Älyliikenne. Jos johonkin, niin tähän sanaan ladataan nyt paljon toivoa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.
Suomella on kaikki edellytykset olla älyliikenteen kärkimaa, twiittaa liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk).
“Älyliikenne parantaa kaupunkilaisten elämänlaatua ja samalla se avaa valtavia mahdollisuuksia kansainväliselle liiketoiminnalle”, lausuu Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok).
Jopa Helsingin tulevaisuutta luotaavan yleiskaavan esittelyosiossa todetaan, että älyliikenteen avulla voidaan ratkoa Helsingin seudun hajanaiseen rakenteeseen liittyvää ongelmaa.
”Aivan tyhjä sana”
Mutta mitä älyliikenne oikeastaan tarkoittaa ja onko siitä kaupungistuvan maailman ongelmien ratkaisijaksi?
”Se on yleensä aivan tyhjä sana”, professori Moshe Givoni sanoo.
Moshe Givoni
- Professori Moshe Givoni johtaa Tel Avivin yliopiston liikennetutkimuksen yksikköä. Hän on arvostettu ja siteerattu tutkija.
- Givoni on ollut kevään ajan vierailevana tutkijana Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitoksella.
- Givoni tunnetaan myös siitä, että hän on kirjoittanut kirjoja kuuluisan englantilaisen liikennetutkijan David Banisterin kanssa. Banister on maailman johtavia liikennetutkijoita.
- Givoni on keskittynyt tutkimuksessaan liikennepolitiikan ja yhdyskuntasuunnittelun sekä liikenteen ja taloudellisen kehityksen välisten yhteyksien tutkimukseen. Hän on perehtynyt myös liikenteen ympäristövaikutusten analysointiin.
Israelilainen Givoni istuu Otaniemessä sijaitsevan Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitoksen sohvalla. Kansainvälisesti arvostettu Tel Avivin yliopiston liikennetutkimusyksikön johtaja ja professori on kevään ajan vierailulla Aalto-yliopistossa.
Julkisessa keskustelussa älyliikenne on termi, johon tavataan kaataa suuri joukko myönteisiä tulevaisuuden odotuksia. Älyliikenne on itseään ohjastavia autoja ja sähköisesti toimivaa ympäristöystävällistä liikennettä. Lisäksi se on esimerkiksi jakamispalveluiden mahdollistamaa vapautta auton omistamisesta.
Tiivistettynä: älyliikenne on ihmiskunnan tulevaisuuden haave, jossa liikkumisesta tulee teknologian kehityksen ansiosta planeetan ja yhteiskunnan kannalta kestävää. Päästötöntä, tasa-arvoista ja uutta liiketoimintaa luovaa.
Haavetta Givonikin pitää kauniina. Hän myös korostaa, ettei sen toteutuminen ole mahdotonta.
”Mutta se on vain yksi vaihtoehto sadoista. Mielestäni emme ole menossa sitä kohti”, Givoni sanoo.
Lisääkö autojen automatisoituminen autoistumista?
Ongelma ei ole Givonin mukaan siinä, etteikö turvallisia itseään ohjaavia robottiautoja onnistuttaisi ennemmin tai myöhemmin kehittämään. On myös selvää, että sähköautot tulevat yleistymään ja ne saattavat jatkossa saada entistä enemmän energiaa puhtaasti tuotetuista lähteistä, esimerkiksi aurinko- tai tuulivoimasta. Jakamispalveluiden markkinoillakin on kasvumahdollisuuksia.
Tutkijan näkemyksen mukaan kaikkien hyvien asioiden tapahtuminen samanaikaisesti ei kuitenkaan ole todennäköistä.
Suomen hallituskin pyrkii nyt edistämään hankkeita, jotka kehittäisivät ”liikkumista palveluna”. Siis esimerkiksi sitä, että kaupunkilainen voisi auton sijaan ostaa yritykseltä palvelun, joka mahdollistaa sekä yhteiskäyttöautojen että joukkoliikenteen käyttämisen.
Givonin mukaan älyliikenteen kehittyminen ei kuitenkaan välttämättä vähennä suuressa mittakaavassa ihmisten halua liikkua yksityisautoil
la. Hän pelkää, että autojen automatisoituminen ja sähköistyminen saattavat itse asiassa lisätä ihmisten halua käyttää autoja. Autoilusta tulee entistäkin houkuttelevampaa, koska ohjaamisen sijaan kyydissä voi esimerkiksi katsoa elokuvaa tai tehdä töitä.
”En näe syytä, että me alkaisimme laajemmassa mittakaavassa jakamaan autoja”, Givoni sanoo.
”Emme me pidä jakamisesta. Me haluamme olla yksilöllisiä.”
Yksi monista mahdollisista kehityskuluista
Givoni korostaa, että tämäkin kehityskulku on vain yksi monista mahdollisista. On kuitenkin olemassa selvästi nähtävissä oleva riski, että yritysten ja tutkijoiden kiinnostuksen kohteet ohjaavat maailmaa malliin, jossa liikkuminen pohjaa jatkossakin yksityisautoiluun. Uhkat ovat niin suuria, että liiallisen optimismin sijaan poliitikkojen ja yhdyskuntasuunnittelijoiden olisi pidettävä mielessään myös tummempisävyiset tulevaisuudet.
Jos autoilun automatisaatio ja sähköistyminen nimittäin johtavat autoilun lisääntymiseen, seuraukset yhteiskunnan kannalta voivat olla merkittäviä. Suuressa tiiviisti rakennetussa kaupungissa joukkoliikenne on ainoa tilan puutteen vuoksi tehokas kulkutapa. Siksi Helsingin uusi yleiskaavakin perustuu ajatukseen yksityisautoilun hillitsemisestä.
Autoilun lisääntyminen loisi kuitenkin painetta yhdyskuntarakenteen hajaantumiselle ja lisäisi ruuhkia. Tästä kärsisi esimerkiksi ympäristö. Vaikka joskus tulevaisuudessa autot itsessään käyttäisivätkin voimanlähteinään vain puhdasta energiaa, yhdyskuntarakenteen laajeneminen johtaisi kielteisiin ympäristövaikutuksiin esimerkiksi maankäytön lisääntymisen ja infrastruktuurin rakentamisen vuoksi.
Myös sosiaaliset vaikutukset olisivat merkittäviä. Givoni kertoo ihailevansa suomalaista yhteiskuntaa, jossa suuri osa lapsista kulkee kouluun pyörällä tai kävellen. Tämä ei ole maailmalla itsestäänselvyys. Käytännöllä on positiivisia vaikutuksia niin terveyteen kuin siihen, että lapset tutustuvat ympäristöönsä ja kokevat sen turvalliseksi.
Mitä sitten tapahtuisi autoilun automatisoituessa, Givoni kysyy.
”Vanhemmat lähettävät lapsensa robottiautolla harrastuksiin? Onko tämä se tulevaisuus, jonka me haluamme?”
Ongelma on yritysvetoisuus
Dystooppisissa visioissa autoilun automatisaatio voisi myös johtaa eriarvoistumiskehityksen kiihtymiseen. Jos autolla liikkuvien osuus kaupunkilaisista lisääntyy, julkisen liikenteen käyttäjien määrä vähenee. Tällöin julkisen liikenteen rahoituspohja heikkenee ja lopulta – pahimmillaan – hyvin toimiva palvelu rapautuu.
Millä sitten liikkuvat ne, joilla ei ole varaa yksityisautoiluun, Givoni pohtii.
Julkisen liikenteen rahoituspohja heikkenee ja lopulta – pahimmillaan – hyvin toimiva palvelu rapautuu.
Ongelma älyliikenteen kanssa on Givonin mukaan se, että kehitys tapahtuu yritysten vetämänä. Yritysten tehtävänä ei ole miettiä yhteiskunnan kestävää kehitystä vaan voiton tuottamista.
”Se ei tietenkään ole ongelma sinällään. Mutta ongelmia syntyy, jos yksityisen sektorin annetaan sanella politiikkaa.”
Givoni pitää liikennettä terveydenhuollon ja opetuksen tyyppisenä kenttänä. Sellaisena, jolla yksityistäminen on paikka paikoin kannattavaa, mutta yhteiskunnan edusta huolehtivien pitää olla sen kanssa hyvin tarkkana.
Älyliikenne mahdollistaa merkittävää liiketoimintaa
Älyliikenteessä yhteiskunnan taloudellinen etu näyttää risteävän muiden etujen kanssa. Koska älyliikenteen ympärille voidaan synnyttää merkittävää liiketoimintaa, julkinen valta pyrkii raivaamaan esteitä muutoksen tieltä. Paras tapa tähän on tehdä ensin omassa maassa liikennepolitiikkaa, joka tarjoaa älyliikenteelle mahdollisuuksia.
Elinkeinopolitiikkaa ja liikennepolitiikkaa ei kuitenkaan pitäisi sotkea, Givoni sanoo. Hän toteaa, että auto on jo nyt lähes liian hyvä kulkuneuvo. Se on melkein täydellinen vastaus yhden ihmisen liikkumistoiveisiin.
”Ongelmat alkavat siitä, että kaikki haluavat käyttää sitä.”
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Robottiautot ja älyliikenne voivat viedä Helsingin synkkään tulevaisuuteen, pelkää liikenneguru”
Kyllä meillä murheita piisaa ! Oikeasti voi ihmetellä sitä että kuskittoman auton kehittäminen tuntuu olevan maailman tärkein kehitysasia jonka vaiheita saa seurata joka päivä joka tuutista.