Kokeile kuukausi maksutta

Tässä syitä, miksi asuntorakentaminen on Suomessa paljon Itävaltaa kalliimpaa

Rakennuskustannukset ovat Suomessa kymmeniä prosentteja korkeammat kuin Itävallassa.

Puukerrostalo Grazin Hummelkasernen alueella Itävallassa.

Raklin teettämässä kustannusvertailussa asuntorakentaminen Itävallassa osoittautui kymmeniä prosentteja edullisemmaksi kuin Suomessa. Itävallassa on varaa asua Suomea väljemmin. Meillä taas neliöt ovat kalliita, mikä on johtanut yhä pienempien asuntojen tekemiseen, mikä puolestaan nostaa entisestään neliöhintaa.

Suurimat erot maiden välillä näyttävät syntyvän toimintatavoista, rakentamiskulttuurista sekä käytetyistä teknisistä ratkaisuista. Palkka- tai hintataso eivät selitä suurta vaihtelua.

Kustannusero on korjausrakentamisessa hieman pienempi kuin uudisrakentamisessa.

Itävallassa rakennetaan energiataloudellisesti ja passiivitalot ovat yleisiä. Ilmasto ei siksi selitä eroa kuin pieneltä osin. Euroopan kylmimmässä maassa ollaan kuitenkin ehkä kaikkein innokkaimpia energiatalouden parantajia ja eristemäärien lisääjiä.

Eniten kustannuksia nostavat Suomessa työmaapalvelut, mutta myös määräykset, joista koneellisen ilmanvaihdon ”pakollisuus” on yksi kalleimmista. Iv-konehuoneen neliöhinta on korkea.

Raklin tekninen johtaja Mikko Somersalmi esitteli Rakennuttajapäivässä tammikuussa 2017 useita suosituksia, joilla kustannuseroa voisi kuroa umpeen. Hän avaisi keskustelun rakennuskustannuksiin vaikuttavista taloteknisistä ratkaisuista, kuten ilmanvaihdon toteutustavasta (koneellinen ilmanvaihto vs. painovoimainen ilmanvaihto).

Työmaapalveluiden mitoitus tulisi saada lainsäädännön puitteissa vastaamaan todellista tarvetta.

Hän tehostaisi hallituksen jo aloittamaa ”turhien” määräysten karsimista. ”Parannetaan ymmärrystä siitä, mitkä vaatimukset tulevat määräyksistä ja mitkä ovat RT-korttien ohjeita tai paikallisia vaatimuksia, eli tunnistetaan velvoittavien säädösten ja muiden vaatimusten vaikutus rakentamiskustannuksiin. Paikallistasolla olisi syytä tarkastella kriittisesti yksityiskohtaisten kaavamääräysten tarpeellisuutta.”

Suomessa rahaa haaskautuu paitsi saunaan myös talokohtaiseen pesulaan ja kerhohuoneeseen. Väestönsuojia ei tarvita Itävallassa.

Itävallassa määrälaskenta osoittautui Suomea tarkemmaksi, mikä pienentää tarjouksiin sisältyviä riskivarauksia. Somersalmi suosittelee asuntorakentamisen mallinnusta, jotta määrälaskenta tarkentuisi ja rakennuttaja voisi ilmoittaa jopa sitovat määrät. Rakennusprosessissakin olisi tehostamisen tarvetta. Lean-ajattelu voisi tuoda siihen tehoa.

Rakli selvitti kustannuserojen syyt

Rakli ja ympäristöministeriö selvittivät perusteellisten laskentojen kautta, millaisia kustannuseroja Suomen ja Itävallan välillä on. Hankkeessa vertailtiin kahta uudiskohdetta molemmissa maissa sekä analysoimalla toteutuneita kustannuksia että muuntamalla Itävallan kohteet Helsingin vaatimustasoon.

Erot olivat huikeat: toisen uudiskohteen rakentaminen suomalaisittain oli 35 ja toisen 77 prosenttia kalliimpaa kuin Itävallassa.

Korjausrakentamisen osalta vertailu tehtiin käyttämällä Epiqr©-menetelmää, joka määrittää korjaushinnan rakennuksen elementtien ja järjestelmien kunnon perusteella. Kustannuseroksi saatiin korjaushankkeissa noin viidennes.

Tarvetta kulttuurinmuutokselle

Merkittäviä eroja rakennuskustannuksiin aiheuttavat työmaakäytännöt, kuten esimerkiksi käytettävän kaluston ja työmaakoppien määrä, sekä valittujen rakennusosien ja teknisten ratkaisujen hinta.

Rakentamisen kokonaisprosessi on yksi rakentamisen kustannuksiin merkittävästi vaikuttava tekijä. Eroja löytyi muun muassa hankkeen eri osapuolten tehtävänkuvista ja vastuista. Helsingissä myös paikalliset, kansallisten rakentamismääräysten päälle tulevat vaatimukset nostavat hintaa.

”Selvitys osoitti, että meillä on  tarvetta runsaammalle dialogille sekä prosessien ja hinnoittelun läpinäkyvyydelle osapuolten kesken. Itävallassa onnistutaan selvästi paremmin hankkeen palasten yhteensovittamisessa”, korostaa erityisasiantuntija Jaana Nevalainen ympäristöministeriöstä.

Hän toteaa myös, että säännöksistä viestimiseen olisi panostettava jatkossa enemmän.

”Yhteyden suunnitelmista työmaalle pitää olla vahvempi ja jokaisen on arvioitava omia tekemisen tapojaan kriittisesti”, Nevalainen kehotti.

Edullisuus ei tarkoita huonoa laatua

Klinikan loppuraportissa annetaan suosituksia siitä, miten asuntorakentamisen kustannuksia voitaisiin Suomessa karsia.

Esimerkiksi prosesseja tehostavan ja virtaviivaistavan lean-ajattelun käyttöä suositellaan. Lisäksi tulee parantaa ymmärrystä eritasoisten määräysten ja vaatimusten kustannusvaikutuksista sekä siitä, millaisia tilaratkaisuja esimerkiksi yhteistilojen osalta asukkaat todella arvostavat ja haluavat.

Syy-seuraus -suhteet toteutustapojen ja hinnan välillä eivät ole yksiselitteisiä: Itävallassa esimerkiksi suositaan paikalla rakentamista suomalaisen elementtirakentamisen sijaan, mutta silti rakentaminen on halvempaa.

Hinnoitteluun kaivataan lisää avoimuutta ja määrälaskentaan tarkkuutta. Työmaapalveluiden osalta tulee mitoitusta arvioida kriittisesti todellisen tarpeen näkökulmasta.

Keskustelua pitää käydä myös siitä, kenen mikäkin tehtävä on järkevintä hoitaa, jotta rakentamisprosessi etenee mahdollisimman sujuvasti ja kustannustehokkaasti.

Kuitenkin esimerkiksi työturvallisuus, joka Suomessa osoittautui Itävaltaa paremmaksi, ei ole karsintaehdotusten kohteena.

”Kansainvälinen vertailu tarjoaa erinomaisen pohjan omien tekemisen tapojemme tarkastelulle sekä kustannusrakenteen läpinäkyvyyden lisäämiselle. Itävaltalaiskohteet ovat hyvä osoitus siitä, ettei edullisempi rakentaminen ole synonyymi huonommalle laadulle”, painottaa toimitusjohtaja Jyrki Laurikainen Raklista.

Joulukuussa alun perin tehtyä juttua on päivitetty (jutun alku väliotsikkoon saakka) helmikuun alussa Rakennuttajapäivän esitelmän pohjalta.

Tätä artikkelia on kommentoitu 26 kertaa

26 vastausta artikkeliin “Tässä syitä, miksi asuntorakentaminen on Suomessa paljon Itävaltaa kalliimpaa”

  1. Työmaa byrokratia.
    Yritykseni tekee aliurakointia. Tämän vuoden aikana työmaille pääsy on hankaloitunut suuresti työmaaperehdytyksistä johtuen. Monella työmaalla perehdytys alkaa klo 9.00 ja pidetään vain kahtena päivänä viikossa. Paras/pahin oli se kun työmaa oli aluillaan ja perehdytys pidettiin toisella työmaalla 10km päässä. Jokuhan nämä maksa loppupelissä.
    Kaikenhuipuksi nämä perehdytykset on sitä samaa jonninjoutavaa lätinää. Kerrottaisiin edes ko. työmaan asioita eikä mitään yleisiä turvallisuusohjeita kypärän käytöstä.

    1. Totta. Nykyinen HSE-lätinä on mennyt täysin överiksi. Sillä ei ole enää mitään tekemistä sen kanssa että työturvallisuus paranisi. HSE-konsultit tekevät itsensä tärkeiksi seuraava toimeksianto mielessä, kyttäävät nurkan takana kamera ojossa ja laativat jonninjoutavia raportteja osoittaakseen ammattitaidottomalle pelokkaalle johdolle tarpeellisuutensa.Anglo-saksinen sairas mentaliteetti on saavuttanut vihdoin Suomen. Ja tänne oppikoulumaisesti direktejä sokeasti noudattavaan väkeen se uppoaa kuin veitsi voihin.

  2. Suomen hintatasoa nostaa jatkuva ulkolaisten työntekijöiden kautta tapahtuva rahanpesu ja päättävien tahojen lahjonta. Ulkolaiset saavat myöhemmin osansa myös suomesta maksettavista etuuksista; työttömyyskorvaus, äitiyspäiväraha jne. Totuus ei näy palkkanauhoista.

  3. Ovatko siis asunnot Itävallassa myös halvempia ostaa kuin Suomessa? Vai ottaako rakentaja Itävallassa vielä isomman katteen kuin Suomessa?

  4. https://www.rakennuslehti.fi/2016/06/asuinrakentaminen-on-suomessa-puolet-kalliimpaa-kuin-itavallassa/#comments

    tuosta sanoo:
    21.06.2016 11:18

    Hintaerosta näyttäisi yllättäen aika iso osa selittyvän sillä, että Itävallan kohteissa ei ole ollut koneellista ilmanvaihtoa. IV-konehuoneista näyttäisi tulevan huomattava määrä hintaeroa (Suomen vertailukohteissa on IV-konehuoneet, Itävallan kohteissa ei). Vertailussa ilmanvaihdon kustannukset oli jostain syystä eritelty erikseen vain IV-konetilan rakentamiskustannusten osalta, vaikka se edustaa vain osaa IV-kustannuksista. Koska koneellinen ilmanvaihto aiheuttaa kuluja myös kaikissa niissäkin tiloissa, joissa putkia menee, niidenkin neliöhinnat ovat oletettavasti nousseet myös ilmanvaihtoratkaisujen takia. En kyllä itse kaipaa kerrostaloja, joissa ei ole koneellista tulo- eikä poistoilmanvaihtoa eikä lämmön talteenottoa – mutta halvempaa sellaisten toteutus kieltämättä olisi kuin hyviä ilmanvaihto-ominaisuuksia omaavan talon.

    Itävallan ALV on jonkin verran, eli 4 prosenttiyksikköä Suomea alempi (Itävallassa 20 ja Suomessa 24 %). Asunnon ostaja joutuu Itävallassa maksamaan kai jonkin verran Suomea korkeampaa varainsiirtoveroa, mutta ne maksut kuuluvat jo asunnon ostamistilanteeseen, eivätkä rakentamiskustannuksiin, joita vertailu käsitteli.

    Se jäi itselleni vähän epäselväksi, miksi Grazia / Steiermarkin osavaltiota verrattiin juuri Helsinkiin. Itävallassakin pääkaupunkiseutu (Wienin ympäristö) on kalliimman rakentamisen aluetta kuin muut kaupungit Itävallassa, ja asuntojen hinnat ovat Itävallassa muuta maata selvästi kalliimpia juuri Wienissä. Wienissä on viime aikoina rakennettu suhteellisen paljon, mikä on nostanut vielä lisää alueen asuntojen keskimääräisiä hintoja. Itävallassa asuntojen hintojen kehitystä tilastoidaan ihan niin kuin Suomessakin eritellen tilanne pääkaupungissa ja muussa maassa, koska hintataso on pääkaupungissa niin paljon muuta maata korkeampi. Jos Itävallassa vertailukohtana on maan kakkoskeskus, olisi voinut Suomestakin vertailukohdaksi ottaa maan kakkoskeskuksen, joka on suunnilleen saman kokoinen kaupunki Tampereen kanssa asukaslukunsakin osalta. Steiermark on muuten Itävallan metsäisin osavaltio. 60 prosenttia alueen pinta-alasta on metsiä.

    1. Osuit oikeaan kahdesti suunnitteluratkaisuissa. Kellarin erot johtuvat pitkälti LVI tekniikasta, sen voisi kuitenkin lisätä omana kokonaisuutena.
      Tampere olisi oikea vertailukohta hinnan suhteen, selittänee 10-20 prosenttiyksikköä eroista.
      LVI tekniikka on suuressa osassa ja ilmanvaihto suurimpana. Asuntojen lisäksi kellari autotalleineen oli vertailukohteessa rakennettu maalaisjärjellä. Kellariin ei viedä märkätiloja, pelkästään asukkaiden erilliset rakennusaineiset varasokopit (ei Väestönsuojarakenteita). Myös autohallin ilmanvaihto oli eri lähtökohdilla, häkäilmaisimet ja varoitusvaloja tms. ihmiset ulos os tehot eivät jostakin syystä riitä. En muista pitikö viedä IV:n poistoputkea asuinrakennuksen katolle, kuten suomessa.
      Autohallin viemäröinti oli myös mielenkiintoinen, olivat ymmärtäneet että vesi menee alaspäin muuallakin kuin viemäreissä. Vino lattia ja minimimäärä kaivoja. Suomessa ei onnistu kun kuulemma tulee lunta autojen katolla. Itävalta/ maakunta valittiin sääolojen johdostavertailuun, eikö siellä sitten tule lunta ?
      Esittelytilaisuudessa LVI puolen asiantuntijat suhtautuivat kommenteissaan melko kriittisesti havaintojen sovellettavuuteen Suomessa, samoin asuntokohteiden suunnittelijat tuntuvat pitävän lunta ja olosuhteita ongelmana.

      Pitää huomioida että neliöhinta hämää tässä vertailussa, Itävallassa oli väljät pohjat. Suomessakin ARA kohteissa venytettiin asuntoja tehottomiksi vielä vuosisadan vaihteessa, jos hinta ei mennyt läpi kasvatettiin keskipinta-alaa. Esimerkiksi lisäämällä pätkä porrashuoneen käytävää kasvoi 50 m2 kaksio melkein 10 prosenttia ja hinta putosi samassa suhteessa.

      YM:n projektivastaavan yhteenveto tiivistää asiat hyvin, en kuitenkaan usko että LVI asioissa ollaan valmiita joustamaan riittävästi.

  5. Joku vuosi sitten kun tutustuttiin rakennuskohteisiin Wienissä ja Grazissa ihmeteltiin vaatimatonta taloteknistä tasoa, mm. jäähdytyksen puuttumista uusissa toimistoissa. He totesivat jäähdytyskauden olevan siellä niin lyhyen, että pienen epämukavuuden kyllä kestää, koska jäähdytys veisi muuten liikaa energiaa. Suomalaiset vähän ihmettelimme suhtautumista, koska eipä täällä juuri tehdä toimistoja ilman jäähdytystä, mutta meillä ”jäähdytyskausi” onkin niin pitkä…

  6. Artikkelin perusteella tutkimus jättää paljon epäselväksi. Aika ympäripyöreästi noita syitä käsitelty.

    Juha S:lle niin porukka on vielä sen kuukauden yleensä lomaalla jäähdytyskaudella..

  7. Olin muutama vuosi sitten Wienissä muutaman päivän hotellissa, joka oli peruskorjattu vastikään. Ilmanvaihtoa ei ollut edes suihkutiloissa. Siis ei edes sitä painovoimaista poistoa. Oli kylmää ja outoa pitää suihkutilan ikkunaa auki sisäpihalle, mistä vastapäätä jengi näki suoraan suihkuun. Jos ei vaadi mitään, ei saa mitään. Voisihan toki tännekin rakentaa näitä ”halpoja” taloja, mutta asukkailta pitää ottaa 10 sivuiseen vastuunrajoitussoppariin kolmekymmentä allekirjoitusta. Saat halvan asunnon, mutta älä sitten tule valittamaan, että suihku on homeessa tai tapetit eivät pysy seinässä. Ja sitten löytyy se yksi, joka on kyllä allekirjoittanut kaiken, mutta väittää, että hänelle ei selostettu tämä vastuunrajoituksen merkitystä…

  8. Kustannukset poikkesivat uudisrakentamisessa, jossa verrattiin Helsingin KSV:n kaavoittaman kalliin ja tehottoman rakennusmassan kustannuksia Itävaltalaiseen ”Puolimatka -tuotantoon”.
    Korjausrakentamisessa tuote oli verrannollinen, ja samoin olivat korjauskustannukset.
    Kaava – Kaava – Kaava.
    Koko kansantalouskärsii kun pääkaupunki on työelämään kelpaamattomien esteetikkojen nukkekoti.

    1. Kaavoituksessa on kyse kunnallisesta päätöksenteosta. Kaavoittaja on kaupunginvaltuuston käsikassara ja suunnittelija. Sinun mielestäsi kunnallinen päätöksenteko pitäisi ilmeisesti uskoa rakennusliikkeille.

      Terve menoa vaan itä-Pasilaan ja Kontulaan katsomaan, miten se käytännössä onnistui kun sitä 60- ja 70-luvulla aluerakentamissopimusten aikana kokeiltiin. Rakennusala EI pysty säätelemään itse itseään siten, että lopputuloksena syntyisi jotenkin siedettävää asuinympäristöä korttelia suuremmassa mittakaavassa. Yhtä hyvin voitaisiin luopua pankkisäätelystä tai elintarvikealan valvonnasta.

      Juuri kun tuotannossa ollaan päästy näistä kammottavista 70-luvun kokeiluista edes asumiskelpoiselle tasolle, koko systeemi pitäisi taas aloittaa nollasta kun joku pikku grynderi sitä ahneuksissaan vaatii. Toivotan kaikille pikku Pipateille ja muille grynderien saunakerholaisille toiviomatkaa Kontulaan. Ostakaa sieltä kämppä, muuttakaa sinne asumaan ja tulkaa sitten vinkumaan paluuta ”vanhaan hyvään aikaan”.

      Kaavoituksessa on toki perattavaa ja nopeutettavaa. Tontteja on revittävä tarpeeksi vaikka Keskuspuistosta, eikä rakennusoikeudesta pitäisi ottaa penniäkään ylimääräistä. Nyt siitä on tullut jonkinlainen pseudovaluutta, jolla kaupunki tienaa ja maksaa muita kuin alueen rakentamisesta aiheutuvia kuluja.

    2. Vertailun yhteydessä selvisi että Itävaltalaisilla on täysin erilainen menettely rakennuslupavaiheessa. Suunnitteluratkaisusta neuvotellaan viranomaisten kanssa ja kaava ei ohjaa vaan lähtökohtana on lupa rakentaa. Se jäi epäselväksi onko ruutukaavassa sama lähtökohta, nämä vertailukohteethan olivat hieman sivummalla.
      Joka tapauksessa kovasti korostivat kustannusohjaksen merkitystä massoittelussa. Suomessahan tämä ei ole mahdollista kun kaavassa lyödään jokainen rakennuspaikka tarkkaan kiinni ilman sen kummempaa tarkastelua.

  9. On vain yksi ongelma, mistä kaikki muut ongelmat johtuvat…se on johtamisongelma.

    1. Johtaminen on helppoa:
      – vesi johdetaan ulos alakautta
      – ilma johdetaan ulos yläkautta
      Kyllä insinöörinä osaan johtaa näitä hommia.
      Hyvää uutta vuotta!

  10. Nimetön ja Juha S: Ei pidä paikkaansa että ”jäähdytys on vain 1 kk vuodesta”.

    Ei pidä paikkaansa ainakaan v. 2016 valmistuvissa toimistoissa. Osassa on lämpökuormia siihen malliin, että pitää melkein ympärivuotisesti jäähdyttää – ja jäähdytyksen suunnitteleminen alkaa olla kovempi LVI-tekninen tehtävä kuin lämmityksen laskeminen.

    Arvatkaapa vaan kuinka monessa kohteessa tämä muistetaan.

    Mitä tulee LVI-tekniikan tasoon Itävallassa, niin minusta se on vihonviimeinen maa mistä kannattaa ”oppia” hakea.

    Tietysti jos haluatte halvempia taloja, niin kyllähän niitä saadaan kun palataan LVI-tekniikassa takaisin 1930-luvun tasolle ja kaemmaskin. Jätetään ne viemäritkin tekemättä ja siirrytään ilmakäymälöihin takaisin…

    1. Ennen sotia tehdyt kerrostalot Helsingissä ovat edelleen asumiskelpoisia ja haluttuja. Harvan talon tekniikkaan on päivitytty nykyisten määräysten mukaisiksi remonteissakaan. IV on saatettu muuttaa koneelliseksi ja koksi vaihdettu kaukolämpöön, muutoin tekniikkavedot sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan.
      Jossakin tutkimuksessa Töölöläinen umpikortteli menestyi energiatehokkuudessakin, onkohan nämä kansalliset ilmanvaihtomäärät täysin perusteltuja.

  11. Oli kyllä ympäripyöreä tutkimus! Edellä on mainittu jo hyviä syitä siihen, miksi vertailu rakennuskustannuksista ei ole tieteen eikä käytännön mukainen. Ensinnäkin otantajoukossa taisi olla 2 taloa molemmista maista. Tällä en lähtisi hirveästi yleistämään syitä siitä, miksi kustannukset poikkeavat näissä maissa. Rakentamisessa on aina kyse uniikeista kohteista, joten vertailu jopa Suomen sisällä eri kohteiden välillä on erittäin vaikeaa. Lisäksi uskon että kaiki suomalaiset rakentajat pyrkivät kuitenkin tekemään mahdollisimman kannattavaa bisnestä, joten ei siellä sitä löysääkään juuri ole. Eroja on löydetty ja osa saattaa ollakin aiheellisia. Rakennuslehtikin sortuu hieman yliampuvaan otsikointiin. Klassinen tilaustutkimus, jonka tulokset eivät ole yleistettävissä. Lisäksi tutkimuksen ”suositukset” olivat yhtä tyhjän kanssa. Näiden poisjättäminen olisi saattanut tehdä raportista jopa uskottavamman. Nyt sorruttiin puhumaan Leanista ja muusta, joiden oppeja on jo noudatettu vuosia alalla. Sitä kutsutaan maalaisjärjeksi.

    1. Itselleni pisti myös heti silmään tämän ”tutkimuksen” laajuus. Tämän perusteella ei voi päätellä yhtään mitään. Sinänsä jutussa periaatteessa paljon hyvää asiaa, josta itsekin samoilla linjoilla, mutta asioiden perustelu tähän tutkimukseen pohjautuen ontuu pahasti.

    2. Höpö höpö, Suomessa ei ole yhtäkään rakennusalan yritystä, joka toimisi leanisti – yhden tiedän, jossa on edes yritystä siihen suuntaan. Paljon sitä on rummutettu seminaareissa ja juhlapuheissa, mutta toiminnaksi se on muuttunut varsin laiskasti. Ja tuo ”me ollaan tehty aina sitä” on aivan käsittämätön omahyväisyyden huipentuma. Ei tarvitse mennä kuin lähimmän työmaan aidan taakse katsomaan, ettei siellä ole virtaviivaisista prosesseista ja leanistä toiminnasta kuultukaan. Siellä kukkii nimenomaan se sinun mainitsema ”maalaisjärki”.

  12. On se vaan vähän järjetöntä, että me tehdään yhä tiiviimpiä ja lämpöeristetympiä taloja, joissa on sitten lopulta niin kuuma, että niitä pitää jäähdyttää 6 kuukautta vuodesta. Oisko tässä pieni miettimisen paikka? Tää FinZEB-hanke ei ilmeisesti ainakaan helpota tätä tilannetta. Tietty onhan se selvä, että eristeteollisuudella on kovimmat lobbarit, itsekin tullut istuttua useita kertoja saint-gobainin tai parocin kissanristiäisissä.

    1. Samaa mieltä DPR:n kanssa. Kun esimerkiksi Etelä-Suomessa talvien keskilämpötila nousee ja kostausrasitus rakenteisiin kasvaa, pitäisi rakenteista tehdä kosteusteknisesti toimivampia – ei lämpöteknisesti. Lisäksi voitaisiin ajatella uusiutuvien energialähteiden kautta lämmitysenergia voisi joskus tulevaisuudessa jopa laskea(?). Lisäksi nyt tosiaan suuri osa ”säästetystä” energiasta kuluu kesän jäähdytystarpeisiin. No tämä muovipussirakentaminen on alalla jo kauan kauan sitten tunnistettu riski, mutta harvemmin näistä asioista päättävät niistä tietävät.

  13. Kyllä Keski-Euroopassa on keveämmät LVIKAS-järjestelmät ! Esim. Nokian Bochumin
    tehtaan toimistoraeeknnuksen ilmanvaihto; avattavat ikkunat ilmanvaihtoa tehostamaan. Mutta kokonaisuutena LVIKAS-edustaa n. 20 % rakennuskustannuksista. Mitenhän veroluonteiset välilliset verot ovat vertailukelpoisia ja rankat palomääräykset ?

    Vientirakentaja

  14. Ottiko tutkimus mitenkään kantaa takuu- ja vastuuaikoihin? Eli onko Itävallassa vastaavanlainen vastuuaika, ja jos on, niin onko vastuuajan kustannukset samaa luokkaa? Eli onko lopullisessa tuotteen laadussa todennettavia eroja?

  15. Vertaus Itävallan halvempaan rakentamiseen on hyvä sikäli,että meidän rakentamiseemme vaikuttava
    suunnittelijoiden kädet sitova viherkommunistien laatima älytön määräysviidakko on pääsyyllinen rakentamisen kalleuteen.Rakennetaan puolimetriä paksuja seiniä ja konekanta rakennuksissa on maailman kallein.
    Operatiivinen toteus on vedetty luilleen,mutta ulkomailta valuva ammattitaidoton halpatyövoima ja mestarien työmoraali,vähäinen käytännön kokemus uhkaavat tätäkin asiaa tulevaisuudessa.
    Työmaalla ei ole työmaakoppeja,vaan työmaatiloja. Eläimiä pidetään kopissa.

Vastaa käyttäjälle Samuli V Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat