Kokeile kuukausi maksutta

Suomessa nollaenergia­korjaaminen on muita maita kalliimpaa

Suomessa lähes nollaenergiatasoon pääsy on korjausrakentamisessa monin verroin kalliimpaa kuin Keski-Euroopassa. Yhdessäkään koekohteessa ei päästy tavoitteisiin. Ruotsissakin yhden kohteen kustannukset nousivat puoleen asuntojen markkina-arvosta. Rakenteiden U-arvoissa Suomi on Euroopan tiukin. Monissa maissa kaksilasinen ikkuna on jo merkki passiivi- tai nollaenergiatalosta selviää 30 korjauskohteen vertailussa.

Tiedon puute lähes nollaenergiatasolle tähtäävän korjausrakentamisen mahdollisuuksista ja hyödyistä on merkittävä este tällaisten korjausten yleistymiselle. Tietoa lisää 30 eurooppalaisesta asuntokorjaushankkeesta tehty analyysi. Se toisaalta kertoo, että kaikkiin tavoitteisiin voi olla vaikea päästä kustannustehokkaasti tai ilman yhteiskunnan tukea ja uusiutuvan energian subventointia.

Suomessa lähes nollaenergiatasoon korjaaminen näyttää olevan kalleinta, vaikka korjattavien talojen eristemäärä on jo alkujaan yleensä paras. Syynä on paitsi kylmä ilmastomme myös se, että U-arvovaatimuksemme ovat viimeisten energiamääräystemme johdosta kaikkein tiukimmat ja lisäparannukset vaativat siten suhteessa eniten eristemäärän lisäystä.  

Sekä Suomessa että Ruotsissa havaittiin, että alueilla, joissa asuntojen markkina-arvo on matala, korjauskustannukset voivat olla jopa puolet talon arvosta.

Raportti ”Onnistuneita esimerkkejä lähes nollaenergiakorjauksesta” on julkaistu nollaenergiakorjaamista selvittävän NeZeRin nettisivulla. Hankkeessa on mukana toimijoita Suomesta), Ruotsista, Hollannista, Romaniasta ja Espanjasta. Suomessa hanketta vetää VTT, jossa hankkeen projektipäällkkönä on Tarja Häkkinen ja koodinaattorina Riikka Holopainen.

VTT:n mukaan ratkaistavana on vielä teknisiä haasteita, jotka liittyvät tehokkaan lämmöntalteenoton toteutukseen ilmanvaihdossa, matalalämpötilaiseen lämmitykseen aurinkolämpökeräinten avulla ja tarvittavaan kattopinta-alaan aurinkosähköpaneelien ja aurinkokeräinten asennusta varten.

Uudisrakentamisen osalta EU ja ympäristöministeriö ovat jo linjanneet tavoitteet ja aikataulut lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymiseksi, mutta energiakorjauksista kerätään vasta tutkimustietoa.

Korjausrakentamisen energiamääräyksissä on jo EU-direktiivin hengessä linjattu, että energiakorjausten pitää olla teknisesti ja kustannusmielessä järkeviä. Muuten vaarana on, että korjauksia ei tehdä ollenkaan.

Ruotsissa kustannukset yllättivät

NeZeR-hankkeen suomalaisosapuolten yhtenä vierailukohteena oli Tukholmassa vuosina 2010–2014 toteutettu Kestävä Järva -hanke, jossa puolitettiin seitsemän kerrostalon lämmitysenergian kulutus ja asennettiin 10 000 neliömetriä uusia aurinkosähköpaneeleja. Energiankulutus laski 137 kWh:sta neliö 89 kilowattituntiin.

Rakennuksen korjaus ei ollut kuitenkaan kustannusteknisesti kannattavaa eivätkä energiatehokkuustoimenpiteiden takaisinmaksuajat olleet omistajan tulosvaatimusten mukaisia. Korjauskustannus (1146 euroa neliölle) oli yli puolet talojen markkina-arvosta johtuen osin siitä, että alueen markkina-arvo on matala.

Itävallassakin joissakin kohteissa ongelmaksi nousi remontin kalleus ja siitä johtuva julkisen tuen suuri tarve. 1970-luvun betonikerrostalossa lähes nollaenergiatasoon (13 kWh/m2, vuosi) päästiin kuitenkin kohtuullisella 810 euron neliöhinnalla. Aurinkopaneelit oli tässä kuten monessa muussakin keskieurooppalaisessa kohteessa yleinen tapa lisätä uusiutuvan energian käyttöä.

Suomessa tavoitteet eivät täyttyneet

Suomesta raportin esittelyssä on kolme kohdetta. Innova-kerrostaloon Riihimäessä kehitettiin puurakenteinen TES-julkisivuelementti betonielementtitalon energiakorjaamiseen ja ongelmalähiön yleisilmeen parantamiseen. Ensimmäisenä vuotena energiakulutus oli 30 prosenttia alempi kuin ennen korjausta, mutta tavoiteltuun passiivitalotasoon eli 70 prosentin laskuun ei päästy. Laitesäätöjen ja asukkaiden opastamisen jälkeen noin 50 prosentin energiansäästöä pidetään kuitenkin mahdollisena.

Suomen Rakennustuote Oy:n kehittämää TES-elementtiä käytettiin myös ReBuilt-kerrostalossa Oulussa. Kyseessä oli huonokuntoisen opiskelija-asuntolan korjaus. Energian kokonaiskulutus laski 115 MWh:sta 48 MWh:iin (83
kWh/m2, vuosi), mutta laatutason nousun vuoksi sähkön kulutus jopa kasvoi.

Ensimmäisen vuoden lämmitysenergian säästö ei saavuttanut tavoitteita. Syinä olivat kylmän ilmaston suuret lämpötilavaihtelut talvella ja korkean eristystason kustannukset. Korjaus maksoi 2 483 euroa neliöltä.

Luumäellä rintamamiestalon korjaaminen tehtiin käyttämällä Parocin ja Metsäwoodin kehittämää lisälämmöneristyselementtiä. Talon ulkonäkö parani, mutta yli satatuhatta euroa maksanut korjaus tuli kalliiksi suhteessa saavutettuun ostoenergiansäästöön.

Muiden maiden kokemuksista oppia

Vaikka jokainen maa määritteleekin lähes nolla -käsitteen omien ilmasto-olosuhteidensa mukaisesti, on tutkimuksessa voitu määritellä useita toisiaan tukevia korjaustoimenpiteitä sisältäviä pakettiratkaisuja vuosina 1960–80 rakennetuille kerrostaloille. Niitä voidaan toteuttaa eri ilmastovyöhykkeillä tuotteiden ominaisuuksia, kuten ikkunatyyppiä, eristysmateriaalia ja eristyspaksuutta muuttamalla.

Suomessa esimerkiksi Riihimäen  kerrostalokohteessa seinän U-arvo on korjausten jälkeen 0,088 W/(m2K) ja ikkunoiden U-arvo on 0,66. Itävaltalaisessa 1970-luvun kerrostalossa lähes nollaenergiatasoon päästiin selvästi helpomalla eli seinän U-arvolla 0,12  ja ikkunan U-arvolla 0,8. Molemmissa maissa käyttöön otettiin lisäksi lämmön talteenotto. Kun Suomessa korjaus maksoi 1 510 euroa neliölle, niin Itävallassa selvittiin 810 euron neliöhinnalla.

Ranskassa 1950-luvun kerrostalon korjaus lähes nollaenergitasoon, mikä tarkoitti 75 prosentin laskua energian kulutuksessa, maksoi vain 695 euroa neliölle. Parannukseen riitti seinien U-arvon parantaminen 200 mm polystyreenieristeellä ja ikkunoiden vaihto kaksilasisiin PVC-ikkunoihin, joiden U- arvo on 1,5.

Saksassa 1950-luvun kerrostalon energiakorjaus maksoi 1260 euroa neliölle. Eristämättömiin seiniin lisättiin eristettä 160-200 mm (U-arvo 0,15) ja kaksikerroksiset ikkunat vaihdettiin kolmilasisiksi, joiden U-arvo on 1,2.

Saksassa vahvasti valtion subventoima aurinkosähkö on tyypillinen tapa parantaa energiataloutta. Tuulisähköäkin olisi tässä kohteessa haluttu hyödyntää, mutta se ei onnistunut tarjonnan puutteen takia.

Norjassa passiivitason korjaukseksi riitti 1970-luvun kerrostalossa seinien U-arvoksi 0,15 ja ikkunoiden U-arvoksi 1,2, kun vanhoissa ikkunoissa U-arvo oli ollut 2,8. Lisäksi käyttöön otettiin lämmön talteenotto ja aurinkolämmön hyväksikäyttö. Seitsemän talon ja 168 asunnon kohteessa energiakorjaustöiden kokonaiskustannus oli 6,6 miljoonaa euroa, kun tavanomainen korjaus olisi maksanut 4,7 miljoonaa. Energiankulutus saatiin laskemaan 300 kWh:sta 80 kWh:iin neliöltä.

Etelässä lämmön säästö on halpaa

Jos Keski-Euroopassa energiakorjaus on Suomeen verrattuna kohtuullisen edullista, niin Etelä-Euroopassa energiansäästö on raportin esimerkkien valossa suorastaa halpaa ainakin, jos kyse on lämmityksestä eikä ilmastoinnista, joka näissä maissa on usein lämmitystä isompi energiasyöppö.

Italialaiskohteissa riitti 100 mm lisää villaa ja kaksilasiset ikkunat, joiden U-arvo on 1,5. Portugalissa A-luokan talon lisäeristeeksi riitti korkkilevyt, joilla saatiin U-arvo 0,45. Kaksilasisten ikkunoiden U-arvo on 2,05.

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Suomessa nollaenergia­korjaaminen on muita maita kalliimpaa”

  1. Yhteispohjoismaisessa Mecoren-hankkeessa (Methods and concepts for energy efficient renovation) osoitettiin, että korjaaminen passiivi- ja lähes nollaenergiatasoon on mahdollista, mutta se tuo lisähintaa 10–50 prosenttia ja vaatii onnistuakseen valtiolta tukea 150–200 miljoonaa euroa vuodessa. Tuokin arvio alkaa näistä kolmesta suomalaiskohteesta saatujen kokemusten mukaan olevan alakanttiin.

    Tätä ja monia muita rakentamisen energiansäästöön liittyvää hanketta on käsitelty vuonna 2014 ilmestyneessä laajassa jutussa: Lähes nollaenergiavaatimus olisi täystyrmäys taloyhtiöille. Se löytyy tuosta linkkilistasta.

    Siinä VTT:n tutkijat perustelevat, miksi korjausrakentamisen energiamääräyksiä olisi kuitenkin vielä syytä kiristää, koska emme heidän mielestään ole vielä ihan optimitasolla.

    EU:ssa tällaisten nollatason kiristysvaatimusten teko on helppo, sillä kuten eri maiden kokemuksista voi havaita, niin isossa osassa EU-maita asia hoituu kohtuurahalla. Puolesta on siis helppo äänestää. Aivan toinen asia on Suomessa, jossa energiakorjauskustannukset ja takaisinmaksuajat alkavat varsinkin muuttotappiokunnissa nousta jo sille tasolle, että pankit kieltäytyvät lainaamasta rahaa sellaisiin. Putkiremonteissahan näin on jo käynyt.

    Lähes nollaenergiakorjaus kannattaa vain Helsingin keskustan arvotaloissa, jos aina niissäkään.

    Eristemäärien lisäämisessä olemme nykymääräyksilläkin jo kipurajoilla, sillä Suomessa jo lähtötaso on muita EU-maita parempi. Nollaa lähestyttäessä eristemäärän kasvuvaatimus ei ole suinkaan lineaarinen vaan jokaisesta sentistä saadaan aiempaa vähemmän hyötyä irti.

    Silmänkääntötemppuna voi toki käyttää uusiutuvan energian lisäämistä eli energiamuotokertoimilla kikkailua, mutta sekä puun poltto että tuuli- ja aurinkovoiman käyttö perustuvat valtion tukeen eli taloudellisuuden kanssa sillä ei ole kansantalouden näkökulmasta mitään tekemistä.

    Talotekniikan lisääminen taas näyttää paperilla hyvältä, mutta kuten yksi Suomen kokeneimmista korjauskohteiden rakennuttajista on sanonut, niin säästölupauksista huolimatta esimerkiksi Helsingin yliopiston hankkeissa energialasku on tältä osin lähes aina kasvanut.

  2. Jos koko korjaus maksaa tapauksessa 1500 euroa neliöltä, passiivitasovaatimus merkitsee alle 500 euron kustannuslisää. Vai tehdäänkö koko korjaus vain energiansäästösyistä ihmetellen, että koko talo näyttää muutoinkin oudon hienolta remontin jälkeen?

  3. Katsahdin itsekin alkulähteen ja se on kovin köykäinen perusteluiltaan; mitä on tehty ja mitä on maksanut? Ei energiatehokkuuden marginaalikustannus ole kovin iso, vaikka remontin hinta olisikin pari tonnia neliöltä. Mutta sillähän saadaan uudet putkistot, säkövedot, kylpyhuoneet, keittiöt ja pintarakenteet, mi´nkä kustannuksia ei mitenkään voida verrata energiansäästöön!

  4. Olipa huonosti kirjoitettu artikkeli! Tarkuus terminologiassa puuttui. Lauserakenteet ehkäisivät asian ymmärtämistä.

  5. Nollaenergiakorjaaminenkin voi olla taloudellisesti kannattavaa

    Toimittaja Seppo Mölsä kirjoitti Rakennuslehdessä 4.9. yhteenvedon 30 maassa tehdystä analyysistä koskien nollaenergiakorjaamisen tuloksia. Mölsän esiintuomat esimerkit olivat onnistuneet valitettavan huonosti: missään niistä ei saavutettu energian säästölle asetettuja tavoitteita, eivätkä korjaukset olleet järkeviä suhteessa saavutettuun ostoenergiansäästöön. Tästä huolimatta meidän suomalaisten ei pidä ajautua pessimisteiksi nollaenergiakorjaamisen tai lisälämmöneristämisen suhteen. Meillä on nimittäin mahdollisuus ratkaista yhdellä energiaremontilla kaksi suurta haastetta.

    Vanhojen lähiökerrostalojen julkisivujen rapautuminen on iso kansallinen haaste, joka vaatii meiltä ripeitä toimenpiteitä. Julkisivujen korjaaminen tarjoaa kuitenkin samalla ainutkertaisen mahdollisuuden parantaa suuren osan rakennuskantaamme energiatehokkuutta, koska uuden julkisivun alle voidaan asentaa nykyaikainen ja turvallinen lisälämmöneristys. Oikein tehty ja kustannuksiltaan hyvin kohtuullinen lisälämmöneristysratkaisu parantaa myös asumisoloja: sisäilman laatu paranee ja vetoisuus poistuu.

    Kosteusteknisesti toimiva ja kokonaisedullinen rakenne betonielementtijulkisivun korjaamiseen on ohutrappaus EPS-lämmöneristeen päälle. Uuden lämpöeristetyn kuoren ansiosta elementtiraudoituksessa jo mahdollisesti edennyt ruostuminen saadaan pysähtymään. Huonokuntoisen julkisivun perinteinen korjaustapa on kustannuksiltaan jopa kaksi kertaa kalliimpi, koska siinä elementin vioittunut ulkokuori joudutaan usein purkamaan.

    Betonisandwichjulkisivun lisälämmöneristäminen kannattaa tehdä aina kun julkisivua pitää muutenkin korjata. 1960-1970 -luvuilla tehtyjen kerrostaloseinien U-arvot saadaan silloin helposti parannettua tasolta 0,50-060 nykyaikaan. Esimerkiksi nykymääräysten mukainen U-arvo 0,17 onnistuu 100-120 mm kerroksella Platina Rappari eristettä.

    Veli Ollila
    toimitusjohtaja
    ThermiSol Oy

  6. Nollaenergiakorjaaminen on todellakin käsitteiden osalta varsin epämääräinen. Mikä osa on normaalia korjaamista ja mikä osa on energiatehokkuuden parantamista. Rakennuksiahan joudutaan joka tapauksessa korjaamaan, vaikka energiatehokkuuteen ei edes puututtaisi millään tavoin. Lähtökohtana on kuitenkin oltava, että korjaaminen on asetettujen tavotteiden (talon toimivuus, asumismukavuus, energiagtehokkuus ym.) mukaisesti kannattavaa. Jos korjauksen hinta alkaa lähennellä paria tuhatta euroa neliö, niin vaikea sitä on perustella millään. Ja sitten vielä, jos korjataan, niin kyllähän rakennuksesta kannattaa tehdä samalla energiatehokas.

  7. Vuoden 2021 alusta tulee voimaan EU-direktiivi, joka edellyttää kaikkien uusien rakennusten olevan lähes nollaenergiatasolla. Jokainen maa päättää omista lähtökohdistaan kuinka lähelle nollaa on järkevä mennä.

    Tämän vuoden alussa talotekniikkateollisuutta lähellä oleva työryhmä julkaisi ehdotuksensa, mitä tuo lähes-sana tarkoittaisi Suomessa. Ehdotus, joka pohjautui pitkälti talotekniikan parantamiseen tarkoittaisi rakennusten E-luvun kiristystä asuinkerrostaloissa 11 prosenttia, toimistorakennuksissa 47 prosenttia ja liikerakennuksissa 40 prosenttia. Eristeteollisuus laatii parhaillaan omaa kilpailevaa ehdotustaan, jossa lähes nollaenergiatasoa lähestytään eristeiden lisäämisen kautta. Ympäristöministeriö tekee näiden ehdotusten pohjalta sitten oman kompromissinsa.

    Rakennusfysiikan professori Juha Vinha TTY:stä kritisoi tuota ensimmäistä ehdotusta tuoreeltaan ihmettelemällä, miksi EU:n kylmimmässä maassa pitäisi lähteä tekemään kaikkein kovimpia, kalleimpia ja riskialtteimpia kokeiluja energiansäästössä ja talotekniikan lisäämisessä? ”Ruotsi on paljon maltillisempi.”

    Energiatehokkuuden parantamisen kustannusvaikutus on Vinhan mukaan pohjoisessa paljon kovempi kuin muualla Euroopassa. NeZer-hankkeen esimerkkikohteet vahvistavat tätä johtopäätöstä.

    Korjaamisen osalta ei ole tehty päätöstä, että lähes nollaenergiatasolle pitäisi edes mennä. VTT tekee kuitenkin NeZer-hankkeessa siihen liittyvää tutkimustyötä. Lähes nollaenergiatasolle pääsemiseksi olisi vanhoissa kerrostaloissa parannettava VTT:n mukaan liki kaikkia energiankulutukseen vaikuttavia asioita.

    ”Merkittävät parannukset saadaan aikaan vaipan lisäeristyksellä passiivitasoon sekä lämmitystavan muutoksilla, jolla vaikutetaan myös kasvihuonekaasujen päästöihin. Kun ilmatiiviyttä parannetaan, on samassa yhteydessä tarpeen tehdä myös ilmanvaihdon korjaus ja ottaa lämpö talteen ilmanvaihdosta”, todetaan NeZeR-hankkeessa.

    Vinha on tältä osin kriittinen:

    ”Rakenteisiin ja ilmanvaihdon hallintaan liittyvät kysymykset korostuvat entisestään, kun tarkastellaan uudisrakentamisen sijaan korjausrakentamista”, hän totesi.

    ”Vanhoja rakenteita lisäeristettäessä joudutaan lämmöneristys asentamaan usein rakenteiden sisäpuolelle, jolloin niiden kosteustekninen toiminta heikkenee. Monissa tapauksissa alkuperäinen rakenne voi olla myös kosteustekniseltä toiminnaltaan virheellinen tai jopa kosteusvaurioitunut, mikä vaikeuttaa tilannetta. Korjauksen yhteydessä asennettu tehokkaampi ilmanvaihto voi puolestaan väärin säädettynä imeä mikrobeja ja muita haitallisia aineita rakenteista sisäilmaan. Sen vuoksi vaipan ilmatiiviyden parantamiseen on kiinnitettävä tässä tapauksessa erityistä huomiota.”

    Hyvässä muistissa on mitä tapahtui koulurakennuksille, kun niitä takavuosina ryhdyttiin energian säästön nimissä korjaamaan. Hatariin seiniin lisättiin eristeitä ja ikkunatuuletuksen korvasi koneellinen ilmanvaihto, joka imi tehokkaasti ilmaa jopa mikrobivaurioituneista rakenteista. Energiaa ehkä säästyi, mutta todennäköisesti vähemmän kuin mikä oli homeongelman loppulasku kansanterveydelle ja puretuille koulurakennuksille.

  8. Ymmärtääkseni Nezer hankkeessa ei esitetä seinien sisäpuolista lisäeristystä tai kosteusvaurioiden jättämistä rakenteisiin. Tavoiteltava E-lukukaan ei Ole lähelläkään uudisrakentamisen vaatimusta, vaan sen tulee olla saavutettavissa kustannusoptimaalisesti. Haaste VTT:lle: Ymmärrettävää viestitystä vrt. Esimerkkikohderaportti.

  9. Eikä nollaenergiatalo -käsitettä pistäisi laajentaa NOLLAENERGIAKIINTEISTÖ -käsitteeksi?

    Jos omalla kiinteistöllä tai tilalla on runsaasti puuta, jota voi hyödyntää lämmityksessä ja katolle voi vielä asentaa aurinkopaneeleja, ehkä hyödyntää maalämpöäkin, niin ei ole järkevää yrittääkään tehdä talosta kalliisti ”nollaenergiataloa”. Rakentaminen maksaa muutenkin tolkuttomasti. Ihmisillä täytyy olla vaihtoehtoja. Köyhemmilläkin. Samalla annetaan tilaa innovaatioille ylettömän rakennusaineteollisuuden tukemisen sijaan.

    Kovilla pakkasilla lämmitän takkaa ja säästän merkittävästi lämmityskuluissa ja lisään asumisviihtyvyyttä.

    Täytyykö tästä lähteä pakolaiseksi lämpimämpiin maihin, jotta on varaa omaan kiinteistöön ja taloon?

    En ole myöskään ymmärtänyt miksi jokaisessa asuintalossa pitäisi olla koneellinen ilmanvaihto. Ja miksi asian ehdottaneen työryhmän koostumus on salainen? Tässä taas hyvä-veli -kerho tukee LVI -alaa ja lisätään kansalaisten kustannuksia ja terveysriskejä suotta.

    Sisko huomasi vasta vuosien päästä, että heillä oli omakotitalon IV-putket kytketty väärin. Mitä enemmän tekniikkaa, sitä enemmän riskejä ja kukaan ei ota vastuuta, ei ainakaan säädösten ehdottajat. Laittakaa ne oikeisiin töihin.

    Nollaenergiakiinteistö -ideaa voidaan laajentaa pidemmälle, oma ruuantuotanto ja jätteenkäsittely, mahdollisuuksien mukaan oma kaivokin. Periaatteessa kaikki on saatavissa omalta kiinteistöltä. Työtä tulee lisää, mutta sitähän me tarvitsemme. Ja säästyy tuontia. Siksi tarvitsemme isompia kiinteistöjä. Ajatelkaa hiukan laajemmin, kuin yhtä asiaa kerrallaan. Ei mulla muuta.

    1. Nollaenergiatalo tai nollaenergiakiinteistö on harhaan johtava nimitys. Yhtään sellaista taloa tai kiinteistöä ei ole Suomeen rakennettu eikä taloudellisesti rakenneta, joka olisi puhdas nollaenergiatalo. Kikkailu nollaenergiatalon määritelmällä on täyttä bluffia. Esim Järvenpään nollaenergiatalo käyttää kaukolämpöä melkoisen määrän. Kaukolämpö on kuitenkin tuotettu 8 km päässä olevalla Fortumin biolämpölaitoksella. sen perusteella Järvenpään nollaenergiatalo selittää olevansa nollaenergiatalo. Naurettavaa.

Vastaa käyttäjälle Seppo Mölsä Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat