Elinkaarihankkeissa on liian vähän kilpailua – markkinajohtaja YIT valitti heti uudesta kilpailijasta

Suosittuja elinkaarihankkeita vaivaa olematon kilpailu. Lisätahra mallille tuli elokuussa, kun ylivoimainen markkinajohtaja YIT valitti markkinoille tulleen Skanskan kilpailuvoitosta Tuusulassa aiheuttaen hankkeen aloitukselle ainakin kymmenen kuukauden lykkäyksen. Isojen rakennusliikkeiden kiistasta kärsivät yli 500 koululaista ja liikuntatilojen käyttäjää.

Lintuvaaran koulu Espoossa korjattiin elinkaarimallilla. Käyttäjät ovat nyt tyytyväisiä sisäilmaan.

Elinkaarihankkeita on rakennettu tai on vielä rakenteilla lähes 60.  Ensimmäinen hanke oli Kuninkaantien lukio ja uimahalli 2000-luvun alussa Espoossa, mutta vasta 2010-luku on ollut varsinaista elinkaarihankkeiden buumia. Ylivoimaisesti eniten niitä ovat rakentaneet Lemminkäinen ja YIT. Kilpailu supistui lähes olemattomiin, kun ne menivät yhteen vuonna 2018.

YIT:n kumppanina hankkeissa oli pitkään talotekniikkayhtiö Caverion, joka irrotettiin YIT:stä omaksi pörssiyritykseksi vuonna 2013. Yhteistyö jatkui silti, kunnes vuosi sitten yhtiöt alkoivat ottaa etäisyyttä toisiinsa ja Caverion löysi uudeksi kumppanikseen Skanskan. Yhteisiä hankkeita on käynnissä kuitenkin vielä useita.

YIT ja Caverion tekevät yhdessä Espoossa Laajalahden, Tuomarilan ja Viherlaakson koulujen peruskorjaukset ja laajennukset elinkaarihankkeina. Ne ovat mukana myös Helsingin kaupungin ensimmäisen elinkaarihankkeen, Vuosaaren lukion, rakentamisessa. Kuopiossa on käynnissä jäähallin saneeraus ja uimahallin rakentaminen.

Sodankylän hyvinvointikeskuksen hanke siirtyi Lemminkäiseltä YIT:lle. Osin siitä syystä Caverion ei ole siinä mukana vaan YIT vastaa itse kiinteistönhuollon järjestämisestä. Myös Imatralla rakenteilla olevassa Mansikkalan puukoulussa YIT:llä on 20 vuoden elinkaarivastuu. Tämän vuoden alussa YIT voitti Juvan koulukampuksen elinkaariurakan.

YIT ei ole vielä ottanut uutta kumppania elinkaarihankkeisiin, vaan se osallistuu hankkeisiin itsenäisenä toimijana kilpailuttaen sitten talotekniikan ja ylläpidon. YIT on sekä urakkatasolla että yhteisen omistuksen kautta lähentynyt Area, mutta yhteisiä elinkaarihankkeita ne eivät ole tehneet. Are on nyt kiinnostunut elinkaarihankkeista, vaikka ne eivät sisältyneet Lemminkäinen Talotekniikan ostoon.

Skanska tarjoaa elinkaarihankkeita sillä ehdolla, että se voi toimia pelkästään rakennusurakoitsijana normaalilla kymmenvuotisvastuulla. Taustalla on on konsernin kielteinen suhtautuminen elinkaarivastuisiin sen jälkeen, kun ne ajoivat Englannissa useita rakennusliikkeitä vaikeuksiin. Caverion ottaa itselleen elinkaarivastuun luottaen siihen, että isoimmat viat paljastuvat jo kymmenessä vuodessa.

YIT valitti Skanskan ja Caverionin voitosta

Skanska ja Caverion voittivat yhdessä Ylivieskan kouluhankkeiden elinkaarihankkeen ja heti perään ne voittivat Tuusulan Monion monitoimitilahankkeen elinkaarihankkeen. Hyrylän Rykmentinpuistoon suunniteltuun hirsirakenteiseen monitoimitaloon tulee lukio, kansalaisopisto, musiikkiopisto, taiteen perusopetusta, käsityökoulu ja erilaisia kokoontumis-, esiintymis- ja liikuntatiloja.

YIT valitti kuitenkin kesällä tarjouskilpailusta markkinaoikeuteen. YIT:n mukaan tarjouksen suunnitteluratkaisut olivat teknisten ja toiminnallisten vaatimusten vastaisia, minkä voittajat luonnollisesti kiistävät.

Valituksessa YIT pyysi, että markkinaoikeus poistaa Tuusulan kunnanvaltuuston kesäkuussa tekemän päätöksen hyväksyä Monio-rakennuksen toteuttajaksi Skanska ja elinkaarimallin palvelutuottajaksi Caverion. YIT ilmoitti lisäksi vaativansa hyvitysmaksua, jos kunta tästä huolimatta aloittaa rakentamisen. Kunta kiistää vastineessaan (tarkemmin jutun lopussa) valituksen perustelut.

”Valittajan tarjous on ollut pelkästään rakentamistyön osalta yli seitsemän miljoonaa euroa kalliimpi kuin Skanska-Caverionin tarjous ja yli 11 miljoonaa euroa kalliimpi kuin kunnan alun perin hankkeeseen varaama summa. Hankkeen toteuttaminen valittajan tarjouksen mukaisesti ei olisi käytännössä mahdollista hankkeeseen varattuihin määrärahoihin liittyvistä syistä.”

Caverion Suomen toimitusjohtaja Ville Tamminen ei halua kommentoida YIT:n valitusta Tuusulan hankkeesta. Mieluummin hän puhuisi siitä, kuinka Caverion mittaa olosuhteita Lintuvaaran koulussa.

Markkinaoikeudelle kestää arviolta noin kymmenen kuukautta päättää, kumpi osapuoli on oikeassa. Odottelun aikana rakennustöitä ei markkinaoikeuden mukaan saa aloittaa.  Lykkäys on niin pitkä, että kunta on jo ilmoittanut harkitsevansa toteutusmuodon vaihtamista.

Se on jo selvää, että avajaisia ei juhlita ensi vuoden asuntomessujen yhteydessä, kuten oli tarkoitus.

Tuusulan pormestari Arto Lindberg totesi kunnan tiedotteessa elinkaarimallissa olevan tulkinnanvaraisuuksia, jotka voivat johtaa valitukseen, kuten nyt tapahtui.

Espoossa tuskaillaan tarjoajien vähyyttä

Eniten elinkaarihankkeita tilannut Espoo on selvinnyt ilman valituksia. Elinkaarihankkeiden kilpailutuksen ongelmaksi Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä sanoo kuitenkin tarjoajien vähäisyyden. Espoon kouluhankkeet ovat osittain olleet peruskorjaushankkeita. Niihin ei ole ollut montaa halukasta tarjoajaa, koska urakoitsijoita on voinut arveluttaa vanhan rakennuksen piilevät viat.

Mäkelän mukaan tarjoajien varovaisuus näkyy myös uudiskohteissa.

Toistaiseksi tiettävästi vain Ivalon kouluhanke on sellainen, johon ei tullut yhtään tarjousta. Pitkät etäisyydet vähensivät kiinnostusta sitoutua pitkäaikaiseen kiinteistönhuoltoon. Hanke on kuitenkin nyt uudessa valmistelusssa.

Kuntien kiinnostus elinkaarimallia kohtaan on niin iso, että rakennusliikkeet eivät ole halunneet jättää markkinaa yksin YIT:lle. Neuvottelumenettelyssä ovat Uudenkaupungin sivistys- ja hyvinvointikeskus, Puotilan koulu Helsingissä ja Vääksyn koulu Asikkalassa.

Lappeenrannan Lauritsalan koulusta YIT antoi edullisimman tarjouksen. Hanke kiinnosti useita tarjoajia, mutta hinta nousi vajaalla miljoonalla eurolla arvioidusta, joten tilaus siirtyi kaupunginhallituksen päätettäväksi. Elinkaarivastuun pituus on 20 vuotta.

Lappeenrannassa pohdittavana on samalla myös se, uskaltaako Pallas Rakennukselle antaa sen voittaman Joutsenon koulun urakka. Siinä ei ole kyse elinkaarimallista.

Uusia elinkaarihankkeita ovat Renkomäen monitoimitalo Lahdessa, Helsingin kielilukio ja Sodankylän koulu. Lohjalla Järnefeltin koulussa elinkaarimalli on yksi toteutusvaihtoehto.

Uusi toimija elinkaarimarkkinoilla on Lujatalo, joka rakentaa Varkauden terveyskampusta. Kuninkaantien lukion tehnyt NCC suunnittelee paluuta elinkaarihankkeisiin. Lehto on osallistunut joihinkin tarjouskilpailuihin.

Espoon koulut kuntoon elinkaarimallilla

Espoossa on käynnissä Koulut kuntoon -ohjelma, jossa kymmenen vuoden aikana käytetään miljardi euroa koulujen korjaamiseen ja uusien rakentamiseen. Kaupungin väkiluku kasvaa 5000–6000 hengellä joka vuosi, joten koulujen tarve on kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän mukaan iso.

Lähtökohtana on, että vanhojen koulujen sisäilmaongelmat korjataan kuntoon ja uudet koulut tehdään niin, ettei ongelmia synny. Yksi keino on elinkaarimallin käyttö.

Elinkaarimallin suosio on kasvanut hurjasti. Syynä on halu välttää sisäilmaongelmia. Kun poliittiset päättäjät jättivät 1990-luvulla rakennukset heitteille lykätessään korjauksia, elinkaarimallilla kiinteistölle saadaan ylläpitäjä, joka ei voi näin tehdä.

Kun Espoo 2000-luvun alussa innostui elinkaarimallista, se halusi siirtää jopa Kuninkaantien lukion uimahallin käytön ulkopuoliselle siitä huolimatta, että kaupungit olivat ainoat, joilla oli kokemusta koulujen ja uimahallien käytöstä.

Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on tyytyväinen elinkaarimallilla toteutettuihin kouluihin ja koulukorjauksiin.

Espoo on Kuopion ja Porvoon ohella innokkain elinkaarimallin käyttäjä.
Tyytyväisyydestä kertoo se, että Espoo on Mäkelän mukaan pärjännyt sisäilmaongelmien kanssa muita kaupunkeja paremmin. Lisää tutkimustietoa kuitenkin tarvitaan. Siksi kaupunki on hakenut elinkaarimalliin vertailutietoa Frankfurtista ja kokeilee myös muita malleja.

Sisäilman laatua mitataan useissa kouluissa

Espoo on mukana Smart and clean -säätiön hankkeessa, jossa Espoo, Vantaa ja Helsinki yhdessä VTT:n ja Aallon kanssa selvittävät, mikä on hyvä sisäilma, mikä siihen vaikuttaa ja miten sitä voi mitata.

Sisäilman ja olosuhteiden mittaus on tärkeää myös Caverionille, jolla on pisin ja laajin kokemus siitä, mitä elinkaarimalli merkitsee kiinteistönhoidolle. Caverion on elinkaarivastuussa Espoossa Kuninkaantien, Lintuvaaran, Päivänkehrän ja Kirstin kouluista, ja se on YIT:n kumppanina rakentamassa Viherlaakson, Laajalahden ja Tuomarilan kouluja.

Caverion on sopinut Espoon kanssa, että sen kohteiden sisäilman laatu varmistetaan jatkuvan sisäilmamittauksen avulla.

Mittauksessa käytetään langattomia Sigfox-teknologiaa hyödyntäviä IoT-mittausantureita, Caverionin pilvipalvelua (MS Azure) ja raportoinnissa Caverionin asiakasportaalia.

Kehityshankkeessa mitataan sisäilman lämpötilaa, suhteellista kosteutta, hiilidioksidipitoisuutta, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja pienhiukkasten pitoisuutta sekä radonpitoisuutta. Näiden lisäksi mitataan paine-eroa rakennuksen sisäilman ja ulkoilman välillä. Hiilidioksidipitoisuudelle ja lämpötilalle on asetettu vaihteluvälit, joihin tekniikka sitten reagoi.

”Mahdollisesti rakenteiden kastepistettäkin voisi mitata”, Caverion Suomen toimitusjohtaja Ville Tamminen pohtii olosuhdemittausten mahdollisuuksia.

Ensimmäinen pilottikohde olosuhdemittauksille on Lintuvaaran koulu ja päiväkoti. Näiden 1950-luvulla rakennettujen talojen peruskorjaus valmistui vuonna 2015. Vanhassa koulussa ongelmia oli erityisesti alapohjan kanssa, sillä vesi virtasi siellä kalliopintaa pitkin aiheuttaen kosteusongelmia rakennukseen. Nyt tämä tila on injektoitu ja patterilämmitys varmistaa sisäilman kuivuuden.

Kosteusongelman laajuus näkyy koulurakennuksen alapohjassa. Virtaavat vedet ovat jättäneet jälkensä kallioon.

Rehtori Nina Metsärinne on tyytyväinen koulun korjauksen onnistumiseen. Ennen korjausta koulussa oli pahoja sisäilmaongelmia. Kaikki oirehtineet opettajat ovat voineet palata tiloihin, mikä ei ole sisäilmakorjauksissa aina itsestäänselvyys.

Rehtori kertoo, että silloin tällöin huoneissa voi olla korkean hiilidioksidipitoisuuden tuomaa tunkkaisuutta. Tammisen mukaan niihinkin niin sanottu tarpeen mukainen ilmanvaihto on pystynyt reagoimaan nopeasti.

Opettajia miellyttää se, että Caverionilla on nimettynä yksi huoltomies, joka vastaa kolmen koulun huoltotöistä ikään kuin oma talonmies.

Lintuvaaran koulun oppilasmäärä on nyt poikkeuksellisen suuri, sillä koulu toimii nyt myös väistötilana kahdelle muulle koululle. Siksi ilmamääriä on pitänyt kasvattaa suunnitellusta. Tämä kustannuslisäys on otettu huomioon Caverionin ja kaupungin välisissä sopimuksissa.

Caverionilla on 25 vuoden elinkaarivastuu, johon sisältyy myös energian kulutus. Espoossa on Vantaata ja Helsinkiä tiukempi linja sen suhteen, että kouluissa ilmanvaihtoa ei saa energiansäästösyistä sulkea yöksi. Se on kuitenkin hyväksytty, että Lintuvaarassa ilmanvaihtoa voi pienentää käyttöajan ulkopuolella. Sen seurauksena radonpitoisuus nousee aamuyöstä raja-arvojen yläpuolelle, mutta kuuden aikaan aamulla aloitettu tuuletus hoitaa Tammisen mukaan asian kuntoon ennen oppituntien alkamista.

Toisin kuin monissa muissa kaupungeissa Espoossa ei ole havaittu ongelmia koulujen muovimattojen kanssa eikä niiden käytölle ole asetettu rajoituksia.

Tammisen mukaan muovimattojen käyttö edellyttää rakentajalta ennen kaikkea betonin kuivuuden varmistamista. Siinä voidaan hyödyntää betoniin laitettavia antureita.

Kuopion urheiluhallit tehdään elinkaarimallilla

Kuopiossa YIT ja Caverion ovat elinkaarimallilla korjanneet ja laajentaneet Kalpan jäähallia ja rakentavat sen yhteyteen nyt uimahallia. Ilmanvaihdon osalta vaatimukset ovat koulujakin vaativammat, sillä ääripäissä halli on täynnä tai siellä on vain pari taitoluistelijaa. Järjestelmän pitää mukautua nopeasti molempiin. Espoon koulujen tapaan halleissa on olosuhdeantureita.

Jäähallissa ilmanvaihdon pitää reagoida erilaisille käyttäjämäärille.

Energiansäästöön on haettu synergiaa siitä, että toisessa hallissa jäädytetään ja toisessa tarvitaan valtavasti lämpöä. Jäähallissa käytetään hiilidioksidijäähdytystä. Hiilidioksidilaitoksen avulla jäähallin hukkalämpö voidaan hyödyntää uimahallin veden lämmityksessä.

Uimahallin suunnittelu materiaalivalintoineen oli tehtävä elinkaari ja ylläpito tarkkasti huomioiden. Tärkein ja vaikein valinta koski uima-altaan rakenteita. Valituksi tuli betoninen, vedeneristetty ja laatoitettu allas. Kalliimpien teräsaltaiden ylläpito olisi huomattavasti huokeampaa.

”Tulevaisuus näyttää onko valintaa syytä katua”, Arkkitehtehtitoimisto Arkmillin suunnittelijat Tapio Antikainen ja Esa Viitanen pohtivat.

Uimahallisuunnitteluun erikoistuneet arkkitehdit ovat toteuttajan palveluksessa.

Suomen toiseksi suurimmassa uimahallissa on päädytty perinteisiin betonialtaisiin, vaikka teräsaltaiden huolto olisi helpompi. YIT:ssä uskotaan, että nyt betonialtaiden teko osataan paremmin kuin 1970-luvulla.

”Tärkeintä elinkaarihankkeissa on se, että erikoisalansa tunteva suunnittelija pääsee tarjousvaiheen neuvotteluissa vaikuttamaan tilaajan lopulliseen tarjouspyyntöaineistoon. Mikäli tarjouspyyntöaineistossa ei ole vaatimusta jostain oleellisesta rakennusosasta tai ominaisuudesta, joka olisi lähes välttämätön hyvin toimivassa rakennuksessa, niin suunnittelija ei voi sitä yleensä suunnitelmiinsa tarjousvaiheessa lisätä. Tässä hankkeessa esittämämme huomiot alustavaan tarjouspyyntöaineistoon otettiin tilaajan puolelta aina asiallisesti huomioon.”

Arkkitehdit kertovat, että elikaarimalli mahdollisti sen, että viitesuunnitelmasta vaihdettiin kilpauimahallin ja pysäköintilaitoksen sijainnit keskenään. Tämä paransi rakennuskokonaisuuden toimivuutta.

Kaupunki on tilojen omistajana tyytyväinen yhteistyöhön. ”Tilojen muokkaaminen käyttäjätarpeiden mukaisesti on ollut vielä rakentamisvaiheessakin erinomaisen joustavaa”,  kaupungin hyvinvoinnin edistämisen johtaja Janne Henttunen sanoo.

Hankkeessa ei ole haettu halvinta hintaa vaan on etsitty edullisin vaihtoehto huomioiden tuotteiden elinkaari ja elinkaarikustannukset.

”Sopijapuolet ovat koko ajan etsineet optimaalisia ratkaisuja rinnan ja nenät samaan suuntaa”, sanoo Kuopion tilakeskuksen rakennuttajapäällikkö Veli-Matti Paananen.

Kaupungilla on paras kokemus jäähallin hoidosta. Siksipä Caverion on jo palkannut pääosan hallin jäähuoltajista palvelukseensa.

Elinkaarimalli ei ole patenttiratkaisu kunnille

Vaikka elinkaarimalli saa kiitosta niin toteuttajilta kuin käyttäjiltäkin, on sen miinuksena on vähäinen kilpailu ja sen myötä kallis hinta. Tarjouskilpailun raskautensa vuoksi se ei sovi alle 15 miljoonan euron hankkeisiin.

Oulussa Kiimingin Jokirannan koulua rakennetaan A-Insinöörien kehittämällä yhteistoiminnallisella KVR-mallilla. Siinä urakoitsijalla on 10 vuoden takuuaika. Urakoitsijana tässä 20 miljoonan euron hankkeessa on Oulun Rakennusteho. Ideana on parantaa yhteistyötä ja laatua erityisesti keskisuurissa rakennusprojekteissa, joihin allianssi- ja elinkaarihankemuodot ovat sopimuksellisesti liian työläitä

”Vastuuajan pidentäminen kannustaa tekemään pitkäaikaisia ratkaisuja tekniikassa ja materiaalien valinnassa, ja se on tehokas keino parantaa laatua. Pitkällä jälkivastuulla on luonnollisesti joku hinta”, rakennuttajakonsultti Ari-Matti Jänkälä A-Insinööreistä sanoo yhtiön tiedotteessa.

SRV toteuttaa Kirkkonummen Jokirinteen oppimiskeskuksen eräänlaisella kymmenen vuoden vastuuajalla. Sen kerrotaan harhaanjohtavasti olevan elinkaarihanke.

Kouluhankkeissa elinkaarimallin palvelusopimusten teko on jo rutiinia. Siksi hankkeista ei ole odotettavissa isoja yllätyksiä. Niitä voi tulla, jos elinkaarimallia laajennetaan hankkeisiin, joihin se ei sovi.

Vuonna 2011 Puolarmetsän sairaala Espoossa haluttiin tehdä elinkaarimallilla. Tarjouksia ei saatu, koska rakentajat pitivät hanketta liian riskipitoisena. Siinä ne olivat oikeassa, sillä viime vuonna yksi Englannin suurimmista rakennusliikkeistä meni konkurssiin elinkaarimallilla toteutettujen sairaalahankkeiden riskien takia.

Jos kouluun tulee käyttöhäiriöitä ja korjaustarpeita, voidaan oppilaat siirtää väistötiloihin. Leikkaussalien kohdalla tämä ei onnistuisi.

Caverionin Ville Tamminen sanoo, että hän ei lähtisi tarjoamaan sairalaahanketta elinkaarimallilla.

Elinkaarimallia ei ehkä kannata käyttää myöskään kuntien toimistohankkeisiin. Fiksumpi ratkaisu on, että kunta rakennuttaa tarvitsemansa tilat ja myy ne vuokrasopimuksen kanssa sijoittajalle. Toimistoille löytyy yleensä käyttöä yhden toimijan lopettaessa. Helsingin kaupungin rakenteilla oleva Kaupunkiympäristötalo on hyvä esimerkki tästä mallista.

Oikaisu: korjattu YIT:n ja Lemminkäisen yhdistymisvuodeksi 2018.

Elinkaariurakka on vaihdettu sanaan elinkaarihanke, koska puhtaasta urakasta ei pitkän ylläpitovaiheen vuoksi ole kyse.

Lisäys 8.10.2019 : Tuusulan kunnan vastine YIT:n valitukseen:

Valitusperusteista

YIT katsoo, että Monion uuden oppimisympäristön ja monitoimitalon toteuttajaksi valitun Skanska Talonrakennus Oy:n ja Caverion Suomi Oy:n ryhmittymän tarjous on ollut tarjouspyynnön vastainen, sillä ryhmittymän tarjouksen mukainen rakennuksen suunnitteluratkaisu ei ole vastannut tarjouspyyntöasiakirjojen vaatimuksia.
Valittaja on valituksessaan esittänyt yli kolmeenkymmeneen erilliseen perusteeseen vedoten, että Skanska-Caverionin tarjoama suunnitteluratkaisu on ollut tarjouspyynnön vastainen. Valittajan mukaan Skanska-Caverionin tarjous olisi tullut hylätä hankintalain 74 §:n nojalla.

Valittajan väite ei pidä paikkaansa.

Valituksenalaisessa hankinnassa on ollut kyse laajasta kokonaisvastuurakentamisena toteutetusta monitoimitalon arkkitehtisuunnitelmien kehittämisestä, rakennusurakasta ja rakentamista seuraavasta 20 vuoden palvelujaksosta. Tarjoajat ovat tehneet tarjouksensa hankinnan neuvotteluvaiheen aikana kehitetystä ratkaisumallista, jolla on täytetty lopullisessa tarjouspyynnössä määritellyt kunnan tarpeet. Ratkaisujen kehittämistyö on perustunut aiemmin järjestetyn yleisen arkkitehtuurikilpailun voittaneeseen suunnitelmaan, mutta tarjoajilla on ollut neuvotteluvaiheen aikana ja tarjouspyynnön määrittämissä rajoissa myös lopullista tarjousta tehdessään runsaasti liikkumavaraa alkuperäiseen kilpailuehdotukseksi laadittuun arkkitehtisuunnitelmaan nähden.

Laajoissa ja monimutkaisissa rakennushankkeissa esiintyy usein vähäisiä poikkeamia hankinta-asiakirjojen vaatimuksista. Tässä asiassa poikkeamiin liittyviä kysymyksiä on käsitelty tarjouspyyntöaineistossa seuraavasti:

Suunnitteluratkaisun tulee lähtökohtaisesti täyttää ne ehdottomat vaatimukset, jotka sille on asetettu tarjouspyyntöasiakirjoissa (esim. dokumentit ”Tekniset vaatimukset” ja ”Toiminnalliset vaatimukset ja tavoitteet” siltä osin kuin niissä on esitetty ehdottomia vaatimuksia). Tarjouksessa hyväksytään suunnitteluratkaisun kannalta merkitykseltään vähäiset poikkeamat näistä vaatimuksista, mutta lopullinen hankinta on toteutettava vaatimusten mukaisesti.

Poikkeama ei ole merkitykseltään vähäinen, jos hankintayksikkö ei voi selvästi todeta, miten poikkeama tulee korjata ja millainen suunnitteluratkaisu on poikkeaman korjaamisen jälkeen. Poikkeama ei myöskään ole vähäinen, jos sen (tai yhteensä kaikkien tarjotun suunnitteluratkaisun poikkeamien) korjaamisen arvo ylittää hankintayksikön perustellun arvion mukaan 500 000 euroa. Hankintapäätöksen jälkeen valitun palveluntuottajan tulee korjata mahdolliset merkitykseltään vähäiset poikkeamat suunnitelmista tarjouspyyntöaineiston mukaisiksi urakkaan kuuluvana työnä.

Tarjouspyynnössä on siis nimenomaisesti mahdollistettu, että tarjottu suunnitteluratkaisu voi sisältää edellä tarkemmin kuvattuja vähäisiä poikkeamia ilman, että se johtaisi tarjouksen hylkäämiseen. Menettely ei ole ristiriidassa oikeuskäytännön kanssa.

Oheisessa vastineessa on tarkemmin otettu kantaa YIT:n yksilöityihin väitteisiin Skanskan ja Caverionin ryhmittymän tarjouksen tarjouspyynnönvastaisuudesta. Useimpien väitteiden osalta ryhmittymän suunnitteluratkaisu ei ole tarjouspyynnön vastainen ja muilta osin kysymys on vähäisistä poikkeamista, jotka oli tarjouksissa sallittu edellä kuvatulla tavalla. Sallittujen vähäisten poikkeamienkin arvoksi ovat asiantuntijat laskeneet n. 149.000 euroa.

YIT:n valitus tulee siten perusteettomana hylätä ja valittaja tulee velvoittaa korvaamaan kunnan oikeudenkäyntikulut asiassa.

Hankintapäätöksen täytäntöönpanosta

YIT Oy on valituksessaan vaatinut markkinaoikeudelta mm. hankintapäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä (vaatimuskohta 2). EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa valituksen vireille tulosta seuraa kuitenkin automaattinen kielto panna hankintapäätös täytäntöön eli tehdä hankintasopimus. Sen vuoksi markkinaoikeus on erikseen 3.7.2019 todennut, että sen ei tarvitse ratkaista YIT:n väliaikaista kieltoa koskevaa vaatimusta.

Hankintalain 151 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi kuitenkin sallia hankintapäätöksen täytäntöönpanon valituksen tultua vireille. Pykälän 2 momentin mukaan markkinaoikeuden tulee tässä kiinnittää huomiota siihen, ettei toimenpiteestä aiheudu vastapuolelle tai muiden oikeuksille tai yleisen edun kannalta suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat.

Tuusulan kunnan on usealla perusteella tarkoituksenmukaista hakea täytäntöönpanolupaa. Keskeisinä perusteina luvalle ovat kunnan palvelujen ja palveluverkon kehittämiseen sekä sisäilmaongelmiin liittyvät painavat syyt. Hankkeen viivästymisestä aiheutuisi kuntalaisten oikeuksille haittaa ja merkittäviä lisäkustannuksia kunnalle ja veronmaksajille.

Täytäntöönpanolupaa on perusteltu tarkemmin liitteenä olevasta vastineesta ilmenevällä tavalla.

Hankintapäätöksen täytäntöönpanon sallimisesta ei aiheudu haittaa kenenkään intresseille tai oikeuksille. Valittajan tarjous on ollut pelkästään rakentamistyön osalta yli seitsemän miljoonaa euroa kalliimpi kuin Skanska-Caverionin tarjous ja yli 11 miljoonaa euroa kalliimpi kuin kunnan alun perin hankkeeseen varaama summa. Hankkeen toteuttaminen valittajan tarjouksen mukaisesti ei olisi käytännössä mahdollista hankkeeseen varattuihin määrärahoihin liittyvistä syistä.

Mikäli kunta saa täytäntöönpanoluvan, hankintasopimus voidaan tehdä ja se säilyy voimassa valitusasian lopputuloksesta riippumatta. Jos YIT:n valitus vastoin perusteltua näkemystämme menestyisi, hankintayksikkö saattaa tällöin joutua maksamaan valittajalle hyvitysmaksun, jonka suuruus on markkinaoikeuden harkinnassa ja kuitenkin enintään 10 % hankinnan arvosta.
Markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Mahdollista hyvitysmaksua määrättäessä otetaan huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu, valituksen kohteena olevan hankinnan tai käyttöoikeussopimuksen arvo ja valittajalle aiheutuneet kustannukset ja vahinko. Hyvitysmaksun määrä ei voi ilman erityistä syytä ylittää kymmentä prosenttia hankintasopimuksen arvosta.

Tätä artikkelia on kommentoitu 14 kertaa

14 vastausta artikkeliin “Elinkaarihankkeissa on liian vähän kilpailua – markkinajohtaja YIT valitti heti uudesta kilpailijasta”

  1. Hyvä työt ja pojat. Näin ne hommat hoidetaan ja entisen kaverin muroihin jotain tehdään.

  2. Mölsä kirjoittaa aiheesta nyt aavistuksen epämiellyttävään sävyyn.
    Valittaminen on ominaisuus, joka kuuluu julkiseen hankintaan. Varmasti YIT ei valita kiusatakseen kuntaa tai haitatakseen kilpailua, vaan nimenomaan aiheesta pitääkseen kiinni siitä periaatteista, että julkisessa hankinnassa pitää tarjota pyydetyn mukaisesti, jotta tarjoukset ovat vertailukelpoisia ja voidaan varmistua kokonaistaloudellisesti oikeasta valinnasta.

    1. Kukaan ei valita kiusantekomielessä, vaan valittamiseen on aina jokin syy. Oikeus harkitsee sitten tuon syyn aiheellisuuden.

      Monissa valitustapauksissa ainoa mitä valituksella on saatu aikaan, on hankkeen aloituksen viivästyminen (esimerkiksi Redi). Silloin kun asfalttikartelli jylläsi, valituksilla saatiin kilpailu uusittua ja uusi yrittäjä ulos markkinoilta.

      Tuusulan tapauksessa sijaiskärsijöinä on yli 500 lasta. YIT:n valitukselle on varmasti hyvät perustelut (sen tiedämme sitten kun markkinaoikeus antaa tuomionsa ja valitusperustelut julkistetaan), mutta en soisi tällaisten valitusten yleistyvän tai johtavan valituskierteeseen.

      2000-luvun alussa, kun yrityksiä alettiin vertailla hinnan ohella laatupisteillä, ei yksikään iso rakennusliike halunnut hävitä muulla kuin hinnalla. Valitukset olivat niin yleisiä, että isot rakennusliikkeet tekivät keskenään herrasmiessopimuksen, että eivät enää valita toisistaan. Joko nämä sopimukset ovat rauenneet tai herrasmiehet ovat kadonneet.

  3. Valituksilla varmistetaan se, että julkiset toimijat eivät kohta uskalla kilpailuttaa muulla kuin hinnalla valituspelon takia. Ja sitten valittajat valittavat, että eniten väärin laskenut saa urakan.

  4. Markkinaoikeuteen valittaminen on edullista (2500 e) ja se kannattaa aina. Yleensä kokeillaan josko vaikka valitus menisi läpi ja pääsisi kakkossijalta urakoitsijaksi. Monia valituksia on nähty myös siksi, että juuri siinä hetkessä on hankkeeseen hiuonosti resursseja, mutta vajaan vuoden päästä, kun valitus on käsitelty ja mahdollisesti läpi, tilanne onkin jo toinen.

    Ja mitä YIThen tulee niin tulee mieleen erään tuttavani (30 vuoden ura rakennuttamisessa ja isoissa hankkeissa) lausahdus: ”missä yit, siellä ongelma”.

    Ja hankintalaki antaa juuri tällaisille huonoille toimijoille mahdollisuuden tarjota yhä uudestaan ja uudestaan. Yksityisellä puolella on tilanne hyvä, kun saa itse valita kenelle lähettää tarjouspyynnön

  5. YIT tunnetaan monista tempuista, aikanaan aliurakoitsijat saivat maistaa YIT;n toimintatapoja. Kykenevä yritys monella sektorilla.

  6. En tunne artikkelin tapauksia, enkä halua tässä muutenkaan ottaa kantaa yksittäistapauksiin. Yleisesti haluan tuoda esille sen, että tarjoajan tulee voida luottaa siihen, että tarjoukset vertaillaan tarjouspyynnön kriteeristön mukaisesti. Mikäli näyttää siltä, että tarjouskilpailun voittajaksi valitaan sellainen tarjous, joka ei ole noudattanut tarjouspyyntöä, jää asiasta valittaminen hävinneiden ainoaksi mahdolliseksi vaikutuskeinoksi oikeuksiensa puolustamiseksi. Tarjouksen muodostaminen vaatii paljon panosta, etenkin kun puhutaan suunnittelua sisältävästä tarjouksesta (esim. KVR tai elinkaari). On siis erittäin tärkeää kohdella tarjoajia tasapuolisesti ja annettujen reunaehtojen puitteissa. Peräänkuulutan tilaajilta selkeitä tarjouspyyntöaineistoja ja urakoitsijavalinnassa niiden tiukkaa noudattamista. Näin voidaan monilta valituksilta välttyä ja hankkeet saadaan käyntiin suunnitellusti.

    1. Itse asiassa ongelmana ovat huonot tarjoukset, niiden laatijat ja kaikkein pahimpana huonot häviäjät. Liian monta hylättävää tarjousta avanneena voin todeta, että ihan yksinkertainen lukutaito ja vieläpä luetun ymmärtäminenkin tuntuu olevan liikaa vaadittu.

  7. Edellä oleva kommentti samoin kuin JeppeS:n vastaava osuvat naulan kantaan. Sitä vastoin artikkelin otsikko antaa virheellisen kuvan elinkaarimarkkinoista sillä vuosien saatossa kiinnostuneita tarjoajia ovat olleet mm. YIT, NCC, Skanska / Caverion, Lehto, SRV, Luja ja ex-Lemminkäinen sekä pari muuta toimijaa joiden osallistumishakemusta tilaaja ei ole kuitenkaan hyväksynyt perustelluista syistä. Tarjoajapuolella on siis kaikki maan johtavat pitkien ja monipuolisten elinkaarivastuiden kantamiseen kykenevät toimijat eikä kyse ole tässä suhteessa ”liian vähästä kilpailusta”. Hankintalaki mahdollistaa kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä myös sen, että tarjoajia voi olla vaikka vain yksi. Meidän veronmaksajien näkökulmasta kriittisenä tekijänä ei ole kuitenkaan kilpailun vähyys vaan se, että hankkeet toteutetaan kokonaistaloudellisesti edullisimmalla tavalla. Tähän mennessä tarjottujen elinkaarikohteiden verrokkilaskelmat osoittavat, että juuri näin on kaikkien elinkaarikilpailutusten osalta tapahtunut.

    Mitä tulee Tuusulan Monioon, niin YIT:n valituksen perusteet ja tilaajan vastine löytyivät kunnan nettisivuilta kokouspöytäkirjojen liitteenä ja mielestäni valituksen perusteet olivat yksiselitteiset ja oikeutetut. Tässä hankkeessa sormen pitäisi osoittaa enemmänkin tilaajaa, joka ei ole kyennyt alustavan tarjouspyynnön ja kuukausia kestäneen kilpailullisen neuvottelumenettelyn aikana synnyttämään tilannetta, jossa hankintamalliin oleellisesti kuuluvan dialogin myötä tarjoajaehdokkaille olisi ollut kristallinkirkasta, mitä tilaaja odottaa tarjouksilta ja kuinka tämä ilmenee lopullisessa tarjouspyynnössä.

    Elinkaarimalli ei myöskään ole sen herkempi tai tarjoa sen laajempia mahdollisuuksia valitusten tekoon kuin mikään muukaan toimintamalli. Itse asiassa Tuusulan Monio on ainoa elinkaarihanke, jossa tietääkseni tarjoaja on valittanut markkina- tai muuhunkaan oikeuteen ja hankkeita on sentään toteutettu nykymuodossaan aktiivisesti ympäri Suomen jo yli 10 vuotta ja yli miljardin euron arvoisina. Vastaavaa tilannetta tuskin voi todeta muiden toimintamallien osalta (ehkä allianssia lukuun ottamatta). Käsittääkseni kaiken tämän taustalla on kumppanuusperiaate ja sen toteutuminen tavalla, jossa yksityisen ja julkisen sektorin osaaminen integroidaan onnistuneesti kulloisenkin hankkeen ehdoilla. Liekö Monion epäonnistumisen taustalla osittain myös se, että hankkeessa arkkitehtisuunnittelu oli toteutettu jo ennen elinkaarikilpailutusta?

    Artikkelin otsikko antaa myös implisiittisesti olettaa, että elinkaarimarkkinoilla pyrittäisiin rajaamaan kilpailua. Tämä on silkkaa spekulaatiota mille ei ole mitään todellista pohjaa. Elinkaarihankkeissa kilpaillaan nimenomaan sillä, kuka tekee parhaimman suunnitteluratkaisun aikaansaaden hyötyneliöiltään tehokkaimman kokonaisuuden mutta kuitenkin siten, että hankkeelle asetetut toiminnalliset ja tekniset vaatimukset sekä laatukriteerit täyttyvät.

    Kuten artikkelissakin todetaan ”elinkaarimallin suosio on kasvanut hurjasti” ja ”elinkaarimalli saa kiitosta niin toteuttajilta kuin käyttäjiltäkin” eikä ihme, sillä elinkaarimalli on erittäin suositeltava toteutusmalli koska se tarjoaa kokonaistaloudellisen tarkastelukulman ja tilaajalle mahdollisuuden tutustua sekä kehittää useampaa suunnitteluratkaisua ja saada informaatiota, ideoita ja innovaatioita useammalta eri tarjoajalta kilpailullisen neuvottelumenettelyn yhteydessä ennen lopullisen tarjouspyynnön laatimista. Malli on myös itse asiassa ainoa, jossa veronmaksajien rahoja käytetään pelkästään saadun palvelun maksamiseen. Tämä toteutuu siinä, että mikäli palveluntuottajan toiminta ei elinkaaren aikana vastaa sopimusasiakirjoissa edellytettyä, kohdistuu palveluntuottajaan joko käytettävyys- tai palvelutasovähennyksiä mikä muissa usein käytetyissä toimintamalleissa ei pääsääntöisesti ole lainkaan mahdollista.

    1. Esa varmaan tietää mistä kirjoittaa, koska oli Lemminkäisellä rakentamassa kaikki 20 elinkaarihanketta ja on sen jälkeen ollut konsulttina tuota mallia edistämässä. Vuoteen 2017 mennessä oli päätetty jo 45 elinkaarihankkeesta. Lemminkäisen osuus niistä oli 20 ja YIT:n 10. Markkina keskittyi hurjasti, kun ne menivät yhteen. Tosin sen jälkeen, kun Caverion ja YIT ottivat etäisyyttä toisistaan, on kilpailu taas kasvanut. Hyvä niin. Mallissa ei ole mitään vikaa, jos vain kilpailu toimisi kivasti muidenkin kuin markkinajohtajan näkökulmasta. Espoon kaupunginjohtaja suurimpana tilaajana oli huolissaan tarjoajien vähäisyydestä.

    2. Teoriassa noin. Vertaappa tarjoajien määrää elinkaari vs. vaikka paljon (turhaan) parjattu perinteinen urakointimalli. Kunta maksaa yhtä paljon, ellei jopa enemmän tiloista ja saa 20v päästä peruskorjattavan tönön takaisin. Tuon jälkeen tulee kaikki oikeasti kallis saneeraukseen.

      Samat rakennusmiehet ja naiset niitä tönöjä väsää, eivät tiedä urakkamalleista monikaan. Pitäisi laadun kannalta keskittyä aivan muuhun kun siihen kuka keksii parhaimmat mainospuheet kunnan rahojen uloskantoon.

  8. Tilaajan osaamisesta on kyse. Meillä on kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana purettu kestorakennuttajien ammattiorganisaatioita.
    Tilalle ovat tulleet rakennuttajakonsultit, joista suuri osa on kovin vähäisen osaamisen omaavia.
    Tilaajan tulisi omata hyvä toimintaansa kuuluva rakennuttamisen kokonaisosaaminen, johon esim. suurteollisuudessa kuului oleellisena
    kunnossapito.Tällä toiminnalla oli myös korkea motivaatio kunnolliseen laatuun pyrkimisessä, kokemukseen pohjautuva aika- ja kustannusosaaminen pohjana.
    Nyt esim. kuntien em. osaaminen on heikkoa, erityisesti suurten rakennusliikkeiden voimakas uusien toteutusmuotojen( elinkaari- allianssimalli)
    työntäminen kuntapäättäjien tietoisuuteen on vaikuttanut ratkaisevasti. Luottamuspäättäjien lisäksi virkamiehet ovat joutuneet hakemaan uusia
    toteutusmuotoja. Kilpailun tuoma hintavaikutus on unohtunut. Kun oma organisatio on kevyt, uusien toteutusmuotojen
    tarjouspyynnöt ovat samaa kevyttä sisältöä. Jos omaa osaamista olisi, korkeahintaiset tarjoukset unohdettaisiin ja oma rakennuttaminen
    käynnistyisi ( jota olisi valmisteltu ja varalta aikaisemmin ) heti.

  9. Malli ei voi yleistyä, koska siitä vastaavalle lainojen korot ovat suuremmat ja verotuksessa tulot ja menot sekä veron
    suorittamisvelvollisuus on eri aikaan kuin hankkeen toteuttaja saa niistä korvauksen. On muitakin keinoja päästä elinkaariedullisuuteen.

Vastaa käyttäjälle JeppeS Peruuta vastaus

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi