Isosaaresta voisi tulla Helsingin Sandhamn, visioi saaren opastuksia järjestävä Jarmo Nieminen Aarresaaret oy:stä. Sillä hän tarkoittaa ulkomerellä olevaa kaupungin lomakeskusta ja veneliikenteen porttia, jollainen TV:n rikossarjastakin tunnettu Sandhamn on Tukholmalle.
Isosaarella yli sata vuotta toiminut varuskunta lopetti toimintansa vuonna 2012. Isosaari on silti edelleen osa Helsingin ulkoista puolustuskehää. Sisemmän kehän muodostaa Isosaarta lähinnä oleva Santahamina ja äskettäin yleisölle avautunut Vallisaari.
Senaatti ja Helsingin kaupunki ovat käynnistäneet yhteistyön saaren kaavoittamiseksi virkistyskäyttöön. Senaatin tarkoituksena on pistää vapautuneet tontit rahoiksi.
Ennen kaavan valmistumista alueen matkailusta vastaa Suomen Saaristokuljetus oy. Saari avautuu yleisölle 10. kesäkuuta. 
Matkailijoille on tarjolla hienon luonnon lisäksi noin 50 teltan maksullinen telttailualue, kaksi hiekkauimarantaa sekä tilaus- ja yleisösaunoja
Saarella on myös Suomen vaikeimmaksi väitetty par-3-golfkenttä. Maine kenraalien golf-kenttänä on kuitenkin perusteeton, sillä henkilökunta on rakentanut sitä vähitellen omaksi virkistyksekseen. Kenttä on avoinna maanantaisin. Hinta on golfristeilyn kanssa 65 euroa. Lähdöt ovat Kauppatorilta klo 8, 12 ja 16 ja paluut klo 13, 17 ja 21. 
Upseerikerholla on maisemiltaan yksi kaupungin hienoimmista terassiravintoloista. Luvassa on myös niin sanottua sotkun munkkia, sillä vieralijoiden joukossa on varmaan paljon myös varusmiesaikaansa saarella viettäneitä. 
1940-luvulla valmistuneessa saunassa puolestaan riittää tilaa isommallekin joukolle. Vahvistamaton tarina kertoo, että sauna suunniteltiin alun perin olympialaisten purjehtijoita varten. Sauna tulee olemaan yhteiskäytössä, mikä tarkoittaa uimapukupakkoa.
Upseerikerho ja saunat ovat hyvässä kunnossa. Vanhassa ruokalarakennuksessa on telttailijoiden käyttöön sisävessat ja juokseva vesi. Telttailijoille tulee myös oma grilli, sillä muualla saaressa on sekä telttailu että tulenteko kielletty, sillä tuli on kuivalla saarella suurin riskitekijä.
Useimmat rakennukset henkilökunnan rivitaloja ja kasarmia myöten ovat purkukunnossa. Esimerkiksi 50-luvulla työllisyystöinä rakennettu kasarmi tehtiin niin huonosti, että seinät halkeilivat jo ensimmäisissä tykistöammunnoissa.
Lauttakuljetus Kauppatorilta
Suomen Saaristokuljetus liikennöi Isosaareen kahdella lautalla tunnin välein Kauppatorin rannasta, kertoo toimitusjohtaja Tomi Ståhlberg.
Saarelle voi juhannuksesta lähtien tulla omalla veneellä, kun noin 30-paikkainen vierasvenesatama valmistuu. Vierasvenesatama on avoinna joka päivä elokuun loppuun saakka ja syyskuussa viikonloppuisin.
Melojille osoitetaan oma paikka lähelle päälaituria. Vieressä on kaksi tähän tarkoitukseen sopivaa hiekkarantaa. Muualle rantautumista Ståhlberg ei suosittele rantojen kivisyyden vuoksi, ja sekin on muistettava, että ulkomerelle avautuvat niemet ovat suljettuja armeija-alueita.
1,6 kilometriä pitkää saarta kiertää tie, jonka varrella tärkeimmät nähtävyydet ovat. Avomeren puolella rantaa pääsyä tosin rajoittaa rantojen kivisyys ja se, että puolustusvoimat ovat aidanneet omat tykkiasemansa. Se on harmi, sillä kalastusvesiä kehutaan erinomaisiksi ja rannoilla on myös paljon hylkeitä ihailtavaksi.
Peninniemi, jossa on vanha torpedokoeasema, on suljettu yleisöltä liian vaarallisena. Sulkemista puoltaa sekin, että niemi on tärkeä lintujen pesimäalue.
Vanhojen kasemattien eli betonibunkkereiden sisällä on varusmiesten tiloja, mutta niihin Senaatti on estänyt pääsyn. Myös kasarmi on suljettu.
Synkkiäkin nähtävyyksiä
Saaren nähtävyydet ovat upeaa luontoa lukuun ottamatta aika synkkiä. 1850-luvulla saaristoon tunkeutuneesta Englannin laivastosta jäi saarelle muistoksi hauta, jossa on Santahaminan tykistöstä kuulan päähänsä saanut ylipursimies.
Vielä synkempi hautamuistomerkki on punavangeilla, joita saarella oli 1500. Heistä 300 kuoli tai tapettiin. Kahdeksalla heistä on hauta saarella. Valtaosa haudattiin vähemmän kallioiseen Santahaminaan.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Senaatti jalostaa Isosaaresta Helsingin ulkomerellistä lomakeidasta”
Pelkkää virkistäytymisviheriötä on Helsingissä liiaksi asti. Suomenlinnankin suurin matkailuvaltti on viime aikoina ollut pokemon. Isosarella olisi eväät vähän pidempiaikaisen oleskelun loma-asuntoalueeksi – kuten myös varakkaiden asuinalueeksi. Tarvitaan autoliikenteen alikulkutunneli ja tarvitaan välttämättömät lähipalvelut.
Alueelle on parasta rakentaa hieno puinen maamerkki eli majakka, missä tuotetaan tuulienergian lisäksi anniskelupalveluja Isosaaren tuulahdus -merkkisen ohrajuoman kyllästämänä. Ja mitä jos haastettaisiin Helen ja hyödynnettäisiin myös merienergiaa – tuulahdus tulevaisuuden uusiutuva energiaa? Kesäaikaisen golf -kentän voisi muuttaa uusiutuvaa energiaa hyödyntäen ympärivuotiseksi golfpalveluksi. Ja sen vetonaulaksi kaivattaisiin julkkista, jonka siis kohtalaisen kallista klubihintaa vasten voi bongata pelikaverina.
Pelkän virkistäytymisen sijaan vierailevat kaupunkilaiset ja muun maalaiset voisivat harjoittaa maksullista pelaamista, saunomista, ja ravintolapalvelujen käyttöä. Tätä voisi ryydittää myös pieni, mutta sitäkin idyllsempi kappeli, missä riittäisi hää- ymv. toimitusten vierailijoita.
Josko annetaan kerrankin rahalle ja varakkaille rahankäyttäjille erityismahdollisuus. Itse tosin viihdyn parhaiten Keskuspuistossa, missä on ja saa ollakin sitä ”lääniä”.
Kirjailija ja saaristo-opas Jarmo Nieminen Aarresaari Oy:stä piti saarten kehittämisen suurimpana esteenä sitä, että niiltä puuttuu yksi yhteinen isäntä eli yhteinen tahto ja visio. Helsingin kaupunki olisi luontevin omistaja, mutta se ei ole halunnut ostaa puolustusvoimilta vapautuvia maita. Ainoastaan Santahamina kiinnostaisi, mutta se ei taida vapautua vielä vuosikymmeniin, ja itäinen Villinki taitaa säilyä armeijaväen suljettuna kesänviettopaikkana, jos se vain kapiaisista on kiinni.
Toivottavasti Jan Vapaavuori on sen verran merenkävijä että ymmärtää pormestarina merellisen Helsingin arvon, jotta Helsingistä kehittyisi Tukholman todellinen kilpailija turistikaupunkina, ja tietenkin myös viehättävänä asuinpaikkana.
Helsinki ja Senaatti näyttävät näyttäytyneen hitaina ja kaavamaisina päätöksentekijöinä. Eli tarvitaan innovatiivisia ja peräänantamattomia sijoittajia. Senaatti kehuu palvelutarjonnallaan, mutta tarjoilee niukkuutta, Helsinki tuskailee hitaassa ha ihmisten energiaa sitovassa organisaatiouudistuksessaan?