Kokeile kuukausi maksutta

TTY:n rakennusfysiikan professori kertoo, miksi eristemäärien lisäys nollaenergiatasolle saattaa olla kosteusriski

Rakennusfysiikan professori Juha Vinhan mukaan eristeiden lisäystä lähes nollaenergiatasolle ei voi pitää vähäisenä eikä riskittömänä vaihtoehtona toisin kuin VTT esittää.

Eristemäärän lisäys on riskialteinta puurunkoisissa rakennuksissa.

VTT:n ja TTY:n johto ovat esittäneet omina kannanottoinaan näkemykset siitä, että näiden tutkimuslaitosten yhteistyö on pitkäaikaista ja hedelmällistä. Se on jutun lopussa ja  myös linkissä. TTY korostaa kosteudenhallinnassa tiedeyhteistön laajaa yhteistyötä. VTT puolestaan korostaa kokonaisuuden hallintaa pelkän rakennusfysiikan riskien sijaan.

TTY:n ja VTT:n välinen vastakkainasettelu alkoi vuonna 2008. Ympäristöministeriö tilasi silloin TTY:ltä tutkimuksen uusien energiamääräysten mahdollisista riskeistä. Professori Ralf Lindbergin ja yliassistentti Juha Vinhan johtaman tutkimuksen tulokset, että  eristemäärien lisäys heikentäisi rakenteiden kosteusteknistä toimintaa ja lisäisi homeriskejä, ei kuitenkaan miellyttänyt energiamääräyksiä valmistelleita ministeriön virkamiehiä. He tilasivat VTT:lta raportin, jossa se kumosi TTY:n johtopäätökset.

Tänä syksynä kävi samoin, kun valmisteltiin lähes nollaenergiarakentamisen määräyksiä. TTY:n rakennusfysiikan professori Juha Vinhalta tilattiin FRAME- ja COMBI-tutkimukset, mutta eduskunnan ympäristövaliokunnalle tuotiin rinnalle VTT:n raportti. Virkamiesten valiokunnalle laatima kirjaus oli, että asiasta on esitetty eriäviä näkemyksiä. Niistä oli valittu VTT:n näkemys, että eristemäärien lisäys ei kasvata riskejä.

VTT totesi, että aiempiin selvityksiin ja tutkimuksiin pohjautuva raportti antaa vastauksen väittämiin, joiden mukaan rakennusten hyvä lämmöneritystaso lisäisi tai jopa aiheuttaisi kosteus- ja homeongelmia rakenteissa.

”Rakenteiden hyvä lämmöneristys ei aiheuta eikä lisää kosteusongelmia uudisrakentamisessa. Mikään teoreettinen tausta-aineisto tai energiatehokkaiden rakenneratkaisujen pitkäaikaiset monitorointitulokset eivät viitanneet kosteusongelmiin tai niiden lisääntymiseen hyvän lämmöneristyksen takia. Rakenteen lämmöneristystason parantuminen lähes nollaenergiatasolle vaikuttaa vain marginaalisesti rakenteen ulkopinnan kuivumispotentiaaliin. Uudisrakennusten tai niiden rakenteiden kosteusteknisen toimivuuden ongelmat eivät aiheudu energiatehokkuuden paranemisesta. Energiatehokkuudesta tinkimällä ei päästä nykytasoa parempiin kosteusteknisiin ratkaisuihin missään rakennusosassa. Asetusluonnoksessa esitetyt U-arvojen vertailutasot edustavat vähäistä muutosta jo toteutettuihin normaalitason rakennuksiin nähden. Tämän tasoista ja huomattavasti energiatehokkaammista rakenneratkaisuista on lähdejulkaisuissa esitetty lukuisia kosteusteknisesti hyvin toimivia käytännön esimerkkejä.”

TTY:lle ei annettu mahdollisuutta vastata VTT:n raporttiin. Siksi professori Juha Vinha vastaa siihen nyt.

Juha Vinhan näkemys eristemäärien lisäämiseen

”Ilmastonmuutos ja lämmöneristyksen lisäys lisäävät useiden nykyisten vaipparakenteiden kosteusriskejä ja edellyttävät niissä toteutustapojen muutoksia

Uusien rakennusten energiatehokkuusmääräysten valmistelun yhteydessä on tullut esiin ympäristöministeriön VTT:ltä tilaama raportti koskien energiatehokkaiden uudisrakennusten rakenteiden kosteusteknistä toimivuutta. Tämän raportin pääviesti on, että energiatehokkuuden parantaminen ja lämmöneristyksen lisääminen eivät heikentäisi vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa. Tämä johtopäätös ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä lämmöneristyksen lisäys heikentää useiden nykyisten vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa. Tällaisia rakenteita ovat erityisesti avohuokoisilla lämmöneristeillä eristetyt puurunkoiset rakenteet.

Myös muissa rakenteissa voi esiintyä lämmöneristyksen lisäyksestä aiheutuvaa kosteusriskin kasvua, jos rakenteet ovat päässeet kastumaan rakennusaikana tai niihin pääsee ilmavuotojen seurauksena sisäilmasta ylimääräistä kosteutta. Tällaisia rakenteita ovat erityisesti erilaiset sisäpuolelta eristetyt rakenteet ja tuulettumattomat tai heikosti tuulettuvat ilmaa läpäisevillä eristeillä toteutetut rakenteet. Lisäksi lämmöneristyksen lisäys voi aiheuttaa kosteusriskien lisääntymistä välillisesti, jos rakenteiden paksuuden pienentämiseksi niiden toteutustapoja muutetaan uusien rakenneratkaisujen ja materiaalien avulla, joiden kosteusteknisestä toiminnasta ei ole riittävää tietoa ja kokemusta. Tällaisia rakenteita ovat esimerkiksi usealla eri lämmöneristemateriaalilla toteutetut rakenteet.

Edellä mainitulla VTT:n raportilla on ilmeisesti pyritty perustelemaan nykyisessä määräysehdotuksessa olevaa vaihtoehtoista energiatehokkuuden osoitusmenetelmää, jossa rakennuksen riittävä energiatehokkuus saadaan aikaan lisäämällä vaipparakenteisiin merkittävästi lämmöneristystä sekä parantamalla lämmöntalteenoton hyötysuhdetta (Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen energiatehokkuudesta, luku 2, pykälä 33).

Tämä vaihtoehtoinen tapa koskisi pientaloja ja kerrostaloja. Rakenteiden kosteusriskien lisäys on kuitenkin suurinta juuri pientaloissa, missä tyypillisimpänä runkomateriaalina on puu, joka on herkimmin vaurioituva materiaali. Lisäksi pientalojen toteuttajina on myös omatoimirakentajia, joiden tiedot ja taidot rakennusten toteutuksesta ovat puutteellisimmat.

Eri vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa on tarkasteltu laajasti TTY:n tekemässä FRAME-tutkimuksessa (www.tut.fi/rakennusfysiikka/frame), jossa on todettu sekä ilmastonmuutoksen että lämmöneristyksen lisäyksen heikentävä vaikutus useissa nykyisissä rakenteissa. Tässä artikkelissa esiin tuodut asiat perustuvat FRAME-tutkimuksessa saatuihin tutkimustuloksiin sekä lukuisista käytännön rakennushankkeista saatuihin kokemuksiin.

Esimerkki FRAME-tutkimuksen tuloksista

FRAME-tutkimuksesta voidaan esittää esimerkkinä tiiliverhottu puurunkoinen ulkoseinä, jonka rakenne on esitetty kuvassa 1. Rakenteen sisäpinnan lähellä on höyrynsulkumuovi, jolloin sisäilman kosteuslisä ei lisää rakenteen ulko-osan kosteusrasitusta. Rakenne on toteutettu lisäksi ideaalisesti siten, että siinä ei ole rakennusaikaista ylimääräistä kosteutta eikä ilma- tai kosteusvuotoja. Tulokset kuvaavat siten pelkästään lämmöneristyksen lisäyksen ja ilmastonmuutoksen vaikutusta rakenteen kosteustekniseen toimintaan. Sisäilman lämpötilana tarkasteluissa on käytetty 21 °C ja kosteuslisänä 5–2 g/m3 RIL 107-2012:ssä esitettyjen mitoitusohjeiden mukaisesti (kosteusluokan 2 rakennus).

Kuva 1. Tutkimuksessa tarkasteltu tiiliverhottu puurunkoinen ulkoseinä. Kuvan rakenteen U-arvo on 0,17 W/(m2K). Kuvaan on merkitty näkyviin myös tarkastelukohta lämmöneristeen ulkopinnassa, runkovälin keskellä, eteläjulkisivulla.

Kuvassa 2 on esitetty laskennallisella tarkastelulla saadut homehtumisriskin muutokset tässä rakenteessa lämmöneristyksen ulkopinnassa. Tarkastelut on tehty VTT:n ja TTY:n yhdessä kehittämällä Suomalaisella homemallilla. Lämmöneristystasoina on käytetty kolmea eri rakenteen lämmönläpäisykerrointa eli U-arvoa. U-arvoa 0,24 W/(m2K) käytettiin seinärakenteiden U-arvon vertailuarvona ennen nykyisiä määräyksiä vuoteen 2010 asti, U-arvoa 0,17 W/(m2K) käytetään vertailuarvona nykyisissä määräyksissä ja U-arvoa 0,12 W/m2K) on ehdotettu käytettävän vertailuarvona nykyisten määräysluonnosten vaihtoehtoisessa rakenteellisen energiatehokkuuden osoitustavassa.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on tarkasteltu tekemällä laskelmat kolmessa eri ilmastossa: nykyilmastossa, 2050-ilmastossa sekä 2100-ilmastossa. Testivuotena on käytetty Vantaan vuoden 2007 ilmastoa, joka aiheuttaa mitoittavan kosteusrasituksen rakenteille, joihin pääsee tunkeutumaan sadevettä, kuten tiiliverhoukseen tässä kyseisessä rakenteessa. Testivuodet TTY on määrittänyt yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa ja niiden data löytyy ilmatieteen laitoksen kotisivuilta.

Homehtumisriskiä kuvaa homeindeksi, joka voi vaihdella välillä 0–6. Homeindeksin arvoja vastaavat homeen kasvun kuvaukset on esitetty taulukossa 1. Homeen kasvu tarkastelukohdassa alkaa, kun homeindeksin arvo saavuttaa arvon 1.

Kuvasta 2 nähdään, että lämmöneristyksen lisäys lisää merkittävästi rakenteen homehtumisriskiä lämmöneristekerroksen ulkopinnassa. Homehtumisriski kasvaa myös ilmastonmuutoksen vaikutuksesta siirryttäessä kohti vuosisadan loppua.

FRAME-tutkimuksessa saadut tulokset vaihtelevat rakennekohtaisesti siten, että joissakin rakenteissa ja tarkastelukohdissa lämmöneristyksen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset homehtumisriskiin voivat olla suurempia, kuin kuvassa 2 esitetyssä tapauksessa ja joissakin taas pienempiä. Tyypillisesti homehtumisriski on vielä suurempi esimerkiksi runkopuun ulkoreunassa kuin tässä esimerkissä tarkastellussa tapauksessa runkovälin keskellä. Myös ilmastonmuutoksen vaikutus vaihtelee siten, että joissakin rakenteissa varsinkin 2100-ilmastossa tehdyt tarkastelut nostavat homehtumisriskiä merkittävästi nykyilmastoon ja 2050-ilmastoon verrattuna.

Ulkoverhouksella on suuri vaikutus rakenteen toimintaan – esimerkiksi puuverhotussa puurunkoisessa ulkoseinässä homehtumisriski on selvästi vähäisempi kuin tiiliverhotussa ulkoseinässä.

Yleisenä lähtökohtana tulee kuitenkin olla, että vaipparakenteet suunnitellaan toimimaan rakennusfysikaalisesti myös 2100-ilmastossa, koska rakennusten käyttöiässä pyritään nykyisin 100 vuoteen. Tätä puoltaa myös se seikka, että rakennusfysikaalisissa tarkasteluissa ei käytetä varmuuskertoimia, kuten lujuustarkasteluissa.

Tutkimusta tarvitaan lisää

On myös tärkeää huomata, että FRAME-tutkimuksessa tehdyt laskelmat eivät kuvaa rakenteiden toimintaa kaikkein kriittisimmissä tapauksissa, johtuen mm. seuraavista syistä:

1. Seinärakenteiden tarkasteluissa ei ole mukana taivaalle lähtevän pitkäaaltoisen lämpösäteilyn ulkopintaa jäähdyttävää vaikutusta, koska sen määrittämiseksi ei ollut tutkimusta tehtäessä riittävästi taustatietoa. Myöhemmin on havaittu, että pitkäaaltoisen lämpösäteilyn vaikutus rakenteiden toiminnassa on merkittävä ja se heikentää rakenteiden kosteusteknistä toimintaa vielä lisää. Näin tapahtuu varsinkin rakenteilla, joissa on käytetty ohutta vähän lämpökapasiteettia sisältävää ulkoverhousta, kuten puuverhousta.

2. Tarkastelut on tehty suorilla rakenneosilla, joissa puurunko on lämpöeristetty kummaltakin puolelta symmetrisesti. Todellisuudessa erilaiset ulkonurkat ja liitoskohdat ovat rakenteiden toiminnan kannalta vielä kriittisempiä. Erityisesti ulkoseinän liitos perusmuuriin viilentää rakennetta ja lisää alajuoksun homehtumisriskiä merkittävästi. Tämä on todettu myös käytännössä laajoissa Oulun ammattikorkeakoulun, rakennusvalvontaviraston ja yritysten tekemissä kenttätutkimuksissa.

3. Kuten edellä todettiin, tarkasteluissa ei ole otettu huomioon esimerkiksi korkeampaa rakennusaikaista kosteuspitoisuutta, jota kuitenkin käytännössä esiintyy puurakenteissa. Rakennusaikana ylimääräistä kosteutta on tyypillisesti eniten puurungon alajuoksussa, joka on muutenkin kriittinen kohta rakenteen kosteusteknisen toiminnan kannalta. Näitäkin tutkimustuloksia on saatu myös käytännössä Oulussa tehdyissä kenttätutkimuksissa.

4. Tarkasteluissa ei ole myöskään otettu huomioon rakenteen läpi tapahtuvia ilmavuotoja, joita kuitenkin käytännössä esiintyy rakenteissa. Uudessa energiatehokkuusmääräysten luonnoksessa ilmanvaihdon säätö ehdotetaan tehtävän tasapainoiseksi, mikä lisää ylipainetta seinärakenteiden yläosissa ja yläpohjarakenteissa nykyiseen lievästi alipaineiseen säätöön verrattuna. Sisäilman kosteuden virtaaminen rakenteisiin ylipaineen vaikutuksesta heikentää niiden kosteusteknistä toimintaa lisää. Ylipaineen vaikutukset ovat lisäksi haitallisimmat juuri niissä rakennetyypeissä, joissa lämmöneristeen lisäyksenkin heikentävä vaikutus rakenteen kosteustekniseen toimintaan on suurin.

5. Useissa yksittäisissä kenttämittauksissa on havaittu, että energiatehokas pyöriväkennoinen lämmöntalteenottolaite voi nostaa sisäilman kosteuslisän talviaikana suuremmaksi kuin nykyisin mitoituksen pohjana oleva 5 g/m3. Laitteen puutteellinen asennus ja huolto lisäävät tätä riskiä. Näitä tapauksia on havaittu nimenomaan pientaloissa. Kosteuslisä voi olla suurempi koko huoneistossa, mutta varsinkin kodinhoitohuoneessa, jossa kuivataan pyykkiä. Ylipaineen lisääntyessä huonetilojen yläosissa, voi tämä ylimääräinen kosteuslisä yhdistettynä rakenteiden läpi tapahtuviin ilmavuotoihin lisätä rakenteiden kosteusriskejä entisestään. Suuri kosteuslisä on ongelmallinen myös siksi, että homeen kasvulle otolliset olosuhteet voivat lisääntyä rakenteeseen 50 mm syvyyteen asennetun höyrynsulun sisäpinnassa.

6. Ulkoilman olosuhteina käytetyt testivuodet on valittu tarkasteluihin niin, että n. 90 % vuosista on rakenteiden kosteusteknisen toiminnan kannalta vähemmän kriittisiä. Näin ollen keskimäärin joka kymmenes vuosi rakenteille kohdistuu vielä kriittisemmät ulkoilman olosuhteet, kuin tarkasteluissa on käytetty.

7. Puurunkoista rakennusta tehtäessä sahanpurua ja puupölyä voi jäädä rakenteiden sisälle myös muualle kuin puuosien kohdalle. Siksi rakenteiden homehtumisriski voi olla korkeampi myös niissä kohdissa, joissa on käytetty kosteutta kestävämpiä materiaaleja.

Laskennan tuloksiin vaikuttaa lisäksi mm. seuraavat asiat: ilmastonmuutosskenaarion paikkansapitävyys, laskentaohjelman ominaisuudet, rakennusmateriaalien ominaisuuksien vaihtelu sekä homehtumisriskin laskennalliseen mallinnukseen liittyvät epävarmuudet. Nämä tekijät voivat sekä parantaa että heikentää rakenteen kosteusteknistä toimintaa.

Valitettavasti edellä mainituista asioista puuttuu vielä kattavasti tutkimustietoa, joka on välttämätöntä ennen kuin voidaan varmistua energiatehokkaiden rakenteiden kosteusturvallisista toteutusratkaisuista. Vaipparakenteilla tulee olla jatkossakin myös varmuutta erilaisia rakentamisen virheitä ja puutteita vastaan. Esimerkiksi ylipaineen vaikutuksia käsittelevä tutkimus on jäänyt aiemmin varsin vähäiseksi, johtuen siitä, että rakenteiden ilmanvaihto on pyritty säätämään alipaineiseksi. Edellä mainittujen asioiden vaikutuksia tutkitaan kuitenkin osittain jo parhaillaan käynnissä olevassa TTY:n COMBI-hankkeessa (www.tut.fi/rakennusfysiikka/combi), joten lähitulevaisuudessa niistä saadaan lisätietoa.

VTT:n tekemän raportin puutteet

VTT:n laatima raportti energiatehokkaiden uudisrakennusten rakenteiden kosteusteknisestä toimivuudesta (VTT-CR-04862-16, 16.11.2016) sisältää useita puutteita, jotka vaikuttavat oleellisesti raportin pohjalta tehtäviin johtopäätöksiin.

Raportissa esitetyillä yksittäisten koerakennusten ja rakenteiden kenttätutkimuksilla ei voida todistaa, että kaikki vaipparakenteet toimivat moitteettomasti lämmöneristystä lisättäessä. Koerakennukset tehdään tyypillisesti parhaan tietotaidon ja asiantuntemuksen avulla, jota ei voida verrata keskivertorakentamiseen saati sitten heikoimmin toteutettaviin kohteisiin. FRAME-tutkimuksessa keskityttiin nimenomaan riskialttiiden rakenneratkaisuiden toimintaan.

Raportissa esitellään tutkittuja rakenteita, joiden kosteusteknisen toiminnan myös TTY on todennut toimivaksi. Siinä ei käsitellä niitä rakenteita, joissa esiintyy kosteusteknisiä riskejä. Esimerkiksi puurunkoisista rakenteista ei käsitellä tiiliverhouksella tai ohuella tuulensuojalla toteutettuja rakenteita.

Raportissa ei käsitellä lainkaan ilmastonmuutoksen vaikutusta, vaikka rakenteiden kosteustekninen toiminta heikkenee nimenomaan ilmastonmuutoksen aiheuttaman kosteusrasitusten lisäyksen ja lämmöneristyksen lisäyksen yhteisvaikutuksesta (ks. kuva 2).

Raportissa korostetaan useissa kohdissa, että oikein tehtynä rakenteet ovat toimivia. Käytännössä kaikissa hankkeissa ei kuitenkaan kyetä toteuttamaan rakenteita oikein puutteellisista tiedoista ja taidoista johtuen. Tästä on olemassa myös uusia tutkimustuloksia, jotka on saatu Oulun seudulla tehdyistä laajoista rakennusten kenttämittauksista.

Joissakin laskentatuloksissa esitellään keskimääräisten lämpötilaolosuhteiden ja kuivumispotentiaalien muutoksia rakenteissa, mutta niiden avulla ei voida arvioida rakenteiden homehtumisriskiä. Tähän tarvitaan lämpötilojen lisäksi myös suhteellisen kosteuden arvoja samoissa tarkastelupisteissä ja näistä arvoista laskettuja homeindeksin muutoksia. Lisäksi tarkastelut tulee tehdä todellisten vaihtuvien olosuhteiden perusteella.

Raportissa todetaan, että lämmöneristys ei heikennä rakenteen kosteusteknistä toimintaa, koska paksumpi lämmöneristekerros vähentää vesihöyryn siirtymistä rakenteen ulkopintaan. Samalla on kuitenkin unohdettu, että se vähentää myös lämmön siirtymistä rakenteen ulkopintaan, millä on suurempi haitallinen vaikutus rakenteen toimintaan. Rakenteessa voi esiintyä homeen kasvua lämmöneristeen ulkopinnassa, vaikka sisäilmasta ei pääsisi rakenteeseen lainkaan vesihöyryä (ks. kuva 2).

Raportissa ei nähdä rakenteiden toteutusratkaisujen muutoksista syntyvän ongelmia, vaikka niitä on jo käytännössä havaittu mm. usealla lämmöneristemateriaalilla eristetyissä rakenteissa, kuten solumuovieristeillä ja kevytsoralla eristetyissä vähän tuuletetuissa yläpohjarakenteissa sekä solumuovieristeellä ja mineraalivillalla eristetyissä puurunkoisissa ulkoseinärakenteissa.

Raportissa on esitetty kosteuden kondensoitumiselle käyttötilanteessa ehto, ettei kosteutta saa kerääntyä vuositasolla rakenteeseen. Tämä ehto ei ole läheskään riittävä varsinkaan puurunkoisissa rakenteissa, vaan kosteuden kondensoitumista on rajoitettava vähäiseksi, jotta rakenteet voivat toimia kosteusteknisesti turvallisesti.

Raportista saa kuvan, että lämmöneristeen ulkopinnassa saa esiintyä mikroskoopilla nähtävää laajaa homeenkasvua (homeindeksin arvo < 3). Tuulensuojan ulkopinnassa tämä taso hyväksytään ja raportissa olevan kuvan 3 mukaan lämmöneristyksen ulkopinnassa vaatimustaso olisi lähes yhtä alhainen. On kuitenkin täysin selvää, että ilmaa hyvin läpäisevillä lämmöneristeillä toteutetuissa rakenteissa ei voida hyväksyä homeen kasvua lämmöneristeen ulkopinnassa. Esimerkiksi uudessa asumisterveysasetuksessa (545/2015) asia on linjattu seuraavasti: ”Toimenpiderajan ylittymisenä pidetään korjaamatonta kosteus- tai lahovauriota, aistinvaraisesti todettua ja tarvittaessa analyyseillä varmistettua mikrobikasvua rakennuksen sisäpinnalla, sisäpuolisessa rakenteessa tai lämmöneristeessä silloin, kun lämmöneriste ei ole kosketuksissa ulkoilman tai maaperän kanssa, taikka mikrobikasvua muussa rakenteessa tai tilassa, jos sisätiloissa oleva voi sille altistua.”

Raportissa ei ole tarkasteltu ylipaineen vaikutusta rakenteiden kosteustekniseen toimintaan, vaikka uusissa asetusehdotuksissa ilmanvaihdon säädössä ollaan siirtymässä tasapainotettuun ilmanvaihtoon, joka lisää ylipainetta rakennuksen yläosassa. Ilmavuotojen mukana rakenteeseen siirtyvä sisäilman kosteus heikentää entisestään rakenteiden kosteusteknistä toimintaa. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, että tehokkaasti eristettyjen rakenneratkaisujen käytössä tulee olla nyt entistäkin varovaisempi.

Tarkennuksena todettakoon myös, että raportissa esitetyt homehtumisriskitarkastelut on tehty VTT:n ja TTY:n yhdessä kehittämällä Suomalaisella homemallilla, joka on parannettu versio VTT:n alkuperäisestä homemallista. VTT:n homemalli soveltuu ainoastaan puumateriaalilla tehtäviin tarkasteluihin.

VTT:n raportissa on lisäksi väitetty, että FRAME:n loppuraportissa (tutkimusraportti 159) ei olisi perusteltu, miksi rakenteiden kuivuminen hidastuu, ulkopinnan olosuhteet viilenevät ja homeen kasvulle suotuisat olot lisääntyvät. Rakenteiden kuivumisen hidastuminen liittyy toisaalta Ilmatieteen laitoksen ennustamaan pilvisyyden lisääntymiseen ilmastonmuutoksen edetessä, jolloin auringon kuivattava vaikutus vähenee. Lisäksi lämmöneristyksen lisääntyessä lämpövirta rakenteiden läpi vähenee, jolloin sisältä tuleva lämpö ei kykene kuivattamaan rakenteita enää yhtä hyvin. Ulkopinnan olosuhteiden viileneminen taas johtuu lämmöneristyksen lisääntymisestä. Homeen kasvulle suotuisat olosuhteet puolestaan lisääntyvät sekä ilmastonmuutoksen että lämmöneristyksen lisääntymisen vaikutuksesta. Perustelut näille asioille löytyvät jo FRAME:n loppuraportin tiivistelmästä.

VTT:n raportissa on myös todettu, että edellä mainitut asiat olisi osittain kumottu FRAME:n loppuraportissa, kun siellä todetaan, että ei ole olemassa selvää U-arvoa, jossa ongelmia alkaa merkittävästi muodostua. Tämä on luonnollista, koska eri rakenteissa homeen kasvun riski lisääntyy lämmöneristyksen lisäyksen vaikutuksesta eri tavoin. Toisissa rakenteissa riski ei käytännössä lisäänny lainkaan ja toisissa se lisääntyy merkittävästi. Ei ole myöskään löydettävissä tiettyä rajakohtaa, jonka jälkeen homehtumisriski kasvaisi erityisen voimakkaasti. Tämä ei ole kuitenkaan millään tavalla ristiriidassa edellä todettujen asioiden kanssa.

Rakenteiden ja määräysten kehittäminen jatkossa

Kuten FRAME-tutkimuksessa on todettu, rakenneratkaisut saadaan toimiviksi myös seuraavan 100 vuoden aikana, mutta tämä edellyttää riskialttiiksi todettujen rakenteiden toteutustapojen muutoksia. Keskeinen puurunkoisten vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa parantava asia on tuulensuojan lämmöneristyksen lisääminen. Yläpohjissa puolestaan tulisi käyttää lämpöä eristävää aluskatetta kantavien rakenteiden yläpuolella. Ylipäätään rakenteiden toteutusta tulee pyrkiä muuttamaan siten, että herkemmin vaurioituvat ja hankalasti vaihdettavat materiaalit siirretään rakenteen ulkopinnan läheltä lähemmäs sisäpintaa lämpimämpiin ja kuivempiin olosuhteisiin.

Vaikka parannetuista rakenneratkaisuista on jo olemassa ohjeita, ongelmana on erityisesti se, että tieto hyvistä rakenneratkaisuista leviää rakennusalalle hitaasti. Lisäksi eri tahojen antamat ohjeet ovat vielä usein keskenään ristiriitaisia, koska tietojen päivittäminen ja yhtenäistäminen vievät aikaa. U-arvojen tiukentaminen aiheuttaisi toisaalta myös rakenneratkaisujen muuttumista, koska vaadittu eristyspaksuus kasvaa niin suureksi, että rakenteiden toteutus ei onnistu perinteisillä tavoilla, joista on kokemusta. Näin kävisi mm. puurunkoisen ulkoseinän osalta, koska sahatavaran koot eivät riittäisi enää seinän perinteiseen toteuttamisen. Nykyinen n. 250 mm eristepaksuus kasvaisi seinässä n. 375 mm:iin, eli 50 %. Tästä huolimatta VTT:n raportin mukaan tämä muutos olisi vähäinen.

Eristepaksuuden kasvaessa joudutaan kehittämään uusia rakenneratkaisuja, joiden lämpö- ja kosteusteknisestä toiminnasta ei ole välttämättä riittävästi tietoa. Toisaalta esimerkiksi tuuletettuun puurunkoiseen yläpohjarakenteeseen ei ole tällä hetkellä markkinoilla yleisesti saatavissa lämpöä eristäviä aluskateratkaisuja, joilla tuuletustilan olosuhteet sataisiin kosteusteknisesti turvallisemmiksi.

Puurakentamisen yleistyminen kerrostaloissa korostaa vaipparakenteiden huolellista lämpö- ja kosteusteknistä toteutusta myös niissä. Kerrostaloissa myös ylipaine rakennuksen yläosissa on suurempi varsinkin porraskuiluissa, joka tulee ottaa huomioon myös rakenteiden toteutuksessa. Ylipäätään U-arvojen tiukentaminen ei ole enää taloudellisesti kannattavaa kerrostaloissa. Tämä asia on todettu jo FRAME-tutkimuksessa Aalto-yliopiston tekemässä tutkimusosuudessa.

Eristemäärien lisäys torjuttava uusissa määräyksissä

Edellä esitetyt asiat huomioon ottaen voidaan todeta, että nyt julkaistavissa uusissa rakentamisen energiatehokkuusmääräyksissä ei tule esittää sellaista vaihtoehtoista rakennuksen energiatehokkuuden osoittamismenetelmää, jossa vaipparakenteille annettaisiin nykyistä tiukemmat U-arvojen vertailuarvot. Tämä on mahdollista myöhemmin, jos rakenteiden kosteusteknisestä toiminnasta saadaan riittävästi tutkimustietoa, rakenteiden kosteusturvallisista toteutustavoista on tehty kattavat ja yhtenäiset ohjeet rakennusalalle ja rakennusalan toimijat on koulutettu laajasti suunnittelemaan ja tekemään oikeaoppisia ratkaisuja. Lisäksi toteutusratkaisujen tulee luonnollisesti olla taloudellisesti järkeviä toteuttaa. Energiatehokkuusmääräysten luonnoksia koskevassa TTY:n lausunnossa TRT/2477/2016 (www.tut.fi/rakennusfysiikka) on käsitelty lisäksi muitakin tähän vaihtoehtoiseen osoitustapaan liittyviä näkökulmia ja ongelmia.

On huomattava, että tämän vaihtoehtoisen osoitustavan poistaminen määräyksistä ei rajoita siinä kuvattujen rakenneratkaisujen toteuttamista, jos niiden kosteustekninen toiminta ja kustannustehokkuus on varmistettu, mutta tällaiseen rakentamistapaan ei erityisesti pidä tässä tilanteessa ohjata rakentamista. Hyvin tärkeä periaate tulee olla, että määräyksissä esitetään ainoastaan turvallisia ja varmalla puolella olevia ratkaisuja – olkoonkin, että kyseessä on vain vaihtoehtoinen tarkastelutapa. Tätä periaatetta ei ole valitettavasti noudatettu kaikissa tapauksissa edes nykyisten U-arvojen vertailuarvojen osalta.”

Lisätietoa:

Tietoja TTY:n rakennusfysiikan tutkimuksesta sekä FRAME- ja COMBI-hankkeista

·       TTY:n rakennusfysiikka on rakennustekniikan laitoksen tutkimuksen kärkialue ja suurin tutkimusryhmä, jossa on n. 15 henkilöä.

·       Rakennusfysiikan tutkimusryhmä saavutti TTY:n edellisessä tutkimustoiminnan kansainvälisessä arvioinnissa korkeimman arvosanan tutkimuksen kansainvälisessä laadussa ja vaikuttavuudessa.

·       Tutkimusalueella on käynnissä jatkuvasti n. 10 tutkimusprojektia ja yli 10 diplomityötä.

·       Viimeisen n. 20 vuoden aikana tutkimuksia on ollut runsaat 200 kpl, ja niissä on ollut rahoittajina yli 150 yritystä Suomessa.

·       TTY:n rakennusfysiikan johtamassa Homemalli-projektissa on VTT:n kanssa kehitetty nykyinen Suomalainen homemalli, joka on parannettu versio VTT:n homemallista. Suomalainen homemalli on kehittynein homeen kasvua kuvaava laskentamalli maailmassa.

·       TTY:n rakennusfysiikan johtamat FRAME- ja COMBI-projektit ovat rakennustekniikan laitoksen historian suurimpia tutkimusprojekteja. Niiden kokonaisrahoitus on yhteensä n. 3,2 M€.

·       FRAME- ja COMBI-projekteissa on ollut mukana 7 tutkimusryhmää kolmesta eri tutkimusorganisaatiosta (TTY, Aalto ja TAMK), tutkijoita on ollut yhteensä yli 40 (FRAME 23 ja COMBI > 20)

·       Parhaillaan käynnissä olevassa COMBI-hankkeessa on mukana Tampereen, Helsingin ja Tampereen ympäristökuntien lisäksi lähes 40 yritystä.

·       FRAME- ja COMBI-projekteihin liittyen on käynnissä 6 väitöskirjatutkimusta ja projekteista on valmistunut tai valmistumassa n. 20 diplomityötä. COMBI-hankkeesta tehdään lisäksi n. 15 insinöörityötä. Näiden lisäksi projekteista tehdään myös suuri määrä kansainvälisiä vertaisarvioituja lehti- ja konferenssiartikkeleja.

COMBI-hankkeesta järjestetään kaikille avoin yleisöseminaari torstaina 26.1.2017 Tampereen ammattikorkeakoululla.

Lisätietoja FRAME- ja COMBI-hankkeista sekä muusta TTY:n rakennusfysiikan tutkimuksesta löytyy osoitteista: www.tut.fi/rakennusfysiikka, www.tut.fi/rakennusfysiikka/frame ja www.tut.fi/rakennusfysiikka/combi

FRAME- ja COMBI-projekteihin liittyvät loppuraportit sekä valmistuneet ja valmistumassa olevat opinnäytetyöt

Loppuraportit

Lahdensivu, J., Suonketo, J., Vinha, J., Lindberg, R., Manelius, E., Kuhno, V., Saastamoinen, K., Salminen, K. & Lähdesmäki, K. 2012. Matalaenergia- ja passiivitalojen rakenteiden ja liitosten suunnittelu- ja toteutusohjeita. Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikan laitos, Tutkimusraportti 160. 121 p. + 1 liites.

Vinha, J., Laukkarinen, A., Mäkitalo, M., Nurmi, S., Huttunen, P., Pakkanen, T., Kero, P., Manelius, E., Lahdensivu, J., Köliö, A., Lähdesmäki, K., Piironen, J., Kuhno, V., Pirinen, M., Aaltonen, A., Suonketo, J., Jokisalo, J., Teriö, O., Koskenvesa, A. & Palolahti, T. 2013. Ilmastonmuutoksen ja lämmöneristyksen lisäyksen vaikutukset vaipparakenteiden kosteusteknisessä toiminnassa ja rakennusten energiankulutuksessa. Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikan laitos, Tutkimusraportti 159. 354 p. + 43 liites.

Väitöskirjat

1.       Huttunen, P. Veden dynaamisen sorption mallintaminen puussa ja puupohjaisissa rakennusmateriaaleissa. TTY, Rakennustekniikka.

2.       Laukkarinen, A. Rakenteiden lämpö- ja kosteusteknisen toiminnan laadunarviointimenettely. TTY, Rakennustekniikka.

3.       Annila, P. TTY, Kosteus- ja mikrobivaurioiden varhainen tunnistaminen. TTY, Rakennustekniikka.

4.       Ruusala, A. Koulujen ja päiväkotien laskennallinen ja toteutunut energiankulutus ja siihen vaikuttavat tekijät. TTY, Rakennustekniikka.

5.       Sekki, P. Betonin kuivumisen mallintaminen FEM-laskennalla suomalaisilla betoneilla. TTY, Rakennustekniikka.

6.       Kaasalainen, T. Energiatehokkaat käyttötarkoituksen muutokset asuinkerrostaloissa. TTY, Arkkitehtuuri.

Diplomityöt

1.       Mäkitalo, M. 2012. Puurunkoisen ulkoseinärakenteen kosteustekninen toimivuus nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa. TTY, Rakennustekniikan laitos. 134 s. + 37 liites.

2.       Nurmi, S. 2012. Massiivirakenteen sisäpuolisen lisälämmöneristämisen vaikutus rakenteen kosteustekniseen toimintaan. TTY, Rakennustekniikan laitos. 125 s.

3.       Pakkanen, T. 2012 Sisäisen konvektion vaikutus yläpohjan lämmöneristävyyteen. TTY, Rakennustekniikan laitos. 64 s. + 129 liites.

4.       Lindberg, T. 2015. Vihreä asuinkerrostalo – Selvitys ekologisen asuinkerrostalon passiivisista suunnitteluratkaisuista energiatehokkuuden ja hiilijalanjäljen näkökulmista. TTY, Arkkitehtuurin laitos.

5.       Laukkarinen, A. 2015. Tuuletettujen yläpohjarakenteiden lämpö- ja kosteustekninen toiminta nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa. TTY, Rakennustekniikan laitos. 82 s. + 25 liites.

6.       Nyman, J. 2016. Cost optimal heating and cooling systems in nearly zero energy service buildings. Aalto University. Department of Energy Technology. 105 p. + 10 app.

7.       Heiskanen, R. 2016. Maanvastaisten seinien sisäpuolinen lisälämmöneristäminen. TTY, Rakennustekniikan laitos. 82 s. + 14 liites.

8.       Tirkkonen, J. 2016. Talotekniikkatyöt rakennusurakoitsijan näkökulmasta. TTY, Rakennustekniikan laitos, 65 s. + 32 liites.

9.       Ruusala, A. 2016. Koulujen ja päiväkotien laskennallinen ja toteutunut energiankulutus. TTY, Rakennustekniikan laitos. 73 s. + 8 liites.

10.   Simola, N. 2016. Hyvän sisäilmaston varmistaminen rakennuksen takuuaikana. TTY, Rakennustekniikan laitos. 79 s. + 6 liites.

11.   Vainio, M. 2016. Kalsiumsilikaattilevyjen ja ontelolaattojen rakennusfysikaaliset kosteusominaisuudet. TTY, Rakennustekniikan laitos. 67 s. 19 liites.

12.   Pirhonen, J. Sisäilman olosuhdemittaukset uusissa ja korjatuissa palvelurakennuksissa. TTY, Rakennustekniikka.

13.   Kivioja, H. Puurakenteisen kattoelementin lämmönläpäisykertoimeen vaikuttavat tekijät. TTY, Rakennustekniikka.

14.   Vänttinen, K. Betonin kosteusteknisten materiaaliominaisuuksien määrittäminen. TTY, Rakennustekniikka.

15.   Korhonen, L. Solumuovieristeillä eristettyjen betonielementtien kuivumistarkastelut. TTY, Rakennustekniikka.

16.   Sankelo, P. Sähköenergian optimaalinen omatuotanto ja käyttö. Aalto-yliopisto, Energiatekniikka.

Insinöörityöt

1.       Päivömaa, I. 2016. Energiatehokkuus Pirkanmaan alueen palvelurakennuksissa. TAMK, LVI-talotekniikka. 51 s. + 2 liites.

2.       Vänskä, S. 2016. Puhdistettava talotekniikka – Siivouksen ja talotekniikan yhteisvaikutus koulurakennusten sisäilmastoon. TAMK, LVI-talotekniikka. 91 s. + 18 liites.

3.       Kortetmäki, A. 2016. Talotekniikan toimivuus Pirkanmaan palvelurakennuksissa. TAMK, Sähköinen talotekniikka. 91 s. + 9 liites.

4.       Mikkola, S. 2016. Automaation vaikutus energiatehokkuuteen Pirkanmaan palvelurakennuksissa. TAMK, Sähköinen talotekniikka. 48 s. + 5 liites.

5.       Montonen, S. 2016. Sähköenergiankulutuksen vertailu ja analysointi. TAMK, Sähköinen talotekniikka. 40 s. + 1 liites.

6.       Virta, S. 2016. Talotekniikan toimivuus viidessä COMBI-hankkeen case-kohteessa –

LVI-tekniikkapainotus. TAMK, LVI-talotekniikka. 81 s. + 17 liites.

7.       Aaltonen, J.-P. Päivänvalon käyttö energiatehokkaassa valaistuksessa. TAMK, Sähköinen talotekniikka.

8.       Hytönen, J. Päivänvalon, jäähdytyksen ja lämmityksen yhdistetyt simulointitarkastelut. TAMK, Sähköinen talotekniikka.

9.       Jalli, J. Sähköenergiankulutuksen mittaukset CASE-kohteissa ja parannusehdotusten taloudelliset vaikutukset. TAMK, Sähköinen talotekniikka.

10.   Louhi, L. Energiankulutustietojen analysointi ja hyödyntäminen. TAMK, LVI-talotekniikka.

11.   Nieminen, S. Valaistuksen, automaation ja sähköjärjestelmien hankintaprosessi. TAMK, Sähköinen talotekniikka.

12.   Pekkanen, M. Lämpöenergiankulutuksen mittaukset CASE-kohteissa ja parannusehdotusten taloudelliset vaikutukset. TAMK, LVI-talotekniikka.

13.   Vaskikallio, S. Olosuhteiden mittaaminen ja näkyväksi tekeminen. TAMK, LVI-talotekniikka.”

Juha Vinha, rakennusfysiikan professori, Tampereen teknillinen yliopisto

 

VTT:n näkemys

Rakentamisen lopputulokseen vaikuttavat monet tekijät joko suoraan tai epäsuorasti. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että kokonaisuutta tarkastellaan mahdollisimman laajasti ja otetaan kaikki osatekijät huomioon. VTT on tutkinut ja kehittänyt yhdessä käytännön toimijoiden kanssa energiatehokasta rakentamista jo 80-luvulta. VTT:n tärkeä periaate on kokonaisuuden hallintaan keskittyminen; kehityshankkeissa onkin aina mukana asiantuntijoita energiatekniikasta, rakennusfysiikasta ja –biologiasta, LVI-tekniikasta sekä sisäilmanlaadusta. Ainutlaatuista kehityksestä tekee sen, että VTT on aina yhdistänyt perinteisen rakennusfysiikan rakennusbiologiaan sekä kemiallisiin reaktioihin ja sisäolosuhteiden laatuun. VTT:n keskeinen periaate kehittämisessä on luoda rakennuksia ja alueita, jotka suunnitellaan, rakennetaan ja ylläpidetään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti niin että keskiössä on ihmisten terveellisyys ja viihtyvyys.

Projekteissamme olemme kehittäneet uusia innovatiivisia ratkaisuja, ja lisäksi teemme mittavaa yhteistyötä myös normaalin tuotannon monitoroinnissa. On tärkeää, että riskitekijät ovat tiedossa, ja vielä tärkeämpää on, että keinot riskien välttämiseksi ovat hallussa.

Pidämme tärkeänä, että energiatehokasta rakentamista kehitetään Suomessa pitkäjänteisessä yhteistyössä sekä kansallisten että kansainvälisten kumppaneiden kanssa. VTT on tehnyt TTY:n kanssa eri tieteenalojen välistä hyvää yhteistyötä jo pitkään. Kansallisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä varmistamme, että osaamme tehdä juuri meidän olosuhteisiimme ja käyttäjien tarpeisiin hyviä ja kestäviä ratkaisuja.

Tuula Mäkinen
Vice President, Smart energy and transport solutions
VTT

Miimu Airaksinen
Tutkimusprofessori, Smart energy and transport solutions
VTT

TTY:n näkemys

TTY:n rakennustekniikan laitos on kiinteistö- ja rakennusalalla merkittävä yliopistotason koulutus- ja tutkimusyksikkö Suomessa. Strategisena tavoitteenamme on akateemisten tulosten ohella kantaa yhteiskuntavastuuta, eli kehittää rakennetun ympäristön toimivuutta, turvallisuutta ja elinkaaritehokasta ylläpitoa sekä parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä tutkimusyhteistyöllä elinkeinoelämän ja julkisen sektorin kanssa.

Tutkimusalueemme ovat rakennetekniikka, rakennustuotanto ja -talous sekä infrarakentaminen. Opetus- ja tutkimushenkilön määrä vuoden 2017 alusta on noin 120, joista 16 professoria. TTY:llä on ainoana Suomessa rakennustekniikan kandidaatti- ja maisteritason (DI) tutkinto-ohjelmat. Vuonna 2016 rakennustekniikan tutkinto-ohjelmasta valmistui 120 diplomi-insinööriä, ja laitoksen professorien ohjaamana väitteli 8 uutta tohtoria. Meillä on vahvat yhteistyösuhteet Suomen rakennusteollisuuteen, alan julkisiin organisaatioihin ja rakentamisen suunnittelu- ja konsulttipalveluja tarjoaviin yrityksiin. Tutkimustoiminnassamme olemme panostaneet erityisesti kokeellisten valmiuksien kehittämiseen. Vuoden 2011 kansainvälisessä tutkimuksen arvioinnissa toimintamme arviointiin erittäin korkeatasoiseksi mm. rakennusfysiikassa ja rautatietekniikassa.

Yhteiskunnan ongelmien monimutkaistuessa sekä kansallisen että kansainvälisen yhteistyön merkitys korostuu. TTY on tehnyt pitkäaikaista ja laajaa yhteistyötä VTT:n kanssa. Näemme, että jatkamalla hedelmällistä yhteistyötä voimme parhaiten saavuttaa yllä mainitut strategiset tavoitteemme yhteiskunnan hyväksi.

Heli Harrikari

Dekaani, talouden ja rakentamisen tiedekunta

Tampereen teknillinen yliopisto

Tätä artikkelia on kommentoitu 23 kertaa

23 vastausta artikkeliin “TTY:n rakennusfysiikan professori kertoo, miksi eristemäärien lisäys nollaenergiatasolle saattaa olla kosteusriski”

  1. Kyllä tämä ’Suopotun tervaajien ylväs kansa’ (M.Innanen) osaa ottaa itsensä hengiltä ihan itse !

  2. Juha Vinhan käsitys siitä, että määräyksiä ei voida kiristää, koska ei kuitenkaan osata rakentaa oikein on todella mielenkiintoinen. Rakentaminen ei ole rakettitiedettä vaan hyvin yksinkertaista perusasioiden huolellista toteuttamista, jonka osaa tehdä helposti hyvin, jos vain lopputulos kiinnostaa..
    Meillä on myös homehtumattomat lämmöneristevaihtoehdot tarjolla, jos pelätään että rakenteet vuotavat aina kosteutta rakenteisiin. Meillä on erittäin rankoista käyttöolosuhteista esim. pakastin kokemuksia yli 60 vuoden ajalta, että muovipohjaiset lämmöneristeet eivät homehdu. Joskus menetelmiä ja materiaaleja on vain vaihdettava paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi.

    Populistisen vastustamisen sijaan tulisikin esittää ratkaisuja, jotta keskustelu vie eteenpäinkin.

    1. Ymmärrätkö, että sädesieni ei ole home – vaan bakteeri, joka kyllä elää pakastimenkin muovipinnoilla?

    2. Kommentista huomaa, että artikkelia ei ole luettu. Home myöskään ei kasva pakkasessa.

    3. Tietänet mitä sanot… Tietänet myös kuka tämän lämmöneristämisen lobbaamisen takana on?
      Tietänet kuka osti SPU-eristeet, eli tietänet, että ainoa meidän täkäläiset ja tulevat määräykset täyttävä ja näissä olosuhteissa homehtumaton ja toimiva eristeeristevalmistajakin myytiinii…

      Ihan turha on enää tavallisten ihmisten mitään taloja rakennella, kun ns. turvalliseen perusratkaisuun vaaditaan virheetöntä suoritusta sekä täydellisen kuivia olosuhteita. Pienikin virhe ja homepommi on valmis. Käytetyn kiinteistön kauppa alkaa olla jo nyt melkoista nuorallatanssimista, eikä myyntirahoja ainakaan jatkossa kannata heti käyttää, kun kaupoista riidellään jatkossa paljon nykyistä enemmän. Piilovirheitä jne…

    4. Vinha ymmärtääkseni edellyttää, että asioiden vaikuttavuutta tutkitaan, ennen päätöksiä. Onhan se psykososiologisella tasolla, niin että yksi lisäkysymystekijä aiheuttaa tuhat turhaa alakohtaa. Otetaan huomioon vielä sekin, että jo aiempien lisäkysymysten kohdalla valehdeltiin, että ne nostavat kustannuksia vain marginaalisesti. Ottakaa huomioon ennakkoverot ym., tulevaisuudessa mahdollisesti luvatuilla säästöillä ei niitä käteisellä heti makseta, mutta valtion talous kyllä saadaan halvaantumaan. Paskalait saa kyllä pyytämättäkin, mutta jotain rajaa lobbauksessakin.

  3. Muutama lisäys Vinhan vastineeseen:

    ”Lisäksi lämmöneristyksen lisäys voi aiheuttaa kosteusriskien lisääntymistä välillisesti, jos rakenteiden paksuuden pienentämiseksi niiden toteutustapoja muutetaan uusien rakenneratkaisujen ja materiaalien avulla, joiden kosteusteknisestä toiminnasta ei ole riittävää tietoa ja kokemusta.”

    Tämä tarkoittanee uretaani- tai muita eristeitä, joita on lisätty mm. puu- tai harkkoperustaisten rakenteiden sisäpintaan.
    Kokemuksen perusteella tämä tapa lisää homehtumisen riskiä, koska eristelisäys sisäpinnalle asennettuna ”on liian hyvä” ja pahentaa siten alkuperäisen eristyksen toimintaa.

    ”Ilmatieteen laitoksen ennustamaan pilvisyyden lisääntymiseen ilmastonmuutoksen edetessä, jolloin auringon kuivattava vaikutus vähenee.”

    No.. Kaipa Ilmatieteenlaitos voi tämmöisen ennusteen tehdä, mutta Ilmatieteenlaitoksen mielipidettä parempi tapa olisi ollut ilmaista tämä vaikkapa lisäyksellä: ”kansainvälisissä, vertaisarvioiduissa tutkimuksissa ilmaston lämpeneminen lisää tutkimusten mukaan pilvisyyttä” …joka ilmenee myös Ilmatieteenlaitoksen ennusteesta.

    Ystävällisesti,

  4. Meillä homehtuu rakennukset, vaikka lämmöneristystä ei lisättäisikään. TTY:n jargonia lähtee aina siitä samasta asiasta, että kun Suomessa ei kuitenkaan osata rakentaa. No ei osatakaan. Meillä on tehty skeidaa iät ja ajat. Mutta ei me voida myöskään alkaa rakentaa niin, että varaudutaan tämän skeidan tekemiseen, sillä mitä suuremmalla todennäköisyydelle sekään ei onnistu. Kuka takaa, että tämä idioottivarmistus rakennettaisiin oikein. Lähtökohta on aina, että rakennetaan hyvin ja oikein. Jos omistaja ei pidä huolta omaisuudestaan, niin se ei kuulu rakentamisen lainsäädännön piiriin. Aina puhutaan myös ”valinnanvapaudesta”, miksei sitten anneta rakennuttajien itse päättää miten energiavaatimukset saavutetaan.

    Lukuisia sisäilmaongelmia tutkineena ja selvittäneenä voin sanoa, että mitä vanhempi rakennus sitä enemmän ulkoseinissä on mikrobeja. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi jo pelkästään siitä, että ilmavirta kuljettaa ulkoa pöpöjä eristekerrokseen. Eristekerros toimii ikään kuin suodattimena. Jossain vaiheessa, tyypillisesti noin 30-40 vuoden iässä, ”suodatin” on niin täynnä, ettei se enää suodata ja pöpöjä alkaa kulkeutua sisäilmaan. Samalla suodattimesta irtoaa vuosikymmenien aikana siihen varastoitunutta pöpöä ja pitoisuudet kasvaa. Ulkoa tuleva kosteus on mahdollisesti aktivoinut osan mikrobeista kasvuvaiheeseen ja lajien kirjo käy aika ajoin kaasusotaa keskenään. Tämä soppa kulkeutuu rakennuksen alaosasta sisäilmaan.

    Vaikuttaisi siltä, että puurunkoisen rakennuksen rakenteiden elinkaari on jotain 40 vuoden luokkaa, sillä viimeistään siinä vaiheessa tiiveys on lähes kokonaan menetetty ja yllämainitun mekanismin vuoksi sisäilma on huono. Pientalojen yhteydessä ei edelleenkään käytetä käsitettä peruskorjaus. Tyypillisesti kerrostalossa, jossa julkisivua ei ole 40 vuoteen korjattu, joudutaan ulkokuori purkamaan. Samalla poistetaan vettyneet, likaiset ja mikrobivaurioituneet lämmöneristeet. Jos korjataan kunnolla saatetaan sisäkuoren ulkopinta jopa tiivistää ennen uuden lämmöneristeen ja ulkokuoren asentamista.

    En pysty ymmärtämään tätä outoa ajattelutapaa, että pientalo on ikuinen. Ihan yhtälailla siinä rakenteet ikääntyy. Mikrobeja ja pölyä täynnä oleva mineraalivillaeriste ei ole enää lämmöneristeenäkään kovin kummoinen. Lisäksi pöly ja lika muuttavat mineraalivillan pesusienimäiseksi kosteuden imijäksi, mikä antaa mikrobeille tarpeeksi kosteutta kasvun aktivoitumiseen. Vaikka ulkopinta näyttääkin ehjältä ja siistiltä, niin mielestäni sisäpuolinen tilanne on se, mikä laukaisee julkisivun peruskorjaustarpeen. Toki tämähän ei koske kaikkia taloja. Aina on joukossa yksilöitä, jotka syystä tai toisesta säilyvät hyvin, mutta ennemmin tai myöhemmin joudutaan myös pientaloihin tekemään ulkoseinille peruskorjaus. Ja nyt toivoisin tähän vastauksia siitä, mitä ennen vanhaa rakennettiin niin kestävästi, että talot kesti satoja vuosia. 🙂

    Mielestäni sekä TTY että VTT ovat omalta osaltaan oikeassa. Toki riskialttiimpia rakenteita tulisi välttää, mutta ennen kaikkea tärkeintä on hyvä työjälki ja laatu rakentamisessa. Rakennus tulisi tehdä niin tiiviiksi kuin mahdollista. Ja tämä ei tarkoita pullotaloa, sillä hallitut ilmavirtaukset esim. raitisilmaventtiilien kautta ovat mitä tervetulleimpia. Ne mm. vähentävät alipaineisissa olosuhteissa riskiä siitä, että ilmaa vuotaisia ei toivottuja reittejä pitkin rakenteiden läpi. Kun ilmavirtauksia ei kulje rakenteiden läpi, niin seinärakenteisiin ei kerry vuosien saatossa mikrobivarastoa. Ja vaikka kertyisi, ei mahdollinen kasvusto aiheuttaisi niin suurta sisäilmaongelmaa. Toki taistelukaasuja kulkeutuisi edelleen, mutta silloin ollaankin jo peruskorjausiässä.

    1. Jos puhutaan ilman virtaamisesta seinän läpi, niin varmaan tarkoitetaan vanhoja ei tiiviitä puurakennuksia, mikä olisi hyvä mainita. Lisäksi ilmavirtausten suuntaan vaikuttaa ainakin lämpötilan, kosteuden ja paine-eron (tuuli, IV-kone) tasoittuminen.

      1. Miksi aina hämätään asiasta tietämättömiä puhumalla tai kääntämällä keskustelu ILMAN virtauksiin?

        Kaasumaisten aineiden pitoisuudet pyrkivät tasoittumaan TILASSA riippumatta siitä mihin suuntaan tuuli puhaltaa.

        1. Kyllä se ilman liike olennaisesti liittyy juuri tähänkin asiaan, ei ole sellaista tilannetta, ettei liittyisi. Toki kosteudella on kuitenkin myös muitakin kulkeutumismuotoja kuin pelkkä ilma ja yhdessä nämä ovat vaarallisia. Lisäksi pitää muista kolmas kaveri, eli paine-ero, joka rakennuksiin muodostuu lämpötila- ja korkeuserojen aiheuttamana sekä keinotekeisesti koneellisen ilmanvaihdon avittamana.

          Kosteus voi siirtyä samanaikaisesti sekä vesihöyrynä (ilman mukana), että vetenä, eli kapilaarisesti tai painovoiman avustamana. Nän ollen riittää, että jokin syy tuo veden rakenteen pinnalle (sisä- tai ulkopinnalle), rakenne itse huolehtii lopusta. Lämpö ja kosteus pyrkivät aina tasaantumaan, joten pienemmän pitoisuuden suuntaan ne menevät, tavalla tai toisella. Joten vaikka kaikkesi tekisit, kyllä se kosteus löytää aina paikkansa. Kysymys on siitä, minkälaisen määrän ja olosuhteet rakenne sietää, ennen kuin tilanne on peruuttamaton ja rakenne turmeltuu käyttökelvottomaksi.

          Aiemmin, kun lämmöneristepaksuudet olivat maltillisempia, sisältä ulospäin karkasi riittävästi lämpöä, joka kumosi ulkoa sisäänpäin pyrkineen kosteuden eli riitti kuivattamaan sen ja olosuhteet pysyivät jotakuin hallinnassa. Juuri tätä TTY:n ja VTT:n kehittämä homehtumisindeksi kuvaa, se on paras olemassaolema metodi.

          Nykyisillä määräyksillä on jo ongelma, ettei sisältä karkaa riittävästi lämpöä, vaan rakenteen sisään muodostuu kastepiste eli kondenssin vaikutuksesta sisältä ulos virrataava kostea sisäilma tai ulkoa sisäänpäin paine-eron vuoksi tunkeutuvan ulkoilman kosteus tiivistyy vedeksi. Kun lämpöä ei ole, se ei sieltä kuivu ajoissa vaan rakenteen sisällä on pitkään otolliset olosuhteet homeenkasvulle eli lopulliselle turmeltumiselle.

          Varsinkin paksut lämmöneristeet, joiden materiaali on avohuokoista (mineraalivillat yms.), menee homma vaikeaksi, sisäisen konvektion kanssa kun ei voi taistella, siellä se kostea ilma pöyrii rakenteen sisällä, eikä kosteutta pidättele mikään.

          Eivät ne vanhat rakenteetkaan täydellisiä olleet, itse asiassa kaikki aiemmat ”hyvän rakentamistavan” mukaiset rakenteet ovat vuosien saatossa osoittautuneet täysin susiksi, mutta ne ovat silti sietäneet paljon nykyisiä paremmin ns. normaalia rakentamisen laatua. Ei vaadittu kaikilta osin täydellistä suoritusta…

          Nyt rakentajalla on vastassa melkoisia vastustajia, joita voitaisiin kutsua melko ylivoimaisiksi. Nyt vaaditaan rakentamiseen täydelisen kuivia olosuhteita, kuivilla materiaaleilla, täydellisellä suorituksella (rakenne ei kestä enää ilmarakoja eristeissä, eikä varsinkaan reikiä höyrynsulussa) jne.

          Se nyt yksinkertaisesti ei käy, että rakentaminen jatkossa ei ole kaikille mahdollista, ihan normaaleilta ihmisilläkin pitäisi olla, pienellä ammattilaisten avustuksella ja neuvoilla mahdollista rakentaa tavallisia pientaloja. Ei niin niin että pientalorakentamisesta tulee määräysten vuoksi erittäin vaikeaa ja vaatii korkeakoulututkinnon tai kaksi.

          Villan lisäyksen kanssa pelleilemisen asemasta meidän pitäisi kehittää olosuhteiden hallintaa, tarpeen mukaista ilmanvaihtoa, lämmöntalteenottoa ilmanvaihdosta ja jätevedestä, kosteudenhallintaa, kesäajan ylilämmön torjuntakeinoja, uusiutuvia energiamuotoja jne.

          1. Kommenttini liittyi siihen, että toksisia tekijöitä vähätellään sillä perusteella että ilma vaihtuu ja ettei eristeistä kulkeutuisi homeenkasvun aiheuttamia haitallisia aineenvaihduntatuotteita sisäilmaan.

            Tiedän toki, että vaikkapa sukeltajankellossa vallitsee havainnointiin sopivat olosuhteet oman aikansa kunnes tilasta loppuu happi ja tulee hiilidioksidimyrkytys.

            Silti kellon yläosassa painetta on enemmän(?) kuin alaosassa. Tämä lienee ainoita tapoja osoittaa päätöksentekijöille faktat.

            Ja kyllä. Vanhoissa hirsitaloissa, vaikka ne yritettiin tiiviiksi rakentaa, vaurioituivat ajan kuluessa seinän ja katon rajapinnat. Ehkäpä juuri tiiveydestä johtuen. Ja ylipaineesta.

            Ehkäpä prof Vinha voisi tämän vielä vääntää kuvaksi asiaa selventämään..

            Hyvää Joulun aikaa!

  5. ”Jos omistaja ei pidä huolta omaisuudestaan, niin se ei kuulu rakentamisen lainsäädännön piiriin.”

    ”Kun ilmavirtauksia ei kulje rakenteiden läpi, niin seinärakenteisiin ei kerry vuosien saatossa mikrobivarastoa. Ja vaikka kertyisi, ei mahdollinen kasvusto aiheuttaisi niin suurta sisäilmaongelmaa. Toki taistelukaasuja kulkeutuisi edelleen,..”

    Eli asia ei mielestäsi edes kuulu ympäristöministeriön toimivaltaan – niinkö? Mihin sitten? Kuuluvatko taistelukaasut Kemikaalivirastolle vai Perustuslakivaliokunnalle? Perustuslakiahan on poljettu viime vuodet ihan urakalla.

  6. Kaikista yksinkertaisin kysymys jää kuitenkin vastaamatta: kaikkkiin talotyyppeihin, kaikkiin huoneisiin asennetaan ikkunat. Ikkunat on rakenteen heikoin lenkki, jolta vaaditaan U-arvona vain 1,0. Ikkunoita on jo pitkään valmistettu kaksi kertaa energiatehokkaampina U-arvoilla 0,5 – 0,6. Ikkunalasin läpi maallikkopienrakentajakin nähdä kosteudenmuodostumisen eli se on rakenteena pomminvarma. MIKSI ENERGIATEHOKKUUTTA EI HALUTA HYÖDYNTÄÄ?

    1. No et sitten ole tainnut nähdä millaisia ovat nämä kaipaamasi uudenaikaiset ikkunat. Kukaan ei sellaisia halua, kun ovat joko sisä- tai ulkopuolelta huurussa/jäässä miltei kolmanneksen vuodesta…

      Kun ikkunan U-arvoa on painettu yhä alemmas, on saatu aikaiseksi aivan hölmö tilanne. Nyt kun yöllä ulkona lämpötila laskee, putoaa myös ulkolasin sisäpuolella olevan ilman lämpötila ja silloin kondensoituu ulkoa katsottuna 2. lasin sisäpinta.

      Päivällä kun ulkoilman lämpö alkaa kohota ja myös ulkoilman kosteus lisääntyä (absoluuttinen), niin käy puolestaan näin, että se ulkoilma törmää siihen kylmään ulkolasiin, jonka sisäpuolella onkin kylmempi ilma kuin ulkoilma, joten ulkopintaan kondensoituu ulkoilmasta kosteutta, joka siihen sitten pakkasilla myös jäätyy.

      Aiemmin tällaista ongelmaa ei ollut, U-arvoltaan ykkösen luokkaa olevissa ikkunoissa tapahtuu riittävästi lämpövuotoa sisältä ulospäin, niin että ulommaisessakin välissä on aina lämpimämpi kuin ulkoilmassa, joten ei ongelmaa kondenssin kanssa.

      Tällaiset energiatehokkaat ikkunat eivät kuitenkaan ole täysin tiiviitä, varsinkin puiset sisäkarmit tiivisteineen kohtaavat vuosittain melkoista lämmön- ja kosteudenvaihtelua, eli väljistyvät melko nopeasti, joten kun talossa on alipaine, imevät ne ulkoa kylmää sisemmäs. Mutta auta armias jos asut kerrostalossa (yhteinen koneellinen ilmanvaihto) hieman korkeammalla ja vallitsee ylipaine, niin sisältä työntyy luonnollisesti kosteaa ilmaa ikkunan väliin, joka siellä kohtaakin kylmempiä pintoja ja sinne kivastin kondensoituu jälleen muodostaen nättejä kuurankukkia.

      1. Myyjä kertoi että kyse on heijastumisesta joka aiheuttaa kuuran ikkunaan.

        Mene ja tiedä pitäisikö nämä ultraeristävät lämpölasit sitten asentaa vähän vinoon kuin studiossa ikään..

  7. Oliko niin, että VTT:n viimeisimmän selvityksen mukaan jotain ”kaikki käy”? Ei huolta huomisesta?

  8. Niin Mistäpä Home ja Sisäilmaongelmat johtuvatkaan Siitä kun Alettiin Rakentamaan Liian tiiviitä Rakennuksia Ettei Lämpö Vain Karkaa .Ainoa terveilma Talo on Hirsitalo joka Ei ole liian Tiivis ja kestää Satoja vuosia Kun pidetään Katto ehjänä .oletteko kuulleet 300-400 vuotta Vanhoista Hirsirakennuksista Jotka Ovat Vielä Aivan Hyvässä Kunnossa

    1. Ei nekään oikeasti pysy kunnossa jos ei korjata.

    2. Hirsirakennus on kyllä toimiva, mutta siinä hirsiseinä on kylmäsilta.

  9. Mikään ei estä rakennuttajaa käyttämään lämmöneristykseltään määräyksiä tehokkaampia rakenneratkaisuja. Miksi ohjata kaikki rakentaminen riskialttiimpaan suuntaan väkisin?

    1. Muotoiletko tuon uudelleen, että ymmärretään mitä tarkoitat.

      1. Määräykset kertovat minimitason. Lämmöneristystä voi rakennuttaja lisätä niin paljon kuin itse haluaa, mutta toimivuus ja kustannukset tulevat vastaan.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat