Helsingin Jätkäsaari kuuluu pääkaupungin nopeimmin kasvaviin alueisiin ja on jo 4 500 asukkaan koti. Mutta miten siellä on onnistuttu arkkitehdin näkökulmasta?
Jälki on kirjavaa. Paikoin on synkkää, ja paikoin värien puolesta on suorastaan riehuttu. Nuorille tarkoitetun vuokrakerrostalon mustan, vihreän ja sinapinkeltaisen yhdistelmä on saanut kritiikkiä niin kansainvälisiltä arkkitehtuurikriitikoilta kuin naapureiltakin.
Jätkäsaari tuntuu kolholta verrattuna Ruoholahden mittakaavaan ja rakennuksiin. Puistojen rakentuminen vie aikaa, ja työmaavaihe tuo rosoisuutta.
Jätkäsaaressa on ollut pyrkimyksenä erilaisten asumismallien ja -konseptien sekoittaminen. Leimaa-antavia ovat alueen kattokerrokset. Ne ovat kuin kioskilaatikoita tai rivitaloja usein kuusikerroksisten rakennusmassojen yläpuolella. Hyväntoivonpuiston ulkokaaren vastavalmistunut kerrostalorivi vaikuttaa arkkitehtuuriltaan sekavalta.
Äskettäin valmistui muusikoiden vuokra-asuintalo Jallukka, jolla on yhtymäkohtia Töölön taiteilijatalo Lallukkaan. Elmu-säätiön ja Y-Säätiön omistamassa Jallukassa on vuokra-asuntoja musiikkialan ammattilaisille ja ara-asukasvalinnan kriteerit täyttäville muille asukkaille.
Syksyllä 2013 valmistunutta ryhmärakennuttamiskohdetta, yhteisötalo Maltaa on kiitelty konseptinsa vuoksi. Alueen kouluista on järjestetty arkkitehtuurikilpailuja.
Anttinen Oiva Arkkitehtien suunnittelema puurakenteinen Wood City on rakenteilla. Sen paikalle aiemmin suunnitellusta Low2no-hankkeesta ei tullut mitään. Naapurissa on 16-kerroksinen Clarion-hotelli.
Yksi pian valmistuva kortteli käsittää Hoasin opiskelija-asuntoja sekä huoneistoja Husin henkilökunnalle.
Playa Arkkitehtien suunnittelemassa, Atlantinkadun niin sanottua kolikkoreikä-arkkitehtuuria edustavassa vaaleassa tiilitalossa asutaan jo, mutta liikehuoneistot ovat vielä vailla vuokralaisia.
Playa Arkkitehdit suunnitteli Hoasin opiskelija-asuintalon Atlantinkatu 7:ään.
Tyylikkäällä ja rauhallisella otteella suunniteltu sekä kustannuksiltaan maltillisesti toteutettu rakennus tarjoaa pienten asuntojen ranskalaisparvekkeiden lisäksi oman pesutupa-kerhohuoneen ja mahtavien näkymien ympäröimät yhteiset saunat kattoterasseineen.
Kapea sisäpiha on urbaaneista urbaanein, mutta saa toivon mukaan riittävästi valoa ainakin iltapäivisin. Vaikka kolmella umpikorttelin kohteella on eri suunnittelijat, piha-alue toteutetaan yhtenäisenä.
Erityisesti naapurin seinää tuijottavien pikkuasuntojen asukkaille on tärkeää päästä tuulettumaan katolle ja avarampiin maisemiin.
Uudempaa otetta edustaa Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallin suunnittelema, vähitellen valmistuva ”Vihreistä vihrein” vuokra- ja asumisoikeuskortteli. Se on oloissamme tervetullut kokeilu.
Pihan puolella sivukäytäväratkaisuun perustuva kortteli on betoniarkkitehtuurin puolesta karu. Katujulkisivun eteen tulee erillinen, kiinteistön hoidettava viherseinä parvekkeineen, istutuslaatikoineen ja köynnösverkkoineen.
Kattopuutarhassa ja kasvihuoneessa asukkaat saavat viljellä ja istuttaa itse, ja käytettävissä ovat myös saunat ja kerhotilat vihreine terasseineen.
Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallin suunnittelema, vähitellen valmistuva ”Vihreistä vihrein” vuokra- ja asumisoikeuskortteli.
Arkkitehti Pia Ilonen kertoo korttelin alkuperäisen idean tulleen rakennuttajaosapuolelta, jonka aito innostus tällaiseen hankkeeseen tarvitaan aina.
Primus motor on ollut Markku Hainari. Hänen ohjenuoransa kohteessa oli: ”Tehkää niin vihreä kuin pystytte!” Hainari oli eksynyt Viides ulottuvuus -nimisen tutkimusohjelman tilaisuuksiin ja innostui. Nyt työtä TA-Rakennuttaja oy:n osalta jatkaa Mikael Lönnroth.
Yhteistyötä on tehty eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Istutettavien kasvien valinnoissa joudutaan ottamaan huomioon eri ilmansuunnat. Niiden huolto ja kastelu hoidetaan kokonaisuutena, eli ne eivät kärsi asukkaiden pitkistä veneilykausista tai mökkikesistä.
Hankkeessa yhdistyvät kova insinööriosaaminen, kasvien tuntemus sekä arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin yhteistyö. Liiketiloihin on tulossa muun muassa ravintola.
Maan eturivin toimistoihin kuuluva JKMM Arkkitehdit oy on saanut suunniteltavakseen Hyväntoivonpuiston sisäkaaren suuren korttelin ulkokehän.
Arkkitehti Samuli Miettinen näkee, että suurta Bysa & Sandis -nimistä kokonaisuutta tehtäessä voidaan hioa selkeää kokonaisratkaisua ja keskittää voimia varsinaiseen laatuun. Tässä alun perin ATT:n kohteessa kokonaisalaa on 14 000 neliötä.
Rakennuksen puiston puoleinen julkisivu on suurieleinen. Pihapuiston puolella sen sijaan leikitellään ikkunoiden koolla ja tiilipintojen vaaleilla väreillä sekä tiilipintaa silottavalla rappauksella.
Kaksikerroksisten ”kioskien” rakentamisen sijaan asemakaavaa on muokattu siten, että katolle muodostuu korkeampien osien väliin suuria yhteisiä kattoterasseja kaikille asukkaille. Kokonaisuuteen kuuluvaksi ja piha-aluetta hyödyntäväksi ajateltu päiväkoti jää valitettavasti toteutumatta.
Tässä asuntokohteessa JKMM onnistuu paremmin kuin Töölönlahdella, jonne toimisto suunnitteli Alman pääkonttorin ja asuintalon. Nyt käytetään julkisivuissa tiiltä ja sen elävää käsittelyä.
Kohde on yhdistelmä hitas- ja asumisoikeusasumista. Kaartavan talomassan kummassakin päässä on myös liiketiloja, joihin olisi hyvä saada katuelämää virkistäviä yrityksiä ja toimintoja.
Pihajulkisivu on komea ja väritykseltään rauhallinen. Kokonaisuudessa yhdistyvät arkkitehdin sanojen mukaan arkaaisuus ja abstraktius.
Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa
7 vastausta artikkeliin “Helsingin Jätkäsaari on paikoitellen tyylikäs, mutta värit ärsyttävät Tarja Nurmea”
Tapahtumien sangen luonnollinen kulku on seuraava:
1. Sijoittaja ja kaavoittaja hakevat tehokkaat ja kaupaksi menevät ratkaisut.
2, Väistämättä vähän tylsä kokonaisuus yksi kerrallaan tarvitsee ’piristystä’ joka sitten luodaan massa tai korttelikohtaisesti tehosteväreillä, tänäpäivänä muotiin tulleilla nopilla tms. ’piristeillä’.
Isoissa greenfieldeissä kuten Jätkä tästä seuraa välttämättä sekava kokonaisuus.
Mikä estäisi hakemasta kestäviä, arkkitehtuuriltaan jopa upeita kokonaisratkaisuja. Ei maksa muuten loppupeleissä yhtään enempää. Nyt näitä lyhytarkkitehtuurin tuotteita saamme katsella aika monta sukupolvea.
Viimeistellään Jätkänsaari keinotekoisilla kanavilla ja viheralueilla.
Saadaan kaksi hyötyä. Nähdään missä korkeudessa pohjavesi kulloinkin on ja ilmastonmuutoksen myötä Suomeen näyttävät, jäätyvät kilpakentät pikaluistelijasukupolville..
Let’s move!
Ylen puolella kerrotaan, kuinka palkittu taidonnäyte Jätkäsaaressa ei pidä vettä ja kiinteistöpäällikkö pitää tilannetta normaalina!
Milloin aletaan keskittyä olennaiseen ja jättää kikkailu vähemmälle? Huomio on jossain nykytaiteesta lainatuissa arvoissa, vaikka ihan tavallinen, räystäillä ja vinolla katolla varustettu sopusuhtainen talo on paljon paremman näköinen ja ennenkaikkea teknisesti toimiva eli palvelee tarkoitustaan. Taitaa vain olla liian persoonaton, kun arkkitehtitoimisto ei siinä pääse esittelemään erikoisuuksiaan. 50 vuoden kuluttua kosteusvaurioista edelleen kärsivä alue suojellaan aikakauden rakennuskantaa esittävänä, vaikkei kellään ole varaa sellaista ylläpitää.
Niin totta, pahimpia nämä rakentamisesta mitään ymmärtämättömien safa-taiteilijoiden luomukset, joissa vedeneristyksien luotettavasti toteuttaminen on miltei mahdotonta. Kermejä lävistetään kaikella arkkitehtuuripiperryksellä
Kermejä? Eikös vesieristys tule olla rakenteen sisä- eikä ulkopinnalla?
Voihan vesikatonkin kermistä tehdä ja uutiskuvien perusteella ongelmana näytti nimenomaan olevan veden pääsy ulkoa rakenteisiin.
Otsikossa: ”…värit ärsyttävät…”
No, nyt kyllä tämä vesiseularakennus muuttaa värejään, kunhan vettä saa tulla kauan hallitsemattomasti… Onko tämä suomalaisen rakentamisen kuva, suomalaisen betoniosaamisen kuva? Kun lukee tästäkin rakentamisen laadusta yleismediasta, tuntuu, että yleismedia puhuu joistakin yksittäisistä aidanseipäistä. Missä on koko aidan selostaminen? Vai onko totuus Hesarin helmikuun kuukausiliitteen Kuukautisen pakinassa?