Kokeile kuukausi maksutta

Suomi oli kerran rakentamisen digitalisaation kärkipaikaikalla, mutta sitten kävi kuten Nokialle

Vuonna 2007 amerikkalaiset kävivät hakemassa oppia Suomesta, miten tuotetiedot viedään digiin ja kännykällä seurattavaksi. Suomessa oppi unohtui pilotin päätyttyä.  Norjalaiset sen sijaan kehittävät innolla koneluettavaa dataa ja ruotsalaiset rakennusjätit sitoutuivat jo vuonna 2018 digitaalisen tuotekoodin käyttöön. Suomessakin sitä tarvittaisiin rakennuksen digitaalisen kaksosen muodostamiseksi.

Suomi on tänään jälkijunassa rakennusalan digitalisaatiossa. Sitä ei heti uskoisi, kun katsoo millainen digitaalisten työkalujen kirjo on tarjolla työmailla ja suunnittelutoimistoissa.

Talonrakennustyömaalla Derigo tarjoaa projektinhallinnan ja -seurannan työkalua koko rakennusprojektin elinkaarelle. Congrid keskittyy työmaavaiheen laadun- ja turvallisuudenvalvontaan. Airforsite tarjoaa videokuvaa työmaan seurantaan. Sitemanager huolehtii kulunvalvonnasta ja Kaltiot kerää sisäpaikannustietoa. Infratyömailla käytössä on Infrakin pilvipalvelu työmaan hallinnointiin ja seurantaan.

Etätyöaikana suurten allianssityömaiden tilannehuone (big room) on fyysisesti tyhjentynyt ja siirtynyt virtuaalityötilaksi, jossa yhteydenpito hoidetaan Microsoftin Teamsin kautta. Digitaalinen tiedonvirtaus tapahtuu Smartsheetilla tai Power BI:lla ja käytössä voivat olla myös virtuaalityötilaohjelmistot HowSpace, Miro tai Mural.

Rakentamistalouden professori Olli Seppänen Aalto-yliopistosta on työmaiden digitalisointihankkeiden jatkoksi aloittamassa Building 2030-ryhmässä olevien yritysten kanssa suunnitteluprosessin hallintakurssin, jossa on käytössä uusimmat digitaaliset työkalut, joiden avulla opiskelijat kehittävät kohteita tilaajan tarpeista ja kaavan määräyksistä lähtien.

Kurssilla käytetään systemaattista BIM –tarkkuustasojen suunnittelua (Plannerly –ohjelmisto), SCRUM-menetelmään perustuvaa aikataulutusta, virtuaalisia yhteistyötyökaluja (Slack, Teams) ja mallipohjaista jatkuvaa määrälaskentaa. Opiskelijat tekevät 3D-työmaasuunnitelman, BIM-pohjaisia hankintapaketteja ja lisäksi tahtiaikataulu otetaan huomioon jo suunnittelun alkuvaiheesta. Tekoälysovelluksiakin käsitellään kurssilla.

Periaatetasolla rakentamisen digitalisaatio on Suomessa siis varsin pitkällä. Todellisuus on toista ja työmaiden perusongelmat, kuten se, että suunnitelmat ovat myöhässä ja niiden laadussa on puutteita, ei ratkea pelkästään sillä, että suunnitelmat tulevat tietomallina eikä paperilla. Kun Rakennusteollisuus perusti yhdessä jäsenyritysten kanssa tammikuussa digiryhmän, yritystasolla keskeisimpinä haasteina nähtiin osaamisvaje ja vähäiset resurssit digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Ongelmaksi todettiin myös alan siiloutuminen.

Siiloutumisongelma näkyy myös digipalveluissa. Tieto on siiloutunutta ja eri ohjelmistojen välillä on rajapintoja. Digitaalinen tuotetieto, jota digitaaliseen kaksoseen tarvittaisiin, puuttuu kokonaan.

Rakentaminen on digitalisoitunut, mutta tieto on siiloutunutta ja eri ohjelmistojen välillä on hankalia rajapintoja. Digitaalinen tuotetieto puuttuu.

Tilannekuva ei ole vielä kunnossa

Edes tuo edellä mainitttu menetelmä- ja ohjelmistomäärä ei ratkaise työmaan perusongelmia. Logistiikka ja tilannekuva eivät ole kunnossa niin kauan kuin tilatuista tuotteista ei tiedetä missä vaiheessa toimitusketjua ne oikeasti ovat. Yksittäisistä tuotteista alkaa jo löytyä digitaalista tietoa Rakennüstiedon korteista, mutta ei projektituotteista.

Tänään suunnittelija määrittää materiaalien vaatimukset yleisellä tasolla tietomalliin. Tulevaisuudessa malliin pitäisi lisätä toteutusvaiheessa, kuka materiaalin on toimittanut ja milloin ja mitä aineita se tarkalleen sisältää. Digitaalinen materiaalipassi ei synny ilman yhteistä digitaalista kieltä.
Resolute HQ:n Jukka Viitanen toi LCI Finlandin webinaarissa syyskuussa esille sen, että yksittäisillä yrityksillä tiedonhallinnan prosessit ovat kunnossa, mutta yritysten välinen yhdistettävyys on vaikeaa, sillä kilpailevien ohjelmistoratkaisujen väliset rajapinnat ovat suljettuja ja lukuisat erilliset tietokannat ovat yhteensopimattomia.

Tieto kulkee varsin kehittymättömin menetelmin suunnittelusta rakentamiseen ja vielä heikommin ylläpitoon. Laskenta- ja suunnitteluohjelmistot ovat tietojen yhdistelemisen ytimessä, mutta tieto ei kumuloidu jaettuihin tietokantoihin, vaan suurin osa tiedosta häviä. Rakennusten ylläpito tehdään sitten irrallaan muusta rakentamisen prosessista, koska tietokantayhdistely on lähes mahdotonta.

Rakennusalan palvelujen digitalisointi edellyttää paitsi standardoituja tietoprosesseja myös sitä, että jokaisella tuotteella on globaalisti yksilöllinen tunniste, digitaalinen kaksonen. Tuotteista pitäisi tehdä BIM-malleja, jotka sisältävät yksilöidyn tuotetietodatan. Nämä muodostavat sitten koko rakennuksen digitaalisen kaksosen.

Reimantornissa hallittiin asiat paremmin jo vuonna 2006

Rakentamisen digitalisoinnin maailman huippua edusti vuonna 2006 Kivenlahden Reimantornin rakentaminen. Siitä oli käytössä todellinen tuotannon mallinnuksen karvalakkiversio. Skanskan nokkamies Kari Alakoski oli merkinnyt ruutupaperille viiden minuutin tarkkuudella tekemänsä kerroskohtaisen työaikavaiheen, johon oli kirjattu kaikki nostot, muotit, raudoitukset, elementit ja paikallavalut sekä runkovaiheessa asennettava talotekniikka. Kun se siirrettiin tietokoneelle tietomalliksi, muodostui rungon valmistumisesta 4D-animaatio. Skanskan pääjohtajakin kävi  Ruotsista saakka ihmettelemässä, miten Suomessa töitä tehdään minuuttitahdilla.

New Yorkin stadionia rakentava porukka kävi Reimatornissa ottamassa oppia, miten digitaalisen tilannekuvan avulla hallitaan rakennustuotteiden logistiikka tehtaalta työmaalle.
Reimantornin työmaalla betonielementtiin ja ikkunoihin laitettiin tehtaalla Nokian kännykällä luettava RFID-anturi, jonka avulla tuotteen vaiheita pystyttiin seuraamaan. Jokaisesta elementistä ja ikkunasta oli työmaalla tieto siitä, onko se suunniteltu, valmistettu tai asennettu. Asioiden tilan näki havainnollisesti tietokoneen näytöllä, jossa eri vaiheessa olevat elementit oli väritetty eri väreillä.

RFID-anturin käyttö loppui muutaman Nokian ja Parman yhteistyössä tekemän pilottikohteen jälkeen, Skanskan kehitysjohtajaksi juuri tullut Ilkka Romo lopetti hankkeen, jossa softapuolen kehittäjänä oli Enterpixe Softare. Myös Nokia oli ollut aktiivisesti kehittämisessä mukana.

Digitaalinen kaksonen syntyy digitaalisista tuotteista

RFID:n tapainen tuotetiedon hallinta on tulossa nyt Suomeen EU:n kautta. Tavoitteena on BIM-ohjelmistojen kehittäminen alan digitaalisina käyttöliittyminä ja siihen liittyen GTIN koodin käytön edistämiseen rakennusalan eurooppalaisena tuotetietotunnistestandardina.

GTIN on digitaalinen vastine rakennuksen jokaiselle osalle tai komponentille. GTIN:n avulla tuotetieto saadaan kulkemaan alusta loppuun tuotetietomallin avulla.

Ruotsissa suurimmat rakennusliikkeet Skanskan, NCC:n ja Peabin johdolla yhdessä teollisuuden etujärjestön kanssa julkaisivat huhtikuussa 2018 julkilausuman, jossa ilmoitettiin että kaikki suurimmat toimijat edellyttävät kumppaniensa ja toimittajiensa käyttävän GTIN koodia tuotetietostandardina.

Norjassa rakennusalan yhteistyöryhmä Bygg21 on sitoutunut GTIN koodin käyttöönottoon. Tanskassa GTIN koodi on osa kansallista standardia terveysalalla ja soveltuvin osin myös rakennusalalla. Keski-Euroopassakin ollaan aktiivisia. Esimerkiksi Ranskassa rakennusyhtiö Vinci on valinnut GTIN:n standardikseen ja se ”pakottaa” alan toimijat mukaan verkostoonsa.

Rakennuslehden haastattelussa reilu vuosi sitten  Jan Elfving sanoi, että asiasta ei edes keskustella Suomessa. Hän vastaa Suomen Skanskassa toiminnan tehokkuudesta ja myös digikehityksestä.

Viime talvena Rakennustieto ja GS1 Finland Oy järjestivät sitten infotilaisuuden rakennustuotteiden digitaalisesta tunnistamisesta.

Alan standardointi etenee nyt ympäristöministeriön johdolla. RASTI-hankkeessa on luotu alan standardoinnin viitekehys. Standardointia tapahtuu kuudella eri tasolla. Tuotetietojen hallinta on tunnistettu omaksi kokonaisuudekseen. Rakennusteollisuus RT:n, GS1:n ja Buildingsmartin hankkeessa kehitetään digitaalista toimitusketjua ja tuotetietokantaa. Sen pitäisi tulevaisuudessa sisältää valtaosan rakentamisessa käytetyistä tuotteista ja niiden sisältämät materiaalit.

Rakennustieto tekee yhdessä Rakennusteollisuuden kanssa tiekarttaa, jossa pohditaan muun muassa miten tuotetieto tulisi esimerkiksi digitaaliseen kaksoseen. Siinä yhtenä kokonaisuutena on GTIN koodi. Tuotetietopankissa on jo sarakkeet sitä varten valmiina, mutta käytössä se ei vielä ole.

Suomi seurannee Pohjoismaiden perässä

Rakennustuoteteollisuuden toimitusjohtaja Juha Luhanka on hankkeen puheenjohtaja. Hän sanoo, että pohdinnassa on, tehdäänkö Suomessa samanlainen julistus kuin Ruotsissa.

Luhangan mukaan rautakauppatuotteet menevät helposti tuotetietopankkiin, mutta asia on paljon vaikeampi, kun on kyse projektituotteista, on ne sitten betonielementtejä tai ikkunoita tai valmisbetonia.

Nyt pilotoidaan sitä, että koko toimintaketjulla olisi sama tunnus, joka menee digitaaliseen kaksoseenkin.
Pisimmällä asiassa ollaan betoniteollisuudessa, jossa on kehitetty yksinkertainen tuotekoodi, jonka avulla tuotteen kulkua tehtaalta rakennukseen voidaan seurata. Tavoitteena on, että tuotekoodi saataisiin mukaan myös rakennuksen digitaaliseen kaksoseen.

”Rakennusteollisuus on lähtenyt miettimään digitaalisen kaksosen sielunmaailmaa ja itse ajattelin siinä rinnalla katsoa tuoteteollisuuden tilannetta yhdessä Rakennustiedon kanssa”, Luhanka sanoo.

”Selvityslistala on myös Euroopasta tuleva standardisointityö CEN TC 442 eli mitä sieltä tulee. Myös Norjan tilanteen haluan hakea opiksi, koska siellä paikallinen RT on laittanut tuhottomasti paukkuja ”koneluettavan datan” kehittämiseen / tuottamiseen.”

Luhangan mukaan näyttää siltä, että länsinaapurimme ja varsinkin Norja ovat pyyhkäisseet ohitsemme rakennusalan digitalisaatiossa.

GTIN koodin edut

Yksilöivän tunnisteen avulla voidaan yhdistää rakennusalan keskeinen tieto yhteen virtuaaliseen tietoaltaaseen
Tietokannasta voidaan hakea ja yhdistellä haluttu tieto yli rakennusten elinkaaren.
Tukee ns. rakennusten reaaliaikaisesti päivittyvien ’tuoteselosteiden’ ja ’digitaalisten kaksosten’ luomista
Mahdollistaa organisaatioiden välisen ja globaalin tiedonsiirron ja yhdisteltävyyden sekä digitaalisen kaupankäynnin
Vahvistaa osaltaan kaikkien rakennusalan toimijoiden digitaalista kilpailukykyä
Huom: GTIN koodin käyttö ei takaa itse tuotetietojen oikeellisuutta.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Suomi oli kerran rakentamisen digitalisaation kärkipaikaikalla, mutta sitten kävi kuten Nokialle”

  1. Juu nuorena työntekijänä ihmettelen kun rakennusyrityksillä on käytössä ohjelmia, jotka on kehitetty ennen syntymääni. Ei ihme, jos ei digitalisaatiosta ole saatu samaa hyötyä, kuin muilla tekniikan aloilla, kun vaikuttaa ettei olla oikeasti edes yritetty saada sitä hyötyä.

    1. Alan vitsaukseksi oli kovaa kyytiä tulossa nimenomaan tuo digitalisaatio. Rakennusala on kuitenkin valtaosaltaan ja edelleen käsityöala, uudella kännykkäsovelluksella ei kiinteistöt rakennu vielä pitkään aikaan. Sen sijaan siinä digihuumassa unohtui liian monilta ammattitaidon vaaliminen alalla. Nyt ei ole sitten kunnolla kumpaakaan.

      1. Lean-seminaarissa Juha Salminen totesi, että digitaalisuuden tuomisessa työmaille on usein unohdettu se, mitä ongelmaa oltiinkaan ratkaisemassa Työmaalla ei auta yhtään se, että käytössä on hieno tietomallinnus, jos perusongelma on se, että suunnitelmat ovat myöhässä ja niissä on virheitä.

        Digitalisaatio ei ole ongelma rakennusalalla, mutta ei myöskään pelastus. Digityökalut ovat työkaluja muiden joukossa, mutta ei niillä rakennusta pystytetä vaan helpotetaan ns. esikuntatehtäviä eli suunnittelua, laadunvalvontaa, dokumentointia, tilannekuvan hahmottamista ja jonkin verran logistiikkaakin sekä näin korona-aikana erityisesti kommunikointia teamsin kautta.

        Kun olen yli 25 vuotta seurannut työmaiden kehitystä erityisesti työmaakilpailumme kautta, olen huomannut, että isoin moka alalla oli se, että kun 1990-luvulla luovuttiin omien miesten käytöstä ja siirryttiin aliurakoiden ostamiseen, katosi työnsuunnittelun ammattitaito ja mestarin ja työntekijän välinen avoin ammatillinen keskustelu. Vasta nyt on työntekijät pyritty ottamaan taas keskiöön. Erityisesti allianssimallien myötä palveluntuottaja ja suunnittelijat haluavat, että erikoisurakoitsijat, eli käytännön rakentamisen todelliset osaajat, osallistuisivat suunnitelmien toteutettavuuden kehittämiseen. Siihen kysytään käytännön vinkkejä myös ammattimiehiltä. Eikä tähän kyselyyn ja keskusteluun tarvita mitään digityökaluja, rikkinäisiä puhelimia, välissä vaan se tapahtuu viikoittaisen aikataulusuunnittelun yhteydessä tai työmaan laatukierroksilla kasvokkain, koronasta huolimatta.

      2. Artikkelissa oli niin paljon kirjoitusvirheitä että digitaalisen 2D tekstintarkistusmakron käyttö olisi tässä ollut paikallaan.

Vastaa käyttäjälle Nuori Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat