Kokeile kuukausi maksutta

Joko nyt surullisenkuuluisa julkisivu onnistuu? ”Emme saa tuhlata veronmaksajien rahoja”

”Meidän on pakko onnistua teknisesti, emme saa tuhlata veronmaksajien rahoja”, Jyrki Jalli sanoo.

IdeaStucturan toimitusjohtaja Jyrki Jalli esittelee koeseinässä olevaa Lasan marmoria, joka valittiin Finlandia-talon uudeksi julkisivumateriaaliksi. Hänen oikealla puolellaan on graniitista ja sen vierellä betonista tehtyjä seinälaattoja. Kuva: Liisa Takala.

Nyt tai ei koskaan. Näin voi luonnehtia suunnittelutoimisto Ideastructuran toimitusjohtaja Jyrki Jallin tehtävää Finlandia-talon julkisivumateriaalin valinnassa.

Tutkimuskoordinaattorina Jalli on paljon vartijana siinä, että Suomen ehkä tunnetuimman rakennuksen julkisivuremontti onnistuisi. Kahdesta epäonnistumisesta huolimatta myös Finlandia-talon uusi julkisivu tehdään jälleen marmorista.

Epäileviä ääniä on kuulunut. Muun muassa kivirakentamisen konsulttitoimisto Stoneconin toimitusjohtaja Pekka Mesimäki tyrmäsi marmorin valinnan HS:n haastattelussa.

”Kotiläksyt on tehty”

Jalli esittelee materiaaleja testaavaa koeseinää Finlandia-talon katolla. Itse rakennuksen seinillä Carrara-marmorista tehdyt laatat odottavat purkumiesten tuloa.

”Kotiläksyt on tehty, olen luottavainen uuden marmorin valintaan. Se täyttää 50 vuoden käyttöikävaatimuksen kuten muutkin kolme loppusuoralla ollutta materiaalia. Mukana on kansainvälisiä huippuasiantuntijoita, olen opiskellut marmoria ja uskon ymmärtäväni tutkimustuloksia ja laatuarvioita”, Jalli sanoo.

”Meidän on pakko onnistua teknisesti, emme saa tuhlata veronmaksajien rahoja. Kaksi kertaa marmorin käyttöikä on ollut vain 20 vuotta”, Jalli tiivistää lähtöasetelman.

Jallilla on yli 30 vuoden kokemus vaativista peruskorjauksista. Hänen vetämänsä yrityksen kohteiden listalta löytyy esimerkiksi Presidentinlinnan ja Kansalliskirjaston korjausten suunnittelu.

Yhtiö vastaa myös Finlandia-talon rakennesuunnitelmista.

Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä

Vuonna 2017 rakennuttajakonsultti Indepron toimitusjohtaja Matti Kruus soitti Jallille ja ehdotti tutkimuskoordinaattorin tehtävää Finlandia-talon julkisivumateriaalin valinnassa.

”Takana oli kaksi epäonnistunutta julkisivun korjausta. Jouduin miettimään, leimaako hanke yritystämme. Entä jos valitaan sopimaton uusi materiaali tai jos valitaan marmori kolmannen kerran, niin tuhlataanko verorahoja? Minulla olisi iso vastuu faktoja esittelevänä asiantuntijana, vaikka päättäjä onkin kaupunki pääsuunnittelijan ehdotuksesta”, Jalli kertoo.

”Mutta eihän tällaisesta voinut kieltäytyä, ei siinä ollut kahta sanaa. Tämä on ikoninen, ehkä Suomen tunnetuin rakennus. Minun piti varmistaa mahdollisimman hyvä materiaalien tutkimus ja nykyisen tutkimustiedon hyödyntäminen.”

Materiaalin valintaa valmistelemaan oli koottu laaja ryhmä, johon kuuluivat muun muassa Museovirasto, Alvar Aalto -säätiö, Helsingin rakennusvalvonta ja Tampereen yliopisto. Matkan varrella kuultiin lukuisia asiantuntijoita.

”Ryhmä oli päättänyt, että materiaaleja tarkastellaan laajalla skaalalla. Mitään ei suljettu ennakolta pois.”

Ensimmäisenä materiaalien listalta putosi pois lasi. Tarkempaan syyniin tulivat marmori, sintrattu kivi, betoni ja valkoinen graniitti. Näistä tehtiin Finlandia-talon katolle koeseinä reilut kaksi vuotta sitten.

Graniitti ei täyttänyt arkkitehtuurin vaatimuksia, joten se ei päässyt mukaan laboratorio- ja muihin kokeisiin.

”Harmi, ettei betonia valittu”

Betonin osalta piti kehittää kokonaan uusi tuote: valkobetonista tehty, ulkonäöltään räätälöity, ohut julkisivulaatta. Kehitystyössä olivat mukana muun muassa betonitaiteilija Pertti Kukkonen ja tekniikan tohtori Risto Manninen yhdessä Arkkitehtitoimisto NRT:n kanssa.

”Tavoitteena oli kehittää ohuita betonilaattoja, joita voisi valmistaa myös normaaleissa suomalaisissa betonitehtaissa. Tutkimukset osoittivat, että siihen olisi hyvät mahdollisuudet. Minun tehtäväni oli arvioida, kestääkö betoni. Ettei se käyristy, kutistu ja että se kestää pakkasta”, Jalli sanoo.

Betonia ei kuitenkaan valittu, varmaan osittain siihen liittyvien negatiivisten mielikuvien takia.

”Minulla ei ole insinöörinä suosikkimateriaalia, mutta on kuitenkin tavallaan harmi, ettei betonia valittu. Teimme hyvää työtä, kehitimme ohuen, vain 30 milliä paksun betonilaatan. Osoitimme, että betonista pystytään teknisesti valmistamaan ohuita kuoria.”

”Jos kuoren paksuus ohenee 100 millistä 30 milliin, siinä tulee ympäristön kannalta isot säästöt materiaalissa ja sen valmistuksen päästöissä ja laattojen käsittelyssä ja kuljettamisessa”, Jalli lisää.

Sintrattu kivi on keraaminen, korkeassa lämpötilassa valmistettu mineraalipohjainen, erittäin kova materiaali. Se olisi ollut teknisen käyttöikänsä puolesta paras vaihtoehto. Tuotteessa oli kuitenkin liian teollinen leima.

Miksi nyt ei epäonnistuta?

Valinta oli marmori. Jallilla on joukko perusteluja, miksi nyt ei epäonnistuta.

Marmorin osalta on aikaisempaa enemmän tutkimustietoa käytössä. Suomessa oli Mara-tutkimushanke, mutta erityisesti kansainvälinen Team-tutkimushanke on ollut tärkeä uuden tiedon tuottaja. Siinä marmorille kehitettiin standardi ja tutkimusmenetelmät laadun arviointiin.

Marmorin valintaan haettiin asiantuntemusta maailman huipulta. Asiantuntijoina toimineet Björn Chouenborg (RISE) ja Bent Grelk (Ramboll, Tanska) ovat Jallin mukaan olleet mukana käytännössä kaikissa maailman vaativissa marmoriprojekteissa.

”Pyrin haastamaan heitä materiaalin käyttäytymisen ja ominaisuuksien osalta, olen rakennusmateriaalien ja niiden tutkimisen asiantuntija ja tunnen vaurioitumisprosessit. Kokouksia oli parin viikon välein, he tekivät raportteja, ja seurattiin koeseinän käyttäytymistä.”

Syksy aikaa arvioida päätöstä

Selvittelyissä löytyi kolme kriteerit täyttävää marmoria. Valituksi tuli Lasa Bianco Nuvolato -marmori. Se tulee Pohjois-Italiasta Etelä-Tirolin maakunnasta.

Keskeinen peruste valinnassa oli kestävyystestien lisäksi se, että Lasan marmorin osalta louhoksen toimitusketjut pystyttiin jäljittämään. Marmorin yleinen ongelma on, että toimitusketjut ovat hajanaisia eikä marmorin alkuperää pystytä selvittämään.

”Lasa hallitsee ketjua. Pystyimme löytämään Lasa-kohteita, joiden julkisivuissa on käytetty tätä marmoria.”

Korona esti Jallin viime kevään kiertomatkan Euroopan marmorikohteisiin ja vierailun Lasan louhokselle. Tietoa Lasa-kohteista on kuitenkin kerätty ystävien ja kumppaneiden avulla.

Lasan marmorin valinnasta on tehty vasta esisopimus. Syksy on aikaa varmistaa, että kaikki asiat ovat kunnossa. Louhittava alue on määritelty ja sieltä otetaan lisää näytteitä.

Tuotantoa varten luodaan laadunvarmistuksen tutkimusmenetelmät ja käytännöt ja määritetään laadunvarmistuksen laajuus. Tutkimuksiin kuuluu taivutus- ja vetokokeita, ultraäänitutkimuksia, veden imeytystä ja mikroskooppisia analyysejä.

Laattoja tutkitaan lähetyspäässä ja Suomessa varmistetaan, että laatu on asetettujen kriteereiden sisällä.

”Jos laatu ei toteudu, toimittajalle tulee sanktioita. Eikä laattoja laiteta seinälle, jos laatukriteerit eivät täyty. Kelpaamattomat kivet lähetetään takaisin Italiaan.”

”Lisäksi meillä on asennuksen jälkeinen kolmen vuoden seurantajakso. Jos vaurioitumista tapahtuu, toimittajalle tulee merkittävä sanktio.”

Jallin johtamassa yrityksessä ei ole toimitusjohtajan lisäksi muita pomoja. Menestyvä yritys vailla pomoja – ”Asiantuntijat vihaavat byrokratiaa”

Tätä artikkelia on kommentoitu 11 kertaa

11 vastausta artikkeliin “Joko nyt surullisenkuuluisa julkisivu onnistuu? ”Emme saa tuhlata veronmaksajien rahoja””

  1. Ja jälleen mennään metsään. Yhtään 50v kestävää saman tyyppistä marmori verhoilua ei löydy maailmasta samoilta leveyspiireiltä.
    Hki kaupunki on ampunut itseään jalkaan suojellessaan kohteen, jonka julkisivuun arkkitehti on tehnyt väärän valinnan aikoinaan.
    virheelliset ratkaisut pitää tunnustaa ja tehdä korjaavat toimenpiteet. Nyt ollaan taas mielipuolisella henkilö palvonnan tiellä.

  2. Parhaat asiantuntijat olivat paikalla ja kaikki testit tehtiin viime kerrallakin. Ja lopputulos oli susi ja monen jo ennalta sanoma. Jutussa en näe mitään uutta tai parempaa kolmannen marmorijulkisivun suhteen. Pelkkä marmorin louhintapaikan vaihtaminen ei vakuuta.

    Vaikka Eero Saarisen oppilas maailmankuulu arkkitehti Cesar Pelli (Petronas Towers, Gran Torre Santiago etc) Suomessa käytyään sanoi minulle, että Finlandiatalon korjattavan seinän tulee olla marmoria, niin itse kyllä valitsisin hienon ja varman valkobetonin.

  3. Otetaan artikkeli talteen ja palataan 20 vuoden päästä asiaan, kun jälleen käpristyneet marmorit joudutaan uusimaan.

  4. Artikkelissa mainitaan kolmen vuoden seurantajakso? Tuon ajan marmorit pitäisi pysyä kuosissaan, muuten tulee sanktioita louhokselle. On varsin lyhyt takuuaika matereriaalille. Olisi varmaan älykkäintä asentaa louhokselta tänä vuonna tilattuja ja katso kolmevuotta ennen kuin asennetaan seuraavat. Kiirettähän kohteella ei ole, laskutusautomaatti toimii jo nyt veronmaksajan avoimeen piikkiin. Ja taitaa olla asiantuntijat eläkkeellä 20 vuoden tarkastelujaksolla tai aiemmin.

  5. Siis mikä on ongelma??? Miksi laitetaan kymmeniä miljoonia korjaukseen??? Onko nämä eläneet marmorit aiheuttaneet rakennukselle rakenteellisia ongelmia, jos on, niin mitä?! Alvari on varmaankin aikoinaan tiennyt, että marmori käpristyy ja on sen takia valinnut ko. julkisivumateriaalin. Tämähän on verrattavissa kuparin käyttöön… kupari on kaunis katsella kirkkaana, mutta kun se patinoituu vuosien saatossa, niin onko vielä kaunis? pitäisikö kuparit uusia muutaman vuoden välein…
    Antaaka marmorin käpristyä, niin kauan kunnes tottuu meidän olosuhteisiin… tämähän on marmorin ominaisuus, niinkuin monta kertaa vedotaan materiaalien muuntautimiseen. Joten säästetään kymmeniä miljoonia kun annetaan marmorin käpristyä ja korjataan tarvittaessa mahdolliset muille rakenteille aiheutuvat viat.

  6. Olisiko syytä testata marmorilaatat VTT:n labrassa parin vuoden ajan. Vesisateen omaista vaakakastelua pari päivää, sitten pari päivää -25 C pakkasta ja kolme päivää +40 C polttavaa hellettä. Kahden vuoden koejakson jälkeen mitataan käpristymät. Jos niitä ei ole, niin eiköhän laatat pysy talon seinillä käpristymättä seuraavat 50 vuotta.

  7. JÄRKI HOI,pitkän linjan ammattilainen perää
    Onhan se helppo luvata 50 vuoden kesto,kun ei ole mitään taloudellista vastuuta kestosta.Lisäksi lupaaja on jo eläkkeellä alle 10 :ssä vuodessa.
    On aika erikoista,että vaatimuksia asettavat tahot,joilla ei ole mitään taloudellista vastuuta.Myöskään ne eivät noudata kestävän kehityksen vaatimuksia.Tämän kaltaisilla rakennuksilla on yleisesti 100 vuoden kestoikävaatimus.Ainoan vastuun kantavat helsinkiläiset veronmaksajat,joilla ei kuitenkaan ole mitään sananvaltaa asiassa.
    Marmori ei kiderakenteensa takia tule kestämään tavoiteltua 50 vuotta.
    Marmorihan voitaisiin testata ns. toispuolisella sääkaappitestillä esim. 500 kierrosta,jolloin vuotta kohti tulisi vain 10 jäätymistä ja sulamista (mikä on nykysäässä varsin optimistinen arvio).Tällöin olisi jotain oikeaa faktaa marmorilaattojen kestävyydestä.
    .Myöskään ohuet betonikuoret eivät säily käyristymättä julkisivuissa,siitä on runsaasti esimerkkejä Suomessa.
    Pitäisi muistaa,että Aalto ei ollut tyhmä mies,vaan vasta viimeiseen kohteeseensa hän sitten vihdoin viimein löysi oikean ja kestävän julkisivulaatan eli vaalean graniitin Essenin Oopperataloon (musiikkitaloon) Saksassa.Tälläinen kivi on lähes ”ikuinen”.
    Hesperian hotellin julkisivuunkin vaihdettiin marmori graniittilaattaan takavuosina.
    Kyllä Suomesta löytyisi myös varsin vaalea ja hyvin kestävä Lokan Liuskekivi,joka on kvartsiittiluisketta.
    Näyttää siltä,että väen väkisin halutaan ajaa marmori Finlandiatalon julkisivuun.Ilmeisesti ei riitä kaksi epäonnistumista,vaan tarvitaan vielä kolmas.Ehkä sen jälkeen nejällellä kerralla jo uskotaan ,ettei italialainen marmori ole oikea materiaali Finlandiatalon julkisivuun.

  8. Niin, talon nimi on Finlandia, mutta sen seinät tulee.. Italiasta.
    Näinköhän niitä edes asentaa suomalainen… miksi edes yritän kusettaa itseäni, ei tietenkään asenna. Halpamaista vaan jotain hamppeja virittämään niitä levyjä jollain sikabond-patenteilla ja keittiösilikonilla paikalleen.

    Onko muuten Finlandia-talo taloudellisesti kannattava? Jos on, niin myydään se ulkomaille!

    Ai ei ole kannattava? No hitto sullotaan siihen sitten järjetön määrä rahaa taas!

  9. Onko urakka annettu srv vai yit firmalle ,.nouseeko arvioitu alkuperäinen hinta 200 -350% , nyt on hyvä kiillotella kaikkien rakennusten harjateräkset kun valtio ja koko eu on tehnyt velkarahaa italian täyteen , tontin ja rakennusten omistajat kiittää ,.minä joukossa , kiitos.

  10. Suomessa ei yritetä pitkää ikää millekään vaan mahdollisimman lyhyttä ja kalleinta mahdollista , tällöin ei työt tekijöiltä lopu eikä pääse kertymään sukuun taloja missä joku sukupolvi voisi sähkölaskun hinnalla loikoilla elämänsä , ei vaan suo kuokka ja sisupastilli suussa kaikkien pitää maata savessa , intissä se opetetaan , paitsi niille joita ei savonmurre murra.

    1. Moro

      Ihan yleisenä tietona, että tuollaisia rakennuksia missä joku voisi elellä yhden sukupolven mittaisen elämän sähkölaskun hinnalla, siten että rakennus säilyy hyvässä kunnossa, ei ole ikinä ollut eikä tule ikinä olemaan.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat