Nollaenergiamääräykset ovat Brysselissä hyväksyttävänä

Nämä asetuksen muotoon sommitellut vaatimukset olivat lausunnolla syksyllä. Niiden pohjalta ministeriössä on tehty uudet ehdotukset. Uuden talon on täytettävä joko laskennallisen energiatehokkuuden vertailuluvun (E-luvun) tai rakenteellisen energiatehokkuuden mukaiset vaatimukset.

Rakennuksen energiatehokkuudelle voidaan siten vaatimusten täyttyminen osoittaa myös laskennallisesti rakenteellisella energiatehokkuudella. Asunnoissa ja vastaaviin luokkiin kuuluva rakennus täyttää tällöin energiatehokkuudelle asetetut vaatimukset, jos rakennuksen lämpöhäviö on enintään yhtä suuri kuin rakenteellisen energiatehokkuuden vertailuarvoilla rakennukselle määritetty vertailulämpöhäviö laskettuna asetuksen aiempien pykälien mukaan. Nämä vertailuarvot ovat mm. seinille 0,12 -0,14 W/(m2 K), yläpohjalle ja ulkoilmaan rajoittuvalle alapohjalle 0,07 W/(m2 K). Ikkunoille ja luukuille 0,70 W/(m2 K). Rakennuksen ilmanvuotolukuna on käytettävä q50 = 0,60 m/(h m2 ja ilmanvaihdon lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteena 70 %.

Ilmanvaihtoon vaihtoehtoja

Ympäristöministeriöstä eläkkeelle jäänyt yli-insinööri Esko Kukkonen on Sisäilmauutisissa arvioinut määräyksiä sisäilman ja ilmanvaihdon näkökulmasta.

”Ilmanvaihtojärjestelmän on tuotava rakennukseen riittävä ulkoilmavirta ja poistettava sisäilmasta terveydelle haitallisia aineita, liiallista kosteutta, viihtyisyyttä haittaavia hajuja sekä ihmisistä, rakennustuotteista ja toiminnasta sisäilmaan aiheutuvia epäpuhtauksia.

Ilmanvaihtojärjestelmä on myös suunniteltava siten, että valitun ilmanvaihtojärjestelmän toiminnan kannalta keskeisiä toimintoja voidaan mitata, ohjata ja seurata ja että se oikein käytettynä, huollettuna ja kunnossapidettynä järjestelmä kestää toimintakuntoisena suunnitellun käyttöiän.

Ilmanvaihtojärjestelmän järjestelmän toiminta on voitava kokonaisuudessaan pysäyttää. Koneellisessa järjestelmässä on oltava selvästi merkitty pysäytyskytkin, jonka on oltava helposti saavutettavassa paikassa.

Painovoimaisessa järjestelmässä ilmanvaihtoventtiilien on vastaavasti oltava helposti suljettavissa. On myös huolehdittava siitä, että ilmanvaihtojärjestelmän tiiviys on mitattu ennen rakennuksen käyttöönottoa. Yhtä rakennuksen tilaa tai yhtä asuinhuoneistoa palvelevissa ilmanvaihtojärjestelmissä tiiviyden mittaus voidaan korvata asennustarkastuksella.

Ilmanvaihdon ulkoilmavirroista todetaan, että erityissuunnittelijan on mitoitettava ilmanvaihtojärjestelmä siten, että oleskelutiloihin voidaan johtaa terveellisen, turvallisen ja viihtyisän sisäilman laadun edellyttämä ulkoilmavirta. Oleskelutilojen ulkoilmavirraksi on mitoitettava vähintään 6 dm³ /s henkilöä kohti suunniteltuna käyttöaikana, jos tilan käyttötarkoituksesta ei aiheudu lisäilmavirran tarvetta. Koko rakennuksen ulkoilmavirraksi on mitoitettava kuitenkin vähintään 0,35 (dm³ /s)/m2 lattian pinta-alaa kohden suunniteltuna käyttöaikana, jos rakennuksen tilan käyttötarkoituksen erityisluonteesta ei aiheudu lisäilmavirran tarvetta. Asuinhuoneiston ulkoilmavirraksi on mitoitettava kuitenkin vähintään 18 dm³ /s.

Lisäksi ilmavirtoja on voitava ohjata kuormituksen tai ilman laadun mukaan käyttötilannetta vastaavasti. Asuinhuoneiston ilmavirtojen ohjaus on suunniteltava niin, että tulo- ja poistoilmavirtoja voi ohjata joko rakennus- tai asuntokohtaisesti siten, että niitä voidaan tehostaa vähintään 30 prosenttia suuremmaksi kuin suunnitellun käyttöajan ilmavirrat. Jos ilmanvaihtoa voi ohjata asuntokohtaisesti, asuinhuoneiston tulo- ja poistoilmavirtoja voidaan pienentää enintään 60 prosenttia suunnitellun käyttöajan ilmavirroista.

Muun kuin asuinrakennuksen ulkoilmavirran on oltava vähintään 0,15 (dm³/s)/m² suunnitellun käyttöajan ulkopuolella ja ilman on vaihduttava kaikissa huonetiloissa.”