Märkätilaelementti on edullisten talojen vakiovaruste, mutta sisätilojen suunnittelun kannalta myös heikkous, kuten arkkitehti Kaisa Vepsäläinen arvioi toisessa jutussamme.
Rautaruukki luopui jo 1990-luvulla ajatuksesta tehdä pienkerrostaloja yksinkertaisista konteista, mutta tänään tuo ajatus ei vaikuta ollenkaan vieraalta. Minimalismi ja taloudellisuus lyövät taas kättä rakentamisessa.
Jos autonvalmistaja Toyota pystyy rakentamaan teollisesti edullisia asuntoja, niin miksi sama ei onnistuisi rakennusliikkeiltä. Yritystä ainakin tähän suuntaan riittää, sillä samaan aikaan kun pientaloteollisuus kamppailee ylikapasiteettiongelmissa, luhtitalojen ja pienkerrostalojen valmisosatoimittajat laajentavat kilvan hallejansa.
Talon ulkonäkö merkitsee vähemmän kuin hinta
Turhista neliöistä tinkimällä ei tingitä tyylistä eikä mukavuudesta, lupaavat rakentajat. Kunnat voivat olla toista mieltä, sillä ”puuparakkialueiden” ja 1960-luvun betonilähöiden massarakentamisessa voi olla liikaakin yhtäläisyyksiä.
Skanskan kyselyssä ostajat totesivat, että talon ulkonäöllä on vähemmän merkitystä kuin asunnon hinnalla. Tämä näkyykin halpatalojen pelkistetyssä ulkonäössä.
”Tapa rakentaa on Suomessa luvattoman tehotonta ja kallista. Siksipä olemme kehittäneet lukuisia rakentamista tehostavia keinoja. Näin voimme höylätä rakentamisen hintaa pienemmäksi. Tuon edun siirrämme hintoihin”, kertoo Lehto Group. Sen toiminnasta kerroimme viime viikon Rakennuslehdessä.
Ruotsalaiset ovat tässä halpuuttamisajattelussa Suomea pidemmällä. Skanska ja Ikea alkoivat jo 1990-luvulla kehittää yhdessä kohtuuhintaisen asuntorakentamisen konseptia. Puisista tilaelementeistä valmistetut luhtitalot ovat kuin suoraan Ikean hyllystä otettuja: halpaa, mutta hyvin suunniteltua bulkkia. Se myy hyvin, sillä esimerkiksi Helsingin Siltamäkeen tulevat 26 asuntoa myytiin tunnissa, ja jokaista asuntoa jäi jonottamaan 5–8 henkeä.
Vantaan Ilolasta on saanut 3700 euron neliöhinnalla 72 neliön kokoisen neljän huoneen asunnon omalla tontilla olevasta talosta. Keravalla hinta on 3400 euroa, mutta vuokratontilla. Helsingissä neliöhinta on vajaat 3600 euroa vuokratontilla.
Pyhäntäläinen Lapwall tekee puutaloja omista vakioelementeistään.
”Haluamme tehdä talot kuin legopalikoista. Haemme toistoa ja pyrimme pääsemään tilauskohtaisesti suunnittelusta eroon kokonaan”, toimitusjohtaja Jarmo Pekkarinen sanoo. Hänellä samoin kuin Lehdon tehtaanjohtaja Reima Sintosella on teollisuustausta, mikä näkyy ajatusmaailmassa. Lean-sana vilahtaa toistuvasti molempien puheissa.
Vaikka Lapwallin perustajat ovat osittain lähtöisin rakennusliike Laptista, oli alusta asti selvää, että yhtiö ei voi olla vain yhden rakennusliikkeen hovihankkija. Se ei ole myöskään jäänyt pelkäksi kotimaiseksi toimijaksi, vaan se on toimittanut Ruotsiin jo 5 kerrostaloa 15 miljoonan euron arvosta.
Lapwall myy talojaan vain sijoittajille ja rakennusliikkeille, sillä kuluttaja haluaa liikaa vaihtoehtoja ja tulisi siksi turhan työlääksi.
Sijoittajille pieniä, kuluttajille isompia
Kuluttaja- ja sijoittajamyynnin ero näkyy asuntojen koossa. Sijoittajat haluavat pieniä asuntoja, ja esimerkiksi Lapwallilla suosituin malli on runsaan 30 neliön yksiö.
Boklokeissa pienet asunnot eivät ole olleet kovin paljon suositumpia kuin suuremmatkaan. Kun hinta on ollut kohtuullinen, ovat ihmiset arvostaneet asunnon väljyyttä toisella tavalla kuin silloin, kun hinta on maksukyvyn rajoilla. Skanskan kyselyssä yksiöiden suosio oli lähes olematon. Kaksioissakin suosituin neliömäärä oli 50 eikä suinkaan sijoittajien suosima 40 neliötä.
Skanska alihankkijoiden bulkin varassa
Sekä Lehdolla että Lapwallilla on rakentamisen koko arvoketju ohjauksessaan. Sillä tavalla ne pääsevät vakioituun tuotantoon, jossa tärkein innovaatio on moduulirakenteinen märkätilaelementti.
Skanska on tuoteosatoimittajien varassa. Toiminnan haavoittuvuus nähtiin ensimmäisiä Boklokeja rakennettaessa vuonna 2005 Porvooseen ja Vantaalle. Konseptoinnin etuja ei voitu hyödyntää, vaan kohteet olivat liian yksilöllisiä ollakseen kannattavia.
Uusi startti käynnistyi 2010-luvulla. Skanska kilpailutti silloin talotehtaita saadakseen kumppanin kehittämään tuotetta. Sellaiseksi valikoitui Stora Enson Hartolan tehdas. Yhteistyö loppui kuitenkin jo alkumetreillä, kun Stora Enso myi Hartolan tehtaansa Pyhännän Rakennustuotteelle. Tämä puutalokonserni ei ole ollut kiinnostunut sille varatusta halvan bulkkituotteen toimittajan roolista. Skanskalle taas tuotteen monistettavuus ja halpuus on ykkösasia.
”Meidän on vietävä hintalupauksemme läpi tuotantoketjun. Tavoittelemme laajamittaista teollista rakentamista, jossa työt rakennustyömaalla on minimoitu”, Boklokin maajohtaja Susanna Sucksdorff sanoo.
Kun Suomesta ei löytynyt valmistajaa, jolla olisi ollut intressiä kehittää mahdollisimman edullista tilaelementtiä, Skanska valitsi uudeksi kumppaniksi virolaisen Harmetin. Se toimittaa tilaelementtejä myös Ruotsin Boklokeihin. Harmet vastaa tulevissa kohteissa myös elementtien asentamisesta, minkä odotetaan tuovan harjaantumisen kautta kustannusetua rakentamiseen.
”Haluamme olla merkittävä asiakas, joka tuo volyymitilauksellaan varmuutta ja pitkäjänteisyyttä elementtivalmistajan toimintaan”, Sucksdorff sanoo.
Boklokit ovat kaksikerroksia luhtitaloja
Espoon Gumböleen nousseissa kaksikerroksisissa luhtitaloissa on pelkistetty pohjaratkaisu ja konstailematon puujulkisivu, johon tuo ilmettä puuparveke. Talojen perusosana on kaksi täysin valmista tilaelementtiä, jotka liitetään yhteen perustusten päälle. 
Perustukset toimivat sitä ennen tukena maan tasolla tehtävälle kattoelementille, joka nostetaan tilaelementtien päälle. Seuraavissa kohteissa myös kattoelementti on tarkoitus tehdä tehtaassa kahdessa osassa.
Kaksikerroksisuus on puutalossa ääneneritysriski, joka saatiin kuitenkin ratkottua pilottikohteessa kuntoon.
Suurin kustannusetu saavutetaan Sucksdorffin mukaan aikataulun kautta. Talot valmistuvat yhdeksässä kuukaudessa. Se on puoli vuotta nopeampi kuin normaalituotannossa.
Tilaelementtiratkaisu näkyy talon sisällä lattiaan tulevana saumalistana elementtien välissä. Kipsilevyjen halkeamien paikat sen sijaan jäävät piiloon.
Lapwallin talo voi suunnitella netissä
Siinä missä Skanska on rajannut vaihtoehdot minimiin, Lapwall tarjoaa ostajalle netissä ohjelmaa, jonka avulla tämä voi itse suunnitella talonsa. Esimerkiksi pohjavaihtoehtoja on peräti 50.
Nopea päättäjä saa valmiit suunnitelmat ja hinnan muutamassa minuutissa, ja jos sokkeli on rakennettu valmiiksi, niin talo on muuttovalmis kolmessa viikossa.
Lapwallin taloon kuuluu tilamoduuli Leko Bath, joka sisältää pesuhuoneen, saunan, keittiötilat ja wc:n sekä lvis-tekniikan. Valmistilan asentaminen kestää työmaalla noin tunnin. Muut huonetilat kootaan puuelementeistä. Tavallisessa luhtitalossa niiden määrä on noin 50. Asennusvauhti on 5–6 elementtiä tunnissa.
Hintaa talotoimitukselle tulee noin 2000 euroa neliöltä. Siihen rakennusliike lisää sitten perustusten ja tontin hinnan, mutta silti katetta jää hyvästä kysynnästä päätellen kivasti.
Boklokissa tilaelementti on puolen asunnon kokoinen, mutta Lapwallilla ja Lehdolla vain talotekniikkaa vaativa märkätila. Pienemmästä koosta on se etu, että kun Boklokin isojen elementtien kipsilevyjä joudutaan paikkaamaan kuljetuksen ja nostojen rasitusten jäljiltä, niin Lapwallin pienemmät ja jäykemmät elementit kestävät nämä rasitukset ilman halkeamia.
Vahvat kasvuodotukset kaikilla
Vuonna 2011 perustettu Lapwall on yksi Suomen nopeimmin kasvaneista rakennusalan yrityksistä samaan aikaan, kun Pyhännällä sen naapurina toimivat pientalovalmistajat kärsivät ylikapasiteetista. Yhtiön viime vuoden liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa ja ensi vuoden tavoite on sata miljoonaa.
Lehto kasvoi viime vuonna 30 prosenttia ja liikevaihto oli 362 miljoonaa. Yhtä kovaa kasvua odotetaan tälle vuodellekin.
Skanskan tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen Boklokien tuotanto yli 200 asuntoon vuodessa, sillä kyseessä on volyymituote, jota ei kannata tehdä pieniä määriä.
Ruotsissa kaavoitus on vähemmän määräilevää
Suurin este kasvulle on ollut sopivien tonttien puute ja toisaalta liian pikkutarkka kaavoitus, joka on myrkkyä vakioidulle tuotannolle. Ruotsissa kaavoitus on vähemmän määräilevää.
”Meillä fiksu arkkitehti tehnyt pikkutarkan kaavan, jota toinen fiksu arkkitehti yrittää tulkita ja tehdä muiden reunaehtojen puitteissa hyviä asuntoja, joihin ostajilla olisi varaa.”
Kunnilla on erilaisia tulkintoja varsinkin palomääräyksissä. Toisessa vaaditaan tuulikaappia, toisessa ei. Yhdessä kunnassa palotikkaat pitää olla makuuhuoneen kohdalla. Räystäidenkin suhteen kunnilla on omia mieltymyksiä.
Vakioidun tuotteen kohdalla kaikki muutokset siirtyvät asukkaan maksettaviksi. Vantaa ja Kerava hyväksyivät Skanskan suunnitelmat, mutta Helsinki halusi niihin muutoksia. Olohuoneen yhtä ikkunaa olisi pitänyt suurentaa ja muita haluttiin pienentää. Myös luhtikäytäviin, portaisiin ja varastoihin vaadittiin muutoksia. Jo näillä aiheutettiin 50000 euron lisäkustannus asukkaille. Uusia muutostoiveita on tullut vielä lisää ennen rakennusluvan hyväksymistä.
Kovaa kädenvääntöä on jouduttu käymään myös autopaikkojen sijoittelusta. Boklokin ideana on suojaisa, erityisesti lapsiperheitä palveleva korttelipiha, mutta kaavoittaja haluaisi usein piilottaa autot sinne.
Boklok laajenee puukerrostaloihin
Seuraavaksi Sucksdorffin tavoitteena on laajentaa Boklokin konsepti myös kerrostaloihin. Sinne tähtää myös Lappwall ja Lehto on jo pitkään rakentanut myös matalia kerrostaloja. Yhtenä pontimena on se, että kunnat ovat mielellään ohjanneet tontteja puukerrostalotuotantoon. Rakennusliike Reponen otti tuon jopa strategiansa lähtökohdaksi, sillä keskisuurena betonitalojen rakentajana sille ei olisi ollut jakoa tonttimarkkinoilla.
Ruotsissa tuhannesta myydystä Boklok-asunnosta jo kolmannes on kerrostaloissa. Kevään aikana Skanska kilpailuttaa pääkaupunkiseudulla alkavaa kerrostalotuotantoa varten tuoteosatoimittajat.
Puurangan sijaan rungoksi harkitaan CLT- tai LVL-levyä.
Lapwall aikoo tehdä kerrostalotkin rankarakenteisena tai kertopuusta. ”CLT:n hinta on 3–4-kertainen”, toimitusjohtaja Jarmo Pekkarinen sanoo.
Ruotsissa yksi johtavista puukerrostalotekijöitä on Lindbäcks Piteåsta. Rakennukset kasataan tilaelementeistä. Videolla on esitetty kolmikerroksisen puukerrostalon pystyttäminen.
http://www.lindbacks.se/bygg/om-lindbacks-bygg/lindbacks-play/
Grynderit hakevat smartteja ideoita hintojen halpuuttamiseksi
YIT:ssä huomattiin vajaat kymmenen vuotta sitten, että ostajat eivät halua aina vaan uusia ”herkkuja” asuntoonsa, vaan eniten kysyntää on edullisille asunnoille. Tästä syntyi ”kohtuuhintaisten” asuntojen konsepti Smartti. Siinä lähtökohtana on kaiken turhan karsiminen ”turhista” neliöistä alkaen.
Kohtuuhintaisuutta YIT ei ole määritellyt vaan antaa kuluttajan itsensä arvioida, ovatko asunnot kilpailevaa tarjontaa edullisempia. Sitäkään YIT ei halua kertoa, paljonko se on pystynyt puristamaan rakennuskustannuksista.
Kaksi kolmasosaa ensi vaiheessa rakennettavista asunnoista on yksiöitä ja kaksioita. 24 neliön yksiö maksaa Vantaan Hakunilassa vuokratontilla 99000 euroa. Keskimäärin neliöhinta on 3640 euroa. Kyseessä on vuokratontti, jonka lunastushinta tontista on 400 euroa asuntoneliölle. 64:stä asunnosta jo 45 on myyty, vaikka talo on vasta runkovaiheessa.
Hakunilassa on juuri sopiva, neliönmuotoinen pohja, joka voidaan jakaa nurkistaan 2–3 huoneen valoisiksi ”perheasunnoiksi”, joiden koko on 40–60 neliötä, ja niiden väliin jää tilaa 24–26 neliön yksiöille, tosin vain yhdellä päätyikkunalla varustettuna.
Sisällä huonetilan jakaa 1,8×2,4 metrin suuruinen kylpyhuone-elementti. Nurkkahuoneiden kolmioissa sen ympärille jää vielä hyvin tilaa.
Talossa ei siis ole yhtään hintaa nostavaa mutkaa, ja parvekkeen virkaa hoitaa ranskalainen parveke. Julkisivu on maalattua betonia ja lattia laminaattia.
Kehitysjohtaja Marko Oinas YIT:stä sanoo, että Smartissa ei ole konseptoitu itse taloa. Myös pohjissa saattaa olla yksilöllisiä eroja. Väliseiniä huoneissa ei ole, vaan tila jaetaan kaapeilla ja liuku-ovilla. YIT tarjoaa ostajille kolme erilaista sisustusvaihtoehtoa.
Smartteja on rakenteilla yhteensä 400 yhdeksässä eri kaupungissa: Vantaalla, Oulussa, Tampereella, Riihimäellä, Jyväskylässä, Kaarinassa, Kuopiossa, Lappeenrannassa ja Lahdessa. Ensimmäiset valmistuvat kesäkuussa Tampereelle. Kaikki ne ovat Oinaan mukaan tarkoitettu kuluttajille eikä isoille asuntosijoittajille.
Helsinkiin Smartteja ei ole tehty, koska Helsinki vaati, että puolet asunnoista on perheasuntoja. Tässä asiassa kaupunki on joustamassa, joten jatkon ratkaisee Oinaan mukaan sopivan tontin löytyminen.
Helsingin Sanomat esitteli viime vuonna Smartin mallihuoneistoa videolla.
Monilla muillakin isoilla rakennuskonserneilla on omia kohtuuhintaisen asuntotuotannon mallejansa, mutta yhtä konseptoitua mallia kuin YIT:n Smartti, ei ole muilla.
Miniasuntoja asuntosijoittajille
Kiinteistösijoittajista Saton miniasuntomalli, Studiokoti, esiteltiin Kivistön asuntomessuilla 2015.
Konseptin pilottikohde valmistuu Vantaan Martinlaaksoon Raikukujalle loppuvuodesta 2017. Vuokraa 15,5 neliön asunnosta peritään 500 euroa kuukaudessa eli 32 euroa neliöltä.
Minikotien kiihdyttämä vuokrien neliöhintojen nousu on yksi syy, miksi asuntoasioista vastaava ministeri Kimmo Tiilikainen on ehdottanut tuettujen asuntojen neliövuokriin leikkuria. Edellisen hallituksen päättämä katon poistaminen toi miniasunnot markkinoille. Kiritys puolestaan olisi shokki niin ammattimaisille kuin yksityisillekin asuntosijoittajille.
Saton Asunto Oy Vantaan Raikukuja 4B käsittää 68 kappaletta pienasuntoa. Niissä on 6 neliömetrin parvi, joka tuo tilaa asumiseen, mutta jonka portaat ehkä rajaavat asuntojen myymistä senioreille. Laitimmaisissa asunnoissa valoa tuo parven tasolle oleva matala ikkuna.
Alakerrassa on yhteistiloja kuten pesula, kahvio ja keittiö palvelemassa vuokralaisia.
Arkkitehtina on Arkkitehtitoimisto Vuorelma Arkkitehdit ja projektinjohtourakoitsijana toimii Rakennusliike Reponen.
Talo on rungoltaan hotellimaisen kapea, joten käytävän molemmille puolelle mahtuu hyvin nuo asunnot kuin hotellihuoneet. Rakentajalle ahtaus on kuitenkin ollut haastava, sillä kerrosta kohti tulee noin 50 betonielementtiä.
Tavaroita ei voi varastoida edes väliaikaisesti huoneisiin. Toisaalta konsepti antaa suuret mahdollisuudet kopioimiseen ja harjaantumiseen. Esimerkiksi teräsrakenteinen parvi on voitu rungon osalta tehdä valmiiksi ennen paikoilleen nostamista. Talotekniikkaputketkin tehdään alakerrassa valmiiksi, kertoo Reposen toimitusjohtaja Mika Airaksela.
”Itse asiassa 68:n identtisen asunnon tekeminen on jopa normaalia asuntotuotantoa helpompaa”, Airaksela sanoo.
Bonava haastaa reilusti hinnalla
Uudeksi haastajaksi asuntomarkkinoilla on nousemassa NCC:n jakautumisen tuloksena syntynyt Bonava. Se tähtää hintojen selvään laskuun. Bonavan tahtotila on mahdollistaa kohtuuhintaista asumista mahdollisimman monelle, yhtiö on linjannut.
”Meidän pitää katsoa raja, minkä ihminen voi asunnosta maksaa ja kehittää tuote, joka menee tähän ostajan kustannusraamiin”, sanoo Bonava Suomi oy:n toimitusjohtaja Juuso Hietanen.
Bonava on pystynyt pudottamaan Saksassa kustannuksia jopa 37 prosenttia, ja alimmillaan se on päässyt Berliinissä 1700 euron neliöhintatasolle. Yksi syy tähän on Hietasen mukaan se, että vaikka Saksassa on samat materiaalijätit kuin Suomessakin, kilpailu toimii ja hinnat ovat kymmeniä prosentteja matalammat.
Berliinissä kaavoittajakin on tullut tueksi ja on poistanut autopaikkamääräykset. Tällä se haluaa tukea joukkoliikenteen käyttöä.
”Jos tällainen määräysten lieventäminen on mahdollista muualla, niin miksei se olisi Suomessakin. Tarvitaan vain aitoa yhteistyötä”, Hietanen sanoo.
Hän ei tyydy developparin rooliin vaan on menossa lähelle rakentamisen rajapintaa. Tavoitteena ovat tuotantoallianssit, joissa vastaava mestarikin on Bonavan palkkalistoilla. Malli on lähellä projektinjohtourakointia.
”Tärkeää on se, että omistamme tuotteen ja voimme päättää millaisista moduuleista se tehdään”, Hietanen sanoo. Pienissä moduuleissa on huolella mietityt rajapinnat, mutta kokonaisuus on yksilöllinen eli tyyppitaloja Bonava ei aio tuottaa.
”Konseptoimme tavan tehdä, mutta asiakkaalle teemme yksilöllistä”, hän sanoo.
Bonavalla on jo kaksi asuntokonseptia Duo ja Choice, mutta kumpikaan niistä ei ole vielä varsinainen matalahintaisen asuntorakentamisen konsepti.
Katso myös Auri Häkkisen juttu, jossa arkkitehti Kaisa Vepsäläinen arvioi uusien asuntokonsepteja pienten asuntojen pohjien suunnittelun näkökulmasta.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “Asuntoja haluttaisiin tehdä konseptoidusti ja edullisesti kuin autoja”
Samanlaisia kontteja teki aikanaan Ausa Tampereella betonista. Olivat päällekkäin kumien varassa. Porrashuoneen välipohjatkin olivat betonia. Nerokas rakenne, mutta isot rakennusliikkeet halusivat tuhota Ausan. No, olihan siinä jotain Saksan vientiäkin. Kiveä talon olla pitää, asia tuli selväksi jo Veli Pontevalta. Puuta ei saisi tuoda työmaalle kuin betonimuotin tueksi ja makkaranuotioon.
Tilaelementtien käyttöä ja Lehdon mallia pohdittiin laajasti rakennustuotannon historiaa käsittelevässä Seppo Mölsän ja Risto Pesosen katsauksessa ”Rakennustyömaat ovat muuttuneet 50 vuodessa sotatantereista siisteiksi ja monikansallisiksi työmaiksi”. Se löytyy tuolta linkkilistasta.
Tässä muutamia poimintoja siitä:
Parman entinen toimitusjohtaja Hannu Martikainen on pitkällä urallaan nähnyt moneen otteeseen, kuinka varsinkin tilaelementeistä on odotettu läpimurtoa rakentamisessa. Suuria odotuksia ovat seuranneet suuret pettymykset. Yksikään iso rakennusliike ei ole saanut pientalojen tilaelementtituotannosta kannattavaa liiketoimintaa, vaikka sitä ovat vuoron perään yrittäneet niin Perusyhtymä, YIT, Haka, Puolimatka ja SRV:kin.
Aulis Saarisen rakennusliike käytti betonisia tilaelementtejä jo 1970-luvulla. Tämä AUSA-järjestelmä oli Martikaisen mukaan sinänsä fiksu, mutta varsin jäykkä, ja markkinaa ei syntynyt riittävästi. Irakiin Saarinen sai tehtyä pitkää sarjaa, mutta pienen yrityksen voimat ehtyivät nopeasti.
Tekesin vahvasti tukema Neapo kertoi suurella mediarummutuksella mullistavansa tilaelementeillä rakentamisen. Seurauksena oli konkurssi vuonna 2013. Tänään vuorossa on Lehto, jonka talousohjattu rakentamismalli on saanut paljon kehuja.
Martikainen kertoo, että kun hän siirtyi vuonna 1990 Parman toimitusjohtajaksi, tilaelementtien kysyntä sai vauhtia laivanrakennuksen kylpyhuonetoimituksina. Niissä sarjat olivat huimia.
”Ensi tutustumiseni laivahytteihin oli karu. Tulessani Forssaan rohkeat myyntimiehet olivat myymässä Italiaan kolmeen risteilijään kaikki hytit ja kylpyhuoneet, ja vielä asennettuina – Triestessä. Yhteensä 3000 yksikköä oli aiheuttaa vakavat toimitusvaikeudet, koska resurssit Forssassa ja telakalla eivät olleet riittäviä. Ja mikä ikävintä, myynnissä hintavalvonta oli pettänyt pahasti. Loppu hyvin, voisi sanoa, ja laivateollisuus oli saanut vahvan vientireferenssi, vaikkakin kalliilla”.
Tilaelementtirakentamisen kannattavuuden ehtona on selkeä tuotanto ja sitä syntyi hotellikohteissa, joissa tilaaja pystyi määrittämään tuotteen ennakkoon.
”Kotilainen-tuotemerkillä tehdyissä omakotitaloissa jätettiin asukkaiden valintamahdollisuudet suhteellisen vähäisiksi ja ne olisi pitänyt saada huomattavan aikaisessa vaiheessa ennen toimitusta. Kerrostaloiksi emme tilaelementtejä ajatelleet, vaikka joku tarjous jätettiinkin vientikohteissa”.
”Kylpyhuone-elementeille riitti kysyntää asuntotuotantoon. Hotelleihin ja myös Puolimatkan omassa gryndituotannossa, jossa pystyimme tekemään sarjaa rajoittamalla valintamahdollisuuksia. Asiakas otti tai jätti ottamatta, mutta kaikki meni kaupaksi – ja hyvin.”
Tilaelementtejä rasitti kuitenkin hintakilpailussa paikallarakentamista vastaan verotuskäytäntö. Koska arvonlisäveroa ei maksettu työmaatöistä, toisin kuin kokoaan tehdasvalmisteista, syntyi perinteisesti tehdyille omakotirakennuksille merkittävä kilpailuetu.
Lisäksi virolaisten työntekijöiden invaasio 2000-luvun alussa Suomeen alensi työmaakustannuksia selvästi. Lopputuloksena oli tilaelementtirakentamisen hiipuminen.
Hannu Martikaisen mukaan rakennusliikkeiden mahdollisuuksiin olla mukana laajasti tuoteteollisuudessa vaikeuttaa se, että pääurakoitsijan pääomia ei voi sitoa pitkäjänteiseen teolliseen tuotantoon, sen vaatimiin laitoksiin ja varastoon.
”Rakennusliikkeillä on nykyään rahat sidottu tontteihin, useiksi vuosiksi, mutta ennen rakennuskelpoisia tontteja syntyi puolessa vuodessa. Siksi vähän ihmettelenkin, että Lehto pärjää kisassa. Sarjan syntymiseen auttaa heitä se, että tilaelementtejä ei tarvitsisi käyttää vain omassa tuotannossa vaan urakoissakin. Tosin niiden toteutuksessa taidetaan muuttaa rakenteet omiksi. Tehdasteollisuuden edut saadaan silloin hyödynnettyä”.
Suuntaus, jossa myydään ratkaisuja, on Martikaisenkin mielestä tulevaisuuden kilpailuvaltti.
”Rakennusliikkeidenkin tulisi myydä lopputuotetta, jolloin pitää olla nykyistä paremmat yhteydet loppukäyttäjiin. Ja sen lisäksi myös rakennustuoteteollisuuteen, jotta terveelliset ja turvalliset ratkaisut löydetään kustannustehokkaasti.”
YIT:n entinen toimitusjohtaja ja Destian nykyinen toimitusjohtaja Hannu Leinonenkin otti kantaa rakentamisen teollistamiseen.
Nykymenettely sotiikin Leinosen mielestä arvoketjun laajentamista vastaan.
”Kun osatuottaja on pääurakoitsijan omistuksessa, siltä sulkeutuu monesti kaikkien muiden kilpailijoiden markkinat. Ja markkinat, jonne voit myydä palvelujasi, jää hyvin kapeaksi. Omien yksiköiden käyttöä haittaa myös erittäin vahva projektikohtainen tulospalkitseminen. Rakentavaan ja kehittävään yhteistyöhön on vaikea päästä. Jos volyymit taataan, seurauksena on ajan oloon tekemisen veltostuminen ja toisinpäin on aina epäilys sisäisen palveluntuottajan saamasta paremmasta katteesta.”
Leinonen sanoo, että osatuottajista aina löytyy joku kilpailija, joka tuikkaa väliin ihan vaan aiheuttaakseen säröjä sisäiseen yhteistyöhön. Hintakilpailussa on organisaation kurinalaisuutta vaikea säilyttää ja niinpä periaatetta yhteenpelaamisesta harvoin kunnioitetaan.
”Materiaalitoimittajat ovat hyvin taitavia rikkomaan konsernien sisäistä sopua, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Toisaalta on niinkin, että jos pitää tuosta sisältäostopakon periaatteesta hammasta purren kiinni, niin koko toiminta happanee sisältäpäin. Töitä pidetään taattuna hommana ja kilpailukyky menee sen siliän tien”.
Lehto Group on mennyt vastavirtaa vastaan tässä integraatioasiassa, ja Leinonen pitääkin yrityksen saavutuksia hyvinä.
”Niin kauan kuin Lehdolla on koko arvoketju ohjauksessaan, teollinen lähestymistapa toimii ja tehot näyttävät huimilta. Mutta tämä onnistuu vain, jos keskittyy gryndityyppiseen, kaavoituksen ja muiden ominaisuuksien osalta vapaamman vaatimussisällön kohteisiin. Tällöin pääsee vakioituun selkeään tuotantoon, jota itse pystyy ohjaamaan ja speksaamaan. Lehdollakin näyttää fokuksessa olevan hallit, suurmyymälät, koulut, varastot, viipaletalot.
Rakennustuotannon kehittäjä, Mittaviivan Anssi Koskenvesa totesi, että tilaelementtejä tuodaan taas työmaille parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Se vaikuttaa rakentamiseen merkittävästi. Sekä työnjaon, aikataulujen että laadun suhteen. Moduulirakentamiseen liittyy koko prosessin kehittäminen.”
”Nyt löytyy rakennusliikkeitä, jotka tarjoavat kokonaisuuden halvemmalla, jos saavat rakentaa omilla suunnitelmillaan. Niissä tilaelementeillä on vahva rooli. Yritys ei edes suostu tekemään kohteita rakennuttajan kuvilla”, Koskenvesa kommentoi uutta Lehdon mallia.
Perustekemisessä Koskenvesa ei näe eroja, mutta detaljit ovat harkittuja. ”Siis rakennuttajan tarpeita ja toiveita vastaavat rakenteet, mutta omalla tekniikalla.”
Katselin joskus noita ’halpisasuntoja’. Halpuuttaminen oli tehty jättämällä pois sauna ja toinen vessa ja kodinhoitohuone. Joissakin oli jätetty pois myös vaatehuone. Tulee todella hankalaa asumista, ainakin isommalle perheelle. Jotain 70-luvun asumistasoa.
On tää ihan kyl hirveää, kun ei mistään enää saa laatua. Ekaks tuli Gigantti (halpiselektroniikka), sitten tuli Bauhaus (halpisrautakauppa), Lidl (ruoka), XXL (urheilu, retki ja metsästys) ja nyt vielä asuntojakin halpuutetaan. Onneksi voi vielä käydä Stockan herkussa, ennen kuin pyyhkäsee Teslalla Westendiin kotiin.
Ei kai otsikon mukaiseen tilanteeseen voida mennä, kun mersu koeajossa osoittautuu huonoksi, niin se paalataan tai on hylätty jo aivan alkuvaiheissa. Miten tätä Jidokaa sovelletaan rakentamiseen. Puurakennus olisi helppo polttaa, jos ongelmia ilmenee.