Kokeile kuukausi maksutta

Homeongelmien asiantuntija Juhani Pirinen: ”Kosteudenhallintakoordinaattorilla pitää olla jumalattomasti kanttia sanoa, että betoni on kosteaa”

Juhani Pirinen sanoo, että kosteudenhallinnan kipukohta on vapaata kaupankäyntiä tukeva lainsäädäntö.

Juhani Pirinen pääsee valvomaan Lahden radanvarren rakentamista. Uusien kerrostalojen tieltä on purettu vanhat tullin ja postin kiinteistöt. (Kuva Liisa Takala)

Puoli viisi iltapäivällä Lahden kaupungin uusi rakennustarkastaja Juhani Pirinen voi lyödä läppärinsä kiinni, vaihtaa vaatteet ja juosta viisi kilometriä kotiin.

”Puoli kuudelta olen saattanut käydä lenkillä ja suihkussa ja voin lötkähtää nojatuoliin”, hän ällistelee.

Pirinen nauttii ajastaan. Yli 20 vuotta hän kävi Lahdesta töissä ensin Helsingissä ja myöhemmin FCG:ssä pitkin maata. 60-tuntiset työviikot ja raskaat reissupäivät alkoivat väsyttää. Lisäksi Lahdessa asuvat iäkkäät vanhemmat tarvitsevat yhä enemmän apua.

”Halusin olla armollinen itselleni, kun kollegoita on alkanut tippua sydänkohtauksiin. Kun lentokone lähtee Vantaalta kello 7, Lahdessa pitää herätä ennen neljää. Nukkuminen saattoi jäädä kokonaan kellon soimista odotellessa.”

Alku on ollut helppo. Kotikaupungissa paikat ovat tuttuja ja moni työkavereistakin on vanhoja koulu- ja pelikavereita.

Hissuttelijaksi Pirisestä ei kuitenkaan oikein ole. Häntä pyydettiin äskettäin valtakunnallisen Rakva 10 -kehittämishankkeeseen koordinoimaan rakennusvalvonnan kosteudenhallinnan ohjausta. Vaikka tehtävä tulee muun työn lisäksi, se sopi hyvin Piriselle, koska hän tuntee ongelman kipupisteet.

”Muissa rakennusvalvonnan tehtävissä olenkin noviisi. Onneksi osaavat kollegat opastavat alkuun.”

Juhani Pirinen

  • Syntynyt Lahdessa 1961
  • Naimisissa, kaksi lasta
  • Valmistui talonrakentamistekniikan diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä yliopistosta 1987
  • Tekniikan tohtori, 2006
  • Opiskellut mikrobiologiaa Kuopion yliopistossa
  • Lahden rakennustarkastaja, 9.9.2019–
  • FCG:n Rakennusterveys- ja sisäilmastotoimialan johtaja, 2015–2019
  • Ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkö, 2009–2014
  • Hengitysliiton korjausneuvontapäällikkö, 1998–2009
  • Juoksee tai hiihtää, käy kuntosalilla, sienestää, kalastaa, tanssii paritanssia ja soittaa pianoa, kitaraa ja huuliharppua

Hometalon saa tehdä

Kosteudenhallinnan keskeinen kipukohta on lainsäädäntö, joka tukee vapaata kaupankäyntiä.

”Kaupallinen asiakirja näyttää menevän maankäyttö- ja rakennuslain yli. Jos rakennamme hometalon 30 miljoonalla eurolla ja joku hyväksyy huolimattoman sopimuksen ja maksaa talon, rakennuslaki ei tahdo päästä mitenkään väliin”, Pirinen kuvaa.

Vaikka kukaan ei oikeasti tilaa hometaloa, niitä joskus rakennetaan, koska sopimuksissa ei kuvailla työprosessia. Maankäyttö- ja rakennuslain alaiset asetukset kuvailevat Pirisen mukaan vain teknisiä suunnitelmia. Niissä määritellään, millaisia esimerkiksi pilarien, palkkien, vesikaton tai ilmanvaihtojärjestelmän pitää olla.

”Suunnitelmista puuttuu yleensä prosessin kuvaus. Ei kuvata, miten betoni kuivatetaan, materiaalit suojataan ja niin edelleen.”

Toinen ”pirullinen puute” Pirisestä on, että lainsäädäntö ei tunne prosessin johtajia ja valvojia eli niitä, jotka valitsevat suunnittelijat ja tekevät urakka-asiakirjat ja vastaavat työn valvonnasta.

”Tämän takia rakennusvalvonta on aseeton hankkeen johtajien ja valvojien osaamisen suhteen.”

Kiire pilaa rakennuksia

Suomi on pullollaan hometaloja, joista ihmiset saavat jopa koko elämäänsä varjostavia vaurioita. Vanhoissa rakennuksissa on paljon ongelmia, mutta niitä syntyy myös edelleen rakennusaikana.

Osa liittyy siihen, että betonille ei anneta aikaa kuivua, osa siihen, että työmailla rakennelmat ja tarvikkeet saattavat yhä seisoa ilman suojia, vaikka taivaalta tulee vettä, räntää tai lunta. Moni asia on kiinni rakentajan vastuullisuudesta, moraalista ja tuuristakin.

Riskiä ei Pirisestä voi poistaa muuten kuin kuvaamalla urakkasopimuksessa ennakkoon, miten rakennus suojataan sateelta, milloin sitä aletaan kuivata, milloin kosteutta mitata ja miten reagoidaan, jos tulokset jo selvästi ennen talon valmistumista osoittavat, että se on yhä kostea.

Yksi vaihtoehto on sopia, että betonia tai muita rakenteita ei saa peittää ennen kuin ne ovat kuivia – ei, vaikka aikataulu lykkääntyisi vuodella ja viivästyssakot iskisivät.

”Kosteudenhallintakoordinaattorilla pitää olla jumalattomasti kanttia sanoa, että tämä on liian kostea, eivätkä lapset pääsekään vielä syksyllä uuteen kouluun.”

Syyllisiä on vaikea osoittaa

Pirisen mukaan kaikki, niin yksityiset tilaajat ja urakoitsijat kuin kunnat ja valtiokin, syyllistyvät aikaoptimismiin. Syitä on monia. Takavuosina hänelle on esimerkiksi sanottu, että aikataulun on pidettävä, koska ministeri tulee vihkimään talon.

Jos aavistuksen kostean betonin päälle vedetään matto, voi mennä pari vuotta, ennen kuin muhivien liimojen ja sairastelun yhteyteen uskotaan. Myrkkyjen mittaaminen ja etenkin syyllisen osoittaminen on Pirisen mukaan ”sikavaikeaa”.

”Omistajan pitää pystyä osoittamaan, että kosteus on tullut rakentamisen aikana, eikä kukaan ole vain kaatanut vettä lattialle. Hänen pitää pystyä myös todistamaan, että liima on pilaantunut ja siitä irtoavia kemikaaleja on runsaasti hengitysilmassa. Todisteketjun pitää olla aukoton.”

Usein takuu ehtii umpeutua. Mitä kalliimpi virhe, sitä todennäköisemmin urakoitsija kiistää sen.

”Käytännössä pitää olla todella pahat vauriot, että vastahakoinen urakoitsija saadaan korjaamaan. Siksi pitää ennalta varmistaa, että vaurioita ei synny.”

Pirinen on välillä turhautunut, mutta toivoa on.

”Kymmenessä vuodessa tilanne on parantunut hurjasti.”

Kolme kysymystä:

1) Ilmastonmuutos koettelee julkisivuja ja kattoja. Miten tähän pitäisi varautua?

Ulommaiset lämmöneristyskerrokset pitää tehdä joko homehtumattomista tai vaihdettavista materiaaleista. Kolmas vaihtoehto on, että rakennusten sisäpinnat tehdään niin ilma- ja diffuusiotiiviiksi, että ulkopinnan kunnolla ei ole mitään merkitystä.

2) Sisäilmasta sairastuneiden hoito on erittäin kallista. Miksi kunnat eivät satsaa hyvään rakentamiseen ja säästä hoitokuluissa?

Koska kiinteistöistä ja sosiaali- ja terveysmenoista vastaavat eri sektorit. Kunnissa ei ole laskentamallia siitä, mikä kannattaisi. Lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeet maksavat eläkelaitokset, eivät kunnat.

3) Miten olet huolehtinut, että omakotitalonne ei homehdu?

Suunnittelin ja rakensin perheemme täyskivitalon itse. Palautin kevytbetonipaketteja tehtaalle, koska ne olivat leväisiä tai homeessa. Kukaan muu ei ollut kuulemma ikinä ennen tehnyt samoin.

Lisätietoa: Juhani Pirinen keskusteli  Rakennuslehden videolla rakentamisen homeongelmista.

Tätä artikkelia on kommentoitu 19 kertaa

19 vastausta artikkeliin “Homeongelmien asiantuntija Juhani Pirinen: ”Kosteudenhallintakoordinaattorilla pitää olla jumalattomasti kanttia sanoa, että betoni on kosteaa””

  1. ””Toinen ”pirullinen puute” Pirisestä on, että lainsäädäntö ei tunne prosessin johtajia ja valvojia eli niitä, jotka valitsevat suunnittelijat ja tekevät urakka-asiakirjat ja vastaavat työn valvonnasta””

    Niin, työn tulostako oikeasti parantaa se, että asiakas (hankkeeseen ryhtyvä useimmiten) joutuisi vielä nykyisten koordinaattorien kvv,iv,vastaavan mestarin,sähkötyönjohtajien yms lisäksi palkkaamaan projektiin Projektipäällikön, lvi,s,au,valvojat huoltokirjakoordinaattorin ja pölynhallintahaahun oikein lain velvoittamana. Omakotitalo ja pienten saneerauksien rakennuttajat kiittävät !

    En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta kuulemma parvekelasien asennusta varten on oltava pääsuunnittelija eli arkkitehti joissain kaupungeissa. Eiköhän nyt pitäisi keksiä jotain muuta kun konsulttimäärän kasvattaminen hankkeissa. Sähköpuolella pärjätään varsin hyvin vaikkei se ole rakennusvalvonnan vahvassa holhouksessa oleva urakointilaji olekkaan. Urakoitsijoilla on siellä luvat TUKES:ilta jotka voi menettää. Jotain tämän kaltaista kiitos myös rakennustekniikan puolelle koordinaattorivyöryn sijaan.

    1. Sinulta on tainnut mennä ohi se fakta että virheellisesti tehdyt sähkötyöt aiheuttavat eniten tulipaloja Suomessa. Siksi meillä on aina projektissa vaadittu erikseen vastaava sähkötyönjohtaja ja sähkösuunnittelija. Lausuntosi perusteella haluat juuri näistä henkilöistä eroon.

      Näistä kommenteista saa kyllä hyvin kuvaa siitä kuinka vähän rakennusalalla ymmärretään hyvin ja selkeästi johdetun projektin hyötyjä. Sen sijaan kaikenmaailman röökiaskiin piirtäjät haluaisivat itse rakentaa sitä samaa paskaa, mitä ovat tehneet jo vuosikymmenet läpeensä. Suomen rakennuskannan ongelmat on nimenomaan saatu aikaan röökiaskiratkaisuilla ja se alkoholisoitunut työmies edellä asenteella.

      Suurimmat rakennusalaa hyödyttävät yksittäiset muutokset liittyvät miekestäni juurikin projektitoimintaosaamisen kehittämiseen kaikkien toimijoiden kesken. Yksi avain tähän voisi olla se että arkkitehdeiltä poistettaisiin pääsuunnittelijan tehtävä, koska he eivät siitä huolehdi ja siirrettäisiin se joko vastaavalle rakennesuuunnittelijalle tai erillisellä projektinjohtjalle.

      1. Höpö höpö. Virheelliset sähköasennukset ovat tulipalojen aiheuttajina todella kaukana tilastokärjestä. Sähkölaitteet kyllä pitävät kärkisijoja, mutta lähes aina kyse on käyttäjävirheestä: päälle unohtunut liesi, kuivatettu pyykkiä kiukaan päällä, erilaiset jatkojohtoviritykset, peittämisen vuoksi ylikuumentuneet irtopatterit, valvomatta käyntiin jätetyt pesukoneet/astianpesukoneet jne. jne. Todella pieni osa tulipaloista on syttynyt sähköasennusten virheellisyyden vuoksi.

        En silti sano, etteikö sähköurakointia tule jatkossakin luvittaa ja valvoa. Hyvän järjestelmän ansiosta suoraan asennuksiin liittyvät sähkötapaturmat ja palot ovat näinkin vähälukuisia. Mutta mikään valvonta- ja lupajärjestelmä ei estä tee-se-itse Ranea tekemästä itse sähköjä vaikkapa omakotitaloonsa, kun ei kukaan pääse asiaan puuttumaan ennen kuin torppa palaa, tai Ranen vaimo saa kunnon tällin kylppärissä.

  2. Ei betonirunkoisen talon kuivattaminen niin vaikeaa tiedettä ole. Kun talossa vesikatto päällä, ovet ja ikkunat paikoillaan sekä talon lopullinen lämmitysjärjestelmä toiminnassa. Asennetaan 100 W:n kanavapuhallin jokaisen huoneiston pariin tuuletusikkunaa, tuulettamaan huoneistoja. Sitten odotellaan 3 kuukautta, ennen kuin aloitetaan tasoitetyöt. Lainan korkotasokin on niin alhainen ettei kolmenkuukauden korkokulut ole enää kiirettä määräävä tekijä.

  3. En tiedä mitä kanttia vaatii virkamieheltä sanoa, että betoni on liiaan kosteaa? Jos kolmannen osapuolen keräämä data osoittaa, että kosteaa on, niin eihän sitä kenenkään tarvitse erikseen todeta….
    Ongelmaa taitaa olla hiukan normeissakin…..Joku fiksu sanoi, että betonille määrätyt suhteelliset kosteusprosentit pinnoituskelpoisuuteen ovat liian korkeita.
    Normit hyväksyvät, että aika suuri määrä vettä voidaan jättää betoniin pinnoitteiden väliin.

    Rakennusluvan ehtoihin voi lautakunta kirjata esim. seuraavaa:kohteen on oltava sääsuojassa kunnes vaippa toimii suunitelmien mukaisesti.Kyseinen kirjaus estäisi kosteuspongelmia paljon paremmin kuin kourallinen kosteuskoordinaattoreita.

    Rakennusala on niin vanhakantainen, että muutosta ei kovin helpolla tapahdu.
    Asia on helposti todettavissa kun vertaa muiden tekniikan alojen kehitykseen viimeisen 50 vuoden aikana.

    Ei kannata sanoa, että maksaa jos halutaan tehdä oikein.
    Koordinaattorit ja kohteiden saneeraukset ensimmäsinä vuosina luovutuksesta maksavat paljon enemmän.
    Tapa tulkita markkinataloutta ei ohjaa tekemään hyvää……euromääräisesti halvin ei kovin usein ole edullisin.

    1. Rakentaja Rane, se teltassa tekeminen ei todellakaan ratkaise kaikkia ongelmia. Juuri tämä työmiehen tapa ratkaista yhtä pikkuasiaa kokonaisuuden korjaamisen sijasta on vialla koko yhteiskunnassa.

    2. 50v sitten betoni luokiteltiin kolmeen luokkaan. Suomessa ei ollut juuri kellään osaamista jännitetyistä betonirakenteista. Betonin vauriomekanismeja tunnettiin hyvin huonosti. Työturvallisuus oli retuperällä, rakennettiin huonosti eristäviä taloja huonolla talotekniikalla hitaasti.

      Älä tule jauhaan alan kehittymättömyydestä kun et mitään mistään tajua.

      1. Turvallisuus on kehittynyt,mutta edelleen rakennusala vaarallisin…
        Rakennusalan tehokkuus ei ole 70-luvun jälkeen noussut.
        Ja edelleen tehdään sillä betonilla päämassa rakennuksista.
        Työmaalla ei työtavoissa ole tapahtunut mitään mullistavaa 50 vuoteen.
        On se mennyt eteen päin,mutta ei yhtään samassa tahdissa kuin muut tekniikan alat.

        1. @Rr Rakennusten vaatimukset ovat 70-luvulta kasvaneet valtavasti. Rakentamisen laatu on kasvanut valtavasti, mikä on johtanut tehokkuuden aikaparannuksen siirtymisen laatuun. Määrällisesti rakennetaan enemmän pienemmällä porukalla. Kaikkia noita asioita kutsuisin tehokkuuden paranamiseksi.

          Rakennusala on vaarallisin, koska se on ala, jossa eri työntekijöidne palveluksessa olevat ihmiset työskentelävät jatkuvasti muuttuvassa työpaikassa projektiluontoisesti. Näin ollen rakennusalan toimintaympäristö lienee myös isona kokonaisuutena kaikkein haastavin. Nykyäänhän laadukkaat toimijat saavat työmaita lävitse 0-5 tapaturman haarukkaan melko luotettavasti.

          Betonin käytöstä rakennusten rungossa voisit syyttää vaikkapa ihmiskunnan materiaaliteknisen kehityksen pysähtymistä. Toisaalta betonilla on rakennettu jo kolmisentuhatta vuotta, joten miksi mielestäsi sen käyttö tulisi lopettaa? Suomeen on 70-90 lukujen aikana syntynyt kattava betonielementtitehtaiden verkosto ja betonilla rakentaminen on vakioitunut asuintuotannossa. Kilpailu on toki aina paikallaan, mutta ainakaan vielä ei ole materiaalia, joka pystyisi haastamaan betonin, siten että se korvattaisiin täydellisesti. Puurunkoisissa taloissa on taas omat ongelmansa, en sano että ne ovat huonompia, sillä ei betonikaan ongelmatonta ole.

          Työmaiden työskentelytavat ovat varmasti kehittyneet 50-vuodessa. Osa ongelmasta on se, että ainakaan ammattikorkeakouluissa ei opeteta eri tuotantomenetelmien keskeisiä hyötyjä ja haittoja. Työnantajat sitten paikkaavat työelämässä minkä pystyvät. Nythän tämä LEAN on alkanut rantautumaan ainakin pääkaupunkiseudun ahtaille työmaile hyvinkin onnistuneesti.

          Rakennusala on kyllä kehittynyt, mutta se on tapahtunut hitaasti ja osa kehityksestä ei ole nähtävissä tavanomaisen tuotantolaitoksen mittareilla.

          1. Ovatko kaikkien muiden tekniikan alojen mittarit tavanomaisia?
            Betoni on hyvä rakennusmateriaali -tekijän kannalta mutta esim. hiilijalanjälki on sitä luokkaa,että jos johonkin yhteisiin tavoitteisiin meinataan päästä niin ongelmia on tiedossa.
            Raha on inhottava mittari, mutta yritysten kannalta aika oleellinen.Suomalaisten isojen rakennusyritysten kannattavuudet ovat kaikki siinä hilkulla.Ala on suhdanneherkkä,mutta ei sen pitäisi kannattavuuteen vaikuttaa…
            Rakennusalasta puhuttaessa vedotaan aina olosuhteisiin ym. häiriöitä aiheuttaviin asoihin.Ja niitä piisaa ja niiden kanssa painitaan ihan niin kauan kuin hyväksytään että ne kuuluvat alalle.

  4. Betoni saattaa kuivua jopa 1 cm / vko vauhtia, mutta se kuivuu vain kun ilman suhteellinen kosteus on RH 18 C… Tällaisia olosuhteita ei suomalaisella rakennustyömaalla ole, ellei niitä sinne järjestetä. Betoni myös kastuu erittäin helposti, joten se on syytä pitää jälkihoidon jälkeen kuivassa, tai kuivumista odotella kaikessa rauhassa.

  5. Ylläolevassa taitaa ainut fakta olla, että kiire pilaa rakennuksia. Kannattaa siirtyä levyistä tehtyihin tehtaalla suojattuihin tilaelementteihin. Nykyihminen on piittaamaton, enen oli tarkkaa, että rakennuspuu kaadettiin tammikuun viimeisellä viikolla, nämä rakennukset ovat pystyssä edelleen, perustettuna metrin kivijärkäleillä.

    1. Ennen ei yksikääm rakentaja ymmärtänyt mitään puun kosteustoiminnasta tai sen lujuusominaisuuksista. Ennen rakennettiin rakennuksia jotka mahdollistivat palon leviämisen holtittomasti kaikkiin ympäröiviin rakennuksiin yms.

      1. Tarkoitat Ruotsin vallan aikaa, tavaraa laitettiin riittävästi, kuten näistä näkyy, ongelma oli, että kaikki orgaaninen jäte käytettiin eristeenä roskalaudoituksissa, kun tuolloinkin piti kerrostalo rakentaa hieman halvemmalla. Lujuutta on laskettu tarkkaan jo 300 vuotta.

        Kehitystyö on kallista sääntelyn takia, koska sääntely luo hyväveliverkostoja, jotka eivät ole hyväksi kehitykselle.

        1. Ei ole suomessa laskettu tarkasti puun lujuutta vuodesta 1719. Ei ainakaan sillä tarkkuudella joka nykyään tunnetaan.

  6. Rakentamisen laadulle tulisi perustaa jos lainsäädännöllä vaadittaisiin projekteihin kunnollisen kokemuksen omaava
    projektijohtaja rakennuttamisen perustehtäviin sekä kokenut valvoja.

  7. Pitäisi olla jokin lakisääteinen määrä kuinka monessa kohteessa saa olla samaan aikaan vastaavana ja valtakunnallinen rekisteri käyttöön. Lisäksi kunnon sanktio jos hommia ei hoideta asiallisesti. Nyt haalitaan liikaa kohteita ja oikeaa vastuuta ei ole mistään. Konsulttien määrän kasvattaminen ei ole ratkaisu. Sitä paitsi gryndikohteissa niiden valvojien palkan maksaisi kuitenkin se suuri rakennusliike joten hyöty nolla.

  8. Ei ongelma ole betoni ja sen kosteus vaan ne pinnoitteet jotka eivät päästä kosteutta läpi. Kaikki maalit ovat muovia, lattiamatot ovat muovia, liimat ovat muovia. Muovit eivät päästä kosteutta lävitseen jolloin syntyy rajapintoja, jossa prosentit nousevat sataan. Yhdistettynä vesiliukoisiin muoviliimoihin ongelma on valmis. Omassa työssäni pyrin välttämään muovipinnoitteita kaikin keinoin – ei ole muuten helppoa kun maalinvalmistajia Suomessa on kaksi ja urakoitsijat ovat urakoitsijoita.

    Pääosa homeista taas ei ole vaarallisia. Normaali metsähän on täynnä erilaisia homeita. Päin vastoin, rakennuksissakin pitäisi olla enemmän orgaanisia materiaaleja ja normaalia mikrobistoa. Erilaiset synteettiset kemikaalit eivät taas sinne (ja keuhkoihin) kuulu.

    Jos talot tehtäisiin materiaaleista jotka pääsevät tuulettumaan ja kuivumaan kaikkiin suuntiin, ongelmia olisi huomattavan vähän. Talon rungon kestoikä pitäisi olla laskennallisesti ainakin 500 vuotta ja talotekniikan pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaista ja helposti vaihdettavissa.

    1. Haluaisitko että talojen rungot mitoittettaisiin 500 vuoden suunnitteluiälle? Käsitätkö että se johtaisi luultavasti todella suuriin kuormien kasvattamiseen, sillä kukaan ei pysty luotettavasti arvioimaan olosuhteiden muutosta ja pahinta mahdollista tapausta, joka tapahtuu kerran 500-vuodessa? Silti luultavasti tahdot että jokainen rakenneosa on mahdollisimman hoikka ja jänneväleistä pitäisi tehdä mahdollisimman suuria mahdollisimman ohuilla kannattajilla, jotka ovat mielellään spiraalin muotoisia.

      Niille muoveille on syynsä. Sinä et varmasti halua että sinut leikattaisiin savesta ja oljista kasatussa majassa, jossa riskisi sairastua ulkopuolisista tekijöistä olisi eksponentiaalisen suuri.

      Kirjoituksesi heijastaa syvää ymmärtämättömyyttä, jota yrität kaataa urakoitsijan syyksi. Onhan se ikävää, kun joku laittaa hintalapun sen unelmahötön päälle ja sen jälkeen tilaaja sanoo, että maksaa liikaa tee halvemmalla.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat