”Olemme hahmotelleet täällä sen kaltaista ratkaisua, että vuokra-asunnoille asetetaan maksimineliövuokra, joille asumistukea saa”, Tiilikainen sanoo Rakennuslehdelle.
Mitä ilmeisimmin muutos pudottaisi erityisesti pienten asuntojen vuokria, sillä asumistukikelpoisen vuokran ylittävä osa jäisi asukkaan maksettavaksi.
”Tämä ei ole sääntelyä. Yhteiskunta vain asettaa rajat sille, minkä hintaista asumista tuetaan. Vuokrasääntelyn kaltaiseen maailmaan ei ole paluuta”, Tiilikainen sanoo.
Asumistukikelpoisista neliövuorista päätettäisiin aluekohtaisesti hallituksen asetuksella.
Tiilikainen otti asumistuen neliöhintaleikkurin esille budjettiriihessä.
Asumistukea koskevien muutosten valmistelu kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vastuulle. Siellä valmistellaan parasta aikaa asumistukijärjestelmän uudistamista.
”STM valmistelee asiaa, mutta huoli (asumistukimenojen kasvusta) on valtioneuvoston yhteinen”, Tiilikainen sanoo.
Hyssälä kannattaa ehdotusta varauksin
Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä kommentoi Tiilikaisen asumistuen muutosehdotusta sähköpostilla.
”Jos uudella esityksellä saadaan asumismenoja ja asumistukimenoja alemmas, niin esitys on kannatettava. Lisäksi uudistuksen on täytettävä asiakkaan kannalta selkeyden vaatimus.”
”Kelan näkökulmasta on huomioitava, että mitä monimutkaisempi järjestelmä on, sitä kalliimpaa yleensä on sen toimeenpano”, Hyssälä toteaa.
Lakimuutos mahdollisti korkeat vuokrat
Vuonna 2015 tuli voimaan yleistä asumistukea koskeva muutos, joka lopetti asunnon neliövuokran määrää ja asunnon kokoa koskevan sääntelyn. Sen jälkeen pieneen asuntoon on voinut saada enimmäismäärän asumistukea, vaikka neliöhinta on korkea. Kelassa katsotaan ainoastaan kokonaisvuokran suuruutta.
Sato julkisti paljon julkisuutta saaneen minikodin asumistukimuutoksen jälkeen. 15,5 neliön miniasuntoon voi saada täyden asumistuen, vaikka neliövuokra kipuaa arviolta yli 30 euron.
Myös rahastoille on valmistunut pieniä vuokra-asuntoja.
”Lakimuutos tekee houkuttelevaksi tehdä miniasuntoja, kun asumistuki määräytyy pelkän kokonaisvuokran perusteella”, pääsuunnittelija Heidi Kemppinen Kelasta arvioi viime talvena. Lue asiaa koskeva juttu tästä.
Korkeisiin vuokriin kohdistuva tukileikkaus lienee myös poliittisesti helpommin hyväksyttävissä kuin juustohöylällä tehtävät leikkaukset.
Yleistä asumistukea maksettiin vuonna 2015 lähes 918 miljoonaa euroa, mikä on 175 miljoonaa enemmän kuin edellisvuonna.
Yleistä asumistukea saavien ruokakuntien määrä kasvoi vuodessa 40 000:lla ja kymmenessä vuodessa 96 000 ruokakunnalla.
Juttua on täydennetty lisäämällä Hyssälän osuus ja maininta siitä, että aluellisista vuokrista säädettäisiin asetuksella.
Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa
10 vastausta artikkeliin “Asumistukeen kaavaillaan neliövuokraleikkuria – Hyssälä kannattaa varauksin”
Uutinen taisi tulla kylmänä suihkuna niille kiinteistösijoittajille, jotka laskivat hyötyvänsä neliöhintarajan poistumisesta. Niille avautui mahdollisuus tehdä entistä pienempiä vuokra-asuntoja entistä korkeammin neliövuokrin vieläpä niin, että iso osa voitosta tuli valtiolta vuokratuen muodossa. Pienimpien asuntojen neliövuokrien nousu valui luonnollisesti kaikkiin vuokriin eli rahaa Satoi kuin laariin. Tiilikainen aivan oikein haluaa puuttua tähän rahastukseen.
Jokainen ympäristöministeri häntä ennen on ottanut ykköstehtäväkseen kohtuuhintaisten asuntojen saannin. Onkohan Tiilikainen ensimmäinen joka pystyy edes hieman hidastamaan hintojen ja vuokrien nousua pääkaupunkiseudulla.
Rakennuslehden lounaalla paljastui, että keskustalaiseksi Tiilikainen ymmärtää yllättävän hyvin pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoita. Vaikka kepun asuntopolitiikan punainen lanka on ollut pääkaupunkiseudun kasvun hillitseminen, niin Tiilikainen realistina ymmärtää, että jos asuntotuotantoa jarrutetaan, seurauksena on vain hintojen nousun kiihtyminen. Siksi hän jarruttaisi vain kasvun kiihtymistä. Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin miksi Vantaalla ei haluta jatkaa nykyisellä huippukorkealla asuntorakentamisen tasolla, vaan halutaan palata MAL-sopimuksen haarukkaan.
Maa on jakautunut Tiilikaisen mukaan ikävästi kahtia. Toisella puoliskolla asuntotarve kiihtyy ja toisella puoliskolla puolestaan väestökato kiihtyy. Tuohon ensimmmäiseen puoliskoon kuuluu kuitenkin pinta-alassa mitattuna aika pieni osa maastamme. Toisella puoliskolla olisi hulppea määrä neliöitä kaupan pilkkahintaan hintojen laskiessa. Toisella puoliskolla hinnat nousevat ja normaalituloisen ihmisen saatavilla olevat neliömäärät kutistuvat.
Häpeämättömän hauska tuo SATOn liike: pienen vuokralaisen asialla 33 euron neliövuokralla )
Ainakin tämän hallituksen maatalous- ja asumistukiministeri yrittää jotakin.
Saton asunnosta kokonaisvuokra on alle 500 euroa ja huonekorkeus asunnossa on neljä metriä. Lisätilaa asiallisella parvella kuusi neliötä.
Kuka tässä voittaa, jos asunto kasvatetaan 35 neliöön ja nostetaan kokonaisvuokra 700 euroon.
Toivottavasti edes asukas on tyytyväinen matalaan mutta neliöhinnaltaan edullisempaan asuntoon, veronmaksajalle tulee kuitenkin 200 euron lasku näistä tilastohintatilastojen kaunisteluista.
Aika typerältä tuntuu mount kaistaa jo kertaalleen yksikertaistettua yleistä asumistukea palaamassa neliövuokrakäsitteeseen. Yksinkertaisempaa olisi tarkastella kokonaisvuokrarajojen korkeutta ja niiden sääntelyä, joilla saavuttaa säästöjä. Suomessa ollaan jotenkin ihmeellisen kiinni järjestelmissä neliövuokra-ajattelussa. Jos järjestelmien lähtökohtana olisi asukas, niin harva etsii itselleen tietyn neliövuokra taloustieteilijöiltä asuntoa vaan keskeistä on kokonaisvuokrarajojen.
Sinällänsä on myönteistä, ettääympäristöministeriö kiinnostavat asumismenot. Toivottqvasti kinostus lähtisi enemmän asukaide näkökulmasta kuin järjestelmän kustannusten lähtökohdista. YM voisitten myös alkaa jälleen selvittämään, kuinka paljon asumismenot vievät talouksien käytössä olevista tuloista.
Asumistukijärjestelmä on joka tapauksessa menossa uusiksi lähiaikoina, kun opiskelijat liitetään sen piiriin. Sen myötä etenkin yliopistokaupungeissa yleistä asumistukea saavien määrä tulee hypähtämään lähitulevaisuudessa ylöspäin. Tähän asti opintotuen asumislisää on maksettu noin 200 euroa kuukaudessa, kun taas jatkossa yliopistokaupungeissa tuen enimmäismäärä hypähtää ylöspäin. Uudistuksen myötä opiskelijat ovat oikeutettuja samoihin asumisen tukiin kuin muutkin vähävaraiset, ja tukea asumiseen voi pääkaupunkiseudulla saada noin 400 €/kk ja muissa yliopistokaupungeissa vajaat 320 euroa. Sen myötä monen opiskelijan ei enää tarvitse taloudellisista syistä asua esim. soluasunnoissa, varsinkaan, jos opiskelija tekee edes jonkin verran töitä opintojen ohessa, vaan opiskelijoilla on valtion tuen kasvaessa mahdollisuus nykyistä useammin asua hintavammissakin asunnoissa. Etenkin yksiöiden kysynnän odotetaan kasvavan aiempaan verrattuna. Jos markkinoille tulee yhtäkkiä huomattava määrä lisää yksiöiden kysyntää, ja jos opiskelijoille päätyy nykyistä isompi osa myös ns. vapaiden markkinoiden yksiöistä, siitä puolestaan saattaa seurata paineita etenkin pienimpien asuntojen vuokrien kohoamiseen yliopistokaupunkien asuntomarkkinoilla.
Saa nähdä, millaisia hintojen nousua ehkäiseviä tekijöitä asumistukijärjestelmän uudistukseen koitetaan liittää. Se ei liene kuitenkaan valtion tavoite, että asumistukimenot enää nykyisestä nousisivat. Yhtenä kehittämissuuntavaihtoehtona on nostettu esiin myös se, että asumistukimenot siirrettäisiin joko kuntien tai tulevien maakuntien vastuulle ainakin osittain. Nykyinen tukijärjestelmä kun on siitä erikoinen, että sitä suuremmat tulonsiirrot kaupunki/kunta saa valtion asumistukien muodossa, mitä kohtuuttomammat asumismenot siellä on, koska valtio maksaa 100 % asumistuista. Toimeentulotuen menoista valtio maksaa puolet ja kunta toisen puolen. Kelan pääjohtaja taannoin totesi, että nykyinen asumistukijärjestelmä ei kannusta kaupunkeja oikeasti tekemään asumista kohtuuhintaisemmaksi. Tuossa puheenvuorossa saattaa olla perää: kaavoittajalla ei ole nykyisin kannustetta tuottaa edullista asumista, vaan osin jopa päinvastaiset tavoitteet. Kelan pääjohtaja esitti kannustinongelmaasiaa kehittävän niin, että valtio maksaisi jatkossa asumistuista vain puolet ja kunta toisen puolen. En tiedä, onko ehdotuksella kuinka laajaa poliittista kannatusta. Mutta varmaan tuohonkin asiaan liittyviä kysymyksiä pohditaan asumistukijärjestelmää uudistettaessa, koska eivät tällaiset ehdotukset varmaan ihan tyhjästä putkahda Kelan pääjohtajan medialausuntoihin.
Hyvä idea, mutta hyväksyvätkö päättäjät? Siis ammattiliitot.
Neliöt? Entäs asunnon kunto, varustelu, sijainti, ikä?
Paras tuotto sijoittajalle tulee Tiilikaisen mainitsemilla taantuvilla paikkakunnilla. Jos neliöhinnassa huomioitaisiin mainitsemiesi kriteereiden lisäksi asunnon reaalinen myyntihinta asuntojenhintatiedot.fi palvelusta olisi monella paikkakunnalla oikea vuokra hoitokulut + 50 cent = 5,30 €/m2. Säästyneet tuet voisi kohdistaa kasvaville paikkakunnille. Tämä voisi onnistua jos kunnille kohdistetaan riittävän suuri osuus maksuista.
Miniasunnot on tuotteena yhtä reilu kuin suklaapatukoiden pienentäminen.
Asumistuet on Helsingin tapa imuroida valtiolta rahaa. Valtio ne tuet maksaa ja Helsingin seudulle ne rahat jää. Me kaikki suomalaiset osallistumme asumistukien kautta Helsingin kasvun rahoittamiseen. Eikä nyt puhuta mistään pienestä summasta vuosittain. Sikäli Tiilikainen on Keskustapuolueen asialla eli vahtimassa ”muun Suomen” etua.
Leikkuri on aivan oikein, asumistukimenoja tulee pyrkiä aktiivisesti vähentämään. Ei ole mitään mieltä vedota asunnon kuntoon tai sijaintiin, hyvät asunnot on varattu niille, joilla on vara niistä maksaa. Siksi käydään töissä ja hankitaan rahaa, että voidaan itselle ja perheelle järjestää kivoja asioita. Ei ole mieltä siinä, että itsensä elättävä ja oman vuokransa maksava maksaa veroina sen työttömän naapurinkin paremman asunnon. Tuet on tarkoitettu niille, jotka eivät kykene itseään elättämään. Maksava asiakas voi esittää vaatimuksia ja ehtoja maksamiselleen.
Asumistukien kasvu on hyvä esimerkki täysin väärästä politiikasta. Pitäisi etsiä keinoja, joilla ihmiset voivat itse elättää itsensä.