Kokeile kuukausi maksutta

Juha Vinha tyrmää ylimitoitetut nollaenergiavaatimukset ja toivoo tolkkua määräyksiin

Rakennusfysiikan professori Juha Vinha pitää ministeriön ehdostusta nollaenergiataloiksi ylimitoitettuna. Opetusrakennusten E-luku kiristyisi yli 50 prosentilla, vaikka nykyisiäkään vaatimuksia ei ole aina saavutettu. Vaarana on sisäilmaongelmien lisääntyminen.

Satu Hassi aloitti vuosituhannen alussa energiamääräysten kiristysbuumin. Sisäilmaongelmien määrä on (sattumalta?) kasvanut siitä lähtien.

Ympäristöministeriö laittoi juuri lausunnolle ehdotuksen siitä, että uusien rakennusten rakentamisessa siirrytään lähes nollaenergiatasoon vuoden 2018 alusta vireille tulevissa rakennuslupahakemuksissa. Tampereen Teknillisen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinhan mukaan ehdotus vaikuttaa liian tiukalta.

Jotain hyvääkin hän löysi ehdotuksesta. Sähkön energiamuotokerrointa laskettiin 1,7:stä 1,2:een eikä U-arvoja enää muutettu, vaikka eristeteollisuus olisi sitä toivonut omassa vaihtoehdossaan. E-lukuvaatimukset ovat kuitenkin niin kovat, että ne merkitsevät usein myös eristemäärien lisäystä, mikä ei ole riskitöntä.

Vinhan mukaan tarvitsimme tolkullista kansallista harkintaa EU-direktiivien noudattamiseen.

Vinha ottaa kantaa myös Rakennuslehdessä, Helsingin Sanomissa ja Talotekniikka-lehdessä olleeseen energiatehokkuuskirjoitteluun.

Juha Vinha kirjoittaa:

”Energiatehokkuuden parantaminen aiheuttaa monia ongelmia rakennusten ja rakenteiden käytännön toimintaan, jos niitä ei oteta huomioon rakennusten suunnittelussa, toteutuksessa ja ylläpidossa. Monien rakenteiden kosteustekninen toiminta ja vikasietoisuus heikkenevät lämmöneristyksen lisääntyessä sekä rakenteiden toteutustapojen ja käytettävien materiaalien muuttuessa. Ylilämpöongelmat voivat lisääntyä kesällä, kun tehokkaampi lämmöneristys ehkäisee lämpökuormien poistumista rakennuksesta. Tämä on ongelmana erityisesti kerrostaloissa, joissa on kärsitty liian korkeista sisälämpötiloista jo aikaisemmin.

Liian tehokas ilmanvaihto voi pahentaa ongelmia

Sisäilman laatu voi heikentyä myös väärin toimivan tai huoltamattoman ilmanvaihdon imiessä haitallisia aineita sisäilmaan rakenteista, maaperästä tai muiden likaisten korvausilmareittien kautta. Ilmanvaihdon toiminnassa olevat puutteet voivat nostaa paine-erot rakennusvaipan yli suuriksi varsinkin silloin, kun vaippa on hyvin ilmatiivis. Energiatehokkaat pyöriväkennoiset LTO-laitteet voivat nostaa sisäilman kosteuslisää ja lisätä rakenteille syntyvää kosteusrasitusta. Taloteknisten järjestelmien määrä rakennuksissa kasvaa, jolloin niiden energiatehokas hallinta tulee monimutkaisemmaksi ja ilmanvaihdon säätämiseen kuluu merkittävästi enemmän aikaa. Tämä puolestaan lisää toimivien automaatiojärjestelmien sekä huolto- ja ylläpitopalvelujen tarvetta.

Monet arkkitehtoniset ratkaisut voivat myös heikentää rakennuksen energiatehokkuutta. Kun tähän lisätään vielä kustannustehokkuuden tavoittelu, jolloin pyritään tinkimään paremmista, mutta yleensä kalliimmista toteutusratkaisuista, pilkkomaan urakoita pieniin osiin sekä vähentämään suunnitteluun ja toteutukseen käytettävää aikaa, rakentamisen vaatimustaso kasvaa merkittävästi.

Edellä luetellut asiat osoittavat, että kokonaisuuden tarkastelu on energiatehokkuutta parannettaessa ensiarvoisen tärkeää, kuten on jo moneen kertaan todettu. Ongelmat lisääntyvät entisestään, kun pyritään pienentämään olemassa olevien rakennusten energiankulutusta puhumattakaan siitä, että näissä rakennuksissa on vielä kosteusvaurioita ja sisäilmaongelmia. Esimerkiksi vaurioituneiden rakenteiden tiivistäminen luotettavasti ja pitkäaikaiskestävästi on osoittautunut vaikeaksi toteuttaa käytännössä, jolloin tämä asia on otettava huomioon myös ilmanvaihdon toteutuksessa.

Rakennuksen kokonaistoimintaan liittyviä asioita ei ratkaista sillä, että keskitytään vain oman osa-alueen tarkasteluun. Ylipäätään energiatehokas rakentaminen edellyttää paljon parempaa eri suunnittelijoiden sekä muiden rakennushankkeen osapuolien välistä yhteistyötä. On hyvä muistaa, että energiatehokkuus on vain yksi korkealaatuisen, hyvin toimivan rakennuksen ominaisuuksista – eikä läheskään tärkein.

Ylitiukat tavoitteet lisäävät riskejä

Rakentamiseen luotujen määräysten ja ohjeiden perimmäisenä tavoitteena on saada toteutettua myös käytännössä sellainen rakennus kuin halutaan. Mitä enemmän ja tiukempia tavoitteita rakennukselle asetetaan, sitä enemmän tarvitaan yksityiskohtaisia määräyksiä, ohjeita ja suunnitelmia niiden toteuttamiseksi ja sitä vaikeammaksi ja monimutkaisemmaksi rakentaminen muuttuu. Tällöin on myös entistä todennäköisempää, että lopputulos ei ole toivotunlainen. Tämä kehityskulku on ollut viime vuosina selvästi havaittavissa varsinkin rakennusfysiikkaan ja energiatehokkuuteen liittyvien määräysten ja ohjeiden osalta, joiden määrä on kasvanut 2000-luvulla moninkertaiseksi aiempaan verrattuna. Tällä hetkellä niiden laajuus on jo useita tuhansia sivuja. Näiden määräysten ja ohjeiden toteuttamiseksi tarvitaan useita hyvin koulutettuja henkilöitä, jotka tekevät saumatonta yhteistyötä rakennushankkeessa. Valitettavasti uuden tiedon leviäminen rakennusalalla on kuitenkin hidasta ja sen vuoksi määräyksiä ja ohjeita tulisi muuttaa maltillisesti tai vaihtoehtoisesti koulutukseen ja sen kattavuuteen olisi panostettava oleellisesti nykyistä enemmän voimavaroja. Ei riitä, että vain parhaiten asioista perillä olevat rakentajat kykenevät saamaan aikaan hyvän lopputuloksen.

Korjaamisessa isoimmat ongelmat

Kovan muutosvauhdin seurausta on myös se, että edes alan tutkimus ei ole pysynyt muutosten perässä. Esimerkiksi uudisrakentamisessa lämmöneristysmääräysten tiukentamisen seurauksena rakenteiden muuttuneet toteutusratkaisut ovat jo aiheuttaneet monissa tapauksissa kosteusriskejä rakenteisiin. Korjauskohteissa tilanne on tällä hetkellä vielä ongelmallisempi, sillä oikeista ja toimivista lisäeristysratkaisuista tarvittaisiin kentällä paljon lisää tietoa. Kaiken kaikkiaan tutkimusta tarvittaisiin huomattavasti lisää energiatehokkuuden parantamisen aiheuttamien erilaisten vaikutusten selvittämiseksi.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on oleellista, että rakennuksen aiheuttama hiilijalanjälki on pieni sen elinkaaren aikana ja energiatehokkuus on vain yksi osa tässä kokonaisuudessa. Tavoiteltaessa pitkäikäistä ja vähäpäästöistä rakennusta yksi keskeinen periaate sen saavuttamisessa ovat yksinkertaiset ja varmatoimiset ratkaisut – koskevat ne sitten rakenteita tai talotekniikkaa. Tämä periaate on valitettavasti usein ristiriidassa nykyisen energiatehokkaan rakentamisen kanssa. Jos rakennusta joudutaan usein korjaamaan riskialttiista ja monimutkaisista ratkaisuista johtuen, sen aiheuttama hiilijalanjälki ja rasitukset ympäristölle eivät varmasti ole toivotunlaiset. Määräyksissä tulisikin olla mahdollisuus mm. siihen, että turvallisiksi ja toimiviksi todettuja, mutta enemmän energiaa kuluttavia rakenteita, kuten esimerkiksi yksiaineisia massiivirakenteita voitaisiin käyttää myös jatkossa rakennuksissa.

Toinen huomion arvoinen asia on se, että rakennus on voitu jo alun perin tehdä ympäristöä kuormittavalla tavalla, vaikka se olisikin energiatehokas. Myöskään näistä syistä rakennusten toteutuksessa ei tule painottaa pelkästään energiatehokkuutta. Tämä korostuu sitä enemmän, mitä tiukempiin tavoitteisiin pyritään.

Nykyisiinkään säästötavoitteisiin ei ole päästy

Viime aikoina on myös saatu lisää tuloksia siitä, kuinka energiatehokkuusmääräysten tiukentaminen on vaikuttanut rakennusten energiankulutukseen. COMBI-hankkeessa on esitetty laajaan otokseen perustuvat tulokset Tampereen ja Helsingin koulujen ja päiväkotien osalta ja niiden perusteella on nähtävissä, että energiankulutus ei ole merkittävästi vähentynyt uudemmissa tiukempien määräysten mukaan toteutetuissa rakennuksissa – päinvastoin koulujen osalta energiankulutus on jopa lisääntynyt. Myös muun tyyppisistä rakennuksista on saatu tuloksia useassa eri tutkimuksessa ja niistäkin havaitaan, että monissa kohteissa todellinen energiankulutus on ollut selvästi laskennallisia arvoja suurempaa. Nämä tulokset osoittavat, että energiamääräyksien ja ohjeiden tiukentamisella ei ole saavutettu edes sitä tavoitetta, miksi ne on laadittu. Tämän seurauksena energiatehokkuuden parantamiseksi tehdyt investoinnit ovat olleet monessa tapauksessa taloudellisesti kannattamattomia.

Johtopäätöksenä näistä tutkimustuloksista voidaan todeta, että rakennusten energiatehokkuusvaatimuksia ei tule merkittävästi tiukentaa ennen kuin tiedetään, miksi energiankulutus ei ole uudemmissa rakennuksissa laskenut odotetulla tavalla ja mitkä tekijät aiheuttavat suuret erot laskennallisen ja todellisen kulutuksen välille. Yhdeksi selittäväksi tekijäksi on jo todettu lisääntynyt sähkönkulutus. Energiankulutuksen alenemattomuuden perusteluksi ei kelpaa myöskään se, että sen tilalla on saatu sisäilman laatua parannettua ilmanvaihdon tehostumisen myötä, koska koneellisen poistoilmanvaihdon kohteissa on jo aiemmin ollut riittävä ilmanvaihto.

Toinen tärkeä johtopäätös on se, että rakennusosien U-arvojen vertailuarvoja ei tule enää tiukentaa, koska lisääntyvien kosteusriskien lisäksi se ei ole enää suurimmassa osassa tapauksista taloudellisesti kannattavaa. Tämän ovat osoittaneet sekä FRAME- että FinZEB-projekteissa saadut tutkimustulokset.

Määräyksiin on jätettävä liikkumavaraa, jotta rakennus voidaan suunnitella teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti järkevästi. Kerrostalojen osalta olisi toivottavaa saada myös lievennyksiä nykyisiin vaatimuksiin, jotta asuntojen ylilämpöongelmat vähenisivät.

Muita energiatehokkuusmääräyksiin ja -ohjeisiin liittyviä suosituksia on esitetty TTY:n COMBI-hankkeen kotisivuilla osoitteessa www.tut.fi/rakennusfysiikka/combi.

Tolkullista kansallista harkintaa tarvitaan

Tulevissa määräyksissä lähes nollaenergiarakennusten energiankulutustasot on mahdollista päättää kansallisesti ja ne voidaan asettaa maltillisesti ottaen huomioon paikalliset olosuhteet ja niiden aiheuttamat kustannusvaikutukset. Muista EU-maista saadut esimerkit osoittavat, että näitä määräyksiä on annettu hyvin laajalla skaalalla, joten niidenkään perusteella meillä ei ole tarvetta isoihin muutoksiin. Tässäkin asiassa tarvitaan nyt sitä viime aikoina peräänkuulutettua tolkkua järkevän lopputuloksen aikaansaamiseksi.”

Safa sallisi painovoimaisen ilmanvaihdon

Arkkitehtiliitto Safa ehti jo antaa oman lausuntonsa ehdotuksesta. Siinä korostetaan, että perinteisiä, hyviksi koettuja rakentamisen ratkaisuja, kuten painovoimaisen ilmanvaihdon käyttöä tai yksiaineisia, massiivisia tiili- tai hirsirakenteita ei saa sulkea rakentamisesta pois energiansäästöön vetoamalla.

Tätä artikkelia on kommentoitu 19 kertaa

19 vastausta artikkeliin “Juha Vinha tyrmää ylimitoitetut nollaenergiavaatimukset ja toivoo tolkkua määräyksiin”

  1. Eipä osaa Juha prosenttilaskua. E-luku kyllä kiristyy 52%, mutta kertoimien kautta helpotusta tulee 40%.

    1. Prosenttilaskuista viis, mutta siinä varsinaisessa asiassa Juha Viha on täysin oikeassa; liika on likaa ihan missä tahansa. Määräyksiä on aivan turha kiristää kun nykyistenkään määräysten mukaisia tasoja ei ole saavutettu. Oikeaa nollaenergiatasoa ei voida saavuttaa Suomen olosuhteissa. On naurettavaa puhua ”lähes nollaenergiatalosta” kun ne talot eivät ole lähelläkään sitä, eivätkä voi Suomen olosuhteissa olla. Suomessa ei ole rakennettu vielä yhtään nollaenergiataloa ja tuskin rakennetaankaan. Siitä huolimatta energiatehokkuuden parantaminen on hyvä asia, kun se vaan tehdään ilman hurmosta ja järki kädessä eikä haihatellen.

      1. Lähes nollat on haihattelua ja näissä kirjanpidollisissa E-luku jumppaamisissa ei ole mitään järkeä.

        Mitäpä jos keskitettäisiin aika, energia ja taloudelliset resurssit, jotta saataisiin toteutettua terveitä, kestäviä ja laadukkaita rakennuksia joissa opiskelijat, työntekijät tai asukkaat voisivat hyvin?

        Tämän sijaan annetaan lobbareiden ja hörhöjen pyörittää täysin ympäri ja sallitaan naurettavuuksien kirjaaminen lakiin saakka. Lopputuloksena tulee paskaa rakentamista, mutta katolla on sitten kaikenlaista viipotinta ja hyrrää ”tuottamassa energiaa”. Todellisuudessa kukaan ei tule virittämään ja huoltamaan järjestelmiä siten että ne toimisivat a) valmistuessaan b) 5-10 vuoden päästä valmistumisesta. Kalliiksi tulee, säästöä ei synny ja todellisiin ongelmiin ei keskitytä.

  2. Parempi ensin tutkia (mm. kertoimien vaikuus) ja sitten vasta hutkia -. jos on aihetta. Kosteusvauriot taitavat paremminkin aiheutua suunnittelijan, rakentajan ja/tai kyttäjn mokista kuin määräyksistätai niiden tiukentamisesta.

    1. Ongelmat syntyvät kun keskitytään vääriin asioihin eli pyritään täyttämään kireitä paperivaatimuksia.

      Kun lähdetään toteuttamaan sokeasti jotain kiveen hakattua imaginäärilukua niin unohtuu suunnittelussa järki siitä miten rakennusfysiikka toimii.

      Sitten tarvitaan vielä ne viipottimet ja hyrrät katolle että päästään vaatimusten alle. Säästö? Ei kustannukset nousevat, mutta elinkaarella säästöjä ei synny, ennemminkin huolto ja käyttökustannukset tulevat nousemaan.

      Aivan kuin tässä lama-landiassa olisi liikaa varallisuutta paiskoa sokkona seiniin ja härveleihin. Edelleen muutamista lämpimistä talvista huolimatta todellisuus on neljä vuodenaikaa ja sitä ei millään ilmastouskohörhöilyllä muuteta.

  3. Valhetta valheen päälle taitaa olla tämä ’ympäristöusko’. Ikävää että joudutaan tekemään ’uskon nimissä’ kelvottomia koteja. Eduskunta on heikko ja YM on miehitetty oikeauskoisilla; pysäyttäjää ei näy missään.

  4. Angela Eriksson on HS-kirjoituksessaan kehottanut perustaman kansanliikkeen talojen suojelemiseksi liialta muovittamiselta, tekniikalta ja lisälämmöneristämiseltä. Hänen mukaansa tarvitaan eturintamaan rohkeita arkkitehteja ja toisinajattelevia insinöörejä. Ilmoittaudun heti mukaan. Ehkä tämä liike pysäyttäisi virkamiesten pöyristyttävän tavoitteen: tehdä Suomesta näissä ilmasto-olosuhteissa rakennusten osalta energiatehokkuuden mallimaa – maksoi mitä maksoi!
    Kannatan ehdottomasti rakennusfysiikan professori Juha Vinhan selkeitä ja rehellisiä, tutkimuksiin perustuvia kannanottoja.

    1. Olen Rakennusinsinöörin kanssa täysin samaa mieltä

      Mitä jos kaikki Suomen koulut, poliislaitokset, yliopistot jne olisi tehty massiivisesta puusta, CLT;stä tai vaikka massiivisestä hirrestä. Ja jätetty turha koneellinen ilmanvaihto pois ja hoidettu se fysiikan lakien mukaan ? Olisikio meillä nyt näin paljon ”homekohteita” joiden korjaaminen maksaa maltaita??

      Ja sitten pitäisi vielä kaikki uudet rakennukset tehdä lämmöntuottajiksi, kun lämpimin sää on +35 ja kylmin – 35 Celsiusta, Aikas haastava homma oli kyseessä kuka tahansa sitä toteuttamassa.
      Tässä ei kyllä käytäntö ja teoria kohtaa millään tasolla
      Mutta mää olenkin vaan rakennusmestari, tai oikeastaan siksi mä tiedänkin tästä jotakin

      1. Mistähän kohtaa clt hengittää. Monikerroksinen Puu, liimattuna yhteen hengittämättömällä ja kosteutta läpilaskemattomalla liimalla

    2. Mukana ollaan, rakentamisesta on tehty pelkkää laskentaa, määräysten ja lippulappusten täyttämistä. Tärkeintä on tarkstuspöytäkirjojen oikein täytetyt rivit, ei se mitä niiden takana on.
      Tarkastajat käyvät työmailla tarkastamassa allekirjoituksia, eivät rakentamista.

    3. Ja mä perustin edellistä edellisessä elämässäni kansanliikkeen vastustamaan kerrostalojen rakentamista hirsimökkien sijaan. Ihmisen ei pidä asua maanpintaa ylempänä. Se on täysin ihmisen luontaisen asuinpaikan vastaista. Ihmisen ei pidä kurkottaa puuhun lintujen tavoin.

    4. Kansalaisaloitetta ylimitoitettujen energiamääräysten höllentämiseksi ja vaihtoehtoisen rakennustavan mahdollistamiseksi puuhataan jo. Kaikki mukaan taistelemaan mielivaltaa vastaan!

  5. Tärkeintä on unohtaa ihminen. Ei niitä rakennuksia enää ihmisille tehdä.

  6. Faktaa:
    – Tämän hetken pientaloille ei uudet ehdotetut normit tuo juuri mitään kiristystä, ja kaikkein vähiten rakenteiden u-arvoille
    – jos rakenteisiin ei kohdistu muutospaineita, on Vinhan kommentit sisälämpötilan ylilämmöstä käsittämättömiä, jos TTY:n omat laskelmat avataan, joutuu myös Vinha toteamaan että Rakenteiden vaikutus on vain muutaman prosentin, aurinkosuojaus on paljon merkittävämpi
    – olematon kiristyspaine on tasauslaskennan lto-koneille, joka toteutuu jo nykyisillä koneilla
    – lausuntoversiossa on järjettömyyksiä, mutta niihin ei Vinha tai muut täällä kirjoittaneet ota mitään kantaa
    – Vinhan kirjoitus vain kuvastaa kirjoittajan tulehtuneita välejä eristeteollisuuteen ja pahentaa entisestään TTY:n asemaa puolueettomana tutkimuslaitoksena (ja Matti Pentti ilmeisesti hyväksyy tämän)
    – tällä foorumilla Vinhasta tehdään esim. Painovoimaisen iv:n kannattaja (jonka ongelmista ja vaaroista on TTY:llä tietoa), Tohtori voisi kommentoida onko asia näin?

    1. TTY ei ole puolueeton tutkimuslaitos, vaan yliopisto. Yliopisto eroaa tutkimuslaitoksesta mm. siinä, että yliopistoja koskee Yliopistolaki, joka määrää yliopistojen tehtäväksi edistää ”vapaata tutkimusta”. Se tarkoittaa mm. sitä, että yliopistoissa tutkijat saavat julkaista sellaisia tutkimuksia ja asiantuntijapuheenvuoroja kuin haluavat. Toisin kuin yritysten tai tutkimuslaitosten kohdalla, yliopistoissa työskentelevien tutkijoiden kohdalla työnantaja ei edes voi laillisesti kieltää tutkijoita julkaisemasta tutkimuksiin tukeutuvia asiantuntijapuheenvuoroja, vaan yliopistojen tutkijoiden vapaudet on siltä osin taattu lailla. Tutkijoiden kirjoitukset eivät siis käy ennakkosensuuria tai muuta hyväksyttämismenettelyä läpi yliopiston sisällä, vaan puheenvuorojen julkaisusta päättää lähes poikkeuksetta vain julkaisijataho. Sisällöstä vastaa aina kukin tutkija itse, eikä yksittäisen tutkijan puheenvuoro ole lähtökohtaisesti koskaan koko yliopiston kannanotto.

      Yliopistollisessa tutkimuksessa puolueettomuutta varmistetaan monin tavoin. Varsinaiset tutkimukset vertaisarvioidaan alan muiden tutkijoiden toimesta ennen niiden julkaisemista. Siinä kohtaa varmistetaan myös tutkimusten neutraalisuutta. Vaikka kaikkia ennakko-oletuksia ei pystykään mitenkään neutralisoimaan, niin prosessi varmistaa kuitenkin sitä, ettei ihan mikä vaan ylitä tutkimuksen julkaisukynnystä. Monet tutkimuskäsikirjoitukset jäävät julkaisematta sen takia, että taso ei vertaisarvioijien mielestä riitä, ja vain osa tutkimuksista läpäisee tämän julkaisuprosessin. Puheenvuorot lehdistössä ovat oma lukunsa. Ne eivät ole vertaisarvioituja tutkimuksia. Niissä ei myöskään välttämättä edes tavoitella puolueettomuutta, vaan nimenomaan kannan ottamista johonkin ajankohtaiseen asiaan.

  7. Miksi jatkuvasti haaveillaan painovoimaisesta ilmanvaihdosta?
    – Mitä hyötyä siitä on, että ilma vaihtuu, jos vaihtuu, täysin hallitsemattomasti?

    Painovoimainen ilmanvaihto kuuluu rakennuksiin ja aikakauteen, jolloin asuminen oli toisen tyyppistä kuin nykyään…

    Aiemmin vettä ei kannettu asuinkerroksiin kuin ruuanlaittoa varten, peseydyttiin kellarissa tai pihasaunoissa ja pyykitkin kuivattiin ulkona naruilla tai kellarissa. Ruoka valmistettiin puuhellalla ja rakennuksia lämmitettiin puuta polttamalla. Eli asuminen oli aktiivista ja asuntoja tuuletettiin ikkunoita ja ovia aukomalla. Ei oltu pitkiä aikoja poissa jne.

    Yhteistä näille toimiville painovoimaisella ilmanvaihdon ratkaisuille on kuintekin aktiivinen asuminen ja nimenomaan puun polttaminen. Pitää tuulettaa eli saada vaihdettu kostea ilma ulos ja raitista happirikasta ilmaa sisään. Tuli on tähän yksi parhaista keinoista, se lämmittää ilmaa ja savupiipusta ulos käy melkoinen puhuri.

    Nykyään ei ensimmäiseksi kotiin tultaessa avata ikkunaa ja laiteta hellaan tulia, ei kamiinaa lämpiämään eikä juuri saunaankaan valkeaa… Sitä varten meillä on koneellinen ilmanvaihto, jotta sisäilmaan tuulettamatta jäävä kosteus saadaan hallitusti siirrettyä ulos. Samoin meillä on sisäpinnan tiiveys höyrynsulkumuoveineen, jotta se hyvin kostea ja lämmin sisäilma ei tunkeudu hallitsemattomasti rakenteisiin jäähtymään ja kastepisteelle kosteutta viemään.

    Mitkään välimallin rakennukset eivät voi toimia, eli joko on tehtävä harva rakennus ja asuttava aktiivisesti puuta polttaen ja jätettävä kosteus ulos pihasaunaan tai sitten on tehtävä passiivista nykyaikaista asumista kestävä täysin tiivis rakennus ja annettava koneellisen ilmanvaihdon huolehtia riittävästä tuuletuksesta ja oikeista painesuhteista.

    Tämän homman todellinen juju piilee nimenomaan tiiveydessä. On melkein samantekevää paljonko rakenteissa on villaa, jos sieltä läpi pääsee hallitsemattomasti ilmaa virtaamaan (suuntaan tai toiseen). Oleellista on ettei kosteus pääse tunkeutumaan rakenteisiin ja ala siellä sitten muhimaan ja homeet pääse sisäilmaa pilaamaan. Loput voi hoitaa laittamalla pari puuta enemmän takkaan… lämmittäminen on erittäin edullista, kunhan lämpöä ei päästetä karkuun…

    Itselle rakesimme omakotilaton 1986. Silloin riitti että runkona on kakkosneloset, välissä 10 cm villaa, sisäpinnassa on erityisen huolellisesti limitetty ja teipattu höyrynsulkumuovi ja kipsilevyt. Ulkopinnassa on 5cm tuulensuojavilla, 5cm tuuletusrako ja muurattu tiiliverhous. Alapohja on maanvarainen 10 cm betonilaatta, metrin ympäröivää maanpintaa ylempänä (kevytsoraharkoin muuratut sokkelit), alla on 10cm styroksia. Yläpohjassa on kattoristikot, 10 cm villaa ja 50 cm puhallusvillaan (alkup. 40 cm painui vuosikymmenten saatossa puoleen ja lisättiin 30 cm). Yläpohjassa on huolellisesti tehty tiivis höyrynsulku. Juju tässä on se, että missään kohdassa ei seinän höyrynsulun läpi mene mitään (paitsi ikkunat, jotka ovat selvästi heikoin lenkki). Alaslasketuissa katoissa kulkevat ilmanvaihtoputket, ikkunoiden edessä on patterit, vesi lämpiää puukattilassa ja putket kiertävät näkyvillä. Samoin sähköt on tehty ulkoseinille vain intavetoina… Ilmanvaihtokone on uusittu nykyaikaiseen huipputehokkaaseen lämpöä telteenottavaan 10 vuotta sitten. En keksi mitään tapaa miten talo voisi olla parempi!

  8. Peruskauraa: Tuo utopia voi EHKÄ toteutua, kun itse rakennat kaiken ja samalla valvot ja tarkastat, että kaikki tulee tehtyä huolella. Ja osaat. Laajamittaisessa reaalirakentamisessa se ei onnistu. On sitä jo kokeiltu ja hinta on hirvittävä.

    Massiivirakenteina ilman höyrynsulkuja sen sijaan on rakennettu onnistuneesti ja ihmiset pysyneet terveinä. Keskustojen vanhat kivitalot ja maaseudun jykevät hirsitalot ovat edelleen kestävimpiä, toimivimpia ja arvostetumpia kohteita. Tuulettimia ei tarvitse pitää päällä koko ajan kuluttamassa energiaa eikä soitella huoltomiehelle.

    Nyt kirjoittelen tätä isossa toimistossa, jossa IV-laitteiden kylmä ilma puhaltaa ikävästi sormille ja niskaan. Sormikkaita oikein kaipailen. Säätöihin ei kuulemma voi vaikuttaa, ovat ohjeiden mukaiset.

    Oma ongelmansa on, että omatoiminen rakentaminen ja järjen käyttö on tehty liki mahdottomaksi ja asumisesta on puolueiden johdolla luotu rahastuskeino, eikä perusoikeus.

    1. Vanhoja keskustan kivitaloja korjanneena kyllä hirvittää tuollaisten laukominen. Itsellä tosin kokemusta vain 20-, 40- ja 50 lukujen talojen täyssaneerauksista, mutta parempi olisi ollut purkaa. Ei mitään järkeä säilyttää niitä mikrobivaurioisia taloja roskavälipohjineen, ilman vedeneristyksiä jne. Niitä ei nykytiedon valossa voi saada millään kuntoon ja puhtaaksi. Aivan hirveässä kunnossa olleet kaikki, niitä on sitten sisäilma-asiantuntijoiden kanssa monet pitkät illat yritetty ratkoa. Massiivikivitalot nykyosaamisella olisi kyllä ihan toimivia ja pitkäiäisiä ratkaisuja.

      1. Voi olla joo, mutta 30-luvulla sentään tehtiin vielä kauniitakin taloja. Eli jos ne purat ja laitat tilalle Jätkäsaari-tyylin umpirumaa hevonp*kaa, niin siinä hävitään aika tavalla kulttuuriarvoja kanssa. Ja niitä ei saa enää KOSKAAN takaisin.

        Spedet jauhaa nykyään kivikaupunkiasumisen ihanuudesta niinkuin olisivat muka urbanisminsa itse keksineet. No onkohan kenellekään koskaan tullut mieleen, että se kantakaupunki jota todella himoitaan on Töölöössä, ei Jätkäsaaressa – ja arvatkaas vielä piruuttanne, MIKSI???

Vastaa käyttäjälle Eero Kaskela Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat