Kokeile kuukausi maksutta

Sisäilmaoireilu voi jatkua, vaikka oireiden laukaisijaa ei enää löydy

Tuoreen väitöskirjan mukaan työpaikan sisäilmaan liittyvä oireilu jatkuu joillakin ihmisillä, vaikka ulkoinen syy näyttää tyystin poistuneen eikä mikään sairauskaan selitä oireita.

Sisäilmastoseminaarissa esitellään vuodesta toiseen uusia ratkaisuja sisäilmaongelmiin. Osa ihmisistä herkistyy kuitenkin niin voimakkaasti, että mikään sisäilmakorjaus ei auta.

Työterveyslaitoksen erikoislääkäri Aki Vuokko on tutkinut jatkuvista oireista kärsiviä väitöskirjassa, joka tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 12.4.2019.

Vuokon aineistoon kuului kahdessa osatutkimuksessa Työterveyslaitokselle tulleet vajaat 70 potilasta. Heillä oli vaikeita sisäilmaan liittyviä oireita ja työkyky oli heikentynyt. Kaksitoista heistä tutkittiin perusteellisesti.

”Kaikkien oireilu oli jatkunut ja hankaloitunut huolimatta työpaikoilla tehdyistä korjaavista toimista tai siirtymisestä toisiin tiloihin työskentelemään”, Vuokko kertoo Helsingin Sanomille.

Oireilulle ei aina löydy selitystä tiloista

Oireilu ilmeni tyypillisesti tiloissa, joissa muut ihmiset eivät oireile ja joiden sisäilmassa ei ole merkittäviä puutteita. Oireilijoilta ei löytynyt tarkoissa lääketieteellisissä tutkimuksissa mitään sairauksia, jotka olisivat selittäneet heidän oireensa.

Tällaista oireilua ilman ajankohtaista selvää syytä sanotaan toiminnalliseksi häiriöksi.

”Se kuvaa pitkäaikaisia elämänlaatua ja toimintakykyä rajoittavia oireita, joita eivät selitä tavanomaiset sairaustilat ja löydökset”, Vuokko kertoo.

Joissakin tapauksissa toiminnallinen häiriö liittyy muihin sairauksiin. Sairaustila ei selitä oirekuvaa kokonaisuudessaan, ja niiden erottaminen voi olla vaikeaa.

Oireilun syntymekanismit yleensä tunnetaan hyvin. Lähtökohtana on, että aivot toimivat eräänlaisena johtokeskuksena, joka valvoo ja ohjaa elimistön toimintoja.

”Jos siihen tulee häiriötä, aivojen ylireagoivat suojaustoiminnot voivat antaa vääriä ohjeita. Se aiheuttaa kehoon jatkuvan hälytystilan ja selittää fyysiset oireet. Reaktio on epäsuhdassa siihen, mitä tilanne tai sairaus itsessään on”, Vuokko kertoo.

”Normaalit fysiologiset reaktiot ottavat tavallaan vallan elimistössä ja voivat alkaa elää omaa elämäänsä ilman alkujaan oireita laukaisseita tekijöitä.”

Sisäilmaan liittyvät oireet ovat monenlaisia ja vaihtelevat vaikeudeltaan. Voi tulla tarve vältellä ympäristöjä, joissa oireet yltyvät. Elämänlaatu laskee vakavasti ja elinpiiri pienenee.

Suurimmalla osalla oireet menevät ohi. Osalla, kuten Vuokon tutkimilla ihmisillä, oireet pitkittyvät ja pahenevat. Tarkkaa tietoa ei ole, kuinka monelle käy näin.

Terapia voi auttaa

Pitkittyneeseen sisäilmaoireiluun ei ole vielä yleisesti käytössä olevia hoitoja. Toiminnallisiin häiriöihin kuitenkin on jo tehokkaita hoitoja, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia.

”Siinä voidaan esimerkiksi työstää mielen ja kehon yhteyttä. Voidaan myös käydä läpi oireilua ylläpitäviä haitallisia tulkintoja ja hakea vaihtoehtoisia ajatusmalleja”, Vuokko kuvaa.

Osa hänen tutkimistaan potilaista hyväksyi sen, että heidän oireitaan hoidetaan psykologian keinon. Osa sen sijaan oli vaikea vastaanottaa muita selitysmalleja ympäristötekijöiden tilalle.

”Käsitys ympäristön haitallisuudesta voi hankaloittaa oirekuvaa entisestään. Huoli sairastumisesta voi itsessään lisätä oireilua.”

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Sisäilmaoireilu voi jatkua, vaikka oireiden laukaisijaa ei enää löydy”

  1. Mielenkiintoinen ilmiö. Olisiko tästä saatavilla syvällisempää tietoa jostain lähteestä?

    1. Linkkeihin laitetuissa jutuissa (”Naisilla on selvästi miehiä enemmän sisäilmaoireita…” ja ”Onko somen vaihtoehtoinen totuus jopa jarru ympäristöyliherkkien toipumiselle…”) oli tästä aihepiiristä lisää:

      Ympäristöherkkyys oli aiheena Saksan ympäristöviraston seminaarissa. Professori Steven Nordin Uumajan yliopistosta kertoi:

      ”Tutkimus on osoittanut, että yliherkkää reagointia kemiallisiin ja muihin ympäristötekijöihin ei voi selittää altistumisen toksikologisilla vaikutuksilla eikä siihen syynä ole myöskään minkäänlainen allerginen reaktio. Syynä voivat olla psykobiologiset mekanismit, kuten neurogeeninen tulehdus, nosebo-ilmiö ja oireiden väärä tulkinta. Tässä ovat merkittävässä roolissa etenkin hajuhermoihin ja kemialliseen aistiin liittyvät kytkennät aistimista aivoihin… Erityisen selvää on pientenkin aistimusten suuri vaikutus oireiluun ja tuntemuksiin… Ihminen alkaa reagoida hyvin pieniinkin ärsykkeisiin tavalla, joka ei ole verrannollinen ärsykkeen suuruuteen.”

      Sisäilmasta oirehtivien Käypä hoito -suosituksen teossa mukana ollut dosentti Kirsi Karvala arvioi, että keskeistä on keskushermoston ohjaamien suojaustoimintojen aktivoituminen ja herkistyminen oireita provosoiville tekijöille.

      ”Lääketiede ei ole kyennyt selittämään oireiluherkkyyttä sen kummemmin somaattisilla kuin psykiatrisilla sairauksilla. Ohimenevää oireilua ja viihtyvyyshaittoja voi aiheuttaa moni eri sisäilmatekijä, ja usein selityksiä löytyy niin ilmanvaihdosta kuin pölyisyydestä.”

      Yleinen moite lääkäreitä kohtaan on se, että Suomessa ei kuunnella potilaita hoidon kehittämisessä ja oireita hoidetaan yksiulotteisesti psyykkisinä.

      ”Moni potilas kokee vähättelevänä, jos lääkäri kuittaa oireet psyykkisinä”, neuvoo ylilääkäri Risto Vataja HYKS:n Psykiatrikeskuksesta kollegoitaan.

      Joskus reaktio ympäristöön on suojamekanismi ja joskus ehdollistumisen aiheuttama ”väärä hälytys”. Milloin siis on syytä kehottaa välttämään altisteita?

      ”Kun rakennuksen tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään terveydelle vaarallista, mikä selittäisi pitkittyneen epämääräisen oireilun, kannustaisin potilasta varovaiseen altistumiseen. Vaikeissa oireissa muu hoito ja kuntoutus ovat ensisijaisia ennen altistamista”, Vataja toteaa.

      Neurologian erikoislääkäri, dosentti Markku Sainio ja yleislääketieen ja työterveyshuollon ylilääkäri Kirsi Karvala ovat laatineet Lääkärilehteen tieteellisen artikkelin sisäilmasta ja ympäristöherkkyydestä.

      Tiivistettynä sisältö on tämä:

      – Pitkäaikainen sisäilmaan liittyvä oireilu on osalla potilaista tunnistettavissa ympäristöherkkyydeksi. Siinä oireilu ilmenee ympäristöissä, joissa altistuminen on tavanomaista tai vähäistä. Toksikologiset mekanismit eivät selitä oireistoa ja oireet ovat vastaavia kuin muissakin toiminnallisissa häiriöissä.

      – Ympäristöherkkyys voi aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa ja elämänpiirin kaventumista.

      – Tieto oireiluherkkyyden mekanismeista antaa valmiudet auttaa sisäilmasta oireilevaa potilasta.

      – Ympäristötekijöiden haitallisuuden ja välttämistarpeen korostaminen voi ylläpitää oireilua ja heikentää kuntoutumisedellytyksiä.

      Sisäilmaoireilu on yleensä ohimenevää. Ongelmallista on, kun potilaan oireilu pitkittyy korjauksista ja muista sisäilman laatua parantavista toimenpiteistä huolimatta.

      Ruotsalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että osa oireilevista potilaista oireili lisäksi myös amalgaamipaikoista, sähköstä tai näyttöpäätteistä. Tunnusomaista näille ympäristöherkkyydestä kärsiville potilaille onkin, että oireilu kohdistuu aluksi johonkin tiettyyn ympäristötekijään, mutta laajenee yhä useampiin tekijöihin.

      Saksassa jopa kolmella neljästä todettiin pitkäaikainen mielialahäiriö.

      Sähkölle ja kemikaaleille herkkien provokaatiokokeissa on osoitettu, että altisteen elimistövaikutukset eivät selitä oirekuvaa vaan pelkkä kokemus haitalliseksi arvioidun altisteen läsnäolosta voi laukaista oireet.

      Suojajärjestelmät ovat tiedostamattomia ja tuottavat paljon myös vääriä hälytyksiä. Uhan ennakointi esimerkiksi voi käynnistää välittömät fysiologiset stressimekanismit. Esimerkiksi sisäilmaan liittyvässä ympäristöherkkyydessä ärsykkeinä toimivat vihjeet haitallisesta sisäilmasta

      Ympäristöherkät kiinnittävät verrokkeja enemmän huomiota altistesanoihin, kuten asunnot toksiinit tai amalgaami ja arvioivat niitä verrokkeja kielteisemmin. Ympäristöherkät myös tarkkailevat muita enemmän kehonsa epämiellyttäviä tuntemuksia ja muistavat paremmin oireita laukaisevat tuntemukset.

  2. Kiitos. Vanhoista rakennuksistahan käytännössä löytyy aina jotain, kunhan tarpeeksi tutkitaan. Kuntapäättäjät tarvitsisivat varmasti lisätietoa päätöksiensä tueksi, kun mietitään että mitä tehdään rakennuksille, joissa osa selvästi oireilee, ja löytyy jonkinverran mahdollisia syitä, muttei kuitenkaan katastrofaalisen paljon.

  3. Julkaisu yksi, SITY tutkimus = no intervention effects were found, julkaisu kaksi TOSI tutkimus = on protokollaa. TOSI tutkimuksen raportissa TTLstä puuttuu objektiivisia tuloksia KBTsta. Tuleeko TTL piilottaa tulokset niin kauan että ne saavat toiminalliset häiriöt ajettu terveyshoitoon? Väitöskirjan lopputulos: ”counseling including limited psychoeducation and symptom management among patients with indoor air-related disability seems to be insufficient. Effective treatments for disability prevention are desperately required, and need to be further developed. Similar treatment approaches that have been promising for FSS may already be in use, especially different psychosocial interventions, which should be further evaluated.” Eli omat tutkimukset ei paljon auttannut sisäilamongelmissa, mutta koska se sopii kirjoittajan agendalle, ollaan siis päätelty että sisäilmaoireet ovat nyt toiminnallisia häiriötä ja siksi terapia kuiteskin auttais vaikka omat kokeet näyttivät päinvastoin, viitaamalla TH tutkimuksiin jotka eivät ole sisäilma-aihellisia. Toiminnalliset häiriön viitteet ovat melkein vaan teoriaa eikä näyttöä terapian toimivuudesta. Olen itse tutkija, enkä kehtais väitellä valheellisilla ja keksityllä teorialla. On surullista että ihmiset tujoittaa ja uskoo auktoriteetin sanoja vaan eikä edes kriitisesti lukee sisällön ja katsoo että vitteet ei edes täsmää väitteisiin.

  4. Eli oletko sitä mieltä, että kun sisäilmasta ei löydy mitään ja vain osa reagoi johonkin, niin silloin syyllinen on silti aina se tila, jossa vain murto-osa oireilee?

    Tutkijana voisit myös vähän jäsentää tuota tekstiäsi niin että joku muukin ymmärtää helposti.

  5. Mitten tässä on edes tutkittu että sisäilmassa ei löydy mitään, kun kaikki perustuu teoriaan että sisäilmaoirelu on toiminnallinen häiriö? Haluaisin mielellään nähdä tutkimuksen 3n tulokset että KBT hoito on hyvä kuten tässä halutaan väittää, mutta se onkin jätetty pois jo introssa ja on vaan maininta sivulla 90. Maininnassa on unohdettu sanoa että sisäänottokriteerit muuttuivat niin että terveet ihmiset sai yks kaks osallistua/tai ne joilla sisäilma ei rajoittannut työpaikkaan menemiseen. On hankala edes avata, miten huono pidän tätä tutkimusta, kun kaikki tuntuu olevan pieleessä.

  6. Minkä sivulla 90? Sinun varmaan kannattaisi mennä perjantaina opponoimaan tuota väittelijää, kun tunnut olevan alan asiantuntija.

  7. Eivätkö nämä loputtomat ja hyödyttömät keskustelut osoita, että pillarilla nurin vain.

  8. Sinulla on vissiin sen verran taskussa käteistä, että haluat rakentaa koko 50-90 – luvulla rakennetun rakennuskannan uudestaan?

  9. Ilman muuta, ne on hyvillä paikoilla, älä tyhmiä kysele.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat