Sisäilmaprofessori: Täysin tervettä rakennusta tai ihmistä ei ole

Hänellä on taustallaan pitkä ura sisäilma-alalla niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Alalle Haverinen-Shaughnessy päätyi aikoinaan perheensä kautta, sillä hänen isänsä on rakennusmestari ja äiti työskenteli työmaaruokalayrittäjänä.

”Kuljin vanhempieni mukana rakennustyömailla pienestä pitäen. Lukion jälkeen lähdin ensin opiskelemaan matematiikkaa, mutta se tuntui liian teoreettiselta, joten vuoden jälkeen hain ja pääsin opiskelemaan rakennustekniikkaa Tampereen yliopistolle (silloinen TTKK)”, Haverinen-Shaughnessy kertoo.

Hänen sisarensa opiskeli samaan aikaan lääketiedettä, ja se saattoi vaikuttaa siihen, että Haverinen-Shaughnessy kiinnostui jo opintojen alkuvaiheessa ajatuksesta yhdistää rakennukset terveyteen.

”Suoritin ympäristöterveyden sivuaineopintoja Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja myöhemmin myös Itä-Suomen yliopistolla Kuopiossa, kun siirryin diplomityön kautta tutkijaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle THL:lle (silloinen KTL).”

Terveitä rakennuksia, terveitä ihmisiä

Väiteltyään tohtoriksi Haverinen-Shaughnessy lähti vuonna 2002 post doc -tutkijaksi Yhdysvaltoihin. Sen jälkeen hän aloitti yhdessä miehensä, professori Richard Shaughnessyn kanssa tutkimuksen, joka liittyy koulujen sisäilman laatuun ja oppimiseen. Aiheeseen liittyvät tutkimukset jatkuvat edelleen.

”Oulussa tärkein tehtäväni on edistää alan tutkimusta ja koulutusta. Mielestäni Suomessa on panostettu paljon sisäilma- ja rakennusterveysasioihin eli tietoa ja osaamista on runsaasti. Nyt olisi aika hyödyntää kertynyttä tietoa myös kansainvälisillä markkinoilla.”

Uusi professori toivoo erityisesti teollisuuden tukea, koska pelkästään perustutkimuksen keinoin ei toimivia uusia ratkaisuja synny.

Koulutukseen Haverinen-Shaughnessy haluaisi kehittää oman opintosuunnan sisäilmaan ja rakennusterveyteen liittyen.

Valmista vastausta siihen, miksi Suomessa olisi muita maita enemmän sisäilmaongelmia, tuoreella professorilla ei ole.

”Osasyy on ilmasto, joka pakottaa olemaan sisätiloissa ja pitämään luukut kiinni. Ulkoilma on kuitenkin pääsääntöisesti puhtaampaa kuin sisäilma. Kaikkia eri tekijöitä ja niiden (yhteis)vaikutuksia ei vielä täysin ymmärretä niin rakennusten kuin terveydenkään suhteen. Joka tapauksessa on hyväksyttävä, että täysin ”tervettä” rakennusta ei ole, kuten ei täysin tervettä ihmistäkään.”

Tarkentaako korona fokusta?

Koronapandemian vuoksi Haverinen-Shaughnessyn mukaan tällä hetkellä korostuvat rakennuksen ilmanvaihtoon ja pintojen puhtaanapitoon liittyvät asiat. Materiaalivalinnat vaikuttavat suoraan puhtauteen.

”Esille nousevat lisäksi erilaiset ilman suodattamiseen ja puhdistamiseen liittyvät tekniikat, joihin välillisesti vaikuttaa myös rakennusvaipan tiiveys. Lämpötilan ja kosteuden hallinta saa uuden merkityksen, kun sitä tarkastellaan virusten leviämisen näkökulmasta. Ylipäätään kyse on sisäolojen hallinnasta kaikissa tilanteissa, jatkuvatoimisista seurantajärjestelmistä ja ennakoivasta kiinteistönpidosta.”

Haverinen-Shaughnessyn mukaan Suomi on monessa sisäilmaan liittyvässä asiassa edelläkävijä niin tutkimuksessa kuin käytännössäkin. Esimerkiksi ohjeistuksia on kehitetty, ja ne ovat selvästi kattavammat kuin muissa maissa.

”Ulkoilman laatu on hyvää, ja se heijastuu myös sisäilman laatuun. Meillä on laajasti käytössä Sisäilmayhdistyksen lanseeraama sisäilmastoluokitus ja sen osana materiaalien päästöluokitus, joka heijastuu sisäilman laatuun esimerkiksi työympäristöissä. Ohjearvojen ylityksiä tapahtuu vain harvoin.”

Koronayhteistyötä yli rajojen

Haverinen-Shaughnessy on työuransa aikana osallistunut ja koordinoinut useita kansallisia ja kansainvälisiä tutkimusprojekteja Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja toiminut asiantuntijana kansallisissa ja kansainvälisissä EU- ja maailman terveysjärjestö WHO- tason hankkeissa. Hän on myös toiminut kansainvälisen sisäilmayhdistys ISIAQin hallituksessa vuodesta 2016 alkaen ja VP Researchinä vuodesta 2018 alkaen.

”Tällä hetkellä olen mukana järjestämässä kaikille avoimia, ilmaisia webinaareja, jotka liittyvät tarttuvien tautien leviämiseen sisäympäristöissä sekä keräämässä avointa tietokantaa eri maiden sisäilman laatuun liittyvistä ohjeista ja määräyksistä”, Haverinen-Shaughnessy kertoo.

Nykytilanne antaa varmasti viitteitä myös siitä, miten tulevaisuudessa pitää entistä enemmän keskittyä ilmastonmuutoksen ja Covid-19-kaltaisten pandemioiden aiheuttamiin uhkiin ja ihmisten suojelemiseen niiltä kaikkialla maailmassa.

”Mielestäni älykkäillä rakennus- ja taloteknisillä sekä kiinteistönpidollisilla ratkaisuilla näitä riskejä voidaan pienentää ja edesauttaa myös muun muassa julkisten ja liikerakennusten hallittua auki pitämistä kriisien keskellä.”

Haverinen-Shaughnessyn mielestä tiedon jakaminen ja osallistuminen kansainvälisen yhdistyksen toimintaan auttaa ymmärtämään ongelmia laaja-alaisemmin.

”Olen ollut onnekas siinä mielessä, että olen kansainvälisen toiminnan myötä saanut yhteyden maailmanlaajuiseen verkostoon, jonka jäsenet tukevat ja auttavat toisiaan myös nyt, kun koronaviruksen leviämisestä on suuri hätä. Yritämme yhdessä miettiä keinoja, joiden avulla viruksen leviämistä voidaan hillitä. Kaikista isoimmat ongelmat ovat maailmanlaajuisia ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä.”

Kaikkea tietoa ei osata vielä hyödyntää

Haverinen-Shaughnessyn huomasi koronasta johtuvan alkujärkytyksen jälkeen miten paljon tietoa jo on koronaviruspandemian kaltaisten riskitekijöiden hallitsemisesta. Tiedon jakaminen ja avoin keskustelu auttavat kaikkia osapuolia.

”Tällä hetkellä sisäilma- ja rakennusterveysalalla olevaa tietoa ei osata vielä hyödyntää. Erilaisia ratkaisuja on, mutta niitä ei ole testattu ja sovellettu juuri tähän tilanteeseen. Sen vuoksi ihmisillä ei ole vielä luottamista siihen, että rakennus- ja talotekniikan ja kiinteistönpidon keinoilla voitaisiin todella ehkäistä koronaviruksen leviämistä sisäympäristöissä. Kun uusia ratkaisuja saadaan testattua, voisi tavoitteeksi asettaa, että ainakin osaa rakennuksista ja tiloista voidaan pitää auki turvallisesti joka tilanteessa.”

Hän toivoo ettei koronan vuoksi yleistyisi huomaamaton valvonta.

”Itse pitäisin toivottavana, että ihmiset saisivat omassa kotiympäristössään ja ulkona liikkua vapaasti kenenkään sitä seuraamatta mobiilisovelluksella tai muutenkaan. Toisaalta julkisissa rakennuksissa ja liiketiloissa voisi olla käytössä teknisä ratkaisuja, joiden avulla mahdollisilta tartunnnoilta vältyttäisiin tai ainakin riskit olisivat vähäisiä ja/tai tiedostettuja.”

Ehkä rakennusten ja tilojen käyttöä voisi ajatella porrastetusti sen mukaan mitkä tekniset valmiudet on riskien pienentämiseen. Esimerkiksi jos osa kouluista tai tiloista pitää sulkea, suljetaan ensisijaisesti ne koulut tai tilat, missä ei ole riittäviä keinoja hallita sisäilman ja pintojen epäpuhtauksia.

”Monissa maissa on jouduttu turvautumaan tilapäisiin kenttäsairaaloihin. En usko, että niissä on yhtä hyvät edellytykset hallita epäpuhtauksia. Onkohan Suomessa arvioitu voiko jo olemassaolevaa rakennuskantaa hyödyntää tilanteessa, jossa sairaalakapasiteetti ylittyy? Tulee mieleen esimerkiksi hotellit ja koulurakennukset, mutta niitä ei kuitenkaan ole alunperin suunniteltu sairaalakäyttöön.”

Varasuunnitelma olisi professorin mielestä hyvä olla. Esimerkiksi Oulun yliopiston Rakenteiden ja rakentamisteknologian yksikössä nostettiin esille julkisten rakennusten ja tilojen käytön mahdollistaminen kriisitilanteessa eli m minkälaista ennakointia ja varautumista täytyy ottaa huomioon lainsäädännössä, suunnittelussa sekä rakennusmateriaali- että rakennustuotannossa.

Ei turhille tutkimuksille

Rakennuksen kunnon ja sisäilman laadun tarkkailun pitäisi uuden professorin mielestä olla jatkuvaa.

”Kerätyn tiedon dokumentointi on tärkeää, ja pitkän ajan seurantatietoon pitää luottaa ennemmin kuin kertaluonteisiin mittauksiin ja tutkimuksiin. Kalliita tutkimuksia ei ole mielestäni ylipäätään tarpeen tehdä, jos mahdolliset ongelmat ovat hoidettavissa ja riskit hallittavissa osana rakennusten normaalia ylläpitoa.”

Haverinen-Shaughnessyn kokemus tuo perspektiiviä Suomen sisäilmakeskusteluun. Hän on tyytyväinen esimerkiksi Suomen parantuneeseen radonhallintaan.

”Monissa muissa maissa on edelleen isompia ongelmia esimerkiksi asbestin ja lyijypohjaisten materiaalien käytön vuoksi. Erilaiset tuholaiset tuovat pulmia lämpimimmissä maissa. Suomessa erilaisten sisäilmaepäpuhtauksien hallintaa näyttää parantavan se, että suuressa osassa rakennuksia on koneellinen ilmanvaihto.”

1 Miten Suomessa panostetaan rakennusten energiaparannuksiin?

”Koordinoin aiemmin energiaparannushanketta ja vaikutuksia sisäoloihin. Olin positiivisesti yllättynyt. Tuloksiin vaikutti koneellinen ilmanvaihto, jota pitää samalla tarkastaa ja säätää. Osassa tiloista on turhan korkea sisälämpötila. Alentaminen toisi energiasäästöjä.”

2 Miltä Suomen sisäilmakeskustelu näyttää?

”Omaleimaista on eriävät mielipiteet, asiantuntijoidenkin keskuudessa, eikä yhteistä ratkaisua aina haeta. Tarvitaan kokonaisvaltaisempi ymmärrys, että mikään yksittäinen tekijä ei selitä sisäilmaongelmia tai -oireita.”

3 Onko meillä enemmän vai vähemmän kosteus- ja homevaurioita?

”Luotettava maavertailu on mahdotonta ilman laajoja satunnaisotantoihin perustuvia aineistoja. Tiedossa on, että asukkaiden raportoimia kosteus- ja homevaurioita on Suomessa vähiten EU-maista ja kouluissakin tilanne vaikuttaa olevan keskimääräistä parempi.”