Sisäilmastoluokitusta uudistettiin estämään uusien talojen home- ja hajuongelmat

Vuosien mittaan luokituksia on kehitetty ja uusittu kaksi kertaa aiemminkin vuosina 2001 ja 2008. Tämänkertainen uusiminen tuli nyt ilmeiseen tarpeeseen, sillä valitukset erilaisista ongelmista ovat tunnetusti yleisiä.

Aika tulee näyttämään, tuleeko uusittu luokitus vastaamaan käytännön muuttuviin tarpeisiin. Aiempien versioiden saama laaja käyttö osoittaa kuitenkin, että perustasoa parempien vapaaehtoisten vaatimustasojen tarvetta rakentamisen kentällä on olemassa.

Kosteus- ja homeongelmia ei tämäkään luokitus kuitenkaan ratkaise, vaan luokituksen tarkoitus on antaa tavoitteet uudisrakentamiselle. Uudessa rakennuksessa kun ei pitäisi olla lainkaan kosteus- tai homeongelmia. Tätä asiantilaa korosti uudistuksen vetäjä Jorma Säteri puheenvuorossaan.

Sisäilmayhdistyksen lisäksi valmistelutyössä on ollutmukana lukuisia eri alojen asiantuntijoita. Valmistelusta on vastannut virallisesti Rakennustietosäätiön päätoimikunta PT 17 Sisäilmastoluokitus. Sen kautta on eri intressiryhmien edustus päässyt vaikuttamaan ehdotuksen sisältöön. Rakennustietosäätiön kautta luokitusten sisältö on saatu leviämään RTS:n julkaisujen kautta.

M 1 luokituksen piiriä on laajennettu

Erityisen selvästi laajan yhteistyön merkitys on näkynyt luokituskokonaisuuteen kuuluvassa rakennusmateriaalien M 1 päästöluokituksessa. Kansallisesti ja kansainvälisestikin ottaen se on ollut menestys ja johtanut siihen, että lähes kaikki merkittävässä käytössä olevat rakennusmateriaalit ovat hakeneet ja saanet M 1 luokituksen. Näin on kuluneiden 20 vuoden aikana sisäilman kemiallisten epäpuhtauksien määrä Suomessa vähentynyt oleellisesti.

Menetelmään ovat olleet tyytyväisiä niin kotimaiset kuin ulkomaiset valmistajat. M 1 luokituksia on tällä hetkellä voimassa jo noin 4300 rakennustuotteelle.

Vastaavia luokituksia on joissain muissakin Euroopan maissa, mutta suomalainen systeemi on ollut niistä kattavin.

Näitä päästövaatimuksia niin kemiallisia kuin hajuvaatimuksia sekä testausmenetelmiä on vuosien mittaan kehitetty uusimman tutkimuksen mukaan. Tähän versioon lisättiin myös tärkeimpien yksittäisten VOC komponenttien pitoisuusvaatimus myötäillen EU:n piirissä tapahtuvaa kehitystä.

Varsinaisten rakennusmateriaalien lisäksi on M 1 luokitusta laajennettu yhä enemmän muiden sisäilman laatuun vaikuttavien tekijöiden, kuten huonekalujen, päästöjen vähentämisen suuntaan. Tällä hetkellä pystytään esimerkiksi mittaamaan ja luokittelemaan pehmeitäkin osia sisältäviä huonekaluja, kuten työtuoleja. Tällaista toimintaa piti luontevana ja merkittävänä Isku Interior Oy:n laatu- ja ympäristöjohtaja Hanna Eskola.

”Puhtaus on puoli ruokaa”

Jo aiemmissa luokitusten kehittämisvaiheissa on osattu asettaa vaatimuksia sekä työmaan puhtaudelle että ilmanvaihtolaitteiden puhtaudelle. Molemmat ovat tärkeitä hyvän sisäilmaston aikaansaamisessa. Työmaalla ratkaistaan puhtaudesta paljon.

”Työn etenemisen mukana kiristyvät puhtausvaatimukset ovat osoittautuneet toimiviksi. Tällä hetkellä rakennetaankin jo enimmäkseen parempaan puhtausluokkaan P 1 ja paineita on ollut nostaa vaatimustasoa vielä tästä”, kertoi Jorma Säteri.

Siihen ei kuitenkaan vielä menty.

Toinen ilman laadun kannalta tärkeä asia on ilmanvaihtolaitteiden ja kanavien puhtaus. Sen piirissä on jo vuosia Rakennustietosäätiössä voitu antaa laitteille oma ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokitus. Se on ainutlaatuinen maailmassa ja meillä se mukaisen M 1 merkin on saanut jo useita satoja erilaisia ilmanvaihtolaitteiston komponentteja.

Vielä suurempi vaikutus ilmanvaihtolaitteiden kautta tulevan ilman puhtauteen saattaa silti olla vielä ilmanvaihtokanavien nykyisessä P 1 luokan mukaisessa asennustavassa ja säilytyksessä työmaalla. Tulpatut kanavat pysyvät puhtaina ja hajuttomina työmaalla kaikissa tilanteissa.

Vaatimustasot lähes ennallaan

Tutkimus tuo sisäilmaston vaatimustasolle jatkuvasti uusia haasteita. Sen ja käytännön toteutuskäytäntöjen mukana on näitä vaatimustasoja eri tekijöille jouduttu jossain määrin muuttamaan.. Periaatteessa kuitenkin on säilynyt entinen jako S 1, S 2 ja S 3 luokkiin. S 1 tarkoittaa parasta yksilöllistä vaatimustasoa. Nyt sen vaatimukset ovat joltain osin kireämmät kuin hyvän S 2 luokan. Aiemmin erot olivat vähäisemmät ja tärkeintä oli yksilöllisen säädön mahdollisuus. Heikoin S 3 luokka edustaa tavanomaista viranomaisvaatimukset täyttävää tasoa.

Erityisesti lämpöolosuhde vaatimukset ovat Säterin mukaan herkkiä, sillä ihmiset aistivat huoneen lämpötilaan paljon voimakkaammin kuin moniin muihin laatutekijöihin. Uudessa luokituksessa onkin esitetty tässä asiassa melkoisia muutoksia aiempaan. Taustana siinä on tietysti uusin tutkimustieto ja aiempien versioiden antamat kokemukset.

Senaatti-kiinteistöissä ja Helsingin kaupungilla on otettu tavoitteeksi S 2 luokka, johon pyritään teknisesti mahdollisimman tarkoituksenmukaisin keinoin. Luokituksen esittelytilaisuudessa Marianna Tuomainen Helsingin kaupungilta esitteli kaupungin kiinteistöissä tehtyjä mittauksia, jotka osoittivat tämä saavuttamisen olevan helppoa ja mahdollista. Esimerkiksi nyt mukaan tulleet uudet vaatimukset pienhiukkasten ( PM 2,5) pitoisuuksien sisäilman/ ulkoilmansuhteista olevan paikallaan ja saavutettavissa.

Uudessa luokituksessa oli saatu myös jo jonkinlainen ratkaisu aikaan riittävien tuloilmasuodattimien valintaan. Siinähän entisen standardin mukainen yleisimmin käytetty F 7 suodatin luokka ei enää käy, vaan suodattimen suodatuskyky täytyy suhteuttaa ulkoilman hiukkaspitoisuuksiin. Tuo asia tulee varmaan vielä kehittymään melkoisesti käytännön elämässä.