Betonilattioissa ilmenneiden päällyste- ja pinnoitevaurioiden korjaaminen on yksi kalleimmista kustannuksista, jotka kuuluvat talonrakennuksen takuukorjausten piiriin.
Tämä artikkeli on tilaajille
Kirjaudu sisään
Ryhmätilaus digi (+printti)
Ryhmätilaus sisältää haluamasi määrän käyttäjätunnuksia digiin (+printtilehtiä) yhdellä laskulla.
Yksittäistilaus printti+digi
Tilausjakso valittavissa 6/12 kk, myös määräaikaisena.
Yksittäistilaus digi
Tilausjakso valittavissa 6/12 kk.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Uusi betonilattioiden työkalu voi tuoda merkittäviä säästöjä – aiempaa tarkempi työkalu voi estää muovimatto-ongelmat”
Merikallio on tehnyt hienoa tutkimustyötä vaikean aiheen parissa. Juuri missään muussa asiassa ei ole edetty samalla tavalla yritysten ja erehdysten kautta. Ensimmäiset ongelmat tulivat esiin jo 1980-90-luvulla, kun käytettiin kaseiinipohjaisia orgaanisia tasoitteita. Niistä siirryttiin alkalisiin tasoitteisiin yhä isoin ongelmin. Neutraalit tasoitteetkaan eivät toimineet vaan niihin alkoi kasvaa mikrobeja. Nyt on menossa siis neljäs kierros ja jo on aikakin, että valoa alkaisi näkyä tunnelin päässä.
Tampereen yliopistossa yhä jatkuvien tutkimusten mukaan muovipäällysteiden liimatun lattiarakenteen vaurioitumisen keskeiseksi tekijäksi on varmistunut alkalinen kosteus. Siksi päällysteen alla on käytettävä riittävän paksua matala-alkalista tasoitekerrosta. Tampereen yliopiston kokeissa kerroksen paksuus on 5 mm, mutta optimipaksuus voi olla jotain muutakin.
24:ssa koekappaleessa on varioitu erilaisia tasoitteita, liimoja, muovimattoja, sekä betonin kosteutta. Niiden seurantaa jatketaan vielä ensi vuosi. Avoimia kysymyksiä ovat suojaavan tasoitekerroksen alkalisoitumisnopeus kostean betonin päällä. Sen perusteella arvioidaan tasoitteen minimipaksuus ja maksimi-pH ja varmistetaan tasoitekerroksen paksuus.
Johtopäätös tutkimuksista on kuitenkin jo nyt, että nykyisiä päällystyskriteerejä ei ole tarve kiristää, jos käytetään matala-alkalista tasoitetta. Niitä ei kuitenkaan voi myöskään löysentää, koska mikrobikasvuston riski ja päällysteen irtoamisen riski kasvaa kosteuden noustessa. Työmaan kosteuden hallinta on siksi edelleen erittäin tärkeää.
Betonitutkimustakin on syytä jatkaa. Rakennusfysiikkapäivillä esiteltiin Tampereen yliopiston betonitutkimuksia, jotka kertoivat, että samankin tuoteryhmän sisällä betonilaaduissa on huomattavia valmistajakohtaisia eroja. Työmaa ei välttämättä tiedä millaisen betonin päälle on mattoa liimaamassa, kun tekee arvioita kuivumisajoista. Betonin ominaisuudet voivat myös muuttua merkittävästi ajan mukana.