Kokeile kuukausi maksutta

Keskisuuri suunnittelutoimisto kärsii julkisten hankintojen lyhyistä referenssiajoista

Keskisuurella huipputoimistollakaan ei ole isoja mahdollisuuksia julkisissa hankinnoissa, sillä referenssit vanhenevat kolmessa vuodessa. Isoilla konserneilla niitä aina riittää, sanoo Insinööritoimisto Lauri Mehton toimitusjohtaja Simo-Pekka Valtonen syyksi suunnittelualan keskittymiseen.

Simo-Pekka Valtonen. Kuva: Anne Kurki

Suunnitteluala on voimakkaasti keskittynyt kansainvälisille ja osin kotimaisillekin konserneille. Keväällä tuli tieto voimakkaasti yritysostoilla kasvaneiden Siton ja Wisen yhdistymisestä. Suunnittelussa keskittyminen on paljon voimakkaampaa kuin rakennusliiketoiminnassa.

Keskisuuren toimiston on Valtosen mukaan entistä vaikeampi pärjätä näitä suuria vastaan, sillä joko ne ostavat keskisuuret pois kilpailusta tai sitten ne lobbaavat julkisen hankintojen säännöt sellaisiksi, ettei pienemmillä ole niissä mahdollisuuksia.

”Isot jyräävät monimutkaisissa julkisissa hankinnoissa, joissa vaaditaan referenssejä”, Valtonen sanoo.

Esimerkiksi Helsingin Kallion kirkon tornin korjaussuunnittelun referenssi vanhenee Mehton toimistolla runsaassa kolmessa vuodessa. Se tosin vaihtelee eri kilpailuissa. Isossa konsernilla näitä referenssejä aina riittää joka lähtöön.

Valtonen pitää hyvänsä sitä, että alalla on myös tilaajia, jotka ostavat suunnittelua luotettaviksi osoittautuneilta toimistoilta tuntilaskutuksella. Tuntilaskutus on kaikilla likimain sama, joten vaihtamalla ei saa halvempaa.

Isot ahnehtivat kasvattajaseuran pelaajia

Insinööritoimisto Lauri Mehto on suunnittelijoiden kasvattajaseura, luonnehtii yhtiön toimitusjohtaja Simo-Pekka Valtonen. Kasvatustyö aloitetaan tiiviillä yhteistyöllä oppilaitosten kanssa. Valtonen käy Tampereen teknillisessä yliopistossa esittelemässä korjausrakentamisen esimerkkejä oppilaille ja hän tarjoaa heille myös diplomitöitä.

”Tänään se on jopa lähes ainoa tapa rekrytoida”, hän perustelee aktiivisuuttaan.

Toimistossa työskentelee 30 henkeä. Keski-ikä on 40 vuotta nuorimpien valmistuneiden ollessa 25- ja 27-vuotiaita. Miehiä porukasta on puolet eli vähemmän kuin alalla keskimäärin.

Mehton toimistossa suunnittelijoiden vaihtuvuus on ollut pieni, mutta ihan viime vuosina sekin on kärsinyt kasvattajan roolistaan ja isot ovat päässeet aktiivisella värväystoiminnallaan iskemään väliin.

Aiemmin liiton säännöt kielsivät suunnittelijoiden värväämisen kilpailijoita, mutta enää tällaista estettä ei Valtosen mukaan tunnu enää olevan. Nyt suunnittelijoista voidaan maksaa jopa ”päänahkarahaa”.

”Muutaman rakennesuunnittelijan olisin valmis palkkaamaan heti lisää”, Valtonen sanoo. ”Heitä ei tehtävien matemaattisen vaativuuden vuoksi valmistu riittävästi korkeakouluista.”

Mehton yksi vastaus suunnittelijapulaan on ollut tärkeimmät kasvukeskukset kattava alueverkosto, sillä Helsinkiin suunnittelijoita on jo asumisen kalleuden vuoksi vaikea houkutella. Ainoastaan Ouluun Mehto ei ole mennyt, koska siellä paikallinen osaaminen on vahvaa.

Monen suunnittelutoimiston tapaan Mehton osakkailla on keskinäinen sopimus osakkeiden takaisinlunastamisesta siinä vaiheessa, kun aktiivityö toimistossa loppuu. Lauri Mehto esimerkiksi jäi pois yrityksestä vuonna 1996. Tällä tavalla osakkeita on voitu tarjota uusille avainhenkilöille keinona sitouttaa heitä.

Yritysostoja Mehto ei ole tehnyt, mutta sen sijaan Mehtosta on tehty ostotarjouksia, jotka on torjuttu.

”En ole liikemies enkä ensisijaisesti edes toimitusjohtaja vaan rakennesuunnittelija”, Valtonen perustelee.

Sama filosofia koskee koko toimistoa. Tavoitteena ei ole bisnes vaan talojen korjaaminen eli kansallisomaisuudesta huolehtiminen, mistä jo Lauri Mehto puhui.

Professori perusti toimiston 50-luvulla

Toimiston perustaja Lauri Mehto oli Tampereen teknillisen korkeakoulun ensimmäinen talonrakennustekniikan professoriksi. Hän opetti alkuviikon Tampereella ja kiirehti loppuviikoksi Helsinkiin johtamaan vuonna 1956 perustamaansa insinööritoimistoa.

Opiskelijat hyötyivät professorin sivutyöstä, sillä luennot olivat Valtosen mukaan konkreettisia ja niitä tukivat oikeat suunnitelmat oikeista kohteista. Hän oli 30 vuotta sitten yksi monista Mehton palkkaamista diplomityöntekijöistä

”Mehtolla oli ollut menossa erittäin vaativa Renlundin talon peruskorjaus. Sain siitä kipinän suuntautua korjausrakentamiseen”, Valtonen sanoo.

Korjausrakentaminen miellettiin tuolloin kakkosluokan alaksi uudisrakentamiseen verrattuna. Sen vuoksi korjausrakentamiseen erikoistuneita toimistoja ei juuri ollut.

”Vahanen, IVO ja Mehto olivat pioneereja tässä.”

Lähiötalojen ja kivilinnojen tuntija

Mehdon toimisto pääsi 1990-luvulla tekemään kuntotutkimuksia VVO:n betonielementtitaloihin. Osaamista tähän oli tullut korkeakoululla tehdyistä betonin karbonatisoitumisnopeutta koskevista tutkimuksista. Pian asiakkaaksi tuli myös Sato.

”Leipä tulee lähiötalojen korjauksista, erityisesti betonitalojen julkisivujen, parvekkeiden ja vesikattojen korjaamisesta”, Valtonen sanoo.

Sen vastapainona ovat arvorakennusten, kuten vanhojen linnojen ja kivikirkkojen korjaukset. Referenssilista on vaikuttava: Turunlinna, Olavinlinna, Ateneumin ullakko- ja kattoremontti, Kallion kirkon tornin korjaus, Tampereen tuomiokirkko, Savitaipaleen kirkko, Kansallismuseo ja Helsingin rautatieasema. Rautatieaseman tornin julkisivussa oli peräti 300 litraa vettä tiilikuutiota kohden. Vettä oli poistettava niin tuuletuskanaviston kuin lämmityskaapelienkin avulla.

Toimiston omassa laboratoriossa tutkitaan pääasiassa kuntotutkimuksissa porattuja betoninäytteitä, mutta kehitetään myös laasteja sopiviksi luonnonkivi ja rauniokohteisiin. Kentällä tehdään laadunvarmistukseen liittyviä vetokokeita, joilla varmistetaan esimerkiksi maalipinnan tai vesieristyksen kestävyys. Toimistolla on myös auto, joka on täynnä kuntotutkimuksissa tarvittavaa mittauskalustoa. Yhdellä rakennuskonservaattorilla on VTT:n myöntämä haitta-ainesertifikaatti, jonka nojalla hän pääsee selvittämään vaarallisten aineiden pitoisuuksia kohteissa. Kuntotutkimusten ja rakenneselvitysten osuus onkin neljäsosa toimiston liikevaihdosta.

Valtonen pitää tärkeänä sitä, että kuntotutkija tekee myös suunnittelua eikä vain tutki betoninäytteitä. Toisaalta myös toimiston arkkitehdit osaavat tulkita kuntotutkimustuloksia. Tämän monipuolisuus on hänen mukaansa eduksi kaikille käytännön suunnittelussa.

Mehton tavoin Valtosenkin vaimo on arkkitehti, joka työskentelee toimistossa. Omien arkkitehtien ansiosta Mehton toimisto on pystynyt ottamaan kokonaisvastuun korjaushankkeesta. Siihen sisältyy myös rakennuttajakonsultointi ja valvonta. Rönsyilemään toimisto ei ole kuitenkaan lähtenyt, vaan erikoisalueilla kuten talotekniikassa se luottaa yhteistyökumppaneihinsa.

Mallintamiseen ja korjaamiseen uusi lähestymiskulma

Valtonen on luottamuksellisuussyistä vaitonainen toimiston asiakkaista ja heille tehdyistä kuntotutkimuksista, sillä niiden tulokset vaikuttavat kiinteistön arvoon. Mieluummin hän puhuu mallintamisesta, joka on tullut korjausrakentamiseenkin.

Se on kuitenkin uudisrakentamista vaikeampaa. Tyypillisesti kohde laserkeilataan ja tätä pistepilveä käytetään arkkitehtimallin pohjana. Ongelmana on, että keilaus ei paljasta kantavia rakenteita vaan ottaa mukaan esimerkiksi verhokotelot ja kiintokalusteetkin. Mehton toimistossa on siksi tehty muutama mallinnus niin, että rakennesuunnittelija on mallintanut kohteen ensin piirustusten pohjalta ja arkkitehti tulee mukaan vasta sitten.

Valtonen ei pidä siitä, että korjattavaan taloon tehdään aina vaativia käyttötarkoituksen muutoksia, kun vuokralainen vaihtuu, usein jo 6-8 vuoden välein. Paljon parempi olisi, että toimittaisiin vanhan talon ehdoilla ja mietittäisiin mitkä muutokset ovat todella tarpeen.

Se tarkoittaa sitä, että voidaan hakea myös keveitä korjausvaihtoehtoja. Tätä filosofiaa Valtonen noudatti myös oman toimistonsa laajennusremontissa, jossa käyttöön otettiin alapuolella ollut automyymälä. Siitä selvittiin ilman yhtään uutta tuentaa vaativaa reikää talotekniikalle. Lopputulos on rouhevan persoonallinen.

Korjaamista suunnitellaan järjellä eikä normeilla

Kaikkia vanhoja taloja ei kannata Valtosen mukaan myöskään tehdä energiatehokkuudeltaan uuteen tasoon.

”Korjaamisessa saa vielä käyttää omaa järkeä ja ainakin Helsingin rakennusvalvonnassa tämä myös ymmärretään”, sanoo kaupungin teknisessä neuvottelukunnassakin vaikuttanut Valtonen. Siellä käsitellään määräyskokoelman rajoilla olevat asiat mitä ei löydy suoraan normeista.

Vuonna 2010 Mehton toimisto sai Helsingin kaupungilta kunniamaininnan rohkeasta ja luovasta insinöörityöstä korjaussuunnittelijana. Valtosen mukaan se kertoo siitä, että suunnittelijalla pitää olla rohkeutta tehdä myös sellaisia ratkaisuja, jotka eivät ole ennalta testattuja.

”Kaikkea ei voida tehdä rakentamismääräysten mukaan vaan on hallittava myös vanhan ajan rakentamisen filosofiat.”

Kaikkiin asioihin Valtosenkaan rohkeus ei kuitenkaan riitä. Hän mainitsee, että Järvenpäässä tehty 1970-luvun rivitalojen korjaus, jossa valvontakonsultti pistettiin maksamaan konkurssiin menneen rakennusliikkeen virheet ja monikymmenkertaisesti oman palkkionsa verran, aiheutti sen, että kaikkiin hankkeisiin ei lähdetä mukaan.

”Ei varsinkaan tuollaisiin aliresurssoituihin. Pitäydymme mieluummin isojen ammattirakennuttajien hankkeissa.”

Juttu kuuluu itsenäisyyden juhlavuotemme kunniaksi julkaistavaan sarjaan Sata vuotta suomalaista rakentamista, jossa esitellään kotimaisia pk-yrityksiä eri puolilta Suomea.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Keskisuuri suunnittelutoimisto kärsii julkisten hankintojen lyhyistä referenssiajoista”

  1. Hyvä kirjoitus. En tiedä ketä keskittyminen palvelee. Ei varmasti ainakaan tilaajia ja veronmaksajia, eikä ehkä työntekijöitäkään pitkässä juoksussa. Jossain vaiheessa kun kaikki on keskittynyt vain joillekin isoille tahoille, niin hinnat pomsahtavat ja kellään muulla ei ole mahdollista tarjota töitä.

  2. Hankintalaki antaisi suunnittelun tyyppisen palvelun hankkimisessa käyttää monipuolisempia kriteerejä. Nyt hankinnoissa kaavamaisesti vaaditaan esim. että kolmen viime vuoden aikana on oltava vastaavia ja arvoltaan tietyn kynnyksen ylittäviä toimeksiantoja esim. kolme kappaletta. Arkkitehtisuunnittelussa tämä ohjaa toimistojen suuntautumista sattumanvaraisesti jonkin sektorin toimeksiantoihin. Tämä paitsi ohjaa toimeksiantoja isoille toimistoille myös tuottaa innotonta ja rutiininomaista suunnittelua. Keskittyminen on lähtenyt arkkitehtipuolella käyntiin vaikkakin insinööritoimistoja myöhemmin. Julkisten rakennuttajien toiminta suunnittelun hankinnassa on valitettavan laiskaa ja lyhytnäköistä – byrokraattinen toiminta on helpompaa kuin ajattelu.

    JT

  3. Asiasta on yritetty nostaa keskustelua – artikkeli on tervetullut! Sekä kuntasektorilla että valtiolla tilaajan toimivana kiinteistöjohtajana voin varmentaa oheisen ongelman; hankintalaki ei todellakaan edistä tilaajan etua, maksajan etua eikä laadun varmistamista. Itse asiassa päinä vastoin; samaa taloa piirretään ilman innovaatiokykyä, käytetään samoja ratkaisuja ja toistetaan samoja virhetäkin. Hankintalaki kaiken kaikkiaan nin tilaajan näkökulmasta on mitä typerin; perustuu otaksumaan hyvä veliverkostoista, jotka ovat jo historiaan eivätk todellakaan ohjaa osaavaa tilaajaa. Samoin hankintalaki tuntuu mitättöivän tilaajan kokemusperäisen osaamisen; kaikki pitäisi olla paperilla – vaan miten sen ilmaisee, jos tietää että esim. joku tekijä on hankala yhteistyökumppani, mutta osaava tarjousten laatija ja itsensä kehuja? Tämä kuitetaan sillä, että pitää olla tilaaja osaamista – höpö höpö. Juuri siitä tilaajaosaamisen ja -kokemuksen käytöstä olisi laatuun, yhteistyöhön ja kustannuksiin hyötyä, ei niinkään pisteytystauluoiden ja kriteerilistojen rakentelusta.

  4. Isoissa firmoissa tilaaja maksaa suunnittelijan lisäksi sektorijohtajan, markkinointijohtajan, hrd-johtajan, talousjohtajan, kehitysjohtajan ja johdon sihteerin palkan. Se suunnittelun terävin kärki on taas ylityöllistetty ja hommat viivästyvät.

  5. Tilanne on syntynyt EU:n moninkertaisen sääntelyn tuloksena, itsepähän haluatte avaimet käteen toimituksia, keskittynyt toimija pystyy ostamaan nimenkirjoittajansa tilaajien laskuun. On tietenkin aivan selvää, että näin pienet markkinat on pilattu muiden osalta pitkäksi aikaa. Kaikki nämä ovat aliresursoituja, kun muotoseikat ovat kunnossa, niin saadaan tilaajan pääoma käyttöön, ja sitten onkin koko valtion resurssit käytössä julkishankkeissa.

Vastaa käyttäjälle Korkeinhankkija Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat