Kokeile kuukausi maksutta

Allianssi on muotia Suomessa – Saksassa se ei olisi edes mahdollinen

Allianssiurakka on EU:ssa suomalainen erikoisuus. Monissa maissa julkisten hankintojen lainsäädäntöä tulkitaan niin, että allianssiurakat eivät ole mahdollisia.

Big Roomin ilmoitustaulun laput kertovat, mikä vaihe Tampereen tunnelihankkeessa on menossa.

Integroidussa projektitoteutuksessa hanketta kehitetään alusta saakka yhteistyössä. Yhteinen innovointi ja avoin hankkeen parhaaksi käytävä keskustelu tavoitteista ja ongelmista pitävät budjetin, laajuuden ja aikataulun hallinnassa ja lisäävät käyttäjien tyytyväisyyttä.

Suomi on luottamukseen perustuva maa. Julkisissa hankinnoissa meillä ei ole pelkoa korruptiosta. Siksi meillä on mahdollista käyttää julkisissa hankinnoissa allianssimallia.

”Esimerkiksi Saksassa se on mahdoton ajatus, koska siellä ei osapuolten välillä ole luottamusta”, kertoi johtaja Pekka Petäjäniemi integroituja projektitoimituksia kehittäneen IPT-hankkeen loppuseminaarissa helmikuussa.

Saksan rakentamista leimaa hieman karrikoidusti se, että osapuolet pommittavat toisiansa vaadekirjeillä ja projektin jälkeen katsotaan, kumman pino on korkeampi. Riitely on yleistä ja juristien rooli iso. Tätä kulttuuria on jonkin verran valunut Suomeenkin.

Petäjäniemi antaa tunnustusta Suomen viranomaisille ja rakennusalalle siitä, että yhteistoimintamallien kokeilu on ollut mahdollista. Niistä ei ole edes tullut valituksia markkinaoikeuteen.

Uusilla toteutusmalleilla kilpailukykyä

Vuosina 2014–2016 toteutetussa alan yhteisessä integroituja projektitoimituksia koskevassa hankkeessa oli mukana 11 tilaajaa. Sen tavoitteena oli nostaa Suomi Euroopan ykköseksi vaativien hankkeiden toteutusmalleissa.

”Suomen IPT-kokemukset kiinnostavat Euroopan seminaareissa”, Petäjäniemi sanoo. Kaikki luentokyselyt koskevat hänen mukaan nykyisin niitä.

Integroidut projektitoimitukset tulivat Suomeen USA:sta ja allianssimalli Australiassa. Liikennevirasto kiinnostui näistä malleista, koska aiemmissa toteutustavoissa ilmeni laatuongelmia, riitelyä, aikataulu- ja kustannusylityksiä, riskien pallottelua ja osaoptimointia.

Toimintaa hankaloittivat myös jäykät hankintamenettelyt sekä yhteisten tavoitteiden ja kannustimien puute. Ongelmaksi koettiin myös alan heikko tuottavuus. Näihin haluttiin parannus lisäämällä yhteistoimintaa.

Liikennevirasto ostaa ulkoa 2,1 miljardilla eurolla vuodessa. ”Siksi on tärkeää, että se osaa tilata oikein”, Petäjäniemi totesi.

Liikennevirasto on kokeillut allianssia tai integroitua toimitusta kuudessa hankkeessa. Seuraavasta neuvotellaan parhaillaan Lahdessa. Siellä kahdesta tunnelista toinen tehtäisiin allianssimallilla ja toinen Suunnittele ja Toteuta -mallilla.

Tänään kaikissa isoissa väylähankkeissa käytetään jo kannustimia. Petäjäniemen toivomus on, että niitä välitettäisiin rakentamisketjussa alaspäin.

Suunnittelijat ja urakoitsijat yhteen Big Roomiin

Suunnittelun ja toteutuksen integrointi on hänen mukaansa perusta, jonka päälle muutosta rakennetaan. Integroinnin elementit ovat vietävissä myös perinteisiin toteutusmuotoihin.

Ratkaisevaa on, että urakoitsija(t) saadaan aikaisessa vaiheessa mukaan vaikuttamaan suunnittelussa asioihin, jotka vaikuttavat kustannuksiin. Tässä kehitysvaiheessa syntyvät myös innovaatiot. Siksi rakennuttajat haluaisivat, että myös talotekniikkaurakoitsijat saataisiin mukaan allianssiin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston hallintorakennuksen korjaushankkeesta ne eivät olleet tilaajan pettymykseksi kiinnostuneita. Oulun sairaalan uuteen allianssihankkeeseen taloteknikkaurakoitsijat saatiin kuitenkin jo mukaan.

Integroitujen projektitoimitusten ja allianssimallin yli 40 pilottikohdetta osoittivat sen, että allianssi ei ole hupiretki ja että myös allianssi voi epäonnistua.

Lähtökohtana oli, että kaikki mukanaolijat saivat rehellistä tietoa toistensa hankkeiden onnistumisista tai epäonnistumisista. Käytännössä niistä hankkeista, jotka menivät hyvin, kuten Lemminkäisen urakoima Tampereen Rantatunnelista, saatiin paljon tietoa, mutta monista hankkeista ei ole kuultu mitään.

Kainuun sairaalahankkeessa oltiin rehellisiä ja kerrottiin, että vuoden vaihteessa oli hankalaa, kun hinta nousi ja suunnitelmia piti karsia. Tosin samanlaista kipuilua kustannusten kanssa on ollut Oulun sairaalahankkeessakin.

Pääasiassa kokemukset ovat kuitenkin olleet niin hyvät, että jatkohanke IPT 2 on käynnistymässä.

Allianssiurakka jakautuu selkeästi kahteen vaiheeseen. Kehitysvaiheessa yhteistä suunnittelutyötä tehdään tuntilaskutuspohjalta. Se tuloksena syntyy  hankkeen kustannusarvio ja myönteisessä tapauksessa myös investointipäätös. Periaatteessa tilaajalla on kuitenkin myös mahdollisuus lopettaa hanke tähän, jos yhteistyö ei ole johtanut toivottuun tulokseen. Esimerkiksi Kajaanin sairaalahankkeessa olisi käynyt näin, jos sote-uudistus olisi tullut esteeksi sairaalan rakentamiselle.

Allianssiurakka sopii parhaiten sellaisiin yli sadan miljoonan euron hankkeisiin, joissa on riskejä ja vaativuutta. Silloin aikaa kannattaa käyttää jopa puoli vuotta kestävään kehitysvaiheeseen. Allianssia on tosin tarjottu ratkaisuksi jopa putkiremontteihin. Silloin raskasta ja pitkää tarjoajien valintavaihetta ainakin on syytä keventää.

Allianssissa hankinta tehdään neuvottelumenettelyllä. Kokemukset siitä, kannattaako palveluntuottajat kysyä ryhmittämä vai erikseen, ovat vielä ristiriitaiset.

Yhdeksi ongelmaksi todettiin se, voiko hyvät referenssit erottaa huonoista. Onko esimerkiksi Espoon sairaala hyvä referenssi? Toisaalta jotain Musiikkitaloa tarjoavat referenssiksi nekin, joiden rooli siinä oli varsin pieni.

Jani Saarinen allianssihankkeita konsultoivasta Visonista totesi, että IPT ei ole avaimet käteen ratkaisu, vaan edellyttää tilaajan aktiivista osallistumista. ”Henkilöillä on oltava riittävät valtuudet hankkeiden johtamiseen.”

Allianssihenki ei synny itsestään, vaan siihen on panostettava alusta saakka. Big Room on yhteistyöhön hyvä työkalu, mutta se ei vielä takaa mitään. Porukka on syytä perehdyttää siihen, miksi asioita tehdään uudella tavalla ja mitä hyötyä siitä saadaan.

Käyttäjien kuunteleminen on myös asia, jossa rakennusliikkeillä on opettelemista. Yhteinen kielikään ei ole itsestäänselvyys ja tiedottaminen useammin epäonnistuu kuin onnistuu ellei siihen panosteta tosissaan.

Allianssissa avaintulostavoitteiden tulee olla hanketta oikeasti ohjaavia. Esimerkiksi työturvallisuudessa taso on jo nyt lähellä maksimia.

Ei halpaa, mutta hallittua

Amerikassa integroiduilla malleilla on päästy perinteisiä malleja halvempiin kustannuksiin, mutta Suomen osalta tästä ei ole vielä näyttöä. Se että allianssiurakka alittaa budjettinsa, voi kertoa jopa siitä, että budjetti on alun perin ollut löysä.

”Allianssi ei välttämättä tule sen halvemmaksi kuin muukaan toteutusmuoto”, toteaa IPT-hankkeen toinen puheenjohtaja Teppo Salmikivi Helsingin yliopistolta. ”Hanke on kuitenkin paremmin hallinnassa, kun ongelmat on mietitty yhdessä eikä budjetin pitäminen lähde laatutason alentamisesta.”

Allianssiurakkaa on joskus kuvattu projektinjohtourakaksi, joka alkaa kehitysvaiheella. Salmikiven mukaan allianssi ei sinänsä edellytä urakoiden palastelua. Ongelmana voi hänen mukaansa jopa olla se, että rakennusliikkeistä on tullut ostoliikkeitä, joilla ei ole enää syvällistä rakentamisen osaamista esimerkiksi teräsjulkisivun tekemiseen. Sitä heiltä kuitenkin odotettaisiin tuossa kehitysvaiheessa. Infrapuolella tilanne on parempi, koska siellä rakennusliikkeillä on omia miehiä ja koneita.

Integroituja projektitoimituksia koskevan hankkeen loppuseminaarin aineisto ja kokemuksia allianssiurakoista löytyy tästä.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa

7 vastausta artikkeliin “Allianssi on muotia Suomessa – Saksassa se ei olisi edes mahdollinen”

  1. Miksi täytyy kehittää jotain uusia urakkamuotoja ja keksiä hienoja nimityksiä? Tämä on täysin sama kuin projektinjohtourakka tai tavallinen rakennusurakka. Ainoastaan edellä mainituissa sopimuksissa lukee, että urakoitsija tekee tasan tarkkaan mitä tilaaja määrää ja velvollisuutena ei ole osallistua innovaatioihin jne.

    Allianssimallissa taas on kirjoitettu ”osallistukaa innovaatioihin” jne jne. ja nyt kaikki osallistuu. Saman olisi voinut kirjoittaa vaikkapa projektijohtourakan sopimuksiin.

    1. Tavallaan olet oikeassa. Yhteistoimintaurakasta puhuttiin jo 80-luvulla, suunnittelun ja toteutuksen yhdistävä KVR on vielä vanhempaa perua ja neuvottelua on käytetty aina urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden valinnassa. Teollisuudessa on aina ymmärretty hovihankkijasuhteista saatavat edut.

      Kehitysvaihe on ehkä ratkaisevin uudistus allianssissa. Jos siinä ei päästä tilaajaa tyydyttävään lopputulokseen esimerkiksi kustannusten tai yhteistoiminnan sujuvuuden suhteen, niin peli voidaan vielä viheltää poikki ilman, että rahaa on vielä palanut liikaa.

      Integroinnin etuja voidaan käyttää ja toivottavasti käytetään muissakin toteutusmuodoissa. Big Room, Last Planner ja lean eivät myöskään ole allianssiurakan etuoikeuksia.

  2. Saksalaiset eivät tee allianssia, koska siellä tilaaja ei tykkää tulla kusetetuksi ja joutua kaiken huuhaan maksumieheksi

  3. Allianssi on perusajatukseltaan angloamerikkalainen, sen perusajatus on, että laitetaan iso joukko tarjoajia tarjoamaan ilmaiseksi konseptinsa, mallia on kritisoitu itsestään selvän bulkkisuunnittelun kompromissien kilpailuttamisesta, tarjoamatta mitään tasokasta. Saksalainen malli on se, kun otetaan arkkitehti pääsuunnittelijaksi, ja aletaan räätälöimään, toisaalta siellä tehdään putkiremontteja ST-mallilla, koska se on ainut tapa aikatauluttaa vartin jaksoihin työ.

  4. ”Suomi on luottamukseen perustuva maa. Julksissa hankinnoissa meillä ei ole pelkoa korruptiosta. Siksi meillä on mahdollista käyttää julkisissa hankinnoissa allianssimallia.” Tälle kaipaisi kyllä kunnon perusteet ja analyysin?

    1. Ymmärrän hyvin kysymyksen, koska sain äskettäin valmiiksi sähköisen kirjan rakennusalan korruptiosta. https://www.rakennuslehti.fi/2016/10/rakentamisen-musta-kirja-rotosherroja-ja-kartellien-solmijoita/

      Pidän silti kiinni tuosta väitteestä.Julkisissa hankinnoissa on ollut korruptiota, mutta sellaista Italian tai Venäjän tapaista suhmurointia meillä ei ole ainakaan tällä vuosituhannella tapahtunut. Viimeisimmät korruptio-oikeudenkäynnit Vantaalla kertovat runsaasta urheilusponsoroinnista, jolla epäillään olleen vaikutuksia tilaajan myötämielisyyteen. Kyse ei ole kuitenkaan julkisista hankinnoista. Pienissä kunnissa tai taloyhtiöissä töitä saatetaan jakaa vielä tutuille, mutta allianssien tapaisissa isoissa hankkeissa julkisuuden valokeila on niin kirkas, että korruptiolle ei juuri jää mahdollisuuksia.

  5. Jos pilipali-vaatimuksilla saadaan julkisissa hankkeissa plokattua sivuun ”asiattomat” urakoitsijat , niin miksei se onnistuisi aliansseissa ?

Vastaa käyttäjälle Korkeinhankkija Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat