Julkisuudessa käydään paikoin kiivastakin keskustelua asuntojen hinnoista. Syyttävät sormet osoittavat milloin mihinkin suuntaan, ja osansa saavat niin viranomaiset, maanomistajat, rakennusyhtiöt kuin arkkitehditkin. Syiden pohtiminen on toki paikallaan, mutta toistensa syyllistäminen ei auta asiaa. Peräpeiliin tuijottamista tärkeämpää onkin katsoa eteenpäin ja miettiä yhdessä, millä keinoilla kohtuuhintaista rakentamista voitaisiin edistää.
Pohjola Rakennuksella on tällä hetkellä rakenteilla yli 2000 asuntoa. Se on huikea määrä ja kertoo, että olemme osanneet vastata markkinoiden tarpeisiin: kustannustehokkaalle ja hyvin konseptoidulle rakentamiselle on kysyntää. Olemme olleet myös aktiivisia kaavakehityksessä ja saaneet siksi sopivia aluerakentamishankkeita hyvillä sijainneilla. Lisäksi olemme ymmärtäneet alueenmukaisen rakentamisen merkityksen: onnistuneen lopputuloksen kannalta kunkin alueen ominaispiirteiden huomioiminen ja ympäristön asukkaiden kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää.
Meillä on hyviä kokemuksia toimivasta yhteistyöstä eri tahojen kesken. Uskomme kuitenkin, että paljon on vielä parannettavaakin. Siksi haemme vastausta kysymykseen: kuinka hyvällä arkkitehtuurilla sekä kaavoittajien ja rakentajien välisellä yhteistyöllä voidaan lisätä kohtuuhintaista asumista?
Olemme parhaillaan teettämässä aiheesta lopputyötä Tampereen teknillisessä yliopistossa, mutta lisäksi esitän avoimen ja lämpimän kutsun kaikille asianosaisille tai aiheesta muuten kiinnostuneille. Olitpa sitten rakentaja, kaavoittaja, arkkitehti, viranomainen tai tavallinen kansalainen, kanna oma kortesi kekoon ja osallistu keskusteluun. Kaikki rakentavat ajatukset, kysymykset ja vastaukset ovat tervetulleita.
Kirjoitus on julkaistu 8.3.2017 Juha Metsälän blogissa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Kohtuuhintaisia asuntoja Tampereen tapaan”
Kilpailun puute on pahin hintoja nostava tekijä. Asuntorakentamisen suurin barrier on pääoman tarve ja kaupunkien(virkamiesten) turvallisuuden hakuisuus, joka johtaa tunnettujen toimijoiden suosimiseen tontinluovutuksissa. Kaupunkien ja kuntien tulisi luovuttaa tontteja ensisijaisesti pienille ja uusille rakennuttajille, jotka eivät pysty ostamaan vapailta markkinoilta rakennusoikeutta. Tontit pitäisi pilkkoa pieniksi, jolloin yksittäisen hankkeen toteuttaminen onnistuu pienellä pääomalla. Tonttien varausaikoja lyhentää sekä kieltää tonttien holdaaminen rakennuttajan taseissa, joka on nykyisin mahdollista tontin ostamisen tai vuokrauksen jälkeen kolme vuotta. Tämä lisää barrieriä, kun kyseessä on pääomaan perustuva kilpailuetu. Tonttivaraus olisi 6 kuukautta voimassa ja sen jälkeen tontti luovutetaan seuraavalle toimijalle, mikäli rakennuttaja ei ole käynnistänyt rakentamista. Tämä lisäisi tonttien kiertonopeutta, joka johtaisi markkinaehtoisuuteen pienellä sisämarkkinalla, jossa kilpailu on rajallista. Lyhyt ennakkomarkkinointiaika johtaisi markkinaehtoisiin hintoihin, kun varaukset pitäisi saada nopeasti.
Kaavoittajat voisivat myötää jokaiselle tontille rajattomasti rakennusoikeutta, joka olisi sitä halvempaa, mitä enemmän sitä hyödyntää. Näin ollen saataisiin rakennusoikeuteen markkinaehtoisuus, koska vähän rakentamalla joutuisi maksamaan kalliisti rakennusoikeudesta, niin suuruuden ekonomia ajaisi hyödyntämään maksimaalisesti rakennusoikeutta. Kaupunki ei rahastaisi niukkuudesta vaan voluumista, joka on kaikkien osapuolien etu.
Toisin sanoen asuntorakentaminen tarvitsee markkinalähtöisyyttä ja lisää kilpailua yli hyvä veli verkostojen.
PKS alueella tonttipula poistuisi 6 kk varausajalla, yksikään toimija ei ehtisi saada lupia määräajassa ja rakentamattoman tontin voisi luovuttaa seuraavalle.