Kokeile kuukausi maksutta

Kaavoitus- ja rakentamislaki ohjaamaan rakentamista – Rakennuslehti kertoo mitkä asiat muuttuvat

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen myötä pääurakoitsijan ja pääsuunnittelilijoiden vastuut kasvavat ja rakennuslupa muuttuu kaksivaiheiseksi ja digitaaliseksi. Kaavoitus ei yksikertaistu vaan siihen tulee uusi porras eikä maanomistaja vieläkään pääse itse kaavoittamaan maitaan.

Kuva Malmin lentokentästä huhtikuulta 2018. Kuva: Mika Ranta / HS

Maankäyttö- ja rakennuslaki uudistuu kaavoitus- ja rakentamislaiksi. Hallituksen ehdotus lähtee lausunnolle maalis-huhtikuussa ja eduskunnnan käsittelyyn se menee keväällä 2022. Uudistus käynnistettiin jo edellisen hallituksen aikana vuonna 2017. Parlamentaarinen seurantaryhmä perustettiin varmistamaan, että uusi hallitus ei pistä valmistelua heti uusiksi. Tässä on onnistuttu vain osittain.

Edellisestä lakiuudistuksesta on aikaa jo yli 20 vuotta. Sen jälkeen toimintaympäristö on muuttunut paljon. Lakiin halutaan erityisesti ilmastonmuutoksesta, kaupungistumisesta ja digitalisaatiosta aiheutuneet muutostarpeet.

Hallituksen tavoitteena on hiilineutraali Suomi vuoteen 2035 mennessä ja siinä  rakentamisella ja rakennetulla ympäristöllä on iso rooli suurena luonnonmateriaalien käyttäjänä ja energian kuluttajana.

Kaavoitusta haluttiin yksinkertaistaa ja sujuvoittaa ja rakentamisen vastuita haluttiin selkeyttää. Luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutokseen sopeutuminenkin nousivat tavoitteissa esiin. Myös puukerrostalorakentamisen edistäminen on haluttu lakiin ilmastonmuutoksen torjunnan alle verhottuna.

 

Yksinkertaisuutta haettiin, lisäporras saatiin

Voimakas kaupungistuminen edellyttää alueidenkäytön suunnittelun ripeyttämistä, koska asunto- ja täydennysrakentamistarpeet ja jopa purkutarpeet ovat isot kasvukeskuksissa. Tällä hetkellä menee jopa seitsemän vuotta asemakaavan valmistumisesta rakennuksen valmistumiseen.

Maapolitiikasta ja kaavoituksesta on luonnollisesti käyty kovimmat poliittiset väännöt, koska kaavoitus on kuntapolitiikan ydintä.

Edellisen hallituksen oikeusministeri, kokoomuksen Antti Häkkänen ajoi kaavoitustasojen vähentämistä neljästä kolmeen. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden lisäksi olisi selvitty kaupunkiseutukaavalla ja kuntakaavalla.

Kun hallitus vaihtui, sekä tämä että muutama muukin Häkkäsen ajama asia vaihtui uuden hallituspohjan mukaisiksi. Purkan lisärakentamisen helpottamisen Häkkänen sentää sai aikaan.

Työryhmä alkaa pohtia purkavan lisärakentamisen helpottamista – vähemmistöosakkaille lunastus käypään hintaan?

Vuonna 2020 lakiesityksen kakkosversiossa kaavatasojen määriä lisättiin viiteen. Maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava säilyvät ja maakuntakaavan ja yleiskaavan väliin tulee kaupunkiseutusuunnitelma. Taustalla oli ainakin se, että suurten kaupunkien kaavoittajat olivat esittäneet kritiikkiä kaavajärjestelmän uudistamiseen.

Rakennuttajaliitto ajoi kaavoitukseen isoa muutosta ehdottamalla, että maanomistaja olisi voinut ohittaa ehkä hankalaksikin kokemansa kaavoittajan teettämällä oman kaavaehdotuksensa, joka olisi viety kaavoittajan ohi lautakunnan käsittelyyn. Se olisi pitänyt käsitellä ilman viivettä.

Antti Häkkänen antoi tukensa yksityisen aloiteoikeuden kirjaamisesta lakiin. Uusi hallitus oli toista mieltä eikä ollut valmis näin radikaaliin kaavoitusrattaiden voiteluun.

Siksi Raklin seuraava ehdotus lähti kumppanuuskaavoituksesta, jossa kunta ohjaisi maanomistajan kaavaehdotuksen laadintaa ja voisi asettaa sille tavoitteita ja reunaehtoja. Jos ne eivät täyttyisi, voisi kunta palauttaa kaavaehdotuksen valmisteluun tai keskeyttää valmistelun.

Ajatuksena nyt ei ollut enää kunnan oman kaavoittajan ohittaminen vaan lisäresurssien tuominen kaavoitukseen, jolloin kaavoitus nopeutuisi. Kysymyksessä oli kumppanuuskaavoituksen virallistaminen viemällä se lakiin.

Lakiehdotukseen kumppanuuskaavoitusta ei kuitenkaan saatu, joten siihen palataan varmaankin lausuntokierroksella.

Vielä huonommin on käynyt Häkkäsen ajamalle ja maatalousministeriön tukemalle lunastuslain muutosesitykselle, joka olisi estänyt kuntaa lunastamasta maata yhdyskuntarakentamisen tarpeisiin raakamaan hinnalla. Häkkänen yritti saada sen pikavauhtia läpi, mutta ei onnistunut, eikä se tule uuteen lakiinkaan, vaikka Häkkäsen veli saatiin pysyväksi asiantuntijaksi mrl:n uudistukseen.

Varsinkin Oulu on saanut kiitosta pitkäjänteisestä maapolitiikasta, jonka ydin on ollut maan hankinta kaupungin omistukseen, jolloin kaavoituksen tuoma ansioton arvonnousu on jäänyt kuntalaisille eikä maanomistajalle. Toteutuessaan Häkkäsen esitys olisi nostanut maan hintaa ja sitä kautta asuntojen hintoja ja vaikeuttanut kuntien maanhankintaa.

Ministeri veti tulenaran lakiehdotuksen takaisin – lainsäädäntöjohtaja kiistää julkisuuden vaikutuksen

Häkkänen olisi tehnyt joissakin tapauksissa kaavavalitukset maksullisiksi, mutta sekään ei näytä toteutuvan.

Keskustelua on yhä käyty maakuntakaavan ja kaupunkiseutusuunnitelman välisestä suhteesta ja maakuntakaavan strategisuudesta. Jokaisella kaavatasolla pitäisi olla oma selkeä tehtävänsä, ja ne eivät saisi ainakaan isossa määrin olla päällekkäisiä.

Rakennuslupa kaksivaiheiseksi ja digitaaliseksi

Digitalisaatio on tullut mukaan kaikkeen rakentamiseen. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettiin, että luodaan rakennetun ympäristön valtakunnallinen digitaalinen rekisteri ja tietoalusta, joihin maankäyttöä ja rakentamista koskevat päätökset ja prosessit tukeutuvat.

Rakentamislupaprosessin tavoitteena on sujuvoittaminen ja lupajärjestelmän yksinkertaistaminen, lupakynnyksen nosto ja mahdollisuus ratkaista sijoittamislupa erikseen.

Rakentamislupaan kuuluu sijoittamislupa, jossa tarkastellaan alueidenkäyttöä ja kaupunkikuvallisia arvoja, ja toteuttamislupa, jossa tarkastellaan olennaisia teknisiä vaatimuksia.

Kunta tekee tulevasta rakennuksesta sijoittumisharkinnan kuten ennenkin. Valitusmahdollisuudetkin säilyvät tässä vaiheessa nykyisinä.

Erillisesti ratkaistu sijoittamislupa helpottaa niitä tilanteita, joissa rakennushankkeeseen ryhtyvä haluaa selvittää, voiko aiottu rakentaminen sijoittua kyseiseen paikkaan esimerkiksi siksi, että rakennushankkeen toteuttamiseen liittyy niin sanottu ”yhden luukun laki”. Tällöin rakennushankkeeseen ryhtyvän ei tarvitse tehdä suunnittelumallia valmiiksi ennen sijoittamisluvan ratkaisemista, mikä säästää suunnittelukustannuksia, jos päätös on kielteinen.

Hankkeeseen ryhtyvä voi itse päättää, hakeeko luvan kaksivaiheisesti vai kerralla. Jos kunnalla ei itsellään ole riittävää teknistä asiantuntemusta luvan myöntämiseen, se voi ostaa palvelun toiselta kunnalta.

Uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä kaavoitus ja rakennusluvat muuttuvat digitaalisiksi. Tavoitteena on maankäyttöä ja rakentamista koskevan valtakunnallisen digitaalisen rekisterin luominen. Tulevaisuudessa tekoäly voisi ilmoittaa lupahakemuksen puutteista.

Rakennuslupaa haetaan jatkossa tietomallilla tai muutoin koneluettavassa muodossa. Suunnittelun ja rakentamisen aikana rakennuksesta tehdään digitaalinen kaksonen todisteeksi siitä mitä työmaalla on tehty. Rakennuksille tulee konekielisesti luettavissa oleva käyttö- ja huolto-ohje.  Rakennuksen omistajalla on velvollisuus päivittää käyttö- ja huolto-ohjeeseen ne korjaukset, jotka eivät vaadi lupaa. Kunnalle kertyy siten rakennuksista digitaalinen rekisteri.

Digitalisaatiota pidetään rakennusalalla kannatettavana hankkeena. Kritiikkiä on esitetty lähinnä sitä kohtaan, että pidättäydytään viranomaistoiminnan kannalta olennaisen tiedon keruussa.

Huolena on myös se, että digitaaliselle huoltotiedolle ei ainakaan vielä ole oikeaa tarvetta, vaan rakennuksia hoidetaan  vielä pitkään huoltokirjan tiedoilla, jotka tarkastetaan olemassa olevista kiinteistöistä. Syynä on se, että huollossa olevan kiinteistökannan massa on valtava verrattuna valmistuviin, joista saisi mallinnustiedon. Siinä vaiheessa, kun tuota massaa alkaa olla riittävästi, on osa tiedoista ehtinyt jo vanhentua. Esimerkiksi kiinteistöautomaatio vanhenee jo kymmenessä vuodessa. Tietomallien pitäisi olla luettavissa vielä 30-50 vuoden päästäkin.

Vastuuaika pitenee viiteen vuoteen

Rakennusalan kanssa suurinta sovittelua on vaatinut hallitusohjelman kirjaus, että kokonaisvastuu rakentamisen virheistä on pääurakoitsijalla. Tämä vastaa rakennusvirheistä ja niiden korjaamisesta.

Kosteus- ja homeongelmat nostivat esiin sen, että Suomessa vastuuajat ovat lyhyet ja vastuusuhteet ovat epäselvät. Ympäristöministeriön edellinen kansliapäällikkö Hannele Pokka vaati, että rakennusala vapaaehtoisesti korjaisi vastuita rajoittavat rakennusurakoinnin ja konsulttitoiminnan yleiset sopimusehtonsa. Kun tähän ei ollut valmiutta, vastuita lähdettiin tiukentamaan lain kautta.

Rakennusteollisuus moittii ministeriötä hidastelusta – Teppo Lehtinen sivaltaa takaisin YSE:llä

Hallitus on lähtenyt siitä, että laki on raami toteutus- ja sopimusmalleille, kun taas rakennusalalla oli toivottu, että nykyiset sopimusmallit olisivat raami laille. Lainvalmistelijat ovat hakeneet kompromissia, mutta se on kuitenkin jo selvää, että alan nykyiset vastuuta rajoittavat yleiset sopimusehdot joudutaan uusimaan lakia vastaaviksi.

Hankkeeseen ryhtyvän vastuu on Suomessa  eurooppalaisittain poikkeava. Muualla vastuut hoidetaan vakuutusten kautta. Myös pääsuunnittelijan vastuut ja tehtävät olleet hyvin epäselvät. Esimerkiksi Saksassa pääsuunnittelijalla on valtava vastuu ja toisaalta myös valta Suomeen verrattuna

Hallitusohjelmassa vuonna 2019 lähdettiin siitä, että rakennushankkeessa toteutusvastuuta on siirrettävä amatööreiltä ammattilaisille eli hankkeeseen ryhtyvältä pääurakoitsijalle. Perusteluna oli se, että 85 prosenttia hankkeeseen ryhtyvistä on yksityishenkilöitä, omakotihankkeissa tavallisia perheitä, eikä rakentamisen ammattilaisia. Nykyisin yleistynyt urakoiden ketjuttaminen siirtää vastuuta solmukohdista helposti hankkeeseen ryhtyvälle.

Ehdotus lähtee siitä, että hankkeeseen ryhtyvän rooli on edelleenkin hankkia riittävä asiantuntemus ja huolehtia että hankkeen toteuttamisaikataulu on realistinen. Muuten hankkeeseen ryhtyvän vastuita on kuitenkin pienenetty ja siirretty rakentamisen ammattilaisille.

Rakennushankkeella on oltava päävastuullinen toteuttaja, joka huolehtii rakentamislupaa edellyttävän kohteen toteuttamisesta suunnitelmien, säännösten, rakentamisluvan, hyvän rakennustavan ja sopimuksen mukaisesti. Päävastuullinen toteuttaja vastaa koko ketjun virheistä, myös urakkaketjujen osalta. Päävastuullinen toteuttaja ei kuitenkaan vastaa sivu-urakoitsijan tekemisistä, vaan sivu-urakoitsijan on vastattava omasta suorituksestaan rakennushankkeeseen ryhtyvälle.

Viiden vuoden vastuuaika tulee myös pääsuunnittelijalle, rakennussuunnittelijalle ja erityissuunnittelijalle.

Takuuaika on YSE:n käsite ja esimerkiksi eri rakennusosille on voitu sopia eri takuuajat. Siksi sekaannuksen välttämiseksi laissa puhutaan viiden vuoden vastuuajasta, joka koskee päävastuullista toteuttajaa, päääsuunnittelijaa ja erityissuunnittelijoita.

Rakennusalan järjestöt halusivat lakiin mahdollisuuden, että ammattirakennuttajat voivat poiketa laista ja tehdä omat sopimusmallinsa, joissa vastuista sovitaan toisin, kuten nykyisinkin. Tätä mahdollisuutta lakiehdotukseen ei tule.

Rakennuttajaliitto on moittinut ehdotusta siitä, että puuttuu sopimusvapauteen. Jos rakentamiseen ryhtyvä haluaa löytää virheisiin vain yhden syyllisen, olisi käytettävä kvr-muotoa. Viiden vuoden vastuuaika sopii Raklin mukaan kohdistettavaksi vain olennaisiin asioihin. Ei siis makseta turhista riskivarauksista.

Mikko Kortelainen kertoi viime viikon Rakennuslehdessä mitkä kaikki asiat vastuukysymyksissä muuttuivat ja mistä asioida käydään vielä kädenvääntöä.

Lakimuutos voi tuoda suunnittelijoille isoja korvausvaatimuksia, rakentajan vastuu laadusta kasvaa

Ilmastonmuutosta torjutaan jatkossa lain voimin

Ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseenkin halutaan lisää työkaluja panostamalla energiansäästön rinnalla vähähiilisiin rakennusmateriaaleihin ja materiaalien kierrätykseen.

Ilmastonmuutoksen torjunta tehdään uuden lain kautta pyrkimällä mahdollisimman pitkiin rakennusten käyttöikiin sekä kannustamalla vähähiilisten materiaalien ja kierrätysmateriaalien käyttöön. Vähähiilisyyttä ohjataan asettamalla rakennustyyppikohtaisia raja-arvoja.

Osana rakennuksen elinkaariominaisuuksia lakiin tulee tavoitteellinen tekninen käyttöikä rakennukselle. Se määritellään jo suunnittelun yhteydessä, ja lähtökohtana on rakennuksen sijainti ja luonne. Lakiin ei tule kuitenkaan vuosilukuja. Esimerkiksi Helsingin Esplanadilla tavoiteikä voi olla yli sata vuotta ja jossain syrjäseudulla 40 vuotta. Rakennusosien käyttöikä voi olla rakennuksen käyttöikää lyhyempi.

Teknisen käyttöiän lisäksi lakiin tulee vähähiilisyysvaatimuksia. Näitä vaatimuksia on syytä tarkastella rinnakkain. Elinkaaritarkastelussa pitkäikäisempi rakennusmateriaali tai muuntojoustavampi rakenneratkaisu voi olla kestävämpi ratkaisu kuin alun perin vähähiilisempi.

Rakennuksen elinkaari alkaa rakennustuotteiden hankinnasta, kuljetuksesta ja valmistuksesta. Rakentamisen jälkeen tulee pitkä käyttövaihe, jolloin energiankulutus ja energiamuoto ovat tärkeitä päästöjen vähentämisen kannalta. Rakennustuotteita joudutaan myös vaihtamaan ja korjaamaan käytön aikana. Rakennuksen elinkaari päättyy purkuun ja rakennustuotteiden loppusijoitukseen. Kun rakennustuotteita kierrätetään, alkaa uuden rakennuksen elinaari.

”Kierrätystuotteille ei lasketa mukaan edellisen elinkaaren rasitteita. Tämä kannustaa käyttämään kierrätysmateriaaleja”, ympäristöministeriön erityisasiantuntija Ari Ilomäki sanoo.

Valtioneuvostolta tulee asetus uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista.

”Se on tärkein asetus, kun puhutaan ohjausvaikutuksesta ja siitä, mihin ollaan menossa”, erikoisasiantuntija Ari Ilomäki ympäristöministeriöstä sanoo.

Energiatehokkuuden rinnalle tulee siis materiaalitehokkuus. Vähähiilisyyden raja-arvot tulevat todennäköisesti ajan myötä kiristymään samalla tavalla kuin tapahtui energiamääräyksille.

Materiaaliselosteissa kerrotaan myös rakennuksen huollettavuudesta ja purettavuudesta ja materiaalien uudelleenkäytettävyydestä. Vahva pyrkimys on kiertotalouden edistämiseen.

Valmisteluvaiheessa on asetus materiaaliselosteesta, jossa kerrotaan mitä materiaaleja rakennuksessa on käytetty.

Ilomäki sanoo, että asetus materiaaliselosteesta ei ehdi kuitenkaan valmistua samaan aikaan keväällä lausunnolle lähtevän maankäyttö- ja rakennuslain kanssa. Sen sijaan asetus rakennuksen  ilmastoselvityksestä annetaan lausunnolle yhdessä lain kanssa.

Rakennuksen hiilijalanjäljen arviointi perustuu kansallisen päästötietokannan ja ympäristöselosteiden tietoihin. Ympäristöselosteet perustuvat eurooppalaiseen yhteiseen EN-standardiin. Niitä on tehty maailmalla jo noin 10 000, joista yli puolet Ranskassa, Saksassa ja USA:ssa. Suomessa niitä on vajaat sata.

Hiilijalanjälki kattaa kielteiset ilmastovaikutukset. Hiilikädenjälki tarkoittaa rakennuksen elinkaaren aikana syntyviä myönteisiä ilmastovaikutuksia, jotka realisoituvat hiilijalanjäljen arviointirajauksen ulkopuolella. Ne ovat pääasiassa kiertotalouden aikaansaamia tai esimerkiksi sitä, että rakennus tuottaa itse energiaverkkoon ylimääräistä energiaa ympäristöystävällisellä tavalla.

Aluksi näytti siltä, että vähähiilisyys on vain uusi keino edistää puukerrostalorakentamista. Viime kesänä, kun tätä koskeva ehdotus oli lausunnolla, monet asiantuntijat huomauttivat, että puu sai tuplapisteitä ensin hiilijalanjäljen pienentäjänä ja sitten hiilikädenjäljessä. Uusissa ohjeissa tähän on Ilomäen mukaan puututtu.

”Jotta puun hiilivarasto näkyisi hiilikädenjäljessä, puurakennuksilta edellytetään vähintään sadan vuoden käyttöikää, jotta puutalo sitoisi riittävän pitkän aikaa hiiltä varastovaikutuksen aikaansaamiseksi. Lisäksi edellytyksenä on, että puu on otettu kestävästi hoidetusta metsästä eli kaadetun puun tilalle kasvaa metsässä uusi puu rakennuksen elinkaaren aikana”, Ilomäki kertoo.

Hiilikädenjälkeä ei saa vähentää hiilijalanjäljestä. Materiaalien osalta hiilikädenjälki voidaan huomioida rakennuksen elinkaaren jälkeen. Esimerkiksi betonituotteista ei lasketa kierrätysvaiheessa enää valmistuksen tuomia hiilipäästöjä, mutta betonin karbonatisoitumisen hyödyt voidaan ottaa huomioon.

Käynnissä on vielä paljon selvityksiä, jotka liittyvät vähähiilisyyteen ja sen säädösohjaukseen, kuten raja-arvojen tasoihin eri rakennustyypeille.

Professori Risto Kosonen Aalto-yliopistosta vetää hanketta, jossa tutkitaan miten hiilijalanjälkeä voidaan pienentää olemassa olevassa rakennuskannassa. Käytön aikaisen energiankulutuksen merkitys niissä on 90 prosenttia eli täysin ratkaiseva. Tämä raportti ehtii valmistua vasta syksyllä.

Rakennusten energiankäytön tehostamismahdollisuudesta ei puhuta

Tätä artikkelia on kommentoitu 31 kertaa

31 vastausta artikkeliin “Kaavoitus- ja rakentamislaki ohjaamaan rakentamista – Rakennuslehti kertoo mitkä asiat muuttuvat”

  1. Suomea ymmärtämätön rakennustyöntekijä tai burnoutin partaalla keikkuva rakennusmestari ei tuota siellä työmaalla yhtään parempaa laatua vaikka keksisimme mitä uusia sopimus ja vastuuhimmeleitä norsunluutorneissamme.

    Tsuhnat on hölmöjä🤣

    1. Tähän mainitsemaasi ropleemaan tuskin tulee parannusta. Vapaa liikkuvuus vain lisääntyy ja joka kirkolta valmistuu mestareita, jotka eivät työoloja kysele, kun kapsäkit on pakattu ekollien ja lahkojen gulagiin.

    2. Ymmärrät varmaan, että jokaisen omalla vastuulla on oma burnout. Jos olet mestarina työmaalla ja töitä on toistusvasti liikaa, niin lähde pois ja katsele muita töitä. Se on ainoa tapa opettaa ahneita yrityksiä.

      1. Kun olet myynyt itsesi firman loosiin, ei ole omaa tahtoa lainkan enää ja firmalta saat vellin ja vessapaperitkin.

  2. ”Teknisen käyttöiän lisäksi lakiin tulee vähähiilisyysvaatimuksia. ” Miten kun ei näitä hiilipäästöjä ole tähänkään asti haluttu laskea oikein, eikö voisi vaan tehdä sen lobatun listan materiaaleista tai tavoista joita on käytettävä tai joihin avustuksia annetaan? Tämä ei ole enää edes pelleilyä, tämä on melko sairasta touhua.

    Ja mitä näiden lakipykälien todentamiseen tulee rakentamisen osalta, onko toimitettavan hiilipäästölaskennan tarkastajana kaupungin vihreä rakennustarkastaja vai kenties hänen umpivihreäesimiehensä, joka päättää, onko laskenta hyväksyttävä vaiko eikö.

    Kyllä tulee jatkossa paljon poliittisia rakennuksia, vailla ilmaston pelastumista.

    1. Perinteinen nykyaikaa heijastava lakiehdotus. Tietomallivaatimus rakennusluvalle tarkoittaa sitä, että suurin osa rakennusalalla toimivista konsultointiyrityksistä on vaikeuksissa. Suuret juhlivat, kun saavat ylilaskuttaa jatkossa yksityisasiakkaita, kun muut eivät pysty tarjoamaan lain edellyttämää palvelua.

    2. Nytkin olisi vallan vahtikoiralla töitä. Tuoksahtaako korruptio…. no ei, pelkkä politiikka ja alalla keskenään päätetty tapa toimia.

      Tämän järjestelyn on ehdottomasti tuotava pari lisäkoordinaattorin virkaa toimintamalleihin ja totta kai poliittisille ammattijärjestöille muutamat lisämiljoonat, joilla palvellaan vain ja ainoastaan jäsenien koulutusmahdollisuuksia, niin kuin saimme juuri kuulla. ”Tämä on ainoastaan teidän tavallisten kansalaisten ja duunarien parhaaksi”🤣

      Villi veikkaus, MOT kertoo aiheesta lisää jonkun vuoden päästä ja niin kuin sanonta kuuluu ”Linden saa jatkaa” 😂🤣

      Nyt lukijat tarvitsevat ison jutun toimitusjohtajien harrastuksista, mausteena jutuissa voisi olla myös yhtiöiden hallituksen jäseniä.

      Ei taida mennä enää viikkoakaan, etteikö joku pikkutakkiporukka ole puhaltanut hieman reilummin likaista rahaa tai käytäntöjä muokattu RAY;n toimintaa vastaavaksi. Nuorisosäätiö (yleishyödyllisyys yleensä), ammattijärjestöt (Kojamoa käytetään melko paljon esimerkkinä, poliittiset puolueet pidetään kuitenkin melko hyvin piilossa jostain syystä), kartellit (isännöinti viimeisimpänä), julkiset hankinnat (HUS viimeisimpänä). Pääurakoitsijat (lukematon määrä erilaisia asioita harmaasta työvoimasta ja kunnallisista virkamiesten voiteluista… hevosharrastusten mahdolliseen tukemiseen), kiinteistösijoitusyhtiöt (rahankeräys tyhmiltä pikkurikkailta, rahat piiloon ja päälle totta kai se vääjäämätön konkurssi) onnistuu Suomessa aina uudestaan. Näiden uutisointi on erinomainen asia, mutta kun nämä tehdään uudestaan ja uudestaan, pitäisikö tällaisen toiminnan kitkemiseksi tehdä jotain?

      Minäkin juon nyt kahvia…😂

    3. Ja ihmetellään miksi asunnot ja asuminen on kallista. Niitä todellisia kallistavia tekijöitä ei haluta oikeasti tarkastella.

  3. Muistellaanpas menneitä, meillä on edunsaaja, kiitos seisoo lopussa, taitaa tuollaiset keskittyneet rahastajat jäädä jäljelle.

    Vahanen Oy haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, mutta valituslupahakemus hylättiin ja näin ollen Helsingin hovioikeuden 11.10.2016 annetut tuomiot jäivät lopullisiksi. Tuomioiden perusteella Vahanen velvoitettiin korvaamaan asunto-osakeyhtiöille viivästyskorkoineen yhteensä noin 1,2 miljoonaa euroa. Taloyhtiöiden asianajajana oli Properta Asianajotoimisto.

    Tosielämässä käy näin, että tapauksella on lukuisia painotuksia, jos laki johtaa takaisin nollapisteeseen eli vain tuntityönä tipoittain on kannattavaa näitä suunnitella, tällä tehottomuudellahan on jo kansantaloudellista merkitystä. Rakennushankkeen ylimääräisetkin kustannukset ylikansallinen rakennusliike pystyy perimään käyttäjältä, joka voi lla hankkeeseen ryhtyvä, joten pelikentältä potkaistaneen pienet toimijat pois.

  4. Nyt se Revit tulee jo pakolliseksi, tuleeko kaikille insinööripiskelijoillekin, liitosta saa sen jäsenetuna alennuksella, vain 20 donaa.

    1. Rakennusten tietomalleja voi tehdä muillakin kuin Revitillä, joista valtaosa on tod. näk. parempia vaihtoehtoja. Näistä ohjelmista osa on myös ilmaisia tai hinnaltaan pari tonnia ikuiselle lisenssille. Taas yksi tekosyy vähemmän olla kehittymättä ammatissaan…

      1. Nimeä ilmainen ja oikeasti toimiva mallinnusohjelma. Halvoilla viittaat varmaan legendaariseen kotimaiseen ohjelmistoon, jonka kehittäjät eivät osaa edes ohjelmoida undo-toimintoa ohjelmaansa.

        1. FreeCAD ja Blender (plugineilla BlenderBIM, ArchiPack, Svertchok) ilmaisia ja halvimmasta päästä lienee Rhino 7 + VisualArq (~1800 € yhteensä) ja BricsCAD ~1800 €. Näistä jokaisella voi tehdä, on tehty ja tehdään oikeita projekteja. Unohtakaa jo Autodeskin tuotteet….

          1. Lol. En todellakaan ala asentelemaan minkään venäläisen softapajan plugin palapelejä.

          2. Samanlainen amatöörihimmelien hämmentäjä oot kuin virkaloiset, tosin erikoisia loisia ovat, kun niitä lypsetään, mutta lypsääväthän nekin sinua.

  5. Eikö yksi lainsäädännön tavoite voisi olla rakennuskustannusten vähentäminen? Näyttää siltä että lakiehdotuksessa on vain kohtia, joilla niitä lisätään. Muistetaan tämä sitten kun poliitikot myöhemmässä vaiheessa alkavat taas valittaa rakentamisen kalleudesta.

    1. Norminpurkutalkoot ja sääntelyn keventäminen ei taida koskea enää nykyistä NeuvostoSuomea.

      Mennään takapakkia asioissa kun pitäisi mennä eteenpäin. Nimetkää yksikin maa missä jonkun alan tiukka sääntely ja byrokratian lisääminen olisi korjannut tilanteen.

      Osa alan toimijoista toki huutaa tämän sääntelyn perään sillä se ohjaa toimintaa niiden edustamien korporaatioiden laariin.

  6. Eri oikeusasteista saadaan erilaiset lain tulkinnat jatkuvasti. ei voi luottaa saavansa oikeutta, koska tuomarien päätökset milloin npuoltavat ja eivät puolla vastakkaisia näkemyksiä. Jos asioista sovittiinkin, kuten nyt on, ei oikeus tiedä niitä perusteita, mitä soveltaa, koska sopimukseen ei ole kirjattu, mitä hankintamuotoa on käytetty, ei ole tietoa sellaisesta ennakkotapauksesta, mitä voi soveltaa. Koska laki jouduttaisiin muotoilemaan tiettyjä (kalliita) hankintamuotoja suosivaksi, olisi se yhdenvertaisuuden osalta kyseenalainen.

  7. Mitä sivaltaa, puuttuuko jutusta jotain?

    Teppo Lehtinen sivaltaa takaisin YSE:llä

    1. Kyse oli siitä, että Rakennusteollisuus moitti ympäristöministeriötä hidastelusta rakentamismääräyksien uusimisessa. Hitautta siinä olikin, mutta niin oli työmääräkin.
      Teppo Lehtinen vastasi moitteisiin huomauttamalla, että Rakennusteollisuus se vasta hidas on ollutkin, kun ei ole saanut lukuisista kehotuksista huolimatta uusittua rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE98) ja erityisesti niiden vastuunrajoituslausekkeita ajan tasalle. Varsinkin kiihtynyt keskustelu rakentamisen kosteusongelmista oli johtanut siihen, että pääurakoitsijoilta toivottiin vastuuta koko rakentamisketjunsa toiminnasta ja pidempää kuin vuoden tai kahden takuuaikaa.

      1. Muuallakin kyllä arvostellaan.

        Selvityksen esimerkeissä kaavamääräysten kustannuksia on verrattu 8-kerroksisen, yhden porrashuoneen perustalon toteutuskustannuksiin. Esimerkkikaavoissa kustannukset ovat noin 15–33 prosenttia rakentamisen kokonaiskustannuksista perustalon kustannusten päälle.
        Kustannusten muodostumisessa asemakaavoitusvaihe on kriittinen. Kun rakennettavan tuotteen ominaisuudet määritellään kaavan yksityiskohdissa, määritellään samalla kohteen kustannustaso. Rakennussuunnittelulla ja toteutuksella voidaan vaikuttaa enää vain vähäisessä määrin kustannuksiin.
        ”Kaavamääräysten yhteisvaikutuksilla voi olla merkittävä vaikutus siihen voidaanko hankkeita käynnistää tai rahoittaa, tai siihen kenellä on taloudelliset edellytykset ostaa tai vuokrata valmistuvia asuntoja”, sanoo Raklin johtaja Kimmo Kurunmäki tiedotteessa.

  8. Rakennusten kosteusongelmat kylläkin keskittyvät paljon vanhempiin rakennuksiin kuin tälle tulossa olevan MRL:n viiden vuoden vastuuajalle.

    Jos jollekulle tulee mieleen linkata tähän kommentiksi joku kosteusongelmista kärsivä uudisrakennus, niin totean siihen jo etukäteen, että meillä rakennetaan joka vuosi niin lukuisa joukko uusia rakennuksia, että niistä kyllä riittää aina yksittäistapauksia esimerkiksi.

    1. Olen Jussin kanssa samaa mieltä. Kirjoitin eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin jälkeen (2012), että sen suosituksissa käydään vääärän eli helpomman vihollisen kimppuun. Uudisrakentamisesta on tehty olkinukke, jota rangaistaan erilaisilla lisävelvoitteilla, kun todelliset tai ainakin isommat ongelmat ovat vanhoissa rakennuksissa. Vertaus on sama mitä Osmo Soininvaara sanoi aikoinaan ydinvoimaloista. Hän ihmetteli, miksi niin valtavaa meteliä pidetään uusien ydinvoimaloiden turvallisuudesta, kun riskit ovat todennäköisempiä niissä vanhoissa.

  9. Arvostukseni Häkkästä kohti nousi entisestään tämän artikkelin myötä. Hän sentään yrittää estää meitä luisumasta kohti Suomestoliittoa… Aivan älytön tuo viidennen tason lisääminen, kun maanomistajan kaavoitusoikeus olisi tietenkin pitänyt saada käyttöön. Älytöntä oli myös tuo lunastusoikeuden muutoksen torppaaminen..

    1. Poliitikkoja kun kuuntelee rakentamiseen liittyvissä asioissa, joutuu lähes poikkeuksetta pohtimaan, mistä he oikein saavat pohjan sille jargonille jota he jauhavat. Todellisuuden taju on heidän puheissaan liian kaukana. Käyttävätkö he informaationsa lähteenä liian suppeaa joukkoa.

    2. Jokainen päätös, minkä virkamiehet voivat asemansa puolesta tehdä, on mielivaltaa. Päätökset, varsinkin saktioista, harvoin perustuvat todellisuuteen. Paisuttaessaan määräyksiä, sillä helpotetaan vain laiskojen virkamiesten työsarkaa.

      1. >on mielivaltaa

        Hyperbolaa. Jos virkahenkilö esim. torppaa ongelmajätelaitoksen rakentamisen keskelle asuinaluetta, ei ole kyse mielivallasta, vaan nimen omaan mielivallan torjunnasta.

        1. Antamasi tapaus on kärjistävän kehno, koska näissä tapauksissa on Ympäristönsuojelulaissa, muissa laeissa ja asetuksissa kymmeniä kohtia, jotka estävät tämän, kyse on oikeuden päätöksestä. Kyse oli siitä, mitä voi asemaansa väärinkäyttämällä saada aikaan.

    3. Poliitikkojen käsitys rakennusalasta on toden totta melko mitätön ja kapea. Aika useasti argumentointi vaikuttaa kunnan rakennuslautakunnan munkkikahveilla kuullulta tai ympäristöministeriön neuvokselta lainatulta. Todellinen käsitys puuttuu liian usein poliittisesta keskustelusta. Keskustelu on lähes poikkeuksetta haihattelu tasolla, mutta niinhän se on jo turhan usein alan sisälläkin. Vielä kun päästäisiin eroon siitä pakollisesta ja älyttömän typerästä varsinaisesta rakentamisesta ”mihin työmiehiä oikein tarvitaan, ovat likaisiakin, ällöttää”?

      Toivotaan, että digitaalisuus tuo virtuaalirakennukset mahdollisimman pian, silloin rakennuksia ei tarvitse enää konkreettisesti rakentaa, voimme vain kuvitella asunnot, toimistot jne. Virtuaalirakennukset korvatkoon tulevat robotit.

  10. ”Vastuuaika pitenee viiteen vuoteen”. Ei se vastuuaika ole niinkään merkityksellinen, kuin vastuun sisältö, vastuun toimivuus ja ennen kaikkea sanktiointi. Onhan nytkin 10-vuotisvastuu ns. eräänlainen vastuu.

    Mitä ilmastoon tulee, asetettavat hiilijalanjäljen raja-arvot tulevat saamaan vielä todella koomisia piirteitä ja tulkintoja, riippuen siitä minkä värinen henkilö on taulukoita laatimassa tai niitä tulkitsemassa. Onneksi kukaan ei kyseenalaista.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat