Kokeile kuukausi maksutta

”Työmaiden johdossa ei ole kontrolli pysynyt riittävän hyvin” – rakentamisessa sattuu taas liikaa tapaturmia

Kuluva vuosi on lähtenyt murheellisesti käyntiin rakentamisen työturvallisuudessa. Viime viikolla sattui kaksi kuolemaan johtanutta työtapaturmaa ja vieläpä peräkkäisinä päivinä.

K-kampuksen työmaalla Helsingin Kalasatamassa kuoli mies ja yksi loukkaantui vakavasti. Työmaa kuvassa oikealla. Kuva: Sami Kero / HS

Maanantaina yksi työntekijä kuoli ja toinen loukkaantui vakavasti Helsingin Kalasatamassa K-kampuksen työmaalla, kun nostimen kori kallistui ja siinä olleet tippuivat maahan. Työmaan projektinjohtototeuttaja on Haahtela-rakennuttaminen. Tiistaina työntekijä menehtyi, kun hän jäi paalun alle Espoossa Lehdon työmaalla.

Vuoden alku oli Rakennusteollisuus RT:n asiamies Juha Suvannon mukaan senkin takia iso kolaus, että kuolemantapausten määrä on pitkällä aikavälillä vähentynyt rakennustyömailla.

Viime vuonna sattui neljä kuolemaan johtanutta tapaturmaa. Vuosi 2015 oli poikkeuksellisen synkkä, sillä kohtalokkaita tapaturmia oli peräti 13.

Suvanto korostaa, että vielä 1960–70-lukujen vaihteessa yksi kuolonuhri viikossa oli ”normaali” tahti. Viime vuosina rakentamisessa on keskimäärin kuollut alle kymmenen ihmistä.

Turvallisuuteen pitäisi pystyä vaikuttamaan ennalta

Tapaturmataajuus kokonaisuutena on huonontunut rakentamisessa viimeiset pari vuotta. Tapaturmataajuus oli 19,2 vuonna 2016 ja 21,4 vuonna 2017.

”Se ei ole hyväksyttävä selitys, että rakentaminen on vilkasta. Buumia ei saa käyttää kuittaamaan asiaa. Tosiasia kuitenkin on, että aina kun rakentaminen kiihtyy, lisääntyy tapaturmienkin määrä”, Suvanto kertoo.

Suvannon mukaan yksi tapaturmien lisääntymisen syy voi olla se, että työmaille tarvitaan buumin aikana paljon uutta henkilöstöä. Myös työnjohto saattaa joutua ottamaan lisävastuuta aikaisemmin kuin olisi siihen valmis.

Suvanto muistuttaa, että turvallisuuteen pitäisi pystyä vaikuttamaan ennalta, siksi vaaratilanneilmoitusten ja turvallisuushavaintojen tekeminen ja tarkka analysointi on tärkeää. Kyselyn mukaan vain kolmannes RT:n jäsenistöstä käyttää niitä, joten siinä on paljon parantamista.

”Olemme huolestuneita kehityksestä”

Skanskalla työturvallisuustilanne on heikentynyt viimeiset pari vuotta. Viime vuonna yrityksen tapaturmataajuus oli 6,8, kun se vuonna 2015 oli 3,0.

”Olemme huolestuneita kehityksestä. Yksi syy huononemiseen on se, ettei työmaiden johdossa ole pystytty pitämään kontrollia riittävän hyvin. Riskinhallinnassa on selviä puutteita.”

Haasteen työnjohdolle tuo Skanskan turvallisuuspäällikkö Antti Leinon mukaan aliurakoitsijoiden tiivis työtahti ja vaihtuva miehitys työmaalla. ”Välillä tulee sellainen tunne, että yrityksillä on niin kova kysyntä, että pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Väki saattaa vaihtua useammankin kerran yhden urakan aikana.”

Tällaisessa tilanteessa ei Leinon mielestä riitä, että työvaiheiden riskit käydään kerran läpi töiden alkaessa. Työvaiheet pitäisi käydä läpi päivittäin ja hallita riskit.

”Väki saattaa vaihtua useammankin kerran yhden urakan aikana.”

Skanska on käynyt läpi mahdollisia uusia kumppaniyrityksiä. Leinon mukaan yrityksessä on ihmetelty vastaan tulleita toimintatapoja.

”Emme ole sellaisiin törmänneet aikoihin. Kysymykset ovat liittyneet esimerkiksi henkilökohtaisten suojavarustusten käyttöön. Sekin kielii siitä, että yrityksiin on tullut uutta työvoimaa, joka ei välttämättä tunne nykyaikaisen rakentamistavan vaatimuksia.”

Leino toimii myös Rakennusteollisuus RT:n turvallisuusryhmän puheenjohtajana. Hän aloitti luottamustehtävässä helmikuussa.

Putoamissuojauksessa vieläkin puutteita

Ylitarkastaja Jari Nykänen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sanoo,  että rakennustyömailla turvallisuus on ottanut aimoloikan eteenpäin tällä vuosituhannella. Yksi syy tähän on hänen mielestään TR-mittausten käyttöönotto 1997.

”Tapaturmia sattuu monesta syystä. Usein se johtuu henkilön tietoisesta riskistä, olipa kyse sitten osaamisen puutteesta tai välinpitämättömyydestä. Yksi keskeinen tekijä saattaa olla sekin, että rakennusbuumin aikana alalle tulee vähemmän kokenutta työntekijäporukkaa, joka ei ole ehkä niin hyvin perehdytetty tai koulutettu.”

Putoamissuojaus on Nykäsen mukaan edelleenkin rakentamisessa akilleen kantapää. Liian usein se puuttuu kokonaan tai on vaillinaista esimerkiksi elementtipurkutöissä. Etelä-Suomen aluehallintovirasto tutki viime vuonna tehostetusti elementtipurkua työmailla.

Tätä artikkelia on kommentoitu 20 kertaa

20 vastausta artikkeliin “”Työmaiden johdossa ei ole kontrolli pysynyt riittävän hyvin” – rakentamisessa sattuu taas liikaa tapaturmia”

  1. Kylläpä taas yritysten johdon ja avin kaksinaismoraali näkyy.. ja syyt työnjohdolle, hävetkää, jos osaatte! Satun valitettavasti tietämään että ette osaa.. organisaatioissa työturvallisuusasioita johtaa yrityskultuuri ja tätä ohjaa ahneus. Ahnein porukka kiertämään työturvallisuutta on työmaapäälliköstä ylöspäin koko linja-organisaatio. Koko tämän porukan ansioit ja valintaperusteet ovat pääpiirtissään kyky valehdella, silläkin seurauksella mitä se aiheuttaa tätä maata rakentaville miehille ja naisille.

    Jos puutut työturvallisuuspuutteisiin, etkä alistu valehtelemaan turvallisuustuloksia, saat potkut. Näin mm. SRVllä. Korruption ja valehtelun ammattilainen. Nämä ”kyvyt” johto kyllä pyrkii tunnistamaan ja saaman ”oikeat” miehet oikeaan paikkaan. Tätä samaa osaamista kerätään myös aville töihin.

    1. Kyllä tuollainen kirjoittelu on täyttä hölyn pölyä,-suorastaan ala-arvoista. Täytyisi ensin tiedostaa, mistä puhuu ja sen jälkeen kirjoittaa itse asiasta.

  2. Minulla ei ole ihan noin negatiivinen kuva tilanteesta, mutta näihin kuolemantapauksiin viitaten en nyt ihan heti näe että ensimmäisenä pitää työnjohtoa syyttää (siis sen tiedon valossa mitä nyt on ollut saatavilla). Lisäksi itse omalla kohdalla mitä on pienempiä tapaturmia tässä sattunut on tilanteet olleet yli puolissa tapauksissa hyvin ”inhimillisiä”, jossa työnjohdolla on/olisi ollut hyvin pieni vaikutusmahdollisuus tapaturmien ehkäisyyn. Lisäksi näkisin, että lainsäädännöllisesti pitäisi lisätä nimen omaan alihankkijoiden vastuuta työturvallisuus asioissa.

  3. Työsuojelu on teatteria jolla täytetään muotoseikat.
    Esim. työturvakorttikurssi, kurssi on täsmälleen sama vanhalle työnjohtajakonkarille ja nuorelle joka ei ole päivääkään ollut töissä, saatika rakennustyömaalla. Kumalla menee kurssi ns. hukkaan ?
    Sitten nämä perehdytykset. Työmaaperehdytyksessä pitäisi kertoa työmaan erityispiirteet, mutta niissä kerrotaan vain ne samat litanniat kerrasta toiseen.

    1. Komppaan täysin sun kirjoitusta. TR-mittaus väärennetään liian usein. Muutenkin työturvallisuus on ihan retuperällä ainakin meidän työmailla. Itse työnjohtajana en edes saa valvojalta/vastaavaltamestarilta tietoja mitä poikkeamia on havaittu. Jotain pitäisi tehdä…kovemmat sanktiot?

  4. Näkemykseni mukaan on enemmänkin kyse kiireestä, miksei rappari rane laita turvavaljaita aamulla. Kun tietää että on mentävä nostokoriin tunnin päästä. kiire hommiin ettei pomo hermostu.
    Tilaaja vaatii tulosta kuukausittain jos lipsutaan alkaa sakot juosta nopeampaa kuin miehet. Niin kiireessä herkästi unohtuu turvallisuus.
    Kiire ei ole sama asia kuin tehokkuus.

  5. Työnjohto on toki vastuussa tapaturmista. Lyöt vasaralla peukalosi irti tai päätät muuten satuttaa itseäsi. Vastuu ei ole missään vaiheessa tekijällä. Valitettavasti työturvallisuus ei parane täysin onnettomuuksista vapaaksi, vaikka jokaisen työntekijän takana seisoisi työnjohtaja.

    Toki työnjohto voi poistaa nämä työntekijät pois työmaalta, jotka ottavat riskejä. Olisiko tässä kampanjan paikka? Kerta rysäyksellä duunarit veks.

  6. Työnjohto ei osaa, uskalla tai viitsi puuttua. Keskeytän turvattoman työskentelyn vähintään kaksi kertaa viikossa

  7. Tähän se on nykyään mennyt. Työntekijän oma vastuu turvallisuudestaan ja valinnoistaan on lähes täysin ulkoistettu työnjohtajalle. Toki esimiehen tulee luoda edellytykset turvalliseen työntekoon mutta ei sitä työntekijää voi jatkuvasti olla kädestä pitämässä työmaaolosuhteissa. Työnjohtajalla on paljon muutakin nykyajan paperiroska työtä tehtävänä ja siinä ohessa valvoa työmaan etenemistä. Jos esim. työntekijälle pidetään perehdytys (joka kattaa työmaatoiminnot ajasta ikuisuuteen) niin ei se ole mikään autuaaksi tekevä toiminto pelastamaan onnettomuuksilta…edelleen se työntekijän oma vastuu. Omalta uraltani voin sanoa, että joillekin niitä onnettomuuksia sattuu todennäköisemmin kuin toisille. Toisin sanoen jotkut työntekijät tiedostavat ja ymmärtävät riskit paremmin…sama pätee kaikkialle, jopa autolla ajamiseen. Ei siinä mikään 24/7 holhoaminen tai työturvakortti auta.

    Kiire ei ole mikään syy, se on vain siirrettyä vastuuta. Entä jos työnantajasi sanoisi, että ”Otin persnettoisen urakan ja laskin senkin väärin. Sinulla on nyt kiire tehdä tämä työ puolihuolimattomasti työturvallisuutta uhmaten.” Tekisitkö? …Helpotan mielikuvaasi; kattotyöt 20 metrin korkeudessa.

    Summasummarum. Niin kauan kuin vasara on olemassa, joku tulee sillä sormeensa lyömään. Niin se vain on.

  8. Nyt vaikuttaa,että puhutaan ”naurismaan aidasta”, kun tulisi puhua itse ”naurismaasta”.

    Meillä on selkeästi kirjoitettu rakennustyömaan turvallisuusmääräykset ja työturvallisuuslaki, joita on myöskin noudatettava, ja siitä ei todellakaan tule tinkiä vähääkään. Myöskin työturvallisuuden valvontaan on paneuduttava kunnolla. Turvallisuussuunnitelmat on laadittava huolella ja niiden
    noudattamisessa toimittava ilman, että vedotaan kiireeseen, vaihtuvaan työvoimaan, kokemattomaan työnjohtoon, yms. Työmaille on nimettävä henkilöt, jotka ”ottavat omakseen” vaatia ja valvoa työturvallisuutta mihinkään kustannusrakenteen vaikutuksiin turvautumatta. Tapaturma, -pienikin, tulee aina kalliiksi työnantajalle.

    Itse olen lähtenyt siitä, että työturvallisuuspäälliköksi nimettävä henkilö tuntee tarkasti turvallisuussäädökset ja valvoo niiden noudattamista tarkoin. Tähän tehtävään on aivan turha nimetä jotakin nuorta, ilman vankkaa työmaakokemusta omaavaa henkilöä. Hän ei osaa nähdä vaaratilanteita etukäteen eikä osaa tehdä mitään riskiarviota työskentelystä työmaalla. Hän osaa vaan ”töllistellä” ja olla osaavinaan asioita. Myöskin työturvallisuusvaltuutettu, jos sellainen tarvitaan on valittava (työntekijöiden valinta ) huolella. Tehtävään on todellakin nimettävä työntekijöiden valitsema
    henkilö, eikä työnantajan ”uskottu mies”, kuten usein tapahtuu. Hänen asemansa on vähintäänkin yhtä vastuullinen, kuin itse työturvallisuuspäällikön. Hän on velvollinen samalla tavalla puuttumaan turvallisuusepäkohtiin.

    Minun mottoni on, -”Talo on isäntänsä näköinen”,-ja niin se myöskin on. Vastaavan työnjohtajan asema on merkittävä, – hän todella vastaa kaikesta, myöskin työturvallisuudesta. Ko. tehtävään on valittava henkilö, jolla on ”silmää” nähdä, mitä työmaalla tapahtuu, ja jos havaitsee puutteita, rohkenee niihin tarttua kunnolla, eikä ”hyssyttele” ja kuuntele perusteluja työturvallisuuden vaalimisen kustannuksista.

    Isoissa yrityksissä onkin jo aletty nimeämään päätoimisia turvallisuusjohtajia, joiden tehtävänä on sekä kehittää, että valvoa ja johtaa työturvallisuuteen liittyviä asioita. Myöskään ko. asiaan liittyvää koulutusta ei ole riittävästi.

    Työntekijöiden vaihtuvuus on täysin riippuvainen työmaan johdosta. Aliurakoitsijat ja heidän työntekijänsä on sitoutettava kuhunkin hankkeeseen. Jo perehdyttämisiin käytetty aika, n. 1/2 t / työntekijä vie työnjohdolta aikaa, joka saattaa olla hyvinkin tarpeellista varsinaisessa työnjohdossa ja
    valvonnassa.

    Työnjohdon vähyys ja kokemattomuus ovat ehkä suurin puute tällaisena kiihkeän rakentamisen kautena. Se ei kuitenkaan ole mikään peruste laiminlyödä työturvallisuutta ja olla puuttumatta selviin virheisiin ja puutteisiin. Työt on kyettävä resursoimaan siten, että työnjohdolla on riittävästi mahdollisuuksia johtaa ja valvoa työntekijöitä ja heidän toimintaansa työtehtävissään.

    Meillä on todellakin paljon tekemistä myöskin työmaiden töturvallisuuden parantamiseksi. Jos mihin, niin siihen on syytä panostaa. Kaikki tapaturmat ovat liikaa, puhumattakaan kuoleman tuottamuksista ja iäkseen rampautumisista.

    1. Vahva puheenvuoro Ramilta, tuohon ei paljoa lisättävää. Nuoruuden vuodet meni työmaalla aikalailla Ramin kuvaamalla tavalla… Rakennusalalla on totuttu kaikilla portailla ja osa-alueilla siihen, että vika on yleensä muissa ja ymmärrys siitä, että jokaisen hoitaessa edes tekemisen minimitaso, saavutettaisiin huimia parannuksia.

    2. En ymmärrä, miksi työntekijän vastuun korostaminen on seipäästä puhumista. Muuten asia on periaatteessa kuten 47 vuoden kokemuksella kirjotetaan. Se vain jäi epäselväksi, onko tuo kokemus saatu vastaavana työnjohtajana vai jossain muussa tehtävässä. Kuten usein epäkohdista kirjoitettaessa olen todennut, valitettavan usein viisaus löytyy jostain muualta kuin työmaalta. Olisi hienoa, toimistosandaalit korvautuisivat turvakengillä ja viisaus jalkautuisi työmaan arkeen. Saataisiin työmaalla nähdä, miten hommat kuuluu hoitaa. Esimerkiksi töiden resurssointikysymys on kiinnostava, kun tarjouskilpailussa ei pärjää edes minimimiehityksellä ja pääurakoitsijan mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten aliurakoitsija työntekijöitään heittelee eri työmaille tai paljonko käyttää omien työntekijöiden sijaan vuokramiehiä, on aika pieni.

      1. Tässäpä onkin oikeaan osuva esimerkki siitä, puhutaan asiasta, josta ei todellakaan tiedä yhtään mitää. Tuona 47 v:n työurani aikana olen toiminut useissa eritasoisissa tehtävistä ja oppinut nimenomaan työtehtävieni ja ihan kantapäideni kautta asiat. Olen johtanut merkittäviä rakennushank-keitakin maissa (esim. Nigeriassa ja Argentiinassa ), joissa työturvallisuudelle ei panna mitään arvoi. Niissä on ollut asenne,-”Jos joku kuolee, se korvataan toisella.”. Kuitenkaan, vaikka 2 hankkeessa oli n. 1700 työntekijää, toisessa jopa 5 eri kansallisuutta, niissäkään ei tapahtunut yhtään työtapaturmaa. Olipa jopa niin, että työntekijät itse omaksuivat pitää huolta omasta ja työtoverinsa turvallisuudesta.
        Tällaiseen kokemukseeni perustuu,-”tiedän, mistä puhun”.

        1. Hyvä Talikko

          Rami juttelee ihan höpöjä, kaikki kuultu jo moneen kertaan.

  9. Pakollinen tarkastus tehdään viikottain ja mikäli jtn ilmenee, ei kirjausta. Pieni huomautus vaan kun kaverin näkee työmaalla. Vakuutus maksut nousevat työmaata kohti jos näyttää paperilla pahalta. Sama juttu jos tapahtuu haaveri, ”ei kai tätä tarvitse kirjata, pidä loppupäivä palkallista vapaata”

  10. Työtapaturmia vähätellään ja pyritään muuttamaan vapaa-ajan turmiksi, usein tapaturmat vähentää esimiesten tulospalkkiota!

  11. Kun on kypärä, suojalasit ja ”korttipalka”, tuntuu perin oudolta, että työtapaturmia sattuu.
    Näitä kyllä vahditaan, kuin haukka, mutta sitten taidot ei muuhun riitäkään.

  12. alan liitosta erotaan, eika pelkastaan vain uutisotsikoiden perusteella,asenteet ja tuottavuus on edeleen jossain viime vuosituhannella.

  13. TR-mittaus on kyllä aikamoista teatteria.

    Kannatan hyvää työturvallisuutta, mutta TR on näytelmää.

    Joillakin työmailla esim. tilaaja sanoo että TR-tulos pitää olla aina vähintään 85-90 %.
    TR-mittauksen tulos on sattumaa, eli mittauksen tekijä vaikuttaa voimakkasti millainen tulos tulee.

    Jos 5 eri inssiä tekee mittauksen tulee 5 täysin erilaista tulosta.

    Samoin kellonaika (ja työläisten määrä) milloin mitataan vaikuttaa suuresti… toki se on maallikoille ja ulkopuolisille kiva ”PR-mittari” jota esitellään…

Vastaa käyttäjälle Vastaava_A Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat