Tutkijat: Hiilineutraaliutta lupaileva Helsinki sivuuttaa yli puolet helsinkiläisten päästöistä

Helsinki katsoo ilmastonmuutosta vain toisella silmällään. Näin voi tiivistää Aalto-yliopiston tutkijoiden Seppo Junnilan ja Sanna Ala-Mantilan kritiikin.

Junnila on kiinteistöliiketoiminnan professori, ja Ala-Mantila sai viime vuonna valmiiksi saman alan väitöskirjan. Molemmat ovat tutkineet kaupunkien päästöjä Suomessa.

Tutkijat tutustuivat HS:n pyynnöstä kuntapoliitikkojen käsittelyssä olevaan Helsingin päästöjenvähennysohjelmaan.

Askelmerkit toimenpiteille

Päästöjenvähennysohjelma asettaa askelmerkit toimenpiteille, joiden avulla Helsingistä pitäisi tulla hiilineutraali vuonna 2035. Se on hieno tavoite, mutta jos ollaan rehellisiä, ohjelmassa esitetyillä toimenpiteillä siihen ei kuitenkaan päästä.

Tämä todetaan avoimesti, joskin lähes alaviitteen omaisesti, myös ohjelmassa. Muutamaa kulutukseen keskittyvää sivua lukuun ottamatta satasivuinen ohjelma etsii ratkaisuja vain niihin päästöihin, jotka tuotetaan suoraan Helsingissä.

Helsingin maineen kannalta edullista rajausta perustellaan sillä, että kaupungilla on vähäisemmät vaikutusmahdollisuudet epäsuoriin päästöihin. Epäsuorilla päästöillä tarkoitetaan esimerkiksi muualla tuotettua ruokaa, rakentamisen materiaaleja, tavaroita, palveluja ja matkustamista.

Rajalliset mahdollisuudet vain tekosyy

Viime vuosien kaupunkipoliittinen suosikkifraasi on ollut Suomessakin se, että maailman suuret ongelmat ratkotaan tulevaisuudessa valtiotason sijaan kaupungeissa. Todellisuus on monimutkaisempi, tutkijat sanovat, kaupunginkin voimilla on rajansa.

Kaupunkien ei pitäisi kuitenkaan käyttää rajallisia mahdollisuuksia tekosyynä. ”Ei sen taakse voi piiloutua”, Junnila sanoo.

Ala-Mantilan väitöskirjan mukaan jopa kaksi kolmasosaa pääkaupunkiseudun asukkaiden päästöistä on epäsuoria. Niistä valtaosa tuotetaan jossain muualla, monesti ulkomailla.

Päästöjenvähennysohjelma asettaa askelmerkit toimenpiteille, joiden avulla Helsingistä pitäisi tulla hiilineutraali vuonna 2035.

Ongelma mainitaan lyhyesti myös Helsingin päästöjenvähennysohjelmassa. Helsinkiläisen todellinen hiilijalanjälki on kuitenkin yli kaksinkertainen Helsingin alueella syntyviin päästöihin verrattuna, ohjelman tiivistelmässä todetaan. Tämän jälkeen siirrytään kuitenkin tarkastelemaan yli 15 sivun ajaksi pelkästään liikenteen päästöjä.

Liikenteen rooli ylikorostunut?

Ohjelman painopistevalinnat kertovat paljon ilmastonmuutokseen liittyvästä keskustelusta, sanovat Junnila ja Ala-Mantila.

Liikenne on toki tärkeä päästöjen lähde. Se aiheuttaa noin 20 prosenttia kaikista Helsingin alueella syntyvistä päästöistä. Kokonaisuutta katsellen sen rooli on kuitenkin julkisessa keskustelussa ylikorostunut.

Tämä ei tarkoita, etteikö liikenteen päästöjen vähentämiseksi pitäisi ponnistella myös jatkossa, tutkijat sanovat. Samaan aikaan olisi kuitenkin pystyttävä laajentamaan näkökulmaa globaaliksi.

”Jos todella halutaan olla hiilineutraaleja”, Ala-Mantila sanoo.

Yksi tapa on ohjata esimerkiksi ruuankulutusta lähiruokaan. Silloin tuotannon eettisyyttä on helpompaa valvoa.

Syyllistäminen sulkee korvat

Syyllistäminen saa suuren osan ihmisistä vain sulkemaan korvansa, sanoo Seppo Junnila. Siihen ei hänen mukaansa kaupungin siis pitäisi lähteä ilmastonmuutosta hidastaakseen. Sen sijaan pitäisi tarjota tietoa, huomattavasti enemmän kuin nykyään.

Junnila ehdottaa, että kaupunki rakentaisi kaupunkilaisille palvelupolun, jota seuraamalla löytyy tie päästöttömämpään elämään.

”Voisit valita: tässä on neljä polkua, joita seuraamalla voit vähentää päästöjä.”

Omakotitalovaltaisella alueella palvelu voisi kertoa, kuinka paljon kaupunkilainen voisi vähentää päästöjään aurinkopaneelin asentamalla.

Kerrostalossa asuvalle voitaisiin laskea päästövaikutus, jos kaukoloma vaihtuisikin interreilaamiseksi Euroopassa. Päästöjen vähentämiseen tähtäävä opiskelija voisi mieluummin muuttaa kimppakämppään kuin yksiöön: yksin asuminen nimittäin nostaa päästöjä.

Syyllistäminen saa suuren osan ihmisistä vain sulkemaan korvansa, sanoo Seppo Junnila.

Palveluun voitaisiin ottaa mukaan myös ratkaisuja tarjoavia yrityksiä, Junnila sanoo. Näin kaupunki voisi ohjata alueellaan tapahtuvaa liiketoimintaa vihreämmäksi.

1900-luvun alussa Henry Fordin perustamilla tehtailla Yhdysvalloissa siirrettiin auton korit kulkemaan liukuhihnalle tuotantomäärien kasvattamiseksi. Suurin piirtein siitä lähtien yritysten ja kansantalouksien kasvu on perustunut ajatukseen tavaroiden mahdollisimman tehokkaasta monistamisesta.

Riittääkö teknologian kehittyminen?

Ilmastonmuutoksen alkaessa uhata maapalloa pelastusta toivovat katseet on käännetty teknologian kehittymiseen.

”En usko, että se riittää”, Junnila sanoo.

Jos ilmastonmuutos todella halutaan pysäyttää, ihmisten olisi alettava tarkastella myös itse kuluttamista. Tähän eivät ole heränneet kunnolla muutkaan maailman kaupungit.

”Siinä Helsinki voisi olla vielä vaikka maailman johtava kaupunki.”