Katajanokalle nousseen kerrostalon urakoitsijana suhmuroi outo yrittäjä – konkurssi jätti kymmeniä alihankkijoita puille paljaille

Asiasta on kertonut HS:lle yksi niistä 50 velkojasta, jotka Helsingin käräjäoikeuden dokumenttien mukaan jäävät nuolemaan näppejään Tatrak Oy:n konkurssin myötä.

Tatrak oli Linnankatu 3:een kohonneen uuden talon alkuperäisen pääurakoitsijan Larmixin toimitusjohtajan Valeri Larionovin toinen firma.

Tatrakin konkurssia ja siihen liittyvää alihankintakuviota voi käyttää esimerkkinä asiasta, joka tuntuu närästävän monia rakennusalan tuntevia: tämä asia on alihankkijaketjutus.

Kyse voi olla puhtaasta riskienhallinnasta

Linnankatu 3:n työmaalla tilanne oli, että Larionovin Larmix oli palkattu pääurakoitsijaksi. Käytännössä Larmixin tehtävä oli etsiä työmaalle alihankkijat, jotka hoitivat rakentamisen eri vaiheet louhintatöistä ikkunoiden asentamiseen.

Mepa purki Larmixin kanssa tehdyn urakkasopimuksen tammikuussa 2017.

Larmix ei kuitenkaan tehnyt ainakaan kaikkia sopimuksia Linnankatu 3:n työmaalla suoraan alihankkijoiden kanssa, vaan välissä oli Larionovin Tatrak. Myös HS:lle puhunut alihankkija kertoo tehneensä sopimuksen Tatrakin, ei Larmixin kanssa.

Miksi näin tehtiin?

Tähän voi olla monia syitä. Kyseessä on voinut olla pyrkimys minimoida Larmixin riskit: kun alihankintasopimukset teki Larmixin asemesta Tatrak, se suojeli Larmixia mahdollisten taloudellisten vaikeuksien varalta. Eli vaikka Tatrak kaatuisi, Larmix voisi säilyä hengissä.

Riskienhallinnan vuoksi on joskus tapana, että sama omistaja siirtää firmansa eri toimintoja eri yhtiöihin esimerkiksi niin, että yksi firma suunnittelee projekteja ja toinen toteuttaa.

Kyse voi siis olla puhtaasta riskienhallinnasta, mutta myös muusta. Tatrak oli vuonna 2016 yli miljoonan miinuksella, eli sen maksukyky oli lähtökohtaisesti heikko.

Tytäryhtiöitä voidaan käyttää myös verosuunnitteluun.

Tatrak meni konkurssiin helmikuun alussa

Tatrak meni konkurssiin 9. helmikuuta tänä vuonna. Helsingin käräjäoikeuden dokumenttien mukaan Tatrak on pyrkinyt saneerausmenettelyyn loppuvuodesta 2017, mutta saneerausmenettely keskeytettiin.

Saneerausmenettely on monesti lähes maksukyvyttömän yrityksen viimeinen oljenkorsi ennen konkurssia. Saneerausmenettelyssä idea on, että yritys maksaa velkojille sen mitä pystyy kassavirran avulla noin 4–6 vuoden aikana. Maksettavien summien pitää olla vähintään samat kuin ne, mitä velkojat saisivat yrityksen mennessä konkurssiin.

Jotta yritys pääsisi saneerausmenettelyyn, sillä pitää olla jonkinlaisia edellytyksiä jatkaa toimintaansa ja sen avulla maksaa velkojaan. Jos näin ei ole, saneerausmenettelyä ei aloiteta tai se voidaan keskeyttää.

Tatrakin kohdalla yritys haki saneerausmenettelyä, mutta se keskeytettiin 8. helmikuuta, koska edellytyksiä jatkaa ei ollut. Seuraavana päivänä yritys meni konkurssiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Tatrakin velkojat tulevat luultavasti saamaan takaisin noin 5–10 prosenttia siitä summasta, jota ne ovat Tatrakilta hakeneet. Summa riippuu siitä, kuinka paljon Tatrak oli ehtinyt velkaantua.

Linnankatu 3:n työmaan alihankkijoiden kannalta tällainen järjestely on hyvin ikävä, sillä Tatrakin mentyä konkurssiin niiltä jää saamisia saamatta. Valtaosalla Tatrakin velkojista perittävä summa on tosin alle 30 000 euroa, sillä usein tehdystä työstä veloitetaan kuukausiperusteisesti.

Velkojat tulevat luultavasti saamaan takaisin noin 5–10 prosenttia siitä summasta, jota ne ovat Tatrakilta hakeneet.

Suurimmat summat Tatrak on velkaa Valeri Larionoville itselleen, tämän firmoille ja Larionovin veljen Aleksandr Larionovin firmalle Uudenmaan Jännepunos Oy:lle. Velkasummat näiden kohdalla ovat noin 90 000–250 000 euroa.

Toimintatapa ei mitenkään ennenkuulumaton

Asianajaja Jarkko Männistö huomauttaa, että yllä kuvailtu toimintatapa ei ole rakennusalalla mitenkään ennenkuulumaton. Alalla toimii useita yritysryppäitä, joissa sama henkilö hallinnoi syystä tai toisesta useita eri yrityksiä.

Yritykset voivat olla myös velkaa toisilleen ja joskus niiden keskinäiset taloudelliset suhteet ovat hyvinkin mutkikkaita. Myös konkursseja tapahtuu niin rakennusalalla kuin muuallakin yritysmaailmassa jatkuvasti.

Konkurssi on laillinen menettely maksukyvyttömän yrityksen päättämiseksi, eikä siinä itsessään ole mitään pahaa.

Myös Valeri Larionov näyttää hallinnoivan yritysrypästä, johon kuuluu jo mainittujen Larmixin ja konkurssiin menneen Tatrakin lisäksi Larmix Group Oy. Lisäksi hän vaikuttaa vaimonsa ja veljensäyritysten hallituksissa, niiden varajäsenenä tai toimitusjohtajan sijaisena.

HS ei tavoittanut Valeri Larionovia kommentoimaan yritystilannettaan.

”Olen huolissani suomalaisesta rakentamisen kulttuurista”

Lähtökohtaisesti urakan tilaaja eli tässä tapauksessa Mepa tai urakoitsija eli Larmix eivät ole vastuussa alihankkijoille aiheutuneista tulojen menetyksistä. Niistä on vastuussa Tatrak. Alihankkijoiden itsensä vastuulla on selvittää niiltä palveluita tilaavan yrityksen luottotiedot.

Mepa tai urakoitsija eli Larmix eivät ole vastuussa alihankkijoille aiheutuneista tulojen menetyksistä.

”Konkurssipesän hoitajalla on velvollisuus ilmoittaa poliisille, mikäli Tatrakin toiminnassa vaikuttaa olleen jotain epäilyttävää. Myös alihankkijat voivat halutessaan tehdä poliisille tutkintapyynnön. Jos varaton yritys ostaa palveluita luotolla ja erehdyttää palveluiden tuottajia maksukyvystään, se voi mahdollisesti täyttää petoksen tunnusmerkistön”, Jarkko Männistö sanoo.

Hän huomauttaa kuitenkin, että rakennusprojektit ovat monimutkaisia ja vaikeita, eli takaiskuja voi helposti tulla.

”Epäonninen lopputulos ei itsessään osoita, että on toimittu virheellisesti.”

Tilannetta sivusta seuraavalle rakennusalan toiminta voi vaikuttaa hyvin sekavalta. Mepan toimitusjohtaja Sampsa Sihvola kommentoi tilannetta HS:lle tammikuussa antamassaan julkaisemattomassa haastattelussa.

”Olen huolissani suomalaisesta rakentamisen kulttuurista yleensä. Tehdään sutta ja sekundaa, hölmöillään ja hoidetaan asiat alihankkijoiden alihankkijoiden alihankkijoiden kautta”, Sihvola sanoi.