Kokeile kuukausi maksutta

Onko somen ”vaihtoehtoinen totuus” jopa jarru ympäristöyliherkkien toipumiselle?

Sosiaalisen median ”homepakolaisryhmät” vahvistavat uskomusta altistumisen vaarallisuudesta ja näin jopa ylläpitävät sairauskäyttäytymistä yksilö- ja ryhmätasolla. Lääkärilehden mukaan toipumisen edellytys olisi, että potilas on valmis pohtimaan myös vaihtoehtoisia selitysmalleja oireilleen.

Sosiaalisen median "homepakolaisryhmät" vahvistavat uskomusta altistumisen vaarallisuudesta ja näin jopa ylläpitävät sairauskäyttäytymistä yksilö- ja ryhmätasolla. Lääkärilehden mukaan toipumisen edellytys olisi, että potilas on valmis pohtimaan myös vaihtoehtoisia selitysmalleja oireilleen.

Sisäilmaan liittyvät taudit ovat paljon harvinaisempia kuin mitä media ja varsinkin sosiaalinen media niistä antavat ymmärtää. Valtava kirjoittelu voi kääntyä jopa potilaita vastaan silloin, kun asiallisen tiedon välittämisestä siirrytään yhteisen kärsimyshistorian korostamiseen.

Tämä kannattaa ottaa huomioon myös potilastyössä.

”Ympäristötekijöiden haitallisuuden ja välttämistarpeen korostaminen voi ylläpitää oireilua ja heikentää potilaan kuntoutumisedellytyksiä”, todetaan Lääkärilehden artikkelissa 31.3.2017. Se käsitteli ympäristölle yliherkistyneiden hoitoa.

Kirjoituksen kohderyhmänä olivat lääkärit, mutta artikkeli on hyvää yleissivistävää luettavaa myös rakentamisen home- ja sisäilmaongelmien kanssa työskenteleville, ja se on hyvä jatko sisäilmasairauksien Käypä hoito -suositukselle, joka julkaistiin viime vuonna.

Joskus hälytys on väärä?

Yleinen moite lääkäreitä kohtaan on se, että Suomessa ei kuunnella potilaita hoidon kehittämisessä ja oireita hoidetaan yksiulotteisesti psyykkisinä.

”Moni potilas kokee vähättelevänä, jos lääkäri kuittaa oireet psyykkisinä”, neuvoo ylilääkäri Risto Vataja HYKS:n Psykiatrikeskuksesta kollegoitaan. Hän jatkaa, että kun on tutkittu riittävästi, ei pitäisi enää kiistellä diagnoosista vaan keskittyä toimintakykyyn.

Joskus reaktio ympäristöön on suojamekanismi ja joskus ehdollistumisen aiheuttama ”väärä hälytys”. Milloin siis on syytä kehottaa välttämään altisteita?

”Kun rakennuksen tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään terveydelle vaarallista, mikä selittäisi pitkittyneen epämääräisen oireilun, kannustaisin potilasta varovaiseen altistumiseen. Vaikeissa oireissa muu hoito ja kuntoutus ovat ensisijaisia ennen altistamista”, Vataja toteaa.

Asiantuntija-artikkeli ympäristöherkkyydestä

Neurologian erikoislääkäri, dosentti Markku Sainio ja yleislääketieen ja työterveyshuollon ylilääkäri Kirsi Karvala ovat laatineet lehteen tieteellisen artikkelin sisäilmasta ja ympäristöherkkyydestä.

Tiivistettynä sisältä on tämä:

– Pitkäaikainen sisäilmaan liittyvä oireilu on osalla potilaista tunnistettavissa ympäristöherkkyydeksi. Siinä oireilu ilmenee ympäristöissä, joissa altistuminen on tavanomaista tai vähäistä. Toksikologiset mekanismit eivät selitä oireistoa ja oireet ovat vastaavia kuin muissakin toiminnallisissa häiriöissä.

– Ympäristöherkkyys voi aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa ja elämänpiirin kaventumista.

– Tieto oireiluherkkyyden mekanismeista antaa valmiudet auttaa sisäilmasta oireilevaa potilasta.

– Ympäristötekijöiden haitallisuuden ja välttämistarpeen korostaminen voi ylläpitää oireilua ja heikentää kuntoutumisedellytyksiä.

Sisäilmasta aiheutuvat taudit ovat harvinaisia

Sainio ja Karvala kirjoittavat Lääkärilehdessä, että sairaudet, jotka voidaan yksilötasolla todeta jonkin sisäilmatekijän aiheuttamiksi, ovat harvinaisia. Väestötasolla kosteusvauriot ovat yksi astman riskitekijöistä, mutta niiden osuutta astman syytekijöinä on mahdotonta erotella.

Sisäilmaoireilu on yleensä ohimenevää. Ongelmallista on, kun potilaan oireilu pitkittyy korjauksista ja muista sisäilman laatua parantavista toimenpiteistä huolimatta.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että osa oireilevista potilaista oireili lisäksi myös amalgaamipaikoista, sähköstä tai näyttöpäätteistä. Pitkäaikainen oirekuvakin oli samanlainen kuin sähköherkillä tai näyttöpäätetyöstä iho-oireita saavilla.

Tunnusomaista näille ympäristöherkkyydestä kärsiville potilaille onkin, että oireilu kohdistuu aluksi johonkin tiettyyn ympäristötekijään, mutta laajenee yhä useampiin tekijöihin. Monet kemikaaleille herkistä raportoivat oireiston liittyvän myös sisäilmaan ja sisäilmaan reagoivilla voi olla samanaikaisesti monikemikaali-, äänis- tai sähköherkkyys. Hajuherkkyys on lähes aina osa kemikaali- ja sisäilmaherkkyyttä, ja sitä esiintyy myös ääni- ja sähköherkkyydessä.

Psyykkisten häiröiden esiintyvyys vaihtelee eri aineistoissa. Saksassa jopa kolmella neljästä todettiin pitkäaikainen mielialahäiriö.

Tutkimusnäyttö ei lääkäreiden mukaan tue käsitystä, että ympäristöherkkyys syntyisi ympäristötekijöiden aiheuttamalla toksikologis-fysiologisella mekanismilla. Kuitenkin edelleen on tutkijoita, joiden selitysmallit lähtevät altistevaikutuksista. Toksikologinen näyttö puuttuu.

Sähkölle ja kemikaaleille herkkien provokaatiokokeissa on osoitettu, että altisteen elimistövaikutukset eivät selitä oirekuvaa vaan pelkkä kokemus haitalliseksi arvioidun altisteen läsnäolosta voi laukaista oireet. Sähköherkät eivät pysty erottamaan, altistuvatko he sähkömagneettisille kentille vai eivät.

Suojajärjestelmät ovat tiedostamattomia ja tuottavat paljon myös vääriä hälytyksiä. Uhan ennakointi esimerkiksi voi käynnistää välittömät fysiologiset stressimekanismit. Esimerkiksi sisäilmaan liittyvässä ympäristöherkkyydessä ärsykkeinä toimivat vihjeet haitallisesta sisäilmasta

Ympäristöherkät kiinnittävät verrokkeja enemmän huomiota altistesanoihin, kuten asunnot toksiinit tai amalgaami ja arvioivat niitä verrokkeja kielteisemmin. Ympäristöherkät myös tarkkailevat muita enemmän kehonsa epämiellyttäviä tuntemuksia ja muistavat paremmin oireita laukaisevat tuntemukset.

Terveydenhuollossa saatetaan kannustaa välttämään altisteita mahdollisten haittojen vähentämiseksi. Tämä ei ole ympäristöherkkyydessä perusteltua. Päinvastoin, se vahvistaa uskomusta altistumisen vaarallisuudesta ja näin ylläpitää sairauskäyttäytymistä yksilö- ja ryhmätasolla. Toipumisen edellytys on, että potilas on valmis pohtimaan vaihtoehtoisia selitysmalleja oireilleen.

Kahdessa tutkimuksessa tietoisuustaitojen harjoittelu vähensi ympäristöherkkien kuormittuneisuutta sekä paransi unta ja sopeutumiskeinoja.

Toimittajan johtopäätöksiä

Yllä lyhentäen siteerattu lääkäreiden pitkä artikkeli ei ota kantaa siihen, missä määrin ympäristöherkkien potilaiden oireita pahentaa se, että he sosiaalisen median kautta ovat muodostaneet oman vaihtoehtoisen totuuden piirinsä.  Se on toimittajan johtopäätös asiasta käydystä kiivaasta keskustelusta ja seminaareista ja tilaisuuksista, joissa samanmieliset vahvistavat omaa näkemystään.

Mutta jos lääkäreitä kehotetaan välttämään potilaiden huolestuneisuuden ja stressin lisäämistä, niin sama neuvo voisi päteä myös moniin muihin ryhmiin toimittajista alkaen. Nettikeskustelu esimerkiksi Käypä hoito -suosituksesta eli lääketieteen viimeisimmästä näkemyksestä kosteus-, home- ja sisäilmaongelmaisten hoidosta on painottunut ohjeiden kyseenalaistamiseen ja ”vaihtoehtoisten faktojen” esiin nostamiseen.

Kirjoitin 22.3.2017 blogissani, että lääkäreiden mukaan rakentajia on syyllistetty jopa liikaa sisäilma- ja homeongelmista. Oireita on suhteettoman paljon enemmän kuin kosteus- ja sisäilmaongelmia.

Lääkäreiden mukaan rakentajia on syyllistetty jo liikaa homeongelmista

Yksilöllisiä ja muita syitä

Lääkärilehden mukaan sisäympäristöön liittyvistä haitoista ja terveysvaikutuksista osa johtuu viihtyvydestä ja osa rakennuksesta. Rakennukseen liittyvistä tekijöistä osa on helposti selvitettävissä, kuten radon tai asbesti. Osa aiheuttaa epäspesifisiä oireita. Näiden joukossa ovat muun muassa kosteuvauriot, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja riittämätön ilmanvaihto.

Työpaikan psykososiaalisella ympäristöllä, kuten stressillä ja huonolla työilmapiirilläkin on vaikutusta. Tyypillisesti ongelmat painottuvat julkiselle sektorille.

Yksilöllisillä tekijöilläkin on merkitystä. Näitä ovat Lääkärilehdessä esitetyn taulukon mukaan muun muassa naissukupuoli, korkea koulutustaso, tunteiden säätelyn vaikeus, ahdistuneisuus, masennus, elämänhallinnan vaikeus, itseraportoitu allergia, mutta toisaalta myös vahva minäkuva, spontaanius ja hyvät kognitiiviset selviytymiskeinot.

 

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 45 kertaa

45 vastausta artikkeliin “Onko somen ”vaihtoehtoinen totuus” jopa jarru ympäristöyliherkkien toipumiselle?”

  1. Olen huonosta sisäilmasta sairastunut eläkkeellä oleva opettaja. Kukaan, joka on itse sairastunut näin rankasti, ei ole luulotautinen, eikä hänen tarvitse ”vahvistaa uskoaan” missään ryhmässä, mutta kukapa ei vertaisryhmää joskus tarvitse. Iloista kevättä Rakennuslehden tekijöille ja lukijoille. Rakennetaan laadukkaasti, valvotaan työnlaatua ja voidaan hyvin.

    Ystävällisin terveisin
    Kari Jaatinen, FM
    Kajaani

    1. Ei tässä osaa muuta toivoa kuin että nämä rakennus- ja terveysalan ”sisäilmaasiantuntijat” ja jutun ”toimittaja” saisivat omakohtaista ja kovaa kokemustietoa myös tästä ongelmasta, niin josko sitten käsitykset muuttuisivat.

  2. Vau, melkoista soopaa! Täytyy toivoa ettei kukaan homeesta sairastunut usko hetkeäkään tähän ”älä mene vertaisryhmiin, yritä siedättyä, epäile mielenterveyttäsi” -huttuun. Kyllä kaikki lääkärit jotka aidosti jatkuvasti hoitavat homeesta sairastuneita (ja lähes kaikki tutkimus: Sainiohan valitsee vain ne jotka hänelle sopivat) sanoo ihan toista. Ensisijainen ja usein ainoa hoito on välttäminen.

    Onneksi ei tarvitse miettiä ovatko home- ja voc-oireeni päässä vai eivät. En ole hetkeäkään miettinyt, eikä tarvitse, se vain hidastaa oikeaa hoitoa. Oireet kun ovat fyysisiä, nenäverenvuodosta kuumeeseen.

  3. Voi harmi. Te ootte rakentajat se joilla luulisi olevan ammattitaito suunnitella ja rakentaa rakennuksia joissa olisi hyvä sisäilma. Todella harmi jos lähette tämän kirjoituksen mukaan osoittelemaan nyt sairastuneita. Koska veikkaan että tulevaisuudessa sisäilma-altistus tulee olemaan normaalia ja erityisestä on olla altistumaton. Se tulevaisuus ei ole kaukana, joten ratkaisuja tullaan tarvitsemaan pian. Ne eivät tapahdu niin että pannaan pää piiloon ja osoitellaan muita. Ja en puhu todellaan siitä että etsitään syntipukkeja, vaan etsitään ihmisiä jotka osaavat ratkaista ongelman ja viitoittaa tietä terveellisen sisäilman rakentamiselle. Kunnassani on hiljattain valmistunut koulu, edellinen purettiin huonon sisäilman (ja rakenteellisten ongelmien vuoksi) ja nyt uudessakin koulussa jo reakoidaan sisäilmaan. Me ollaan kierteessä. Jos rakentajat ei osaa ratkaista tätä, niin pulassa ollaan.

    1. Raahasivatko typerykset niihin uusiin tiloihin homevaurioisesta ja mikrobitoksiinivaurioisesta koulusta kontaminoidun = saastuneen irtaimiston? Homedesinfioivatko varmuuden vuoksi kamat ja koulun?

      http://yle.fi/uutiset/3-6454355

      Chaetomium-home on erityisen vaikea poistaa irtaimistosta. Sen toksiinit kestävät hyvin lämpötilamuutoksia, esimerkiksi chaetoglobosiini A:n ja C:n määrät alkavat vähentyä vasta kun niitä on lämpökäsitelty 100 ºC:n lämpötilassa 1,6 tuntia. Gammasäteilyllä Chaetomiumin itiö kuolee, mutta toksiini säilyy toimintakykyisenä. Pesu kloorilla ja pesuaineella tappaa muiden homeiden itiöitä, muttei Chaetomiumin.6

      http://www.homepakolaiset.fi/13_myytti.html tässä ”siedättäjille” oikeaa tietoa.

  4. Toksinen sisäilma vaikuttaa kaikkien terveyteen. Toisen sairastuvat erittäin vakavasti. Sairastuneet etsivät usein epätoivon vimmalla apua parantuakseen.

    En tiedä ketään pitkään esim. kuntotarkastajan työtä tehnyttä, joka ei jonkin verran oireilisi altistuessaan. Itse sairastuin rakennusvalvonnassa työskennellessäni. Enkä ole ainut tässä maassa rakennusvalvonnassa sairastunut.

    Vertaisryhmätoiminta on monen sairastuneen pelastus. On kummallista pitää juuri sisäilmasta sairastuneiden vertaistoimintaa epäasiallisena. Koska lääkärit eivät ole ottaneet vastuuta näistä potilaista, on itsestään selvää, että potilaat hakeutuvat vertaistukeen.

  5. No huh huh! Olen ihan todistetusti vakavasti sairaan sisäilman, mm. sädesienen, sairastuttama opettaja. Kärvistelen nykyisin keskivaikean astman, voimakkaan monikemikaaliyliherkkyyden sekä keuhkoahtauman kanssa – olen töissä, aika ajoin sairaalassa hengitysvaikeuksien takia. Reagoin ihan korvin kuultavasti, silmin nähden kemikaaleihin – edes lääkärit eivät ole kyseenalaistaneet sairauttani tai sen aiheuttajaa. Menetän ääneni, silmäni valuvat ja ihoni muuttuu kuumeiseksi ja pikipunaiseksi, henki ei kulje.

    Olen etsinyt hoitoa, eri tyyppisiä, suostun suunnilleen mihin kokeisiin vaan, jos jotenkin tilannettani voisi helpottaa. Olen kokeillut myös varovaista altistamista katastrofaalisin seurauksin.

    Kukaan joka itse näkee, miten kroppani reagoi, ei epäile sairastumisen todenperäisyyttä. Enkä voi käsittää miten Rakennuslehti vähättelee sisäilmasairaita.

    Tervetuloa haastattelemaan! Toimittaja on oikein tervetullut vaikka päiväksi seuraamaan sisäilmasairastuneen elämää omin silmin ja korvin. Luulen, että edellisen kaltaista artikkelia hän ei tämän jälkeen enää halua kirjoittaa silkkaa ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyrrään.

    Ota yhteyttä: tiinaollilainen@hotmail.com

  6. Kyseessä on Sainion & kumppaneiden paniikkipuolustusasemiin järjestäytyminen.
    Vihdoin kun on saatu Suomeenkin puolueeton tutkimuslaitos,jonka viimeisimmät tieteelliset tutkimustulokset osoittavat kiistattomasti hometoksiinien aiheuttavan monenlaisia sairauksia.Kun oikein tutkitaan,oikeat syytkin löytyvät ja hämmästyttävän nopeasti vielä.
    TTL sitävastoin on vuodesta 1995 lähtien kieltänyt ongelman olemassaolon sen kalleuden takia ja järjestelmällisesti siitä lähtien kieltäytynyt tutkimasta ongelmaa oikeilla tavoilla.Jos jotain on muka yritetty tutkia,on keskitytty vain astmaan.
    Härskiä toimintaa.Toivon mukaan Sainio ja TTL ymmärtävät,että tulevaisuudessa on viranomaisellakin uhka saada syyte terveyden tahallisesta vaarantamisesta.

  7. Vielä puoli vuotta sitten olisin suuttunut tästä uutisesta ja ollut täysin eri mieltä. Kuultuani asiakkaani kokemuksesta ja huomattavasta parantumisesta tällä menetelmällä tutustuin täysin uuteen näkökulmaan ympäristösairauksiin. Kyseessä on todellakin todellinen sairaus ja todelliset oireet. Ongelma on kuitenkin aivojen vaurio, joka aiheuttaa yliherkkyyden ja altisteeseen nähden ylisuuren reaktion. Tämän menetelmän avulla aivot on mahdollista opettaa reagoimaan altisteisiin normaalilla tavalla. Suosittelen avointa mieltä ja asiaan perehtymistä ennen kuin teilaa humpuukkina. https://blogit.kaksplus.fi/kotitalouskriisi/parannunko-home-monikemikaaliyliherkkyydesta-talla-mentelmalla/

    1. Korjaisitko syyt ja seuraukset oikein päin.

  8. Sainio/Karvala voisivat tuoda sen loistavan parannuskeinonsa julki sisäilmasairaille. Itsensä altistaminen sisäilman epäpuhtauksille ja kemikaaleille on ihmiskokeessa testattavana päivittäin. Päivittäinen bussimatka on silkkaa kidutusta oireineen, tuoksuista tulee niin paljon oireita. Suussa kirvelee hajuvesien ja hiuslakkojen tuoksu, päätepysäkillä jo kova päänsärky johon ei auta edes särkylääke, keho on aivan väsähtänyt ja niveliä särkee, pahoinvointi velloo vatsassa, useampia aamuina nenäkin ratkeaa. Kait sen sanoo järkikin että tuossa kunnossa ei työpäivästä tule mitenkään helppo. Kotiinpäästyä koko ilta ja yö meneekin horroksessa ja hirvittävässä palelussa monen peiton alla.

    Kaikesta huolimatta me sisäilmasairaat ja monikemikaaliherkkyydestä kärsivät olemme julkisesti pilkan ja vähättelyn kohteena, lääkäreiden ja jopa toimittajien taholta eikä rouva Nordinkaan nykyisellä hurmoksellaan tee sisäilmasairaan taakkaa kevyemmäksi kantaa. Kohta meitä varmaan syytetään siitä että me olemme saaneet sisäilmaongelmat aikaiseksi.

  9. Karvala esitti syksyllä eduskunnan pikkuparlamentissa pitämässään luennossa, että ympäristöherkkyydet riippuvat siitä, mikä milloinkin on ns.”tapetilla”. Eli jos jossakin maassa puhutaan vaikka paljon kemikaaliherkkyydestä, tällöin siihen sairastutaan. Ympäristöherkkyyksien puhkeaminen johtuu kuulemma siitä, että huolestuneisuuden aiheuttama stressivaste saa aikaan oireilun. Ei sanaakaan kemikaalien hajoamistuotteiden vaikutuksesta tms. Kuitenkin STM:n asumisterveysohjeissa on määritetty toimenpideraja-arvot usealle haihtuvalle yhdisteelle, mm. styreenille ja 2-eh:lle.

    TTL;n auktoriteetit vetoavat hanakasti siihen, ettei ole tarpeeksi tieteellistä näyttöä sisäilmasairaiden/ympäristöherkkien oireilun syy-yhteyden osoittamiseen. Samaan aikaan he kuitenkin syöttävät tuollaista pseudotieteellistä hölynpölyä siedätys- ja psykoterapiahoitoineen ratkaisuksi.

    Harmi, että Rakennuslehtikin lähtee artikkelissaan tukemaan näitä potilasturvallisuuden vaarantavia näkemyksiä.

  10. Mistä lähtien potilasyhdistyksen toiminta ja vertaistuki on jotenkin vaarallista? Koskeeko tämä myös muita sairauksia vai pelkästään sisäilmasta sairastuneita? Vaarallista siinä on ilmeisesti se, että ihmiset saavat sitä kautta tietoa. On todella julmaa leimata heidät psyykkisesti sairaiksi. Monien elämä on muutenkin jo niin vaikeaa ja jokainen heistä haluaisi ihan oikeasti parantua.

  11. Koen, että rakennusalan ammattilaisena minulla ei ole varaa ottaa kantaa lääketieteellisiin asioihin mutta vertaistukitoimintaa voin sen sijaan kommentoida sitä seuranneena.

    Minusta vertaituki ei missään tapauksessa ylläpidä sairautta vaan pyrkii porukassa löytämään ratkaisuja niihin asioihin, joista ei ole virallista tietoa. Kukaan ei sairasta huomionhakuisuuttaan vaan haluaa aidosti löytää ratkaisuja kohti terveempää elämää. On ihan ymmärrettävää että mikä tahansa sairaus aiheuttaa kriisin ja stressitilan, jolloin paras paikka purkaa mieltään on vertaiset. Varsinkin kun monet eivät tunnu saavan ymmärrystä terveydenhuollossa. Kriisin suuruutta ei määritä menetyksen määrä, mutta olisi kummallksta jos kodin, terveyden, työkyvyn ja omaisuuden menetyksen jälkeen ei tarvitsisi jonkinlaista tukea. Ken henkilö kokee ettei ole enää vertaistuen tarpeessa, on tuki silloin onnistunut ja usein he joko jatkavat muiden auttamista tai jatkavat ilman vertaistukea uudenlaista elämäänsä. Mutta uusia ihmetyksen, epävarmuuden ja pelkojen täyttämiä tulvii tuen piiriin joka päivä. Toisille se on tilapäivänen pysäytys elämässä, toisille on muodostunut kroonisia sairauksia ja pysyviä vammoja avun tarpeen viipyessä liian kauan. Päivittäin kuulee kuinka moni ei olisi jaksanut ilman vertaisten tukea. Yhdessä iloitaan positiivisista käänteistä kuin tuetaan aallon pohjissa.

    Mistä meille sitten ”yhtäkkiä” on tullut näin valtavat sisäilmaongelmat? Ei tarvitse olla ruudin keksijä, eikä edes rakentamisen ammattilainen kun voi todeta etteivät ongelmat ole salaperäisesti vain ilmestyneet, niitä on tehty jo vuosikymmeniä. Nyt vaan tieto kulkee ja asioista uskalletaan puhua. Kaikki tietävät että Suomi on pullollaan rakennuksia riskirakenteineen, rakennusaikainen kosteudenhallinta voi mennä pieleen, vika jätetään säästösyistä korjaamatta ja vaurio laajenee, ilmanvaihtolaitteistoja käytetään vastoin valmistajan ohjeita kun säästetään… Tällä hetkellä minua eniten huolestuttaa kuitenkin uudet materiaalit. Kukaan ei oikein tiedä mitä ne sisältävät ja jonkun tuotteen kohdalla voidaan olla 10-20vuoden päästä samassa tilanteessa kuin asbestin kanssa.

    Tieto lisää tuskaa mutta etsikää hyvät ihmiset sitä tietoa! Ei ole Rakennuslehdeltäkään hyvää juornalismia copy-pasteta jotain toista artikkelia, tutustumatta itse syvemmin asiaan.

  12. Hyvä Seppo Mölsä, kirjoitatte melkoisen väheksyvästi, yksipuolisesti ja halventavasti sisäilmasairaudesta ja sairastuneista. Voisitteko jatkossa tuoda esille laajempaa näkökulmaa, kuin tätä ilmeisesti tarkoitushakuista mitätöintiä? Tämä ei ole mielen sairaus, vaan todellinen, eikä tätä saa kuvittelemalla korjattua. On todettu, että ympäristökemikaalit näkyvät esim. luustossa. Miten tämän pystyy aiheuttamaan kuvittelemalla, tai aiheuttamaan todennettavissa olevia autoimmuunisairauksia? Aikamoinen fakiiri saisi olla – ja miksi kukaan haluaisi aiheuttaa itselle sairauksia, joista ei saa yhtään mitään hyötyä, vaan pelkkää haittaa?

    Kysymys kuuluukin: kuka hyötyy siitä, että sisäilmasta sairastuminen kiistetään ja sairastuneelta evätään kaikki oikeudet, kuten sairauspäiväraha, ammatillinen kuntoutus, sosiaaliturva ja työeläke. THL, TTL, vakuutusyhtiöt? Kela, Keva, ammattiliitot? Työnantajat?

    Kuka hyötyy siitä, jos osoitetaan, että vaikka rakennuksissa on kosteusvaurioita, mikrobeja, toksiineja ja kemikaalipäästöjä, ne eivät aiheuta terveyshaittaa? Rakennusala?

  13. Mielestäni tämä on melkoista sisäilmasta sairastuneiden vähättelyä:

    ”Sisäilmasta aiheutuvat taudit ovat harvinaisia

    Sainio ja Karvala kirjoittavat Lääkärilehdessä, että sairaudet, jotka voidaan yksilötasolla todeta jonkin sisäilmatekijän aiheuttamiksi, ovat harvinaisia. Väestötasolla kosteusvauriot ovat yksi astman riskitekijöistä, mutta niiden osuutta astman syytekijöinä on mahdotonta erotella.”

    On totta, että varsin harvoin sisäilmasairautta pystytään linkkaamaan jonkin sisäilmatekijän aiheuttamaksi, kuten Lääkärilehdessä kirjoitetaan, koska mittaukset ovat varsin haastavia ja syy-seuraussuhteen todistaminen on lähes mahdotonta. Näinhän asia on ja siitä on kirjoitettu.

    Väliotsikossa vedetään sitten musta valkoiseksi melkoisella itsevarmuudella. Kymmenet tuhannet sisäilmasairastuneet todistavat täysin toista ja mielestäni olisi jo aika luopua kokonaan tästä ”entäs jos oireet ovatkin teidän päänsisäisiä” -oppikappaleesta.

    Itse näen, että sisäilmaongelmien yhteys lukuisiin sairauksiin on 100% kiistaton asia ja täysin selvä asia. Nyt on löydettävä suunnittelun ja rakentamisen keinot, jolla jokaisesta normaalista rakennusprojektista saadaan tehtyä täysin kosteusvaurioton ja sisäilmaongelmaton kohde.

    1. Toimittajana en ole pätevä ottamaan kantaa lääketieteeseen. Rakennusten kosteus- ja homeongelmista olen kuitenkin kirjoittanut varmaan enemmän kuin kukaan muu toimittaja.

      Alan parhaiden lääketieteen asiantuntijoiden laatima Käypä hoito -suositus ja Lääkärilehteen valitut artikkelit ympäristöherkkyydestä eivät varmaan ole tieteen viimeisin sana asiaan, mutta kuitenkin paras tämän hetken näkemys.

      Suorista syy-seuraussuhteista on homeesta mahdollisesti aiheutuvien sairauksien osalta vähän näyttöä. Siksi keskustelu on painottunut epäsuoriin selityksiin, joissa tietoisuus kosteusvaurioiden yleisestä vaarallisuudesta on noussut korostetusti esiin.

      Työterveyslaitoksen entinen lääkäri Risto Voutilainen on määritellyt kosteusvauriotietoisuuden merkityksen oireiden syy-seuraussuhteen epäsuorana selittäjänä seuraavasti:

      1) Omaan konstitutioon kuuluvat ilmiöt saavat ulkoisen syyn
      2) Tavanomaiset hengitystieinfektiot yms saavat maagisen selittäjän
      3) Tavanomaiset sisäilmaoireet saavat lisää painoarvoa
      4) Lääkkeitten käyttö lisääntyy, sivuvaikutuksia luullaan homeoireiksi
      5) Huomion kiinnittäminen kaikenlaisiin vaivoihin kasvaa
      6) Oireiden häiritsevyys kasvaa ja niiden tulkinta muuttuu
      7) Syntyy uutta oireilua jännittyneisyydestä, ahdistuksesta, peloista
      8) Mielialahäiriöt korostuvat ja konvertoituvat osaksi homeoireita
      9) Kosteusvaurion olemassaolo ja homeoireilu integroituvat osaksi
      ihmissuhteitten ja työyhteisön psykodynamiikkaa
      10) Muut ihmissuhde- ja työyhteisöongelmat verhoutuvat tähän.

      Nykyinen professori Kari Reijula sanoi Rakennuslehden arkiston mukaan vuonna 1998, että homeesta puhutaan niin paljon, että moni lääkärin vastaanotolle hakeutunut kysyy ensimmäiseksi homeen yhteyttä oireisiin. ”Useimmiten aiheetta.”

      1. Tässä Seppo Mölsä sanoo: 3.04.2017 12:57 ””Nykyinen professori Kari Reijula sanoi Rakennuslehden arkiston mukaan vuonna 1998, että homeesta puhutaan niin paljon, että moni lääkärin vastaanotolle hakeutunut kysyy ensimmäiseksi homeen yhteyttä oireisiin. ”Useimmiten aiheetta.””

        Mutta tuossa jutussa Helsingin Sanomat 9.7.2010 on tällä veljellä Reijula aivan eri ääni kellossa. ”Terveydenhuollossa muhii remonttipommi. Sairaalat rapistuvat käsiin. Vuosittain kymmenien henki on uhattuna kosteusvaurioiden vuoksi.” MUTTÄ TÄMÄ ON JO JOTAIN; ”Yleisin ongelma rakennuksissa ovat home- ja kosteusvauriot. Nämä ongelmat vaativat vuosittain jopa kymmenien suomalaisten hengen, Reijula arvioi,””

        Tämä veli Reijula näköjään kans päästelee sitten välillä sammakoita suustansa jos näitä kahta juttua oikein alkaa miettimään. Joka tapauksessa ”kenttä” on aivan sekaisin ja kukaan ei oikeasti tiedä mitä uskoa. Miepä annan helvetin hyvän neuvon, TÄSSÄ: ” Jos oven sisäpuolella vakavia oireita ja tulehduskierre, ja oven ulkopuolella hellittää vaikka viiveellä, niin ”kytkintä.” Älä jää missään tapauksessa kuunteleen ”siedättäjien” sönkkäämistä, eikä vastuuntunnottomien terveysviranomaisten jauhantaa eikä varsinkaan vittumaisten isännäitsijöiden ja homeentappajien vääristelyjä ja vähättelyjä. Jos nämä ohjeeni otat vakavsti ja toimit oikein, niin voit saada jatkoaikaa elämällesi. Tämän voin sanoa omien kokemusteni kautta puhtaalla omalla tunnolla.

        Takana on neljä homevaurioista asuntoa joissa kaikissa jotain näistä tai erilaisia koostumuksia, näistä, hometta, toksineita tuottaviakin, mikrobeja, runsasta bakteerinkasvua, VOC paskaa, Solumyrkkyjä ja homedesinfiointiaineiden jäämiä Germaset Super, MCF PHMG (Biosidi) ja otsonointi (biosideihin luokiteltu). Näistä cocktaileista ei, eikä niiden ”metsästämisestä” ei älyä nämä ”siedättäjät” eikä Mölsäkään tuon taivaallista. Jokainen joka kosteus- ja homevaurioisessa rakennuksessa terveytensä on menettänyt syyttömänä, niin tietää mikä totuus on. Syy on rakentamisessa ”sutta ja sekundaa” sekä rakennusten huollossa tai sen laiminlyönneissä. Sekä epäonnistuneissakin homekorjauksissa. Seinien välissä, ei korvien välissä. ”Siedättäjien” ja Mölsän ajatusmaalimassa on nyt jotan pahasti hakusessa.

        1. Professori Kari Reijula on tosiaan vuosien aikana joutunut ottamaan asiaan kantaa hyvin monelta kantilta. Hän on yksi Käypä hoito -suosituksen laatineista asiantuntijoista ja onpa hänet mainittu myös Lääkärilehdessä olleen Sainion ja Karvalan kirjoituksen käsikirjoitusvaiheen kommentoijaksikin.

          Laitan ihan yleisen mielenkiinnon vuoksi yhden hänen ensimmäisistä kommenteistaan Rakennuslehdessä vuonna 1996. Hän oli silloin ollut jo kaksi vuotta vetämässä isoa homeongelmatutkimusta.

          ”Elämme parhiallaan homeongelman vaikeinta aikaa. Tiedon lisääntyessä, korjaustöiden käynnistyessä ja homeisten rakenteiden saneerauksen jälkeen olemme varmasti pääsemässä voiton puolelle ennen vuosikymmen vaihtumista.”
          Näin toiveikas oli Sisäilmasto-ohjelma johtaja, lääketieteen dosentti Kari Reijula Työterveyslaitokselta maaliskuussa 1996.
          Hän arvioi ongelmaa kuitenkin vakavaksi. ”Jopa puolen miljoonan henkilön arvioidaan altistuneen homepölylle.”
          Reijulan mukaan kosteus- ja homeongelman laajuus yllätti viranomaiset ja asiantuntijat.
          Työterveyslaitoksen painostuksesta eri ministeriöissä oli käynnistynyt mittava määrä toimia homeongelman ratkaisemiseksi. Opetusministeriö esimerkiksi etsi keinoja koulujen ja päiväkotien kosteusvaurio-ongelmaan.

      2. Turun yliopiston professori Tuula Putukselta oli tullut tällainen vastaus, joka ei teknisten syiden vuoksi ollut mennyt läpi tietojärjestelmässämme:

        Vastaan lyhyesti tähän, koska mielestäni Rakennuslehti on väärä foorumi lääketieteelliselle keskustelulle.

        1. Karvalan oman väitöskirja-aineiston mukan 24 % tutkituista oli IgE-välitteisesti hekistyneitä homeille tai muille kosteusvauriomikrobeille. Altistuksen jatkaminen suurensi oireilevan potilaan riskin sairastua astmaan 4-5 kertaa tavanomaista suuremmaksi.
        2. Sainio ei ole julkaissut sisäilmatutkimusta muuten kuin yhdessä artikkelissa, jossa todettiin siedättämishoidon ja psykoterapian epäonnistuvan (Vuokko ym).
        3. Juha Pekkasen tutkimuksesa vastasyntyneillä ja leikki-ikäisillä lapsilla astman riski oli nelinkertainen verrokeihin verrattuna, mikäli lapsen omassa makuuhuoneessa oli homevaurio.
        4. Sirpa Rautialan väitöskirjassa todettiin homekohteita korjaavilla rakennusmiehillä jo parin viikon työn jälkeen oireita, keuhkofunktion muutoksia ja vasta-aineen nousuja.
        5. Seurannassa homevasta-aineet nousevat kun altistus lisääntyy ja laskee kun altistus loppuu. Kun koulurakennus korjataan, sekä oireet häviävät että uusia astmoja ei enää synny. Päiväkoti-ikäisillä lapsilla antibioottihoitoa vaativat korvatulehdukset loppuivat kokonaan kun lapset siirrettiin pois homeisesta päiväkodista.
        6. Tanskalaisessa tutkimuksessa homemaljoja haistelevat henkilöt saivat akuutteja oireita sekä silmiin että hengitysteihin.
        7. Selviä inflammaatiovasteita ja toksisia vasteita saadaan aikaan kokeellisessa homealtistuksessa monilla koe-eläimillä että tuotantoeläimillä, samoin kuin nisäkässoluilla sekä Suomessa että on saatu monissa muissakin maissa.
        8. Sisäilmastoseminaarissa julkaisemamme 13 560 hoitajan aineisto ei tue Karvalan ja Sainion teoriaa, vaan psykosomaatinen oireilu, mielenterveyden häiriöt ja stressi olivat hoitajilla harvinaisia. Eniten sairastivat ne, jotka olivat ’siedättäneet’ itseään homeisissa työtiloissa jopa yli 20 vuoden ajan. Palomiehillä ei myöskään todettu viitteitä psykosomaattisesta selitysmallista. Maanviljelijöilä ja sahatyöntekijöillä on todettu vakavia homeen aiheuttamia ammattitauteja myös Työterveyslaitoksella tutkittuna.
        Faktat tulee kumota tieteellisellä tutkimuksella, ei pelkillä hypoteeseilla tai mielipiteillä. Jos psykosomatiikka selittäisi sisäilmaongelmat, asia olisi taatusti huomattu jo USA:ssa, Ruotsissa ja Tanskassa, jossa tutkimus aloitettiin 15 vuotta aikaisemmin kuin Suomessa.

  14. Syntyneet kosteus- ja homevaurioiset rakennukset pitää korjata, saneerata tai peräti purkaa. Välittömästi. Ei saa jatkaa ihmettelyä saati inttämistä eikä korjaamista ”laastaria ja lateksia” -menetelmin, jolloin tilanne vain pahenee. Jokainen sisäilmasairastunut ihminen on otettava vakavasti. Meidän pitää lopettaa ”kosteudella ja vedellä läträily”. Muuten homeiden aiheuttamat sisäilmaongelmat jatkuvat hamaan tappiin.

    Jos liikenteen huono kuri olisi saanut jatkua 1970-luvun alun jostain 1100 liikennekuolemaa per vuosi, nykyinen liikennesuorite toisi lineaarisesti ajateltuna kai jopa 8000 kuolemaa per vuosi. Nyt kiitos turvatoimenpiteiden, liikennekuolemat ovat noin 250 per vuosi. Aletaanko rakentamisessakin ennakoida, eikä tutkia vasta, kun paikat ovat homeessa?

    Kun syyllisiä etsitään, esimerkiksi kunnan omistaman koulun tai päiväkodin suhteen, on juridisesti vain yksi syyllinen. Se on kunnanvaltuusto. MRL 119 §:
    ”Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuus
    Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä on oltava hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen.
    Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava myös siitä, että rakennushankkeessa on kelpoisuusvaatimukset täyttävät suunnittelijat ja työnjohtajat ja että muillakin rakennushankkeessa toimivilla on heidän tehtäviensä vaativuus huomioon otettuna riittävä asiantuntemus ja ammattitaito.”

    Kunta on juridisesti rakentamisen vaiheen päävastuullinen, eikä kunta voi vastuitaan ulkoistaa. Kun sitten kunta luovuttaa koulun itselleen, tämä itse eli kunta on omistaja, joka vastaa koulustaan 24/7 purkuun tai myyntiin.

    Siivosin juuri rakennusfysiikkamappejani. 1990-luvun lopulla oli lehtileikkeiden mukaan aivan sama keskustelu kosteudesta, homeista, sairastumisista sisäilmastoon jne kuin nyt. Lopetin aikoinaan lehtileikkeiden keräämisen 2000-luvun alkuvuosina, sillä mitään uutta ei media tuonut esiin, ei ammatti- eikä yleismedia. Yli 20 vuoden aikana on tehty yli 100 kosteus- ja homeprojektia laajoine raportteineen ja kirjoineen. Omastakin työhyllystä niitä löytyy lähes metrin verran. Tutkitaan, tutkitaan ja tutkitaan, vaikka luonnonlait ovat muuttumattomia. Jonkun pitää viheltää tämä peli poikki. Sitten pitää jyrähtää, miten tehdään. Nytkin on selkeä lakisääteinen määräys kosteuden estämiseen: Maankäyttö- ja rakennuslaki ja sen 117 c §: Terveellisyys. Asia tarkentuu MRL:n alaisessa RakMk:ssa: C2 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Sen kohta 1.2 Olennainen vaatimus 1.2.1: ”Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei siitä aiheudu sen käyttäjille tai naapureille hygienia- tai terveysriskiä kosteuden kertymisestä rakennuksen osiin tai sisäpinnoille. Rakennuksen näiden ominaisuuksien tulee normaalilla kunnossapidolla säilyä koko taloudellisesti kohtuullisen käyttöiän ajan.” Tämä on tarkka määräys, eikä sen noudattaminen vaadi avaruustiedettä. Missä ovat sanktiot?

    Kun estää rakennuksista kosteuden, niihin ei voi syntyä hometta. Itse olen lyhentänyt jo vuosikymmeniä: Ei kosteutta, ei hometta. Miksi annamme rakentaa homehtuvia rakennuksia, mikä rakentaminen on lainvastaista? Miksi ylläpidämme, huollamme, korjaamme jne rakennuksiamme lainvastaisesti homeeseen? Voisikohan joku alaa tunteva juristi viisauttaa meitä rakentajia?

    Rakentamisen laadusta lyhyesti: Sopimuslaatu on tärkein laatukriteeri rakentamisessa.

  15. Herää kysymys onko artikkeli laadittu provomielessä vai meneekö puhtaasti ammattitaidottomuuden piikkiin?

  16. Homeet tuottavat toksiineja, jotka muistuttavat kemiallisia aseita, hermomyrkkyjä, joita ihminenkin on käyttänyt sodassa. (Toki homeiden tuottamat pitoisuudet ovat pienempiä kuin sodassa altistuneiden saamat pitoisuudet.) Nämä toksiinit aiheuttavat vahinkoa kaikkien altistuneiden elimistössä. Mutta joidenkin ihmisten elimistön oma korjausmekanismi on heikompi kuin toisten. Nämä ihmiset sairastuvat ensin. Stressi ja masennus heikentävät vastustuskykyä tässäkin asiassa.

    On myös olemassa tieteellistä näyttöä siitä, millä mekanismilla hometoksiinit näitä moninaisia ongelmia aiheuttavat: Ne tekevät hermosoluista reikäisiä, ja hermosoluihin pääsee muualta elimistöstä vääriä aineita, jolloin hermosolujen toiminta häiriintyy. Se on sitten aikalailla sattumasta kiinni, missä oireet ilmenevät, kun näitä vaurioita syntyy sinne tänne hermostoon. Mutta nämä tietyt lääkärit vähättelevät tätä tutkimustietoa samalla tavalla kuin tupakkateollisuuden maksetut tutkimukset tupakan haittoja, vuosikymmeniä.

    Itse olen homesairas ja kemikaaliyliherkkä. En sähköyliherkkä tms. Sairauteni aiheuttajana oli ainakin kahden aikaisemman asuntoni todistettu kosteusvaurio (homeita ja sädesieniä), kolmannesta lähdin ilman isompia tutkimuksia, (kosteutta maanvastaisessa seinässä sielläkin todettiin). Jokainen kosteusvaurioinen asunto on pahentanut oireiluani merkittävästi. Homeettomaan asuntoon siirtyminen on parantanut tilannetta sen verran, että isompi astmaoireilu jäi pois. Yliherkkyyksiä, pysyvää nuhaa ja muuta allergiaoireilua se ei ole poistanut. Lääkkeillä pärjään. Pystyn asumaan asunnossa, jossa ei ole koskaan ollut kosteusvauriota, mutta en asunnossa, jossa on ollut kosteusvaurio, vaikka se olisi korjattu. Vika ei ole siinä, että tiedän jossain asunnossa olleen kosteusvaurion, vaan siinä, että nykymenetelmillä on melkein mahdoton korjata pahasti kosteusvaurioista rakennusta sellaiseksi, ettei siinä olisi ainakin jonkin verran hometoksiineja. Vaikka homeet tapetaan kuivattamalla, ei se poista toksiineja. Kotelointi ei yleensä koskaan onnistu sataprosenttisesti. Ainoa toimiva korjaus on poistaa kaikki kastunut materiaali. Ehkä joskus tulevaisuudessa keksitään läke, joka korjaa vaurioituneita hermosoluja tai vahvistaa elimistön omaa korjausmekanismia, mutta toistaiseksi välttäminen on paras hoito.

    Rakentamisen laatu saadaan kuntoon tekemällä rakennusvalokuvaus pakolliseksi ja nimenomaan niin, että rakennuttajan on palkattava se valokuvaaja. Jää villojen makuuttaminen sateessa ja vettä valuvina seiniin lätkiminen pois; ja tulee näkyviin, jos kylppärin kosteuseristeet jätetään pois tai sivellään vain vähän näön vuoksi, tai rikotaan höyrynsulut.

  17. Käypä hoito suositus ihmetyttää. Jos kerran kosteusvaurioiset rakennukset eivät vaikuta terveyteen, niin miksi ne kuitenkin neuvotaan korjaamaan. Se on todella ristiriitaista. Kuvittelisi, että rahat käytettäisiin johonkin muuhun kuin turhiin korjauksiin.

    1. Kannattaisi harjoitella luetun ymmärtämistä ennen kuin kommentoi.

      Käypä hoito -suositus:

      Kosteusvauriot tulee pyrkiä korjaamaan ja niiden synty ehkäisemään, koska siten voidaan vähentää hengitystieoireilua ja ylläpitää rakennuksen kuntoa.

      Rakennuksen kosteusvaurio on yksi hengitystieoireiden ja astman riskitekijä.

      Ei ole olemassa määriteltyä ”hometalosairautta”.

      Syysuhdetta yhdenkään terveysvaikutuksen ja kosteus- ja homevauriorakennusten välillä ei ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mistä tekijöistä ja millä mekanismilla terveysvaikutukset aiheutuvat. Vaikka mikrobikasvun on arvioitu olevan merkittävä hengitystieoireiden taustatekijä, näyttö mikrobikasvun yhteydestä terveysvaikutuksiin on ristiriitaista.

      Kosteusvaurioiden yhteydessä esiintyy usein monia muita sisäilmaan liittyviä tekijöitä (esim. puutteellinen ilmanvaihto ja ilmanvaihdon epäpuhtaudet, liian korkea sisälämpötila, kuiva sisäilma, hajut, tupakansavu, mineraalikuidut ja erilaiset allergeenit), jotka voivat vaikuttaa oireiluun. Myös yksilölliset tekijät vaikuttavat oireiluun.

      Oireiden ja sairauksien diagnostiikka, erotusdiagnostiikka ja hoito aloitetaan hoitosuositusten mukaisesti riippumatta siitä, voidaanko oireiden taustalla osoittaa tai olettaa olevan rakennuksen kosteusvaurio. Ei ole olemassa laboratorio- tai muita tutkimuksia, joilla kosteus- ja homevaurio voidaan edes kohtalaisen varmasti yhdistää yksilön hengitystieoireisiin tai sairauksiin.

      jne.

      1. Tsta tai rakenteellisista vioyöterveyslaitos vähättelee aina,jonkin aineen tai esim. homeen vaikutusta sairauden syntyyn.Tämä johtuu siitä ,että altistajalle syntyisi korvausvelvoite altistetulle.Se ettei ole tutkimustuloksia ei ole peruste sulkea pois homeen altistavaaa vaikutusta.Tupakkiteollisuuskin pelasi tätä samaa peliä pitkään ja kiisti tupakin vaarallisuuden ja lisääntyvän syöpäriskin.Olen itse työskennelyt valimossa,jossa käytettiin ammoniakkia keernojen kovetukseeen.Ennen EU-ta purkin kyljessä oli pääkallon kuvat,EU:n liitymisen jälkeen kuvat poistettiin ja tuotteesta tuli ympäristöystävällistä.Kosteusvaurio tulee juuri puuttelisesta ilmanvaihdosta tai rakenteeelliista virheistä,aiheuttaen siten homevaurioita.

  18. Herra Antti Virtanen on lähettänyt palautteen Lääkärilehteen ja samalla myös Rakennuslehteen, joka on referoinut nettisivullaan Lääkärilehteä. Virtasen tausta ja pätevyys lääketieteellisen artikkelin virheiden korjaajana jää sähköpostissa kertomatta, mutta julkaisemme silti hänen kirjoituksensa:

    Hyvä Lääkärilehden toimitus

    Haluaisin antaa hieman palautetta lehdessänne julkaistusta Sisäilma ja ympäristöherkkyys artikkelista, jonka kirjoittajina olivat Markku Sainio ja Kirsi Karvala. Artikkelin luettua saa käsityksen, että siinä esitetty hoito olisi jo alustavasti toimivaksi todettu, vaikka todellisuus on aivan muuta.

    Ensinnäkin artikkelissa esitetty hoitomalli on aivan eri malli kuin ns. Kanadan hoitomalli. Kuitenkin artikkelin hoitomallin toimivuutta on osittain perusteltu tutkimuksilla Kanadan hoitomallista. Kanadan mallissa monisairastavuus, asiakaslähtöisyys ja kokonaisvaltainen tulokulma potilaan tarpeisiin on otettu hoidon lähtökohdaksi. Mallin perusajatus on tarjota hoitoa, jossa monista paloista koostuvaa hoitoa koordinoidaan keskitetysti. Hoidossa keskitytään aina potilaan tarpeisiin ja tavoitteisiin ja koko malli on rakennettu potilaiden kanssa yhteistyössä, heidän tarpeistaan käsin. Altisteiden vähentäminen potilaan ja hänen elinpiirinsä päivittäisestä elämästä on olennainen osa hoitoa ja yksi sen monista osa-alueista.

    Joten Kanadan mallilla saadut hyvät tulokset perustuvat myös altisteiden välttämiseen, ei altistamiseen. Siten lääkärilehdessä esitetty hoitomalli on todellisuudessa aivan eri malli. Ja ehkäpä tämä on jopa merkittävä syy siihen, miksi Tara Sampalli totesi, että hän ei suostu haastateltavaksi. Koska heidän tuloksilla ollaan nyt perustelemassa hoitoa, jolla ei ole juurikaan tekemistä heidän hoitomallinsa kanssa.

    Mitä sitten tulee käyttäytymisterapeuttisten menetelmien toimivuuteen ympäristöherkkien hoidossa, niin siitäkin artikkelissa esitetään vain osatotuus. Käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä saadaan kyllä sekundääristä apua, kuten missä tahansa oireistossa/sairaudessa. Tilanne on sama myös ympäristöherkkien osalta. Artikkelissa on tältä osin viitattu lähteisiin hyvin valikoivasti. Artikkelissa viitatussa Hauge ym. (2015) tutkimuksessa kyllä todetaan, että terapia vähensi ympäristöherkkien henkistä kuormittavuutta ja paransi sopeutumiskeinoja. Nämä olivatkin tutkimuksen ainoat (sekundääriset) tulokset. Se, mitä artikkelissa ei kerrota on se, että Hauge ym. (2015) tutkimuksen päätulos oli, että käyttäytymisterapialla ei voida vaikuttaa ympäristöherkkyysoireisiin. Sitäkään ei artikkelissa kerrota, että mm. tämän hoitotutkimuksen pohjalta on Tanskan ympäristöministeriölle jo laadittu raportti, jossa selkeästi todetaan, että käyttäytymisterapeuttisia menetelmiä ei voida suositella ympäristöherkkyyden hoidoksi (The Danish research centre for chemical sensitivities 2013). Raportissa myös todetaan, että terapiat, jotka normaalisti tehoavat hyvin psyyke- tai stressiperäisiin oireistoihin, eivät tehoa ympäristöherkkyyksien hoidossa.

    Sainion ja Karvalan artikkelissa perustellaan, että käyttäytymisterapialla kyllä saataisiin tuloksia, kunhan potilaat vain saadaan riittävästi sitoutumaan hoitoon. Kuitenkin esim. Hauge ym. (2015) toteaa, että potilaat olivat hyvin sitoutuneita hoitoon, mutta primäärituloksia ei siitä huolimatta saatu. Myös Työterveyslaitoksen omassa tutkimuksessa on todettu, että esim. psykoedukaatiolla ei ole vaikutusta ympäristöherkkien oireisiin (Vuokko ym. 2015).

    Mitä sitten tulee altisteiden välttämisen toimivuuteen ympäristöherkkien hoidossa. Kuten todettua, niin Kanadan malli perustuu myös altisteiden välttämiseen. Ja tällä mallilla on siis saatu hyviä tuloksia ympäristöherkkien hoidossa.

    Altisteiden välttämisestä on saatu myös muuta alustavaa tutkimusnäyttöä. Esim. Edvardsson ym. (2008) seurantatutkimuksessa on todettu, että mitä aiemmin välttäminen toteutuu, sitä parempi on potilaiden tulevaisuuden työkyky. Ja toisaalta, mitä kauemmin potilaat altistuvat, sitä todennäköisemmin he ajautuvat työkyvyttömyyteen.

    On myös viitteitä siitä, että altisteiden välttämisen avulla olisi mahdollista kuntouttaa työkyvyttömiä ympäristöherkkiä merkittävällä prosentilla takaisin työelämään. Näissä tutkimuksissa on oleellinen sanoma ollut se, että altisteiden välttämisen pitää olla riittävän kattavaa ja riittävän pitkäaikaista, jotta se alkaisi tuoda pysyvämpiä tuloksia ympäristöherkkien hoidossa (Rea ym. 2009; Rea ym. 1996; Rea ym. 1991a; Rea ym. 1991b). Saadut tulokset työkyvyn palauttamisessa olivat myös pysyviä seurannan jälkeen.

    Lisäksi Kanadassa on Sampallin työryhmä tutkinut ympäristöherkkien siedättämistä arkisille oireita aiheuttaville kemikaaleille. Tutkimuksen mukaan ympäristöherkkiä ei voida siedättää kemikaaleille. Vaan näyttäisi siltä, että potilaiden sietokykyä olisi lisättävissä juurikin altisteettomuuden kautta (Fox ja Sampalli 2014). Kuten Kanadan mallissa on juurikin tehty.

    Joten miksi Lääkärilehdessä ei tuoda esiin, mitä nimenomaan ympäristöherkillä tehdyt hoitotutkimukset kertovat altisteiden välttämisen toimivuudesta? Sen sijaan, että kehoitetaan altistamaan potilaita, vaikka altistamisen toimivuudesta ei ole olemassa lainkaan tutkimusnäyttöä ympäristöherkkien osalta. Vaan esitetty hoito perustuu todentamattomaan hypoteesiin, jota ympäristöherkillä tehdyt hoitotutkimukset eivät näyttäisi tukevan. Eikö tällaisen hoidon esittäminen ole jo varsin epäeettistä?

    Lisäksi olisi hyvä tuoda julki, mitä ne ympäristöherkiltä tehdyt stressiperäisiksi artikkelissa todetut löydökset oikein ovat. Esim. monikemikaaliherkiltä on löydetty merkittäviä muutoksia ja puutteita nimenomaan vierasainemetaboliasta (de Luca ym. 2010; de Luca ym 2014; de Luca ym. 2015). Kuitenkin Sainion ja Karvalan hypoteesi esittää monikemikaaliherkkyydessä olevan kyse ehdollistumisesta.

    Toivoisin Lääkärilehdeltä laaja-alaisempaa käsittelyä ympäristöherkkyyksien osalta, koska kyseessä on voimakkaasti yleistyvä ja merkittävällä prosentilla työkyvyttömyyttä aiheuttava kansanterveysongelma. Nyt lehdessä esitetyn hoitomallin puolesta ei itseassa ole tutkimusnäyttöä ympäristöherkkien osalta. Vaan hoidon toimivuus perustuu hypoteesiin ja hoidon toimivuuteen muissa oireistoissa. Ja samalla on alustavaa näyttöä siitä, että nyt esitetty hoito voi jopa edistää sairastumisia. Siksi Lääkärilehden tulisi objektiivisuuteen pyrittäessä esittää myös asian toinen puoli, jotta lääkärit voisivat paremmin itse arvioida esitettyä hypoteesia.

    Ystävällisin terveisin,
    Antti V.

    Lähteet:

    Hauge ym. 2015. Mindfulness-based cognitive therapy (MBCT) for multiple chemical sensitivity (MCS): Results from a randomized controlled trial with 1year follow-up. J Psychosom Res. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26311155/).

    The Danish research centre for chemical sensitivities. Final report prepared in 2013 for the Danish Ministry of the Environment. Covering the period 2010-2013. Including an annual report for 2013. Head of research, PhD Sine Skovbjerg. (http://mst.dk/media/mst/9389773/Statusrapport%202010-2013%20samt%20%C3%A5rsrapport%202013.pdf).

    Vuokko ym. 2015. Decreased work ability associated to indoor air problems – An intervention (RCT) to promote health behavior. Neurotoxicol. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26014487/).

    Edvardsson ym. 2008. Medical and social prognoses of non-specific building-related symptoms (Sick Building Syndrome): a follow-up study of patients previously referred to hospital. Int Arch Occup Environ Health. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/17924130/).

    Rea ym. 2009. The treatment of patients with mycotoxin-induced disease. Toxicol Ind Health. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19854821).

    Rea ym. 1996. Reduction of Chemical Sensitivity by Means of Heat Depuration, Physical Therapy and Nutritional Supplementation in a Controlled Environment. J Nutr Environ Med. (http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.3109/13590849609001042).

    Rea ym. 1991a. Clearing of toxic volatile hydrocarbons from humans. Bol Asoc Med P R. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1817511/).

    Rea ym. 1991b. Chemical sensitivity in physicians. Bol Asoc Med P R. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1807271).

    Fox ja Sampalli 2014. Adaptation to low levels of chemical exposure in individuals with multiple chemical sensitivity in a controlled indoor environment. Indoor and Built Environment. (http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1420326X14534094).

    De Luca ym. 2010. Biological definition of multiple chemical sensitivity from redox state and cytokine profiling and not from polymorphisms of xenobiotic-metabolizing enzymes. Toxicol Appl Pharmacol. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20430047).

    De Luca ym. 2014. Metabolic and genetic screening of electromagnetic hypersensitive subjects as a feasible tool for diagnostics and intervention. Mediators Inflamm. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24812443/).

    De Luca ym. 2015. Role of polymorphisms of inducible nitric oxide synthase and endothelial nitric oxide synthase in idiopathic environmental intolerances. Mediators Inflamm. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25878398/).

    1. Tämä se vielä puuttui, että homeopatialla käydään homeen kimppuun. Toki siinä on tietty yhtäläisyys. Homeopatia tulee kreikan kielen sanoista ”homeos” – samankaltainen ja ”pathos” – sairaus tai kärsimys.

      Kriittisen ajattelun yhdistys Skepsis ry myönsi vuoden 2014 Huuhaa-palkinnon Suomen Terveysjärjestölle “asiantuntijaksi tekeytymisestä ja terveysaiheisen keskustelun hämärtämisestä”. Huuhaa-palkinto myönnetään vuosittain taholle, jonka Skepsis katsoo levittävän harhaanjohtavaa tietoa.

      Skepsiksen mukaan Suomen Terveysjärjestö ry, entiseltä nimeltään Suomen luontaisterveyden liitto, on pyrkinyt tuomaan edustajiaan julkisuuteen muun muassa ravitsemuksen, kilpirauhassairauksien ja rokotusten asiantuntijoina. Se on myös toiminut homeopatian ja muiden uskomushoitojen äänekkäänä puolestapuhujana.

      Yhdistys on ollut esillä esimerkiksi Ylen, MTV3:n ja Helsingin Sanomien jutuissa, joissa sen edustajat ovat Skepsiksen mukaan levittäneet harhaanjohtavia väitteitä esimerkiksi rokotuksista sekä hämärtäneet luotettavan ja epäluotettavan tiedonhankinnan rajoja.

      Yhdistyksen taustaideologia kumpuaa lääketieteen ulkopuolelta, erilaisten uskomushoitojen maailmasta. Suomen Terveysjärjestön nykyinen nimi onkin harhaanjohtava, toteaa Skepsis.

      Homeopatia on steinerilaisen uskonliikkeen kehittämä lääkintäjärjestelmä, jossa hoitoon käytetään homeopaattisia lääkkeitä. Homeopaattiset lääkkeet ovat niin voimakkaasti laimennettuja että niissä ei ole jäljellä mitään (potilasta vahingoittavaa).

      Suomen Terveysjärjestön puheenjohtaja on diplomihomeopaatti ja luontaistuotekauppias Merja Lindström. Yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa hän kertoo kokemuksia homesairastuneiden toipumisesta immuunijärjestelmää tukevilla ja tulehdusprosesseja estävällä ruokavaliolla ja ravintolisillä. Käytäntö on hänen mukaansa vahvistanut, että oikein valituilla korkeatasoisilla ravintolisillä voidaan saada merkittävää apua homealtistuneiden terveydentilassa.

      Venäjällä lääkärikoulutuksensa saanut Tamara Tuuminen on puhunut homehoidoista samassa tilaisuudessa kuin Lindströmkin. Tuuminen on yhdistyksen sivulla asiantuntijana homekysymyksissä. Hän on perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokas.

      1. Anteeksi?
        Homeopatiaa ei esimerkiksi linkin takana olevassa artikkelissa kertaakaan mainita. Lähin vastine lienee tämä lainaus:
        ”We believe that once a person has become sensitized to indoor molds, he/she will be sensitized for the rest of their life span. However, a subjectively asymptomatic healthy state can be achieved but that requires the avoidance of indoor molds, an appropriately controlled detoxification strategy, and a restoration of immune homeostasis with well-designed dietary interventions and other supportive therapies (30). If the patient becomes exposed again to mold-infested indoor air impurities, his/her symptoms may reappear almost immediately.”

        Eli mitään ihmeparantumistakaan ei mitenkään päin luvata.

  19. Tervehdys,

    Täällä on referoitu vaikuttavia listoja tieteellisistä tutkimuksista. Resurssikapeikkoni estävät valitettavasti tarkemman syventymisen niihin. Viitsisikö joku katsoa, onko missään tehty kontrolloituja altistuskokeita sisäilmalle herkistyneille?

    1. Työterveyslaitoksessa on käsitykseni mukaan tehty laajalti altistuskokeita tietyille henkilöille tai ammattiryhmille kuten leipureille on tehty jauhopölyaltistuskokeita – saatettiin todeta homepölykeuhko.

      Natsisaksassa on puolestaan tehty ihmiskokeita. Niissä muutettiin esim. silmien väriä kemiallisesti.

      Nykyään käytetään vaikkapa hiiriä. Niitä altistettu mm. anti-inflamatoorisille kasviuutteille, kuten neilikalle. Salkinoja-Salonen on käyttänyt tutkimuksissaan sian siittiöitä.

      En valitettavasti ymmärrä tämän ”artikkelisarjan” funktiota. Onko tarkoitus julkaista vain tiettyjen tahojen, mahdollisesti mielipidemuokkaukseen tähtääviä kirjoitelmia kansakunnan terävimmälle kärjelle?

      Aikooko Työterveyslaitos tutkia esimerkiksi huostaanotetuilla, sisäilmasta oireilevilla lapsilla ”sisäilmarokotteita” Irlannin esimerkin innoittamana?

    2. Altistuskoe sisäilmalle on yhtä järkevä kuin altistuskoe kärpässienille. Ei myrkyille voi siedättyä.

      1. Eettiset ongelmathan näissä on aina ongelmana nykyään. Ennen vanhaan sai tehdä kokeita reippaammin, ja tuloksia tuli. ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Punakärpässieni 😉

        Mutta kannatan avointa mieltä näissä asioissa. Mitäpä jos nämä lääkärit ovatkin oikeassa? Eikö olisi hyvä, jos ongelmiin loppujen lopuksi löytyisi ratkaisu, vaikka se ei sopisikaan omaan maailmankuvaan? Terveydessä lopputulos on kuitenkin se joka ratkaisee. Parempi on parantua, vaikka väärän heimon opein, kuin sairastaa oikeaoppisesti!

        1. Mihin ongelmiin?

          Vaatiko ratkaisu sitä, ettei sairastuneita oteta mukaan päätöksentekoon.

  20. Kannattaisi lukea myös Kemia lehdestä 1/2015 Katja Pulkkisen artikkeli Home vaikuttaa hermostoon. Hometoksiinien vaikutukset ovat todella moninaiset.

  21. Olisin kiinnostunut tietämään miten ne pienet lapset jotka ovat homeisessa tarhassa käyvät somessa tai miten ne stressaa aivonsa keskenään kun saavat astmaa, ihottumia, nuhaa jne huonosta talosta….

    1. Samaa näyttää pohtivan STM:
      ”…tarkoituksena on selvittää ministeriön ja sen hallinnonalan näkemyksiä yliherkkyyksistä, joiden koetaan aiheutuvan ympäristöstä. Verkostossa pohditaan:
      -kuinka yleistä ympäristöyliherkkyyden kokeminen on ja kuinka usein se rajoittaa merkittävästi yksilön toimintakykyä
      -mitkä toimet ehkäisevät ja parantavat koettuja ympäristöyliherkkyysoireita
      -kuinka ympäristöyliherkkyyksien potilastutkimusta voitaisiin kehittää.
      http://stm.fi/ymparistoherkkyydet

  22. Rakennuslehden taustalla on rakennusteollisuus, joille on eduksi, että sairastuneita ei oteta tosissaan, jotta eivät joudu rakentamistaan hometaloista ja niissä sairastuneista ihmisistä vastuuseen.
    Rakennuslehti kuuluu sanomakonsernin alaisuuteen, jonka osana on mm. mobiili- sovelluksia markkinoiva sanomapro, joille on eduksi, ettei kännykkäsäteilystä sairastuneita oteta tosissaan.

    Tämä on Suomalaisen korruption loistoesimerkki. Ihmisistä viis, kunhan bisnes voi hyvin. Toiminnan etiikka on kopiotu Bangalsehilaisesta vaatetehtaasta.

  23. Myös vauhti, jolla uusia materiaaleja ja materiaaliyhdistelmiä ja kemikaaleja otetaan käyttöön rakennusalalla, hirvittää. Siinä meistä ihmisistä tulee tavallaan koekaniineja.

  24. SÄHKÖMAGNEETTISET KENTÄT ALTISTAVAT SÄHKÖHERKKYYDELLE

    Rakennuslehden artikkelissa viitattiin Lääkärilehden julkaisuun Sisäilma ja ympäristöherkkyys, jossa Markku Sainio ja Kirsi Karvala käsittelevät myös sähköherkkyyttä. Kirjoittajat esittävät, ettei sähköherkkyys liity sähkömagneettisille kentille altistumiseen, koska koehenkilöt eivät provokaatiotesteissä ole kyenneet tunnistamaan, onko laboratoriotilassa oleva matkapuhelin kytketty päälle vai pois. Provokaatiotestit ovatkin epätieteellinen tapa tutkia sähköherkkyyttä, koska niissä keskitytään tarkkailemaan vain lyhyen aikavälin vaikutuksia. Erityisesti Rubinin testejä, joihin kirjoittajat viittaavat, on kritisoitu. Tutkimuslaboratoriossa on esiintynyt taustasäteilyä, osa koehenkilöistä reagoi altistukseen vasta viiveellä, tai on altistunut jo matkalla tutkimukseen. Nämä seikat vaikeuttavat testissä onnistumista. On tosin olemassa provokaatiotestejä, joissa sähköherkät ovat tunnistaneet altisteen.

    Kirjoittajat suosittavat ympäristöherkille kognitiivista terapiaa, vaikka ovat aiemmin todenneet tämän hoitomuodon toimimattomaksi. Artikkelissa väitetään, että sähköherkillä on paljon psykiatrisia ongelmia. Vain tilastollisesti tarkasteltuna väite pitää paikkansa. Ympäristöherkkyysdiagnoosi R68.81 ei oikeuta sairauspäivärahaan tai eläkkeeseen. Toimeentulon turvaamiseksi tarvitaan rinnalle toinen diagnoosi, joka usein on psykiatrinen. Ruotsalainen Bengt Arnetz on kuitenkin jo varhaisissa tutkimuksessaan -90-luvulla nähnyt, etteivät sähköherkät poikkea muista suhteessa mielenterveysongelmiin.

    Tarvitaan lisää kliinisiä laboratoriokokeita. Italialainen Chiara De Luca on tutkinut sähköherkkiä ja havainnut muun muassa, että elimistön kyky fyysis-kemiallisten stressitekijöiden detoksifikaatioon on heikentynyt. Koehenkilöillä ilmeni oksidatiiviseen stressiin ja tulehdukseen viittaavia markkereita enemmän kuin terveillä verrokeilla. Genotyyppianalyysissä nähtiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, mikä ennusti sähköherkkyyden kehittymisriskin jopa 9,7-kertaiseksi kontrolliryhmään nähden.

    Ranskalaislääkäri Dominique Belpomme on klinikallaan tutkinut noin tuhatta sähköherkkää. Potilailla on nähty poikkeamia stressiproteiini- ja myeliinitasoja osoittavissa parametreissa, histamiiniarvoissa, sekä veriaivoesteen läpäisevyyden lisääntymiseen viittaavia markkereita. Belpomme korostaa, että löydökset ovat objektiivisia ja sähköherkkyys voitaisiin diagnosoida jo olemassa olevilla laboratoriotesteillä. Belpomme näkee sähköherkkyyden kasvavana, globaalina terveysongelmana, joka kiistetään puhtaasti taloudellisista syistä.

    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24812443

    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26613326

    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1552030/

    https://www.researchgate.net/publication/14170782_Mental_Strain_and_Physical_Symptoms_among_Employees_in_Modern_Offices

    Erja Tamminen
    tietokirjailija

  25. Luin tuossa toistakin artikkelia Rakennuslehden sivuilta joten kirjoitin tämä liittyen vähän molempiin.
    Ja sumuisella tajunnalla, hometalossa kun olen, (homehalvauksia en tänään tosi ole vielä saanut (Epilepsia? aivorunko?), vaikeuttaa vähän tekemistä. Loppuu kun poistuu talosta.)
    – – – – –

    Kannattaisiko ottaa selvää mitä ulkomailla on homeista tutkittu. Miten Suomessa ei näytä olevan mitään ymmärrystä homeiden ( ja esim Trichothecene eli t2 toxiinien vaaroista ). Vaikka tiedon saanti ei ole koskaan ollut näin helppoa!

    Voin tietysti olla väärässä mutta eikös Neuvostoliitossa kuollut yli satatuhatta ihmistä homeiseen viljaan? Orenburg / alimentary toxic aleukia. Eri olosuhteet tietysti mutta saman homeen pölyä täällä Suomessa hengitetään. Miksikäs tätä ei koskaan mainita missään… Ei mitään merkitystä?

    Eikös jo Kansanterveyslaitos maininnut jotain suurimmasta uhasta Suomalaisten terveydelle, muistanko väärin. THL aikoo siedättää meidät (samoille?) homeille joista on yritetty valmistaa kemiallisia aseita ??!! Oliko tämä idea vielä hengissä?
    ( Ja ilmastonmuutos kuulemma saattaa pahentaa ( esim. homeinfektioita? ) ongelmia ihan uuteen mittakaavaan. )

    Melkein saa sen kuvan että ongelmaa yritetän peitellä mediassa, no eihän nyt Suomessa sellaista.
    Eikö teitä todellakaan kauhistuta Suomalaisten / lasten terveys ja tulevaisuus…

    Ja kun täällä ihmiset näyttävän löytäneen ’National library of medicine’ (www.ncbi.nlm.nih.gov) eli Yhdysvaltain kansallinen lääketieteellisen kirjaston sivut. Sieltä löytyy asiaa homeista. Vai tietävätkö kotimaiset ”asiantuntijat” / rakennuslehti kenties paremmin?

    Ja anteeks vaan, mutta miksi sähköyliherkkyys pitää nykyään yhä useammin niputtaa yhteen homealtistuksen (mykotoksiini myrkytyksen) kanssa? Ja voisin kuvitella että muutamakin sähköyliherkkä onkin kipeä (vain) homeen takia, no en tiedä… Minulta meni reilusti toistakymmentä vuotta tajuta olevani homeesta kipeä / väsynyt. Ei niitä oireita koskaan osannut yhdistää homeeseen. Eikä 20 – 30 vuotta sitten asiasta edes puhuttu.

    Enkä viitsi sanoa mitä mieltä edes olen tästä artikkelista… olenko ainoa jonka mielestä ’ympäristöyliherkkyys’ on melko Orwelilainen ilmaisu? Toisaalta jos on saatu aikaan elinympäristö joka on yksinkertaisesti myrkyllinen, niin ilmaisuhan on kuitenkin kuvaava… mutta että yliherkyys? Paremminkin normaali reaktio mykotoksiineihin. Niitä saa ihminen yllättävän paljon nyky Suomessa hitaan salakavalasti.

    Ruotsissa ja Norjassa on muuten mukava reissata kun voi mennä miten mielii ja käydä kaupoissa ilman että tulee ”pölyt” mukana jos jotain ostaa (esim. vaatteita). Siltä se ainakin akkiseltään tuntui. Mites nämä suomalaiset kaupat ja kauppakeskukset (ja kauppojen varastot)? Ehkä niistä sitten myöhemmin kun koulut ja sairaalat on saatu kuntoon…

    Kannattaako muuten peitellä ongelmaa joka vain pahenee…

    […Rakennuslehti kuuluu sanomakonsernin alaisuuteen…] No ilmankos! Olenkin ihmetellyt näitä juttuja joskus.

    Osui palutteesta tuo sana provokaatio testi silmään… Jos joku tekisi minulle ”kunnon” provokaatio testin homeella se parhaimmillaan näyttäisi jonkunsortin epilepsialta / aivohalvaukselta, mutta aina olen lattialta takaisin noussut, vaikken sinne kovin usein päädykkään. Vaikuttaa raajoihin ja puhumiseen eniten.
    No oma moka mitäs altistuin mitälie yli 30 vuotta.

    Aivosumu, poskiontelot, hermosäryt …jne. nämä muut vaivat jo enempi selätetty mutta neurologinen puoli pykii… Eipä muuten ole terv.kesk. lääkäristä kuulunut enää mitään kun erehtyi soittelemaan…

    Lukemista: Arturo Casadevall – Don’t Forget the Fungi When Considering Global Catastrophic Biorisks

    ( Ei varsinaisesti koske homerakentamista ) Lyhyt teksti , pdf: paras linkki? Tai googleta

    https://pdfs.semanticscholar.org/a1c1/8f14fcc9c26ccb6c6dec925392c1c456b043.pdf

    Kiitos ja anteeks fidetox@use.startmail.com

    Ps En tiedä mitä nuo homeuute testit käytännössä olivat mutta melko rikolliselta vaikuttaa. Jos homemyrkyt kerran jo tunnetaan.

    Pps Ei kuulemma ole tyhmiä kysymyksiä, joten… mites ihmisoikeudet, koskeeko homealtistuneita…

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat