Kokeile kuukausi maksutta

”Kiireessä ei synny priimaa”, selittävät rakennusmiehet laatuongelmia Rakennusliiton kyselyssä

”Aikatauluista johtuvien ongelmien takia joissain asioissa joudutaan oikomaan ja lopputulos on välillä välttävä”, oli yhden työntekijän rehellinen analyysi Rakennusliiton laatukyselyssä. Siihen vastasi yli 2500 työtekijää.

Vuonna 2017 palkittu Constin maalari Jean Lindstöm jos kuka tietää, mitä hyvän laadun tekeminen tarkoittaa.

Kiire on laadun ylivoimaisesti pahin vihollinen. Yli puolet työntekijöistä nosti kiireen tärkeimmäksi laatua heikentäväksi tekijäksi.

Mestarit ja työntekijät ovat samaa mieltä pääongelmasta, sillä sama tulos saatiin vuonna 2012 Rakennusteollisuus RT:n työnjohtajille ja toimihenkilöille tekemässä kyselyssä. Rakennuslehden silloinen otsikko, Kiire tekemään sutta, on yhä ajankohtainen.

Kiire ei kuitenkaan ole ongelmien juurisyy, vaan seurausta työmaan johtamisen, tekemisen ja suunnittelun ongelmista. Todelliset syyt jäävät usein piiloon pinnan alle, todettiin jo vuonna 2012.

Nämä oli työntekijöiden mielestä tärkeimmät syyt rakentamisen laatuongelmiin. Kiire nousi ylivoimaiseksi ykköseksi.

Kovin paljon oppimista ei ole tapahtunut kuudessa vuodessa. Susi on yhä kaatamatta ja hukat syövät tuottavuutta.

Miksi asiassa ei ole tapahtunut parannusta?

”Mielestäni kyse on enemmänkin asenteesta ja tahdosta kuin osaamisesta, ja sellaisen muuttaminen on todella vaikeaa ja aikaa vievää”, TTY:n rakentamistalouden professori ja Rakennusteollisuus RT:n kehitystoiminnasta vastaava johtaja Jukka Pekkanen  sanoo.

”Työnjohtaja ymmärtää kyllä ennakkosuunnittelun merkityksen, mutta jollakin verukkeella siitä kuitenkin lipsutaan. Työntekijä tietää miten saadaan hyvä lopputulos, mutta sitten jostain aika- tai muista paineista johtuen oikaistaan.”

Aikatauluviiveet voidaan hänen mukaansa kuroa umpeen laadusta tinkimättä vain resursseja lisäämällä eikä sillä, että samalta porukalta vaaditaan enemmän.

Jopa pitkään julkisuudessa olleessa kosteudenhallinnassa on edelleen ongelmia.

”Pintakäsittelyissä on riittämättömät kuivumisajat betonissa, vesi tulee sisälle liian pitkään rakentamisen aikana ja jääty onteloihin”, totesi yksi työntekijä.

Suunnitelmat ovat liian usein myöhässä

Työntekijät nostivat esiin häiriöttömän työnteon tärkeyden. He totesivat, että työ ei ole aina sujunut ilman keskeytyksiä, minkä takia on tullut kiire.

Tällä on selvä yhteys siihen, että heikoimmaksi asiaksi kyselyssä nousivat esiin suunnitelmat ja niiden saaminen ajoissa työntekijöiden käyttöön.

Työmailla on työntekijöiden mielestä hyvä henki, mutta työ sujuu harvoin ilman keskeytyksiä eikä laatu yleisesti ole hyvää, paitsi ehkä omalla työmaalla.

Talotekniikka-alan (LVIS) työntekijät ovat tyytymättömimpiä, erityisesti suunnitelmiin, niiden sisältöön ja toimittamisen nopeuteen.

Aliurakoitsijoiden työntekijät kokevat yleisemminkin laatuun ja työmaan siisteyteen liittyvät tekijät huonommiksi kuin pääurakoitsijan omat työntekijät. Usein he saavat kuulla jo työmaalle tullessaan, että ovat jo myöhässä.

”Maalarina olen loppupään tekijä ja jatkuvasti puretaan ja muutetaan, kun ei ole asioita huomioitu suunnitelmissa. Mestareille yritetään kertoa ongelmista, mutta ne ohitetaan. Viikkoa ennen luovutusta sitten ruvetaan kattoja aukomaan.”

Ongelma on laaja, sillä omien miesten käyttö on jo harvinaista rakentamisessa ainakin pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi  juuri valmistuneeessa ison rakennusliikkeen pääkonttorihankkeessa omia työntekijöitä oli vain neljä.

Onko työmoraali kunnossa?

Vuonna 2013 Rakennusliitto ilmoitti, että se ei hyväksy väitteitä siitä, että rakentajien heikentynyt työmoraali olisi yksi syy rakentamisen laatuongelmiin. Jäsenistö oli tässä asiassa nyt paljon itsekriittisempi.

Laatuongelmat johtuvat työntekijöiden mukaan paitsi siitä, että tekemiseen on liian vähän aikaa myös työntekijöiden välinpitämättömyydestä ja valvonnan vähäisyydestä.

Työntekijöiden välinpitämättömyys omiin ja toisten töihin nousi heti kiireen jälkeen tärkeimmäksi laatua vaarantavaksi tekijäksi.

Mestareiden kyselyssä 2012 todettiin, että omat vaikutusmahdollisuudet laadun tekemiseen ovat joskus huonot. Hyvällä porukalla se onnistuu parhaiten.

Työnjohtotasoa huomautettiin riittämättömästä valvonnasta niin työntekijöitä kuin myös koko työmaata koskien.

Neljänneksi tekijäksi nousi ulkomaalaisten työntekijöiden ammattitaidottomuus ja yhteisen kielen puuttuminen. Heidän työmoraaliaankin saatettiin epäillä.

Ongelmiksi koettiin myös suuri aliurakointiaste ja aliurakkaketjujen pituudet.

Tavalliseksi ongelmaksi nähtiin myös materiaalien sopimattomuus aiottuun käyttöön ja myös materiaalien keskinäinen yhteensopimattomuus.

Työnjohto sai työntekijöiltä palautetta osaamattomuudesta (ehkä kokemattomuudestakin) ja tiedonkulun puutteista.

”Tiedonkulku tökkii työnjohdon ja tekijöiden välillä, ja jatkuvasti on kova kiire.”

Työnjohto sai myös positiivista palautetta. Kyselyn mukaan erityisesti työlle asetetut ajalliset ja laadullisesti tavoitteet ovat olleet työntekijöillä hyvin tiedossa. Työmailla vallitseva työilmapiiri on koettu jopa erittäin hyväksi.

Suomessa keskinkertainen laatu – paitsi omalla työmaalla

Kaiken kaikkiaan rakennustyöntekijät kokivat suomalaisen rakentamisen laadun keskinkertaiseksi. Viimeisen työmaan eli käytännössä oman työn laatu sai odotetusti korkeamman arvosanan kuin rakentamisen laatu yleensä Suomessa. Jälkimmäinen sai saman arvosanan kuin työnjohdon ja valvonnan riittävyys. Ehkä niillä on yhteys toisiinsa?

”Työmaan johdon ja valvonnan riittävyys vaikuttaa eniten kaikkiin muihin laatuarvioihin. Siksi siihen kannattaa panostaa eniten” selvitystä analysoinut, projektipäällikkö Juha-Matti Junnonen Tampereen teknillisestä yliopistosta sanoo.

 

Työntekjöiden mielestä laatuvaatimukset ovat hyvin tiedossa. Isoimmaksi ongelmaksi nousi suunnitelmien saanti ajallaan ja oikeina.

Mikä sitten on rakentamisen laatu verrattuna muiden toimialojen laatuun?

Jonkinlaista suuntaviivaa antaa vuonna 2017 julkaistu joidenkin toimialojen asiakastyytyväisyyskysely (EPSI Rating). Siinä uudistalonrakentajat eli kahdeksan suurinta asuntorakentajaa saivat asiakkailtaan arvosanan 75,7 eli saman kuin sähkön vähittäismyyjätkin. Tyytyväisten ja erittäin tyytyväisten raja-arvo kyselyssä oli 75. Rakentajien edellä oli vakuutusala ja hammashoito, jonka arvosana 81,1 oli kyselyn korkein. Rakentajien alapuolella olivat matkaviestintä, pankit, liikkuva laajakaista, terveydenhuolto, kiinteä laajakaista, maksu-Tv ja kuntasektori (69,4).

Näillä keinoilla kaaos ja sähläys saadaan pois

Junnonen toteaa, että olisi väärin suunnata kaikkea kritiikkiä työmaajohdolle tai suunnittelijoille.

”Keskeistä tässä kiireen synnyssä on rakennuttaja – suunnittelijat – urakoitsijat välisen ketjun toimimattomuus.”

Rakentamisessa on kaksi keskeistä toimintoa; suunnittelunohjaus ja tuotannonohjaus. Jos jompikumpi näistä ei toimi, niin toiminta ajautuu Junnosen mukaan helposti kaaokseen ja kiireeseen.

”Erityisesti kun hyödynnetään toteutusmuotoja, joissa suunnitelmat ovat jo sopimusta solmittaessa kesken, ja suunnittelua tehdään rakentamisen kanssa samaan aikaan, niin kummankin ohjaustoiminnon pitää toimia täsmällisesti ja toisiaan tukien. ”

Suunnitelmien myöhästyminen tuntuu vaivaavan erityisesti vaativia korjauskohteita. Junnonen oli viime syksynä tekemässä tutkimusraporttia vaativien korjauskohteiden ongelmista ja niiden torjunnasta. Siinä havaittiin, että suunnitelmat ovat myöhässä, koska mittatiedot korjattavasta rakennuksesta ovat usein puutteellisia eivätkä suunnittelijat ole riittävästi läsnä työmaalla vastaamassa korjaamisessa aina esiin nouseviin yllätyksiin.

Häntä on pohdituttanut erityisesti suunnitteluaikataulu ja sen laadinta eli miten suunnittelijat itse aikatauluttavat työnsä.

”Kun yksittäisellä suunnittelijalla voi olla useita kohteita samanaikaisesti työn alla, niin sitä suunnitellaan mikä on kaikkein akuutein ja kiireellisin kohde tai missä on kovaäänisin asiakas.”

Koska suunnittelussa aikatauluilla on hyvin voimakas vaikutussuhde toisiinsa, siihen tulee Junnosen mukaan helposti häiriöitä, mikäli asioita ei mietitä etukäteen ja asioista sovita täsmällisesti.

”Ongelma kumuloituu sisävalmistusvaiheeseen ja erityisesti pintakäsittelytöihin. Siksi laatuun liittyvä keskustelu kohdistuu juuri viimeistelyn ongelmiin.”

Sähläys tekee aikatauluista kireitä

Junnosen mielestä rakentamisaikataulut eivät välttämättä edes ole kireitä vaan hankkeen eri vaiheissa tapahtuu sähläystä ja ennakoimattomia tapahtumia, joiden seuraukset näkyvät sitten työmaalla kiireenä.

Samaa mieltä on Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi.

”Oman toimintansa optimoivia yrityksiä eli  vain oman yrityksensä keikan heittäjiä on työmailla paljon. Siksi kysytään, missä on työnjohtoa, joka kontrolloi laatua. Sitä kaivataan entistä enemmän”, hän sanoo.

”Panostamalla työmaan johdon ja valvonnan resursseihin voidaan vaikuttaa eniten työntekijöiden hyvään laatukokemukseen.”

Jukka Pekkanen toteaa, että samalla näin varmistetaan, että töiden ennakkosuunnittelu tehdään kunnolla ja resurssit arvioidaan oikein. Tehtävät on voitava aloittaa ja lopettaa ajallaan ilman, että muut työvaiheet häiritsevät. Silloin uudistyömaa ei muutu lopussa virheiden korjaustyömaaksi.

”Työnjohdon on ehdottomasti varmistettava, että työvaiheiden edellytykset ovat kunnossa. Ei aina rynnätä suin päin tekemään, vaan mietitään edes hetki mitä ollaan tekemässä.”

Tuotannonohjauksen näkökulmasta ennakkosuunnittelu on kaiken a ja o.

”Yhtenä edellytyksenä on varmistaa suunnitelmien, työkalujen, materiaalien ja mestan olemassaolo. Ei paljoa hyödytä tehdä hyvin tarkkoja tuotantosuunnitelmia, jos edellytyksiä aloittaa tai jatkaa keskeytyksettä työtä ole”, Junnonen toteaa.

Junnosen mukaan allianssimallin ajatusta suunnitelmien yhdessä kehittämiseksi kannattaisi ottaa mukaan kaikkiin urakkamuotoihin. Tässä ei hänen mukaansa kannata lukkiutua vanhoihin rooleihin.

Tähän hän lisää jatkuvan parantamisen ja oppimisen ajatuksen. Se koskee kaikkia työmaalla rakennuttajasta työntekijään saakka.

Hän pitää jopa omituisena, että työntekijät kaipasivat nyt lisää valvontaa. Hänen mielestään heidän pitäisi luottaa ammattitaitoonsa ja sen jatkuvaan kehittämiseen, ja samalla omaan ajanhallintaan ja tehtävien suunnitteluun,

Rakentajilla konkreettisia parannusehdotuksia

Rakennustyöntekijöiden kyselyssä esittämät keinot laadun parantamiseksi liittyivät kiireen poistamiseen ja osaamisen sekä arvostuksen parantamiseen. Pomoillekin annettiin neuvoja.

Näillä keinoilla laatuongelmat saataisiin työntekijöiden mielestä vähenemään. Enemmän aikaa, arvostusta ja toisaalta valvontaakin. Kotimaisen, oman väen laatuun luotettiin ulkomaisia aliurakoitsijoita enemmän.

”Järkeistetään aikataulujen pituuksia ja keskustellaan työntekijöiden kanssa, miten ongelmakohdat ratkaistaan.”

Työntekijöiden mielestä ammattitaitoa pitäisi arvostaa palkankin muodossa eikä aina kannattaisi hakea halvimpia tekijöitä meren takaa. Koulutustakin olisi syytä lisätä.

Asennemuutostakin tarvittaisiin.

”Kaikkien pitäisi ruveta välittämään sekä omista että toisten töistä.”

Toiveena oli lisätä suomalaisten työntekijöiden osuutta ja vähentää aliurakointia ja pitkiä aliurakointiketjuja.

”Eri kielillä puhuvat työntekijät eivät välttämättä ymmärrä toisiaan, josta syntyy sekaannuksia.”

Työntekjiöiden mielestä tiedonkulkua ja yhteistyötä olisi parannettava pomojen ja työntekijöiden välillä.

”Suunnitellaan työ yhdessä työntekijän kanssa eikä pimitetä tietoa.”

Professori haluaa hyvät opit käytäntöön

Laadun tekemiseen on selvät, tunnetut keinot. Ne opetetaan jo koulussa, sanoo professori Jukka Pekkanen.

– Suunnitteluvaiheeseen panostetaan ja huolehditaan, että myös detaljit on mietitty ennakolta, ja käytetään hyviksi koettuja ratkaisuja.

– Ei aina rynnätä suin päin tekemään, vaan mietitään edes hetki mitä ollaan tekemässä.

– Työmaalla tehtäväsuunnittelun tärkeyttä korostetaan ja se tehdään huolella yhdessä työnjohdon ja työryhmän kanssa. Ehkäpä joissain työvaiheissa voisi olla rakennesuunnittelijakin tuossa tehtäväsuunnittelussa mukana.

– Työnjohdon on ehdottomasti varmistettava, että työvaiheiden edellytykset ovat kunnossa.

– Työvaiheen aikana on selkeä työnjohdon ohjaus ja valvonta. Toki kokemattomat työnjohtajat ovat tuossa sitten pulassa, mutta silloin kuvaan tulee yhteistyön ja rakentavan keskustelun tärkeys työnjohdon ja työntekijöiden välillä.

– Jokaisen työvaiheen jälkeen tarkastetaan huolellisesti lopputulos, ei hyväksytä virheitä ja jos niitä on, niin korjataan ne heti.

”Lopuksi tulevat sitten ne totaaliset itsestäänselvyydet, kuten huolellisesta kosteudenhallinnasta jne. huolehtiminen”, Pekkanen toteaa.

Näiden tavoitteiden toteutuminen vaatii Pekkasen mukaan yrityksen tuotantojohdolta riittävää jalkautumista työmaille ja toteutuksen yhteistä läpikäyntiä työnjohdon kanssa.

”Näin ainakin tulisi selväksi, että suunnitelmallisuutta ja johtamista edellytetään ja ennen kaikkea arvostetaan yritysjohdon taholta. Lean ja tehokkuus nimenomaan edellyttävät hyvää ennakkosuunnittelua.”

Tietomallintamisesta on odotettu suurta apua siihen, että työnjohto ja myös työntekijät saisivat entistä tarkempaa tietoa työmaalle. Työntekijä voisi saada jopa piirustukset ja tarkat ohjeet tekemiselle suoraan padille. Toistaiseksi tietomallin hyödyt eivät näy kuitenkaan vielä arjessa kuin joillakin pilottityömailla. Sen hyödyt ovat Junnosen mukaan rajoittuneet suunnittelijoiden ja työnjohdon väliseen keskusteluun..

Työntekijöiden kanssa tehtävä jatkuva, avoin keskustelu työn tavoitteista, suoritustavasta ja onnistumisesta olisi sekä Pekkasen että Junnosen mukaan eduksi työnteon sujumiselle.

Hyvässä hengessä huonoa laatua?

Rakennusteollisuuden edustajana Pekkanen piti erityisen arvokkaana sitä, että Rakennusliiton kysely osoitti, että työilmapiiri koetaan työmailla hyväksi eli töissä viihdytään.

Juha-Matti Junnosen mukaan liian hyvä henki voi olla laadun kannalta joskus jopa negatiivinen asia. ”Ei uskalleta puuttua laatuvirheisiin. Eli ei pilata työmaan hyvää henkeä nillittämällä. Tämä voi olla este kehittymiselle.”

Hän puhuisi mieluummin hyvästä laatuhengestä.

”Hyvä laatuhenki edellyttää, että virheisiin puututaan.”

Esimerkiksi muurari haluaa palautteen siitä, onko hän tehnyt työnsä hyvin vai huonosti. Molempia palautteita tarvitaan. Tämä on työntekijän ammattitaidon arvostusta.

Hyvä laatuhenki on myös sitä, että arvostetaan omaa ja muiden tekemistä. Ei olla välinpitämättömiä eikä mennä pilaamaan valmista pintaa.

”Tätä on vaalittava ja saatava ihan kaikki henkilöt työmaalla kokemaan hanke yhteiseksi projektiksi. Runsas aliurakointi tuottaa siihen toki haasteensa”; Jukka Pekkanen sanoi.

Rakennusliiton kysely tehtiin nettikyselynä Rakennusliiton jäsenille. Kysymykset esitettiin 17 väittämänä. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan sanallisesti rakentamisen laadun ongelmia, syitä ja keinoja ongelmien ratkaisemiseksi. Kyselyn analysoinnissa Ralan ja Rakennusliiton kumppanina oli TTY:n Juha-Matti Junnosen lisäksi Sami Kärnä Aalto-yliopistosta. Pienenä puutteena oli se, että kysely kartoitti vain suomalaisten rakentajien mielipiteitä. Suomen rakentamisen laadusta vastaavat kuitenkin yhä suuremmassa määrin ulkomaalaiset.

Vertailu mestareiden laatukyselyyn vuonna 2012

Kun rakennustyöntekijöiden vastauksia vertaa mestareiden aiemmin antamiin vastauksiin, on helppo huomata, että työmaiden ongelmat ovat yhteiset.

Vuonna 2012 Fountain Park haastatteli Rakennusteollisuuden ja Ralan toimeksiannosta 954 alan ammattilaista, lähinnä työmaajohtoa. Laatuongelmien neljän tärkeintä syytä löytyivät aikatauluista, suunnittelusta ja toisaalta myös työmaan omasta toiminnasta sekä projektin hallinnasta.

Mestareiden kyselyssä sininen palkki kertoo kuinka monta kertaa ko. teemaan liittyviä asioita on mainittu, vihreä palkki asioiden arvioidun tärkeyden kehityskohteena. Aikataulut ja suunnittelun täsmällisyys nousivat tässäkin kyselyssä kärkeen.

Kiireen ja suunnittelun yhteys kiteytyi parikymmentä vuotta betoniteollisuudessa työskennelleen henkilön toteamukseen, että hän on saanut vain kaksi kertaa elementtien valmistuskuvat ajallaan.

”Kiireessä tehdyt tai myöhässä olevat suunnitelmat siirtävät kiireen työmaalle. Edellinen työvaihe ei ole ehtinyt valmistua, kun seuraavaa pitäisi jo aloittaa. Jos se ei onnistu suosiolla, oikaistaan laadussa.”

Vika ei ole aina suunnittelijassa

Suunnitelmien myöhästymisen syy ei ole läheskään aina suunnittelijoissa. Suunnittelun ohjaus on voinut olla ponnetonta eikä tilaajalta ole tullut ajoissa lähtötietoja tai tietoa muutoksista. Monesti aikataulu on jo alun perin voinut olla epärealistinen ja sellaiseksi sen mennyt viimeistään siinä vaiheessa, kun kevääksi suunniteltu aloitus on syystä tai toisesta jouduttu siirtämään syksyn sateisiin.

Mestareiden mielestä tilaajan tulisi ymmärtää suunnittelutyötä tilatessaan suunnitelmien laatu ja sisältö ja tilaajan pitäisi antaa aikaa ja rahaa kunnollisten suunnitelmien tekemiseen.

”Suunnittelupalkkiot ovat varmaankin sen verran kilpailutettuja, että se vaikuttaa detaljisuunnitelmien määrään”, Juha-Matti Junnonen kommentoi näin jälkikäteen tätä kyselyä.

Suunnittelun ja toteutuksen liiallista limittämistäkin kritisoitiin.

Ensin suunnittelu ja sitten vasta toteutus, eikä samaan aikaan, kuten nyt niin usein tehdään”

Suunnittelunohjauksen yksi keskeinen kohde on suunnitelmien sisällön lisäksi suunnitelma-aikataulu eli suunnitelmien toimittamien työmaalle tuotannon edellyttämällä tavalla. Tämä ajoitus jää Junnosen mukaan usein  ontumaan.

”Toisaalta suunnittelijat eivät välttämättä osaa arvioida mistä kohdista työmaa tarvitsee ehdottomasti tarkemmat suunnitelmat. Kyse on taas toimivan vuoropuhelun tehostamistarpeesta. Käyvätkö suunnittelijat riittävän usein työmaalla, keskustelevatko muidenkin kuin vastaavan työnjohtajan ja työmaainsinöörin kanssa? Onko niin, että rakentajilla on kiire päästä työmaalle tekemään vaikka suunnittelu on vielä liian keskeneräistä?”

Aliurakoitsijoita ei kuunnella aikataulujen teossa

Aliurakoitsijoiden kriittisyys nousi esiin myös vuonna 2012. He totesivat, että aliurakoitsijoiden mielipidettä ei kuunnella vaan aikataulut sanellaan töiden saamisen ehtona. Kiireen painaessa vähemmän tärkeiksi katsotut asiat, kuten suojaukset, saatetaan jättää tekemättä.

Monet mestarit kokivat, että omat vaikutusmahdollisuudet onnistuneen kokonaisuuden toteuttamiseen ovat usein liian huonot. Aiemmin töitä tehtiin omilla miehillä, nyt ollaan (usein ulkomaisten) aliurakoitsijoiden työntekijöiden osaamisen ja työmoraalin varassa. Moni kaipasi vanhoja hyviä aikoja takaisin.

Se on ehkä unohtunut, että nyt korjataan näitä vanhan ”hyvän rakentamistavan” vanhoja virheitä, ja monessa asiassa on menty huikeasti eteenpäin: vuonna 1970 rakentamisessa kuoli 70 henkeä, mutta vuonna 2017 enää vain neljä, mikä on 2000-luvun ennätys.

Rakennusmestarit arvostavat ammattiylpeyttä, niin omaa kuin työmiestenkin.

Liian kokemattomia työnjohtajia

Sekä tässä uudessa kyselyssä että vuoden 2012 kyselyssä vastaajat kritisoivat työnjohdon osaamista. 2012 todettiin selvästi, että työnjohtajapulan vuoksi liian nuorille ja kokemattomille on annettu liian paljon vastuuta. Nuoret eivät välttämättä osaa ennakoida töitä muutamaa päivää pidemmälle.

Nuoret ovat usein joutuneet johtamaan ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka ovat tottuneet kotimaissaan tiukkaan valvontaan. Kun sitä ei ole ollut Suomessa, he ovat saattaneet tehdä ihan jotain muuta kuin suomalaista laatua. Tämä koskee varsinkin sisävalmistustöitä, mutta myös vaativia detaljeja, joissa yksityiskohtaisten suunnitelmien puuttuminen ja valvonnan puute ovat saattaneet johtaa vaaralliseen sooloiluun.

Työnjohdon puute oli aiemmin silmiinpistävää varsinkin ilta- ja viikonlopputöissä, joita ulkomaalaiset saattoivat tehdä keskenään.

”Ilman valvontaa voi tulla ajatus, että oikaisemalla saa paremman tilin.”

Tätä osin tilanne on parantunut ja isot rakennusliikkeet eivät yleensä salli töiden tekoa ilman pääurakoitsijan työnjohtoa.

Työnjohtajapula on tänään vähintään yhtä iso kuin kuusi vuotta sittenkin, vaikka monella entisellä nuorella kokemusta onkin jo kertynyt. Pelkona edelleen on, että jos nuori  työnjohtaja joutuu liian heikoin eväin liian kovaan paikkaan, vaihtaa hän nopeasti vähemmän stressaaviin siisteihin sisätöihin.

Tiukkaa, riippumatonta valvojaa arvostetaan

Valvonnan ongelmat tulivat esiin jo vuonna 2012. Urakoiden pilkkomisen todettiin ylityöllistävän myös pääurakoitsijan omaa valvontaa.

Pilkoituissa urakoissa suunnittelun ja tuotannon ohjauksen on toimittava.
”Erityisesti suunnittelunohjauksen pettäminen on näissä keskeinen ongelma”, Junnonen arvioi.

Ongelman laajuudesta kertoo se, että noin puolet rakentamisesta, arvolla mitattuna, tehdään pilkottuina urakoina.

Toisaalta valvojia sanottiin myös lepsuiksi, monistakin syistä.

”Jos valvojalla on kovin tiukan miehen maine, niin aliurakoita on vaikeampi saada.”

Gryndikohteissa ongelmaksi koettiin valvojien riippuvuus heidät palkanneesta rakennusliikkeestä. Näissäkin kohteissa valvojalla pitäisi mestarien mukaan olla kanttia vaatia moitteetonta työnjälkeä ja riittäviä kuivumisaikoja, vaikka aikataulu kuinka painaisi päälle.

Päivitetty Ralan ja Rakennusliiton infotilaisuuden jälkeen 9.2. klo 11:20

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “”Kiireessä ei synny priimaa”, selittävät rakennusmiehet laatuongelmia Rakennusliiton kyselyssä”

  1. Laatu oli ennen sitä että asiat tulivat kerralla kuntoon.Nyt kiire on tärkeämpää.

  2. Mihin RL:n jäsenellä on kiire? Asuntorakennuskohteellamme, joka valmistui 2017 tein tarkan seurannan jokaisen työntekijän käyttämästä työajasta sekä syntyneestä työsuoritteesta aikayksikköä kohti. Työehtosopimuksen urakkahinnoitteluilla laskettuna porukan keskiansio parinkymmenen asunnon työmaalla olisi ollut n. 10,30 € / h. Työmaalla maksettu keskituntiansio KAIKKI TYÖT tuntityönä tehtynä oli 17,30 € /h. Työajan seurannan mukaan yksikään työntekijä ei tehnyt neljäkymmentätuntista työviikkoa, yleisin päivittäinen ulosleimaus 15:24. Työmaalla sovittu työaika 7:00 – 15:30, ruokatauko 30 min ja kaksi 12 min kahvitaukoa – olisi RL:n herrojen hyvä tulla työmaalle vaikka viikoksi seuraamaan miten työaikoja noudatetaan. Osa porukasta on mennyt täysin moraalittomaksi työaikojen noudattamisessa. Kiire on ainoastaan ja vain kotiin. Lisäksi ammattiylpeys on osalle täysin tuntematon asia – liian monta kertaa pitää korjauttaa jo tehtyä eikä työympäristön siistinä pitäminen ole lähellekään kaikille itsestään selvyys. Samoin täysin surutta vaurioitetaan valmiita pintoja. Pahimmat ongelmat syntyvät uusien asuntojen keittiöissä, kun jotkut työntekijät eivät yhtään varo esim. uusia työpöytä- tai tiskipöytätasoja. Olen ajatellut, että kutsun työntekijöiden puolisot tekemään työmaalla siisteyttä ja laadun valvontaa, jotta saamme asiakasnäkökulman kunnolla perille.

    1. Samaa ihmettelin itsekkin. Kiire on ainoastaan kotiin ja yleensä autot starttaa työmaan pihasta viimeistään 15:20. Ja kaikista töistä pitäisi tehdä työurakka, joka ei lisää kiirettä jos haluaa nostaa kta:ta?

    2. Nämä töistä aikaisemmin lähtijät ovat varmaan ulkomaalaisia. Kielitaidon puutteesta johtuen eivät ymmärrä oikeata työaikaa.

      1. Kyllä ne on ihan kantasuomalaisia.
        Teemme alihankintaa, hyvin usein laskutyönä. Kesällä menin eräälle työmaalle klo. 14.30. Työntekijöitä ei missään. Soitin ja kysyin missä olette ? ”Tultiin kuudeksi eikä pidetty ruokatuntia”.
        Seuraavana aamuna menin työmaalle klo. 6.30. Työntekijät valu työmaalle klo. 7.00. ” JOO, tänään tultiin normaaliin aikaan”

  3. Kyllä useissa tapauksissa aikataulut ovat olleet liian optimistisia, jolloin myöskin laatuun ei voida kiinnittää riittävästi huomioa.
    Ehkä kuitenkin ammatillinen osaaminen niin itse työntekijöiden , kuin työnjohdonkin osalla on merkittävä puute. Tämän päivän
    nuoret, kokemattomat ja vieläpä usein välinpitämättömät eivät ”jaksa” paneutua tehtäviinsä, eikä kiinnittä huomioa suoritteiden
    yksityiskohtiin. Nuoren työntekijän tulisi ”malttaa” pätevöityä työtehtävissään riittävän kauan, ja kyetä osoittamaan osaamisensa
    ja ammattitaitonsa. Ei ole häpeä, jos työntekijä tunnustaa avoimesti puutteellisuutensa tehtävään ennemmin, kuin on osaavinaan
    ja sitten tulee virheitä. Oikea asenne työhön on myöskin erittäin tärkeä. Ei pidä ”hutaista” homaa tiedostamatta sen lopputulosta.

    Pätevällä ja kokemuksiin pohjautuvalla suunnittelulla on myöskin vaikutus hyvään lopputulokseen. On useissa tapauksissa ollut
    merkille pantavaa suunnittelun laadun puutteellisuus, jolloin itse lopputuloskaan ei voi olla suunnittelua parempaa. Kussakin hank-
    keessa suunnittelun ohjaus tulisi olla ”osaavien ja kokeneiden käsissä”. Vain sillä vältyttäisiin joskus jopa korjaamattomilta virheiltä.

    Usein syytetään myöskin ulkolaisen työvoiman käyttöä hankkeissa. Kuka heidät valitsee, – eikö työnantaja, hankkeen toteuttaja.
    Itse merkittäviäkin kankkeita täysin, hankeen johtoa myöten ulkolaisen työvoiman kanssa onnistuneesti toteuttaneena, voin vain
    vakuuttaa, että kysymys on työnjohdossa, opastuksessa ja valvonnassa, kuinka saavutetaan tavoiteltu lopputulos. On huomioitava,
    ettei kotimainenkaan työvoima ole välttämättä ”itseohjautuvaa”, -kyllä heitäkin on johdettava ja valvottava, sekä vaadittava kerralla
    tekemään kunnolla. Se, mikä ei onnistu kerralla, on vaarassa olla onnistumatta milloinkaan. Tuhlataan vain aikaa ja aiheutetaan
    tarpeettomasti kustannuksia.

    Ohjeeni onkin,- ”Tee sitä, mitä parhaiten osaat, äläkä sitä, mitä luulet osaavasi.”

  4. Oikein yleisradion uutislähetyksessä ”pääsyylliseksi” löytyi suunnittelu. Onneksi rakennuslehden artikkelissa asiaa käsitellään laajemmin. SKOL voisi tehdä oman ”tutkimuksensa” ja kysyä suunnittelijoiden mielipidettä. Helsingissä rakennetaan isojakin kohteita ilman hyväksyttyä suunnitteluaikataulua.

    1. Jatkamme aihetta ensi viikon lehdessä. Siinä suuren suunnittelutoimiston rakennusliiketaustainen johtaja vastaa, miksi suunnitelmat ovat myöhässä ja mitä asialle voisi tehdä (siis muutkin kuin suunnittelijat). Asiaa voisi varmaan kysyä tilaajiltakin.

  5. Suomessa rakentamisen kulttuuri ja tavat ovat syynä homekouluihin ja kosteusongelmiin. Ennen Suomessa ensinnäkin rakennettiin niin, että perustukset kaivettiin keväällä, ja runko tehtiin kesäaikaan ja vesikatto oli valmis ennen talven tuloa. Sitten talven aikana tehtiin sisätyöt, kuten lattiat, maalaukset ja kalusteasennukset. Rakenteet olivat jo melkein kuivat, kun sisätöitä aloiteltiin. Nykyisin kaikille pitää saada töitä talvisaikaan ja perustuksia ruvetaan kaivamaan loka-marraskuulla ja runko tehdään pahimpaan talviakaan. Sitten aikatauluja on ruvettu lyhentämään ja koulu pitää olla valmis elokuussa, kun koulut alkavat. Lattiat on pakko saada valetuksi kiireellä ja matot laitetaan kosteiden betoneiden päälle. Eihän siitä muuta tule kuin homekoulu. Suomessa pitäisi tehdä laki, että jos runkoa ei tehdä kesäaikana ja vesikattoa ei saa valmiiksi ennen syyssateita, niin laki pakottaisi sääsuojan työmaalle. Järkyttävintä minusta oli se, että Helsingissä puurakenteinen kerrostalo tehtiin ilman sääsuojaa, muka sen takia, että kun työmaasta tehtiin väitöskirja siitä, miten puurakentaminen onnistuu ilman sääsuojaa.

  6. Näin työnjohtajan näkökulmasta katsottuna ei voi enempää ärsyttää turvallisen etäisyyden päässä työmaalta olevien kavereiden lausunnot, joiden mukaan aikataulut ei ole kireitä. Niistä vain tulee kireitä, kun tarpeeksi sählätään.

    Tuo on tietysti totta, kun asialla on täydelliset ihmiset. Itse en kuitenkaan ole täydellinen, enkä pysty karikoita välttämään, mutta pelivaralle aikatauluissa ei ole tilaa. Eli sopii tulla näyttämään mallia, miten homma hoidetaan kotiin. Toistaiseksi tuo viisaus on jostain syystä kiertänyt työmaat kaukaa.

    Suunnittelun rooli kaipaa sekin tarkistamista. Urakoitsijaa kyllä vahditaan, tämän varmistaa lauma rambollin terriereitä. Suunnittelua ei yleensä valvo kukaan, työmaakokouksissakin suunnittelija istuu samalla puolella pöytää rakennuttajan kanssa. Koska nuo rambollin kaverit ei voi tai suostu ottamaan mistään vastuuta, rakennuttaja on ulkoistanut vastuun suunnitelmien tarkastamisesta urakoitsijalle, jossa opistotason koulutuksen saaneen työnjohdon pätevyys suunnitteluun ei ole alkuunkaan linjassa korkeakoulutettujen insinöörien kanssa. Eli suunnittelu pitäisi nähdä tasavrtaisena osapuolena urakoitsijan kanssa.

    Suunnittelijat kyllä suunnittelee, kunhan saavat riittävät lähtötiedot. Elleivät saa, lisääntyy piirustuksissa merkinnät ”suunnitellaan paikan päällä”, rajapintojen unohtaminen yms kikkailu. Lisäksi laatuvaatimukset pitää urakoitsijan kaivaa ties mistä alan julkaisusta eli suunnittelu parantaa tehokkuuttaan siirtämällä osan sille kuuluvista töistä urakoitsijalle, eikä tämä rakennuttajaa kiinnosta, päinvastoin. Säästyy kalliin suunnittelijan kustannuksia.

Vastaa käyttäjälle RKM Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat