Asentaminen vie myös aikansa, joten on selvää, että rakenteiden kastuminen on aina jossain määrin mahdollista.”

        ”Rakentamisen kuivaketjusta puhutaan nykyisin paljon Suomessa. Paljon hyvää on saatu aikaan, mutta on todettava, että tilanne on monissa tapauksissa johtanut siihen, että työmaalla havaittua vettä lähes kammoksutaan. Vettä ei tule pelätä, sitä tulee hallita kuten termi kosteudenhallinta hyvin kuvaakin.”

        1. Kuva kertoo enemmän kuin 1000 seliseliä, vettä tulee ja homeista puuta kiinnitetään ihan pokkana.

          1. Se ole poika mihkä home se on poka paskaa!

        2. Kylläpäs on uutinen, mitenköhän on journalismi tässä puoluetonta kun sama toimittaja on tehnyt töitä espoon laskuun aiemmin.

          Sattumalta googelilla katselin.

          Niinhän se on että sen lauluja laulat kenen…. no

  7. Työmaiden kannalta olisi hyvä, että rakennuslakiin RakMk C2 tulisi jokin selkeä linjaus käytettävistä sääsuojauksista. Loppukäyttäjän sen maksaa. Tästä aiheutuvia kustannuksia voisi karsia esim. joka asunnon esteettömyys vaatimuksista(Ruotsin malli käyttöön), väestönsuoja vaatimuksista(brezhnevin aikainen), kaava sääntelystä.
    Parempi sääsuojaus on, kun levitellä kevytpeitteitä moneen kertaan, luoda lumia ja imuroida vesiä, ym. Halvemmaksi tulee pitkässä juoksussa sääsuojaus huputus ja työnjohtajien kannalta mukavampi.

  8. Lujatalo on antanut vastineensa ao. rakennuslehden väitteiisiin ja yksipuoliseen kirjoitukseen. Saa nähdä ilmestyykö sivuille.

    1. Hyvä, että osapuolet ovat löytäneet keskusteluyhteyden.
      Toki ikävää, että sitä käydään Rakennuslehden ja Hesarin välityksellä…

      1. Parempi se olisi ollut hoitaa asiat ensi keskenään kuntoon eikä lähteä siihen vasta julkisuuden jälkeen. Mutta hyvä myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti saadaan niin hyvä sopu, että espoolaiset saavat kunnon sairaalan ja säästävät veroeurojansa. Huonoimmassa tapauksessa niitä euroja poltetaan asianajajien palkkioihin.

  9. Rakennuslehden kirjoitus oli molemmilla kiistan osapuolilla luettavana ennen julkaisua. Toimittaja Vesa Tompuri otti huomautukset oman harkintansa mukaan huomioon. Muihin kuin omiin sitaatteihin haastateltavilla ei ole luonnollisestikaan oikeutta puuttua, vaikka sellaisiakin toiveita esitettiin.

    Lujatalo ei ole vaatinut tai lähettänyt Rakennuslehteen vastinetta juttuun. Omille nettisivuilleen se on kuitenkin laittanut oman käsityksensä asiasta.

    http://www.luja.fi/yhtiomme/tiedotteet/101/0/oikaisu_rakennuslehdessa_16_1_2015_olleeseen_kirjoitukseen_espoon_sairaalan_sr-urakasta

    Espoon teknisen toimen johtaja Olavi Louko oli lomalla juttua kirjoitettaessa, joten emme saaneet siihen hänen haastatteluaan. Helsingin Sanomissa hän sanoi lauantaina 17.1., että Lujatalo ei ole tottunut niin sanottuun suunnittele ja toteuta -urakkamuotoon.

    ”Kaupunki asetti urakkahinnalle 123 miljoonan euron kattohinnan juuri siksi, että rakennuskustannukset eivät karkaisi käsistä.

    ”He ovat ilmeisesti laskeneet kustannukset alakanttiin ja tarjonneet urakkaa alun perin liian halvalla.”

    Tämän väitteen Lujatalo kiistää nettisivullaan.

    ”Alihintaiseksi väitetty Urakkahinta perustui ammattimaisen tarkkaan laskentaan. Lujatalo voitti urakan äärimmäisen niukasti eli vain 0,0065% erolla (8 t€) seuraavaan. Alihinnoittelusta siis ei voida puhua.”

    Lujatalon nettisivulla on myös professori Ralf Lindbergiltä pyydetty lausunto sääsuojauksesta. http://www.luja.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/luja/embeds/lujatalowwwstructure/21940_02_Espoon_sairaala_11.1.2015.pdf

  10. Olisiko parasta että kunnat rakentavat sairaalat sun muut omana toimintana niin ei tarvitse sitten valittaa. Luulisi että työväkeä löytyisi kortistosta aivan tarpeeksi tällä hetkellä. Hintakin painuisi varmasti paljon edullisemmaksi omana rakentamisensa.

    1. Ei ehkä kuitenkaan. Omana työnä tehtäessä kaikki käyttäjätoiveet toteutettaisiin, arkkitehdille annettaisiin vapaat kädet, tehtäisiin yhdessä innovatiivista, esteettistä ja laadukkaita tiloja….ja hups, niin syntyisi Puolarmetsä 2. Tällä kertaa vain tuplahinnalla, kun ainoastaan joku vastuuton konsultti seuraisi kustannusten kertymistä.

  11. Tämän keskustelun pohjalta tein pyöräretken espoon sairaalan työmaalle. Ja onhan sitten hyvin suojattu kohde, en ole milloinkaan nähnyt noin isoja telttoja, Asun siinä opinmäen vieressä suurpellolla ja ei siellä ole milloinkaan ollut mitää suojia, puuelementtejä vain nosteltiin vesisateessa paikoilleen, olen tämän itse nähnyt kun koiraa ulkoilutin.
    Uskomatotnta miten sama rakenuttaja kumartaa toiselle ja pyllistää toiselle. Huh huh, on aikoihin eletty.

    Taidampa soittaa MOT

  12. Kuka on hankkeen rakennuttajakonsultti ja kuka hoitaa työmaavalvonnan?
    Joskus ongelmilla ja rakennuttajakonsultilla on yhteys toisiinsa.

  13. Jaa, Demaco. No on siihen projektiin saatu sitten pahimmat riidankylväjät mitä Suomesta löytyy. Molemmista on kokemusta, onneksi eivät sentään olleet samassa projektissa. Demaco on ylivoimaisesti pahin ja härskein tilaajan puolesta vedättäjä, jolle sopimukset ovat vain ”venäläisiä papereita” joita ei projektissa tilaajapuolen tarvitse noudattaa. Lujatalo taas Hantulan johdolla on urakoitsijoista useista vastaantulleista törkein peluri, joka ei ST-urakan pelisäännöistä ja hengestä tajua ollenkaan, eikä sitä, että ollaan tekemässä tilaajalle taloa käyttötarkoitukseensa eikä pelkästään isolle pohjalaispäällikölle referenssiä perävalotakuulla.

    Uskallan näin sanoa, koska kokemusta on työskentelystä mm. NCC:n, Skanskan, SRV:n ja Lemminkäisen kanssa. Vastaavia ogelmia ei todellakaan ole ollut.

    Hävettää kyllä esiintyä nimimerkillä, mutta maa on pieni ja köyhä, ja rakennusalan piirit vielä pienempiä (ja köyhempiä 😉 you know… Näyttää myös Lujatalon edustaja esiintyvän nimettömänä, joten ei kai se niin paha rikos ole. On näköjään ottanut käyttöösä venäläisen trolli-taktiikan, missä yritetään kääntää keskustelua muiden tahojen virheiden reposteluun.

    p.p.s en ole minkään pääurakoitsijan tai tilaajan edustaja, enkä konsultti.

    1. Minä en hantulaa tai demacoa tunne. Puttosen Karin tunnen, hän ajoi mielivallallaan espoon päiväkotityömaalla toimineen urakoitsijan konkkaan.

      Urakoitsijat älkää tarjotko jos tuo on mukana!!!

      1. Täyttä roskaa, Karin tuntien yritti viimeiseen saakka selvittää asiaa urakoitsijan kanssa, joka ei yksinkertaisesti osannut urakan vaatimia töitä hoitaa.

        1. Katsos Puttonen itse alkanut kirjoitella.
          Huhu liikkuu että joutuu syrjään projektista.

  14. Elävästä elämästä, mutta joka hyvin voisi olla Espoon kohteestakin

    – Pitäisi keskustella noista lisätyölaskujen perusteista
    – Tämä keskustelu on sitten lisätyötä, josta laskutamme.

  15. Sairaanhoitajat ovat tehneet urakoitsijavalinnan ja ilmeisesti ovat valinneet myös rakennuttajakonsultin.

    Kuopatussa Puolarmetsän hankkeessa riidat olisivat olleet suuremmat, koska konsultit olivat tehneet heikossa suunnitteluohjauksessa epäselvät (kummalliset) asiakirjat.

    Nopein ja helpoin tapa riitelyn lopettamiseen on vaihtaa rakennuttajakonsultti, urakoitsijalta työpäällikkö/projektijohtajat sekä kaupungin edustajat

    Uusi edustus jokaisesta organisaatiosta.

  16. Kuullut espoon kaupungintalon käytävillä että riitely kaksikko kp ja tv on siirretty himmeemmän mitallin hommiin.
    kuulema riidat loppunu

  17. Eihän suomalaisia kuppaa muut, kuin toiset suomalaiset.(varsinkin savolaiset) Tämä kuntien, eri alojen yhtiöittäminen on vienyt verorahojen käytön piiloon. Pitäiskö nyt muuttaa osakeyhtiölakia niin, että saataisiin asiat läpinäkyväksi. Olis kiva tietää, näin veronmaksajan kannalta, minne €:t menee. Vaihtoehtona on vain pimeä työ, jota tämä järjestely ruokkii. Vai Mitä Häh ?

Vastaa käyttäjälle teuvo Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat