Rakennuslehti kertoi äskettäin uudesta korkeasuhdanneilmiöstä, joka nostaa asuntojen hintoja rakennusvaiheessa.
Rakenteilla oleva asuntokohde saattaa rakennusaikana vaihtaa omistajaa ensin rakennusyhtiöltä sijoittajalle ja sen jälkeen vielä toiselle sijoittajalle ennen kuin valmis asunto myydään tai vuokrataan kuluttaja-asiakkaalle. Samalla rakennusyhtiön alkuperäinen myyntihinta voi nousta jopa kymmeniä prosentteja.
Näissä siirtosopimuskaupoissa sijoittajat ostavat asuntoja tukussa, saavat käytännössä paljousalennuksen ja nettoavat lyhyelle omistukselleen mojovan tuoton. Riski tietysti on, että asunnot jäävätkin sijoittajan käsiin, mutta isojen kaupunkien kuumilla yksiömarkkinoilla riskiä voi pitää tällä hetkellä varsin pienenä.
Siirtosopimuskauppa osoittaa, että uusien asuntojen hinnat näyttävät jo elävän omaa elämäänsä ja ovat irtautumassa kustannusten kehityksestä. Kun korkotuotot ovat olleet pitkään nollassa, pienistä asunnoista on tullut sijoittajille kiinnostava kohde. Vaikka rakentaminen pyörii kovilla kierroksilla, markkinoilla tuntuu olevan jo pelko, että asuntoja ei riitä kaikille. Silloin hinnatkin helposti karkaavat.
Voi tietysti ajatella, että kun joku on valmis maksamaan tietyn hinnan, hintataso on oikea. Aivan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole, koska kyse ei ole aidosti vapaasta markkinasta, jossa hinnat määräytyvät vain kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Yhteiskunnalla on vahva osuus maanomistajana, kaavoittajana ja lainsäätäjänä, mikä osaltaan määrittää mahdollisuutta rakentaa ja vaikuttaa hintatasoon. Yhteiskunnalla on myös merkittävä rooli asumisen hinnassa. Se maksaa asumistukea ja toisaalta vaikuttaa markkinoihin rakentamalla vuokra-asuntoja, joiden vuokra asetetaan tietylle tasolle. Yhteiskunta puuttuu siis vääjäämättä asuntomarkkinoihin esimerkiksi nyt lisäämällä tai laskemalla sijoittajien kiinnostusta.
Siirtosopimuskauppa kertoo osaltaan, että markkina on kuumentunut. Huuman keskellä on syytä katsoa myös tulevaisuuteen ja arvioida omia tavoitteitaan ja riskitasoaan – oli sitten päättäjä, rakentaja, sijoittaja tai kuluttaja.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Loppuvatko asunnot? Ainakin hinnat alkavat karata omille teilleen”
”Yhteiskunnalla on vahva osuus maanomistajana, kaavoittajana ja lainsäätäjänä, mikä osaltaan määrittää mahdollisuutta rakentaa ja vaikuttaa hintatasoon.”
Noiden roolien lisäksi yhteiskunta taitaa olla myös erittäin merkittävä asuntojen omistaja, kooltaan merkittävä asuntorakennuttaja sekä lisäksi Euroopan tasolla myös korkotasoon vaikuttaja. Asunto-omaisuutta on sekä yhteisiä noin 200 miljardin euron eläkesäästöjä lakisääteisesti hoitavilla eläkeyhtiöillä, kunnilla että valtiolla (mm. Kruunuasunnot). Näistä kunnat eivät käy kovin aktiivisesti asuntokauppaa, vaan toimivat lähinnä asuntojen rakennuttajana ja pitkäaikaisomistajana, mutta eläkeyhtiöt käyvät. Osa asunto-omaisuudesta on suoraan julkisen sektorin taseissa, osa taas epäsuorasti esimerkiksi rahastojen kautta omistettuna, joita omistavat niin eläkeyhtiöt kuin osa kunnistakin.