Kokeile kuukausi maksutta

Rakennusinsinööri ja Pietarin kunniarakentaja Juha Vättö on kuollut

17. kesäkuuta kuollut Juha Vättö jäi rakentamisen historiaan miehenä, joka kehitti asuntogryndauksesta YIT:n kansainvälisen toiminnan kulmakiven. Hän jatkoi Pietarissa asuntorakentamisen kehittämistä myös Lemminkäisessä lähes viimeisiin päiviinsä saakka.

Juha Vättö käynnisti suomalaisten asuntogryndaustoiminnan Venäjällä.

Kouvolasta kotoisin olevalle joutsenolaiselle rakennusinsinöörille Juha Vätölle oli luontevaa lähteä töihin rajan toiselle puolelle. Pääosa projektiviejistä oli nimittäin piirakkalaaksosta, miksi Vättö kotiseutuaan kutsui. Ensimmäinen kesätyöpaikka vuonna 1974 oli Finn-Stroin urakoimalla Svetogorskin paperitehtaalla. Ura jatkui sitten Kostamukseen kaivoskombinaatin ja Sovetskin sellu- ja paperitehtaan rakentamiseen.

Finn-Stroilla oli Neuvostoliitossa monia jättiprojekteja 1970-80-luvuilla. Kauppaa tehtiin silloin vielä maiden välisenä vaihtokauppana eli clearingina. Juuri ennen tuon toiminnan loppumista yhtiö ehti perustaa vuonna 1988 ensimmäisen rakennusalan yhteisyrityksen Neuvostoliittoon. Sen nimi oli Lentek.

Juha Vättö oli neuvottelija Lentekiä perustettaessa ja pian hänet nimitettiin myös yhtiön toimitusjohtajaksi. Finn-Stroin toiminnan loputtua Vättö päätyi Lentekin vähemmistöomistajaksi yhdessä Rakennus-Ruolan kanssa. Suurin omistaja oli Pietarin kaupunki.

Neuvostoliiton hajoamisesta ja clearing-kaupan loppumisesta huolimatta Lentekillä riitti Pietarissa eli entisessä Leningradissa töitä. 1990-luvun alkupuolella Lentek oli Vätön mukaan jopa tunnetuin länsimainen rakennusliike Pietarissa. Sillä oli rakenteilla kymmeniä kohteita: huoltoasemia, tupakkatehtaita, toimistoja ja pankkien konttoreita. Vanhasta tottumuksesta tilaajat, kuten tulli, saattoivat tulla kysymään suostuisiko Vättö rakentamaan heille. Ja suostuihan hän, kun hinnasta päästiin sopuun.

1990-luku oli Venäjällä levotonta aikaa ja Vättökin sai tappouhkauksia tasaiseen tahtiin. Hänen toimistoonsakin tunkivat asemiehet muutamia päiviä Rakennuslehden toimittajien vierailun jälkeen. Ei auttanut, että toimiston ovella oli aseistetut vartijat.

Vättöä levottomuudet eivät pelottaneet vaan hän jatkoi sinnikkäästi yrityksen kehittämistä. Hän hankki Lentekille myös tontteja, vaikka aluksi niitä pystyi vain vuokraamaan. Tärkein niistä oli Primorskin alueella oleva tontti, johon suunniteltiin asuntoja Pietariin muuttoa suunnitteleville ulkomaalaisperheille. Luksusasuntojen kysyntä oli kuitenkin niin vähäinen, että tontin hyödyntäminen siirtyi odottamaan parempia aikoja.

YIT Lentek aloitti asuntogryndauksen

1990-luvun lopulla ruplan kurssin devalvoituminen teki rakentamisen näkymät niin epävarmoiksi, että Vättö neuvotteli vuonna 1997 yrityksen myymisestä YIT:lle. Ajatuksena oli saada isompia muskeleita toimintaan, jota asuntogryndaustoiminnan aloittaminen edellytti. 2000-luvun alussa tuo tavoite alkoi jo realisoitua. Lentek lähti kehittämään Primorskin tonttiaan. Vuonna 2001 Rakennuslehden haastattelussa hän oli jo tyytyväinen kokemuksiin. Kohde oli jaettu kolmeen vaiheeseen, josta ensimmäisen tekivät venäläiset suomalaisten katsellessa sivusta. Toisessa vaiheessa suomalaiset tulivat mukaan hankkimaan kokemusta asuntojen myynnistä.

 

Vätön mukaan rakentaminen on helpoin osa projektia. Suurimmat ongelmat ovat muualla kuten tonttien hankinnassa ja lupien saannissa.

Asunnot menivät niin hyvin kaupaksi, että Vättö aikoi hankkia uusia tontteja muun muassa huutokaupoista. Näin hän sitten tekikin ja kohteet paisuivat suomalaisen mittapuun mukaan valtaviksi.

Venäläiset omistivat Lentekistä silloin vielä 12 prosenttia ja yhtiössä oli edelleen venäläinen pääjohtaja. Tätä Vättö piti yhtiön imagon kannalta merkittävänä asiana.

”Venäjällä asiat on tehtävä tietyllä tavalla. Siihen tarvitaan paikallistuntemusta. Suomalaisten on turha mennä neuvomaan, että asiat voisi tehdä nopeammin. On vain hyväksyttävä, että asioita jauhetaan pitkään ennen kuin kaikki asiantuntijalausunnot ja tarvittavat leimat on hoidettu. Asioita ei voi oikaista. Venäjän on ehkä maailman verkostoitunein maa. Henkilösuhteet ja henkilöiden välinen luottamus ratkaisee. Jos niitä ei osaa käyttää hyväksi, ei pärjää.”

Vättö osasi. Esimerkiksi Pietarin rakentamisesta vastaava varakuvernööri Aleksandr Vahmistrov oli entinen Lentekin johtaja ja Vätön kalakaveri. Rakennuslehden haastattelussa hän kovasti kehui YIT:tä ja Vättöä, mutta pyysi jutun luettuaan jättämään nuo kohdat pois, jotta venäläiset yritykset eivät hermostuisi.

Vuonna 2003 Vätön aloittama asuntogryndaustoiminta oli osoittautunut jo niin menestykselliseksi, että YIT otti sen Venäjän strategiansa kulmakiveksi ja laajensi toimintaa myös Moskovan oblastiin ja pian kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin. Samaa mallia alettiin sittemmin noudattaa muissakin YIT:n kohdemaissa itäisessä Keski-Euroopassa.

2008 talouskriisi vei YIT:stä Lemminkäiselle

Kymmenien prosenttien vuosikasvu jatkui vuoteen 2008 saakka, mutta syksyllä Venäjällekin iski kansainvälinen valuuttakriisi. Vättö joutui monen muun Venäjällä toimineen suomalaisjohtajan tavoin jättämään yhtiön.

”Venäjällä ei pidä hötkyillä”, oli Vätön mielilause, mutta kvartaalitaloudessa elävässä pörssiyhtiössä tuota oppia oli vaikea noudattaa. Valtavat investoinnit Venäjälle olivat muuttumassa sijoittajia pelottavaksi riskikasaumaksi. Sekin painoi, että YIT:ssä arvioitiin, että toiminnan rakentajat eivät ole parhaita henkilöitä sen purkajiksi.

Lemminkäinen käytti tilaisuutta nopeasti hyväkseen ja palkkasi kokeneen ja erinomaiset yhteiskuntasuhteet omaavan Vätön vetämään Pietarin asuntotoimintaa. Vätöllä riitti 58 vuoden iässä vielä virtaa, eikä hän aikonut jäädä kotiin naisväen komenneltavaksi, kuten hän humoristiseen sävyyn totesi Rakennuslehden haastattelussa vuoden 2009 alussa.

”Jos toiminta olisi ollut pelkkää urakoiden perässä juoksemista, niin olisin saanut tarpeekseni, mutta asuntojen ja kiinteistöjen kehittäminen on niin kiinnostavaa, että siitä saa virtaa jatkaa”, hän sanoi. Suomalaista asuntorakentamista hän piti tylsänä venäläiseen verrattuna, jotta häntä olisi vakavasti kiinnostanut paluu Suomeen. Muutaman kerran hän toki oli sitäkin harkinnut, mutta Pietari kiinnosti enemmän.

Hän oli tehnyt YIT Domista arvostetun brändin Pietarissa. Se tarkoitti paitsi luotettavuudella myös laatutasolla erottautumista paikallisista kilpailijoista. Samaa työtä hän jatkoi Lemminkäisessä. Asuntojen seinät ja lattiat tehtiin tasoitepintaisina, ja kylpyhuoneissa vähintäänkin lattiaan tuli vesieristys. Vaikka venäläiset määräykset eivät tunteneet kylpyhuoneissa lattiakaivoa, sai Vättö sen ujutettua mukaan laatutasoa lisäävänä tekijänä. Vätön yksi mieliaiheista oli raudoituksen suunnittelu, sillä siinä suhteessa venäläiset normit olivat ajastaan jäljessä.

Tässä mielityössään, asuntorakentamisen kehittäjänä, hän oli lähes kuolemaansa saakka. Haimasyöpä pysäytti hänet vasta viimeisiksi viikoiksi ”naisten komenneltavaksi”.

Arvostettu patruuna

Vättö oli johtajana äänekäs ja itsetietoinen vanhan ajan patruuna, mikä ei sliipattuun pörssiyhtiömaailmaan aina kovin hyvin istunut. Venäläiset kuitenkin tykkäsivät tästä tavasta, sillä isännän äänen ohella se tarkoitti myös sitä, että hän piti omasta väestään hyvää huolta. Yhdelle työntekijälle hän hankki omilla rahoillaan jopa eläinlääkärin, kun sitä tarvittiin. Hän omaksui myös hyvin venäläisen tavan, että työntekijöiden surut ja ilot kuuluivat myös toimitusjohtajalle. Sama patruunamainen huolenpito koski myös taustayhteisöjä lastentarhoista ja urheiluseuroista lähtien.

Vätön rentoutumispaikka oli oma mökki, jonne hän vetäytyi aina kun vaan mahdollista. Joka perjantai hän pyrki palaamaan Pietarista kotiin tai mökille. Vaikka kesät menivät Pietarissa rakentamisen parissa, piti mökillä olla aina paljon kukkia, vaikka hän tiesi, että ei ehtisi välttämättä nähdä niiden kukkimista.

”Paloi mulla pinna joskus niitten naattien takia, vaikka enimmäkseen hän ne itse hoiti”, Henna Vättö muisteli.

”Ja missä oli lapsia läsnä, oli takuuvarma että kaikki seurasivat Jussia kuin rotat Hamelnin pillipiiparia. Lapset ja etenkin lastenlasten kanssa puuhailu, oli se, mikä sai hänet vapaa-ajalla rentoutumaan. Jussia jäivät kaipaamaan jäivät se ”komentava akka” ja kolme lasta ja kolme lastenlasta.”

Vättöä jäivät kaipaamaan myös suomalaiset ja venäläiset rakentajat. Hän oli arvostettu idänkaupan tuntija, joka pyrki parhaansa mukaan auttamaan myös muita suomalaisia menestymään Venäjällä.

Arvostuksesta kertoo se, että vuonna 2006 ZAO YIT Lentekin toimitusjohtaja, YIT:n Pietarin ja Luoteis-Venäjän yksikön johtaja Juha Vättö sai ensimmäisenä länsimaisena rakentajana Venäjän kunniarakentajan arvonimen ja kunniamerkin. Sen myönsi hänelle Venäjän alueellisen kehityksen ministeriö. Vuonna 2005 Pietarin yliopiston arkkitehtuurin ja rakentamisen osasto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon.

Juha Vättö olisi täyttänyt kesäkuun 28. päivä 67 vuotta.

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa

3 vastausta artikkeliin “Rakennusinsinööri ja Pietarin kunniarakentaja Juha Vättö on kuollut”

  1. Kirjoitin Juha Vätön muistokirjoituksen hänen omasta toiveestaan. Tutustuin häneen jo 1990-luvun alussa yhdellä lukuisista Pietarin matkoistani. Yhdellä niistä mukana oli Lentekin puheenjohtaja, Rakennus-Ruolan Timo U. Korhonen, joka myöhemmin harmitteli, että hänen työnantajansa päästi Lentekin YIT:n syliin.

    Vuonna 2001 Rakennuslehti järjesti Pietariin monikymmenhenkisen ammattimatkan, jonka yhtenä ohjelmana oli tutustuminen Lentekin asuinkerrostalotyömaahan. Se oli ensimmäinen gryndikohde kaupungissa, jos Hakan Moikaa ei lasketa mukaan. Silloin Vättö vasta kokeili gryndaamisen mahdollisuuksia, mutta jo muutamaa vuotta myöhemmin YIT:n Reino Hanhinen oli Vätön kanssa kiertämässä katsomassa Pietarin tontteja. Samalla hän haastatteli Vätön palkkaamia venäläisiä työmiehiä. Ilmeisesti vastaukset tyydyttivät vuorineuvosta. Työturvallisuus ainakin oli toista luokkaa kuin venäläisurakoitsijoiden työmailla.

    Se, että Vättö joutui yhdessä uuden toimitusjohtaja Hannu Leinosen kanssa sijaiskärsijäksi Venäjän talousvaikeuksista vuonna 2008, kertoo enemmänkin pörssiyhtiön aikajänteestä kuin siitä, että itse strategiasta oltaisiin oltu erimielisiä. YIT on jatkanut Vätön luomalla pohjalla ja laajentanut asuntorakentamistoimintaansa tuon jälkeenkin myös itäisen Euroopan maihin.

    Toiminnan venäläistämisestä Vättö oli samaa mieltä muun johdon kanssa. Hän kuitenkin varoitti, että kontrollin on oltava tiukka. Hyvässä muistissa oli kuinka Skanskalle oli käynyt, kun se oli luottanut liiaksi venäläisjohtoon. Kohta koko Skanska sulki Venäjällä ovet takanaan.

    Kun viimeksi tapasin Vätön Pietarissa, oli hänellä isoja hankkeita vireillä, mutta valitettavasti uusin talouskriisi ja talouspakotteet veivät niiltä pohjan pois. Lemminkäinen veti siksi henkeä ja siirtyi asuntourakointiin.

    Vätön neuvo, että Venäjällä ei kannata hötkyillä, sillä kriisejä tulee ja kriisejä menee, on aina ajankohtainen.

  2. Hyvät ja todelliset artikkelit Juha Vätön elämäntyöstä Pietarissa. Hänet tuntien jäämme kaipaamaan kokenutta konkaria.

  3. Totta kaikki tuossa kirjoitettu, jäämme kaipaamaan Juhaa.
    Olin tuttu Juhan kanssa jo armeijan ajoista alkaen. Yhdessä teimme töitä myös Svetogorskin projektissa 1980 luvun alkupuolen. Myöhemmin vielä sain nähdä ja tutustua häen työmaihinsa Pietarissa. Juha oli sitkeä puurtaja ja hän varmasti oppi tuntemaan venäläistä ajatustapaa. Eräs yksityiskohta muistuu mieleeni Svetogorskin projektin ajoilta. Jussi painotti, että ”kyllä tässä
    tilaajan kanssa tulet pärjäämään kun ensin ansaitset luottamuksen” Juha toimi silloin päävalvojana projektissa.
    Juha näki mielestäni hyvin tuon ”pohjavirran” johon pitkäaikainen rakentamisen yhteistyö perustuu.
    Voimme toivoa, että takavuosikymmenten kaltainen yhteistyö vielä saavuttaa tähän aikaan soveltuvat puitteet.
    Pertti Hietamies, emeritus projektipäällikkö, inttikaveri ja Juhan ystävä, Lahti

Vastaa käyttäjälle Pertti Hietamies Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat