Kokeile kuukausi maksutta

Veijo Käyhty: Rakennusala on kehittynyt myönteisesti vuosikymmenen aikana

Rakennusalan vahvuuksia on edelleen vahvistettava ja haasteisiin reagoimista nopeutettava, kirjoittaa eläkkeelle jäävä Rakennuslehden pitkäaikainen päätoimittaja ja toimitusjohtaja Veijo Käyhty jäähyväiskirjoituksessaan.

Studiokodin virallinen pinta-ala on vain 15,5 neliömetriä. Kuva: Anne Kurki

Rakentamisessa on kymmeniä eri osa-alueita, jotka vaikuttavat lopputuotteeseen ja sen luomaan tunteeseen ja kokemukseen. Kuluttajamediassa puhutaan useimmiten ihmisiä lähinnä olevista asioista eli asunnoista ja niiden ympärille rakentuneesta infrasta.

Ammattilainen katsoo asiaa myös toisesta näkökulmasta vaikkapa ajellessaan kaupungilla ja todetessaan ”tuon rakentamisesta minä vastasin” tai ”tuo on yksi suunnittelutöistäni”. Kaikki arviot peilaavat kuitenkin rakennuttua ympäristöä ja niiden ratkaisuja ajan kuvana.

Laatu on ikuisuusaihe

Laadusta on taitettu peistä Rakennuslehdessä vuosittain ja tullaan keskustelemaan vastakin. Laadun puolesta kampanjoidaan alalla säännöllisin väliajoin. Yrityksillä on omat laatustandardit ja asiakkailla oma laatukäsityksensä. Useimmiten nämä kohtaavat, mutta kun ne eivät kohtaa, niin silloin on yleensä soppa valmis. Sosiaalisesta mediasta on tullut usein paikka, jossa keitto poreilee yli ja etenee omia uriaan.

Puolin ja toisin ajetaan asemiin argumentein, joilla yritetään torpata toisen näkemykset. Tällaisesta vastakkainasettelusta ei jää hyvää mieltä puolin eikä toisin. Rakentamisen yleiseen mielikuvaan yksittäiset virheet tai epäonnistumiset vaikuttavat hyvin kielteisesti. Parilla välikaton romahtamisella saatetaan tuhota mediassa vuosien ja tuhansien ihmisten onnistunut työ.

Miksi ei nimiä eikä yrityksiä?

KOMMENTTI Selasin Rakennuslehtiä vuodesta 2005 aina viime vuoteen saakka. Oheisessa kirjoituksessa on juttujen synnyttämiä ajatuksia rakennusalasta ilman nimiä ja lainauksia.

Jutuissa esiintyi satoja asiantuntijoita ja hienoja sekä vahvoja persoonia. Kaikki he ovat tehneet merkittävää työtä alan eteen. Jutuista näki vuodesta toiseen alan hienouden ja tekijöiden sitoutumisen omaan työhönsä.

Myös Rakennuslehden toimitus on tehnyt asiantuntevaa ja näkemyksellistä työtä alan hyväksi.

Tämä reissu kanssanne on ollut toimittajaurani hienoin kokemus. Te rakennatte joka päivä Suomen tulevaisuutta. Rakentaminen jättää aina pysyvän jäljen yhteiskuntaan. Olkaa ylpeitä työstänne.

Rakentaminen jatkuu ja luo hyvinvointia Suomeen.

Kiitokset kaikille yhteistyöstä ja menestystä tulevaan!

Veijo Käyhty toimi päätoimittajana 2005–2017 ja toimitusjohtajana 2017–2018.

Laadusta ei tietenkään voi sanoa, että kauneus on katsojan silmissä. Mutta laatu on teknisen toteutuksen lisäksi asiakkaasta välittämistä. Onko tekijän ja käyttäjän laatukäsitys yhteinen? Kyse on rakentajien puolella ammattiylpeydestä. Mutta miten ammattiylpeyttä pidetään yllä muuttuvassa maailmassa ja monikansallisilla työmailla?

Suomalaisilla työntekijöillä on ehkä erilainen käsitys laadusta kuin ulkomaisilla tekijöillä. Työmaiden vetäjät ovat tiukassa tilanteessa yhä kansainvälistyvillä työmailla etenkin pääkaupunkiseudulla. Suurilla työmailla kansallisuuksien kirjo on laaja. Reissumiehille, jotka eivät ehkä koskaan näe lopputulosta, perehdyttäminen ei aina onnistu kulttuurierojen ja kielivaikeuksien vuoksi. Näin ollen työmaiden vastaavilla on suuri vastuu laatukriteerien jalkauttamisessa.

Jos taloihin laitettaisiin laatat, jotka kertovat yrityksistä ja tekijöistä, niin nousisiko ammattiylpeys vai ei. Kun on tehty hyvää jälkeä, niin miksi ei kerrota viestiä tekijöistä eteenpäin. Toisaalta siinä voi joutua kohtaamaan ikäviä asioita, jos työ on tehty vasemmalla kädellä tai läpi sormien katsellen.

Tietotaitoa jakamaan

Yksi tekijä, joka vaikuttaa olennaisesti rakentamisen laatuun, on koulutus. Pari viikkoa sitten kokenut valvoja kritisoi maan johtavassa sanomalehdessä kokeneiden mestarien puutetta työmailla. Nuoret insinöörit joutuvat nykyisessä työnjohtajapulassa liian aikaisin vaativiin hankkeisiin. Heiltä puuttuu usein käytännön kädentaidot, jotka vanhat mestarit ovat saaneet usein jo teini-iässä. Tämä on varmasti hyvä ja aiheellinen kysymys, jos pohtii asiaa perehdytyksen näkökulmasta.

Kokemuksia voi jakaa ja niistä voi oppia. Nuoruus ei ole ongelma, mutta olisiko se, että senioreilla ei ole työmailla aikaa perehdyttää nuorempia ja kokemattomampia kollegoita kiireen keskellä.

Jos ei ole aikaa, niin ei ole mahdollisuutta jakaa kokemuksia niin riskeistä kuin mahdollisuuksista eteenpäin. Kokeneiden asiantuntijoiden tietotaidon jakaminen sukupolvilta toisille on tärkeää, vaikka normit ja menetelmät muuttuvat.

Miten saadaan nuoret innostumaan alasta?

Merkittävä haaste tulevaisuudessa on alan maine ja miten nuoret innostuisivat rakentamisesta. Harjoittelupaikkoja tulisi tarjota tavalla tai toisella jo teini-ikäisille, jotka miettivät tulevaisuuden alan valintaa. Toisen asteen koulutus pitäisi panna rohkeasti uusiksi ja tuoda rinnalle todellinen oppisopimuskoulutus monen eurooppalaisen maan tapaan.

Selkeästi tekemiseen keskittyvä koulutus pitäisi monesti epäröijätkin mukana, kun voisi keskittyä tekemiseen ja pääsisi sitä kautta kiinni ansiotyöhön. On toki pidettävä huolta koulutuksen tasosta ja kyvystä oppia tulevaisuudessa uusia asioita.

Oppilaitoksissa yritetään varmasti sata lasissa, mutta vastaan tulevat resurssit ja myös asenteet. Käsillä tekeminen vaatii lähiopetusta, eikä kaikkea voi hoitaa etänä verkkokursseilla.

Rakennusmestari- ja insinöörikoulutukset ammattikorkeakouluissa ovat kärsineet merkittävistä keskeytysprosenteista. Ne kertovat vain yhden näkökulman asiaan. Oppilaita saadaan sisään, mutta kuinka monella on intohimoa ja paloa rakentamiseen. Aiemmilla sukupolvilla palo syntyi esimerkiksi maatilojen aputöissä, vanhempien ammatin kautta tai kodin yrittäjyyden perua. Nykyinen kaupunkikulttuuri ei tarjoa rakentamisen mahdollisuuksia ja kokemuksia.

Nyt aloitetaan massiiviset koodarikoulutukset ja nuorille aukeaa uudenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan työelämässä. Jos hyväksymme jollakin alalla uudenlaiset koulutusmetodit, miksi rakennusala ei voisi olla tässä mukana. Rakennusala voisi yllättää esimerkiksi uudenlaisella kirvesmieskoulutuksella tai rakennusmestarikoulutuksella. Suunnittelu tarvitsee kipeästi koodauksesta ja uudenlaisesta tekemisestä innostuneita kykyjä.

Ollaanko kuitenkin vahvasti sidoksissa vanhaan perinteiseen? Raha on tuskin ongelma, vaan asioita katsotaan kapeasti oman alan sisältä eikä uskalleta ottaa oppia muiden rohkeista ideoista. Nyt on viimeinen hetki herätä, jos halutaan nuoria kykyjä ja rohkeita uudistajia alalle.

Johtaminen on arjen tekoja ihmisten kanssa

Rakennusalan yritysten johtaminen vaatii tulevaisuudessa rohkeutta, riskinottoa. On mielenkiintoista nähdä, miten esimerkiksi suunnittelualan asiantuntijaorganisaatioita johdetaan tulevaisuudessa. Johdettavana on moniammatillisia tiimejä, joissa koulutustausta ja vaatimukset ovat hyvinkin erilaiset. Uskon, että alalle tulevat nuoret koulutetut naiset tulevat muuttamaan johtamiskulttuuria.

On myös tuhannen taalan kysymys, millaiset tekemisen puitteet esimerkiksi suunnittelualan huippuammattilaiset tulevat vaatimaan. Kun tähän lisätään vielä, että kilpailu tekijöistä on lähes nollasummapeliä yritysten kesken, johtamisella ja työympäristöllä on merkittäviä vaikutuksia sitoutuneisuuteen.

Normit ja sääntely eivät anna tilaa innovaatioille

Normipohdinnat ovat olleet lehdessä ajankohtaisia vuodesta toiseen. Sääntelyn määrä on kuitenkin monista normitalkoista huolimatta lisääntynyt koko ajan. Kukaan ei aseta kyseenalaiseksi hyvään ja kestävään rakentamiseen liittyviä säädöksiä ja normeja. Sen sijaan keskustelua herättää monta kertaa lakien ja asetusten soveltaminen.

Yksi jatkuvan arvostelun kohde Rakennuslehdessä on ollut kaavoitus ja sen seurannaisvaikutukset itse rakentamiseen ja hintoihin. Tuskin kukaan kaipaa lisää yksityiskohtaista sääntelyä, päinvastoin haluttaisiin innovointimahdollisuuksia olemassa olevien säädösten sisällä. Kaikilla osa-alueilla on tilaus uudenlaisille toimintamalleille hyvän ja kestävän rakennustavan puitteissa. Ajatus tulevaisuudessa siitä, että kaupunkien ja kuntien asemakaava-arkkitehdit ovat ainoita, jotka voivat esittää kaavoitusideoita, ei voi toimia pitkän päälle.

Kuka olisi tässä uuden ajan airut? Vanhassa vara parempi tuntuu pätevän liian moneen asiaan rakentamisen prosesseissa. Miten alasta kehittyisi innovatiivinen ja se pystyisi tuottamaan asuntoja, toimitiloja ja infraa entistä nopeammin ja kustannustehokkaammin. Tässä on tilaa rohkeille ladunaukaisijoille. Kadut eivät voi olla vuosikausia auki siksi, että rakentajat eivät pysty parempaan.

Työturvallisuus on välittämistä

Tällä hetkellä yritykset ovat tiukkoja työturvallisuuden suhteen. Tässä jos missä on tehty määrätietoista työtä eikä meillä ole hävettävää kilpailijamaihin verrattuna.

Asennepuolella on kuitenkin edelleen tehtävää kaikilla tasoilla. Jokainen vakava onnettomuus työmailla on liikaa. Eikä monesti esiin tuotu viesti, töistä terveenä kotiin, ole vanhentunut. Valitettavasti työmailla on kuitenkin vielä jääriä ja asennevammaisia tämän asian suhteen.

Työturvallisuus on välittämistä niin itsestään kuin työtovereistaan. Se koskee myös työnjohtoa ja heidän välisiään suhteita. Arvostava ja välittävä työpaikka on varmasti turvallisempi kuin kyräilyyn ja keskinäiseen kopuun sortuva.

Työturvallisuutta ja jaksamista edistää, että työntekijät kaikilla tasoilla osaavat rentoutua. Töitä tai ajatuksia töistä ei tarvitse tuoda kotiin, ja työn sekä vapaa-ajan välille pitää osata vetää raja.

Harmaata taloutta on suitsittu

Jos jossakin rakentajat ovat onnistuneet erittäin hyvin viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin harmaan talouden kitkemisessä. Tämä on ollut alan yhteinen tahtotila, ja siihen on rakennettu prosessit, joista monen maan kannattaisi ottaa mallia.

Tulokset ovat näkyneet muun muassa palkkasumman selvänä nousuna yli ansiokehityksen. Toimintamallit ovat tervehdyttäneet kilpailua.

Rakennusala on näyttänyt suuntaa, josta vaikkapa ravintola- ja majoitusalan kannattaisi ottaa mallia.

Sidosryhmätoiminnan oltava läpinäkyvää

Alalla on poikkeuksellisen paljon niin yritys-, toimiala- kuin henkilöstöjärjestöjä, jotka haluavat vaikuttaa ja vaikuttavat merkittävästi asioihin ja kehitykseen. Kun yritykset toimivat hyvinkin suppeissa ”oman alansa” järjestöissä, niiden ääni ja tärkeätkin asiat jäävät useimmiten vaille huomiota. Monet järjestöt tekevät tärkeää taustatyötä rakentamisen eri osa-alueiden kehittämisessä. Kaikkea ei voi kuitenkaan ulkoistaa järjestöille.

Nykyajan mediajulkisuus vaatii, että yritysten ylin johto vastaa yritykselle tärkeistä asioista. Olisi hienoa, jos yritysjohtajat ottaisivat rohkeamman asenteen julkisuusasioissa. Työt tehdään kuitenkin yrityksissä, ja ne vastaavat onnistumisista ja mahdollisista ongelmista. Laatuasioissa tai suoranaisissa rakennusvirheissä yritysten ylimmän johdon on oltava valmis astumaan julkisuuteen. Tätä ei voi ulkoistaa järjestöille ja asiantuntijoille.

Maine on hankittava joka päivä

Voi sanoa, että rakennusalaa vaivaa tällä hetkellä negatiivinen maineharha. Suuret otsikot ja ongelmakeskeiset jutut ja aiheet ovat arkea. Kyynikko voi todeta, että sitä saa, mitä tilaa. Asioilla on kuitenkin kääntöpuoli.

Yksi epäonnistunut hanke voi viedä 20–30 onnistuneen hankkeen tuloksen. Sama koskee laatua, kuten myös aina ajankohtaisia kosteusongelmia.

Olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka monessa viime vuonna rakennetuista 40000 asunnosta oli oikeastaan välittömiä korjauksia luovutuksen jälkeen ja kuinka monta prosenttia hyväksyttiin sellaisenaan. Tyytyväisiäkin asiakkaita oli varmaankin kymmeniä tuhansia, mutta heidän tyytyväisyytensä ei loista lehdissä tai sosiaalisessa mediassa. Rakennusalan onnistuminen saa harvoin julkisuutta tai sitä ei sitten uskota.

Negatiiviset uutiset esimerkiksi sisäilmaongelmista keräävät paljon klikkejä ja huomiota digitaalisissa medioissa, ja siksikin niitä etsitään. Rakennusala on kuitenkin esimerkiksi asiantuntijalääkäreiden arvion mukaan paljon mainettaan parempi, mutta nämä arviot saavat harvoin huomiota.

Mainetta ei voi rakentaa tyhjän päälle, vaan se on ansaittava teoilla ja asiakastyytyväisyydellä joka päivä. Tyytyväinen asiakas on yleensä yrityksen paras markkinointihenkilö. Näitä tyytyväisiä maan hiljaisia kannattaa myös muistaa, eikä kaikkia paukkuja kannata panna ongelmatapauksiin.

Yrittäjyys on vahva voima

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat niin maakunnissa kuin myös kasvukeskuksissa rakentamisen vahvaa ydintä. Tuhansien yrittäjien joukossa on paljon niitä, joiden tekemiset eivät koskaan saa ansaittua julkisuutta, mutta ilman heidän panostaan hommat eivät etenisi.

Yrittäjyys on ollut ja tulee olemaan rakentamisen vahva eteenpäin vievä voima. Yrittäjien joukosta on noussut persoonia, jotka haluavat haastaa niin suuria kilpailijoita kuin perinteisiä toimintatapoja. Monesti nämä henkilöt ja heidän ajatuksensa haastavat alaa ja kehittävät myös. Ala tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa uusia yrittäjiä, jotka haluavat panna itsensä likoon ja viedä kehityksen ilosanomaa eteenpäin.

On hienoa, että monissa yrityksissä uudet sukupolvet nousevat viemään yritystä. Toivottavasti nämä nuoret yrittäjäsukupolvet jaksavat kehittyä ja uudistua omassa toiminnassaan.

Itselleni yrittäjyyden esiin nostaminen ja kannustaminen on ollut yksi tärkeimmistä asioista niin päätoimittajana kuin toimitusjohtajana.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Veijo Käyhty: Rakennusala on kehittynyt myönteisesti vuosikymmenen aikana”

  1. Varmaan kehitystäkin rakennusalalla on tapahtunut. Mutta mitä on tämä kohkaaminen kosteusvaurioista ja homeesta? Sellaisista asioista ei elämöity lainkaan 70-90 -luvulla. Mikä on muuttunut? Siitä aiheesta voisi Rakennuslehti tehdä vaikka jutun. Lehti sinänsä on kohtalainen. Projektiuutisten juttuja pidän kuitenkin isojen toimijoiden ilmaisina mainoksina. Niiden juttujen pitäisi olla julkaisua pyytäville maksullisia kuten muissakin lehdissä. No nyt Seppo Mölsä taas älähtää ja julkaisee jopa nimeni.

  2. monta mutkaa on oikaistavana , vai ??:” …..

  3. Hyvää jatkoa Veijo, asiaa joka sana!

Vastaa käyttäjälle Seppo Mölsä Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat