Kokeile kuukausi maksutta

1-lk betonityönjohtaja: Järki ja ohjeet käteen betonin teossa

Ainoa oikea tapa turvata P-lukubetonin laatu on vanhanaikaiset työmaakoekappaleet ja ilman mittaaminen joka kuormasta, kirjoittaa Tuomas Heinonen.

Nyt kun on ilmennyt useita tapauksia, joissa betonin lujuus ei ole täyttänyt vaadittua, on paikallaan palata perusasioihin eikä tehdä asiasta turhan tieteellistä. Syitä on yritetty virheellisesti vierittää  P-lukubetonille. Liikennevirasto on tehnyt uraauurtavan työn P-lukumenetelmän kehittämisessä ja siltabetonitkin ovat alkaneet kestää paremmin. P-lukuohjeita noudattamalla betoni on kunnollista.

Ohjeille viitattu kintaalla

Ongelmana on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan liika ilma ja siitä johtuva lujuuskato. Kyseessä on yksinkertaisesti menettely- ja/tai työvirhe. Liikenneviraston P-lukuohjeen mukaan on ennakkokokeilla varmistettava lisäaineiden yhteensopivuus, annostelujärjestys ja annostelutapa. Vaikuttaa pahasti siltä, että näin ei ole tehty, koska ilmamäärät ovat aivan jotain muuta kuin halutut. Syynä lienee nesteyttimen ja huokostimen yhteensopimattomuus. Samoin ohjeessa vaaditaan mittaamaan massan ilmamäärä työn aikana mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, ts betonipumpun päästä. Jos näin on tehty, ylimääräisen sekoittamisen aiheuttama lisäilma on ollut pakko paljastua. Yli 2 %:n nousu aiheuttaa ohjeen mukaan lisätutkimuksia. Epäilen pahasti, että edellä mainituille ohjeille on viitattu kintaalla, muuten lähes yli 10 %:n ilmamäärät rakenteessa eivät ole mahdollisia.

Osansa on myös betonivalmistajien kaikkitietävyydellä. Betonivalmistajat vakuuttavat usein, että meillä on tulokset massareseptin ennakkokokeista ja työmaakokeita ei näin tarvita kuin nimeksi. Nythän se on nähty, miten asiat ovat. Voidakseen arvioida betonin laatua, tilaajan on saatava täydelliset reseptit käyttöönsä, vaikka ne ovat betonitehtailla kiven alla.

Oma lukunsa ovat sitten nämä vieraskieliset betonimiehet, joilla ei ole hajuakaan betonitöistä, kunhan roiskitaan. Jälki on usein sen mukaista. Myös betonointi on ammattityötä.

Työmaakokeet takaisin

Ainoa oikea tapa turvata P-lukubetonin laatu on vanhanaikaiset työmaakoekappaleet ja ilman mittaaminen joka kuormasta. Muu on kikkailua. Betoni valmistaja on vastuussa ellei betonin laatu ole sovittua. Lisäksi betonityönjohtajan betonityöntekijöiden ammattitaito pitää olla ajan tasalla.

Itselläni on kymmenien vuosien kokemus betonityönjohtajana ja rakennuttajana betonitöistä ja nykymeno kyllä ihmetyttää kovasti.

Tuomas Heinonen, 1-lk betonityönjohtaja, evp

Tätä artikkelia on kommentoitu 11 kertaa

11 vastausta artikkeliin “1-lk betonityönjohtaja: Järki ja ohjeet käteen betonin teossa”

  1. Olen ylpeä kirjoittajan kaltaisista rakennusalan ammattilaisista ja heidän tinkimättömästä ammatillisesta moraalistaan. He ovat osaltaan tehneet Suomesta kunnollisen yhteiskunnan, johon voi luottaa. Maailmassa on riittävästi toisenlaisiakin esimerkkejä. Toivon, että se luja suomalainen henki, josta kirjoitus kumpuaa, ei häviäisi.

  2. Harvinainen tuote tämä betonimassa kun se (saattaa) menettää vaaditut ominaisuutensa kuljetuksen aikana. Tästä seuraa mielenkiintoisia oikeudellisia kysymyksiä kun tuote on tehtaalta lähtiessä kunnossa mutta työmaalla vaadittavia ominaisuuksia ei ole.

    Mitä sertifioidulta toiminnalta tilaaja voi kohtuudella olettaa ja mistä alkaa tilaajan vastuu työmaalle toimitetusta betonimassasta. Onko syytä päivittää ”valmisbetonin toimitusehdot”? Tämän kirjoitin siksi, että em. sopimukseen tullaan mahdollisissa oikeudenkäynneissä vetoamaan syyllistä ja maksumiestä etsittäessä.

    Mitä tulee tähän ongelmaan liittyen niin kyseiseen probleemaan yhdistetyt polukarboksylaatit ovat olleet käytössä jo lähes 15 vuotta Suomessakin. Ei niiden käyttäytyminen voi olla mikään yllätys.

    Itse olen kohdannut työelämässä sukupolvien välisen eron niin toimihenkilöissä kuin suoritusportaassa. Kyllä vaadittu parin vuoden työmaakokemus ennen teknillistä koulua oli erinomainen vaatimus rakennusmestariksi aikovalle.
    Voidaan myös todeta että, tämä kuuluisa ”hiljainen tieto” loistaa poissaolollaan nykyisin.

    Lehtosen esittämät toimet lisäävät kustannuksia mutta saavutettuun hyötyyn nähden ne ovat aina mitättömiä ja siten kannatettavia. Kyllä kansallisvarallisuudesta kannattaa ja tulee pitää huolta.

    1. Tuomas Heinonen on oikeassa. Itse olen toiminut laadunvalvonnasta vastuullisen usealla betoniasemalla. Aiemmin oli sääntö, että ilmat käydään mittaamassa työmaalla P-luku -massoja toimitettaessa. Kuljetuksen aikana vanhoilla lisäaineilla ilmat tahtoivat ”karata”, mutta tähän varauduttiin tekemällä koekuormia: tehtiin massaa kuutio pari, ajettiin tulevalle työmaalle ja mitattiin ilmat ja notkeus (painuma, leviämä, tms.).

      Ammattitaito ja -ylpeys on jotenkin kateissa osalta työmaista ja betoniasemista. Ei mittaus maksa juuri enempää kuin laborantille maksetut matkakulut. Säästö on huomattava, kun ei tarvitse sutta ja sekundaa selvitellä jäljestäpäin.

  3. Kuljetus kuuluu yleensä betonintoimittajan tarjoamaan ja sitä kautta tuote siirtyy tilaajan vastuulle vasta valutapahtumassa. Näin mielestäni Tuomas Heinonenkin ilmaisee.

    Sen sijaan valutapahtuma ja jälkihoito ovat tilaajan eli yleisesti puhuttuna työmaan vastuulla. Varsinkin jälkihoito on se kohta arvoketjun osa, missä kentällä nähdään suurta vaihtelu työmaittain. Osa työmaata hoitaa homman hienosti, osalla työmaita on tänäkin talvena nähty kovettuvan rakenteen jäätymisiä tuntemattomana ajankohtana ja betonin lujuudenkehityksen tuntemattomassa vaiheessa.

    1. Vastuuraja on aika selvä eli tehdas toimittaa betonin muottiin ja se mitä sen jälkeen tapahtuu on tilaajan vastuulla. Jos kuitenkin puhutaan siitä että massassa on yli 10% ilmaa, ei sitä sieltä vibraamalla poisteta.

  4. Minkälainen lujuus on sellaisessa lattiassa joka kuivaamatta kunnollaonpäällystetty korkkimatolla talven aikana rakannetussa vanhainasuntolassa. Näin meillä Raaseporissa.Ei tarttunut siihen rakennustarkastajakaan.

  5. Suunnittelijoiden osaaminen työmaan laadunhallinnassa on aivan onnetonta. Työselityksiin kopioidaan aivan mitä sattuu.
    Laskin yhtä kuivaruisku-urakkaa. Arvoltaan n. 30k€. Kun olin päässyt työmaalla tehtävien kokeiden ja testien määrässä yli sadan (+100) kirjoitin tarjoukseen että testit laskutyönä.

    1. No tulikos sitä laadunvalvontaa tehtyä vai otitteko pois vain lisätyörahat?

  6. Nyt on kyllä Heinonen metsässä ja raskaasti. Eihän koekappaleilla enää vaikuteta lopputulokseen. Sillä vain todetaan se. Oleellista on vaikuttaa ja korjata prosessia jolla betoni tehdään. Pyöritysnopeudet, käytettävät raaka-aineet, niiden suhde, lämpötila jne.. Siinä muuttujia joita säätämällä tulee aina kuranttia betonia.

  7. Mielestäni tämä ongelmakenttä tulisi jakaa selkeästi kahtia: Ilmamäärä ja lujuus (tosin ne vaikuttavat myös toisiinsa, mutta jos maltat kuitenkin lukea eteenpäin).

    Betonin ilmamäärää on suhteellisen helppo valvoa paitsi betonia valmistettassa, myös työmaalla ennen valutapahtumaa, siis reaaliajassa. Toki mittaus ei ole huipputarkka, mutta se antaa hyvin käsityksen siitä, että ilmapitoisuus on oikeaa suuruusluokkaa. Mittauksilla pysytytään estämään se, että rakenteisiin pääsisi liikaa ilmaa sisältävää massaa. Toki betoniteollisuuden tulee kehittää reseptejään niin, että ilma pysyy stabiilina, eli että ilmaa ei pääse muodostumaan lisää kuljetuksen ja valun aikana.

    Lujuus on pykälää hankalampi asia, koska se voidaan selvittää aina vasta jälkikäteen.

    Tuomas Heinonenkin perää monien muiden ohella työmaakappaleiden tekemistä ratkaisuna lujuusongelmaan. Työmaakappaleet eivät sitä kuitenkaan ratkaise, koska koekappaleita ei saada varsinaisen valun kannalta samoihin olisuhteisiin. Betonin kovettuminen tuottaa lämpöä, millä on monissa tapauksissa rakenteessa ratkaiseva vaikutus betonin kovettumiseen. Työmailla ei ole myöskään välttämättä riittävästi osaamista tai fasiliteetteja koekappaleiden standardinmukaista valmistamista ja säilyttämistä varten. Jos työmaakoekappaleita halutaan tehdä, työmaalle pitäisi pestata ammattitaitoinen betonilaborantti.

    Oma mielipiteeni lujuuden suhteen on se, että betonin toimittaja valmistaa tarvittaessa työmaakohtaisesti lujuuskoekappaleet (Betoninormien ns. tunnistetestaus) ja säilyttää ne vakio-oloissa. Tällöin koekappaleet ovat samaa betonia, mitä työmaalle on toimitettu ja koekappaleista puristettava lujuus kuvaa betonin lujuuspotentiaalia.

    Työmaan tehtävänä on hoitaa betonin valaminen, tiivistäminen ja jälkihoito ohjeiden mukaan niin, että betonin lujuuspotentiaali saadaan käyttöön. Tarvittaessa seurataan lujuudenkehitystä lämpötilaseurannalla varsinkin kylmään vuodenaikaan ja jos valut ovat niin massiivisia, että ylilämmön muodostuminen on mahdollista.

    Ylipäätään rakentamisessa on määräysten lisäksi hyvin paljon erilaisia ohjeita ja pelisääntöjä. Jos alkaisimme pitää niistä kiinni, rakentamisen laatu olisi kaiken kaikkiaan paljon nykyistä parempi.

  8. 1. Ennakkokokeet
    2. Ilmamittaus työmaalla riittävällä taajuudella (ja vaikka vielä useamminkin)
    3. Koekappaleet, säilytys työmaalla vakioiduissa olosuhteissa.
    Betonin toimittajalle en näitä koekappaleita antaisi säilytettäväksi tai puristettavaksi koska ne voi esim. ”vahingossa vaihtua”. Lisäksi koekappaleiden lujuustuloksiin voidaan vaikuttaa ylöspäin ”pikku jipoilla”.

    Betonin laadunvalvonta tulisi siis ulkoistaa suurissa valuhankkeissa kokonaan kolmannelle osapuolelle joka puolueettomasti tekisi nämä työt normien mukaan. Kuka tahansa voisi tulla tekemään tarkastuksiaan kesken valujen. Oli se sitten toimittajan tai tilaajan edustaja.

    Voin tulla malliksi tekemään näitä työmaille jos ei muka jonkun mielestä onnistu.

Vastaa käyttäjälle Jussi Mattila Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat