Rakentamiseen liittyy runsaasti määräyksiä, joista jokaisella on hyvä ja perusteltu tarkoituksensa. Toisaalta alamme on säännellyin heti ilmailuliikenteen ja lääketeollisuuden jälkeen. Säädösmäärän kasvaessa, sisällön yksityiskohtaistuessa ja monimutkaistuessa syntyy määräysten välille erityisesti jotenkin poikkeuksellisissa tapauksissa vahvoja ristiriitaisuuksia.
Tämä johtaa siihen, että kaikkien vaatimusten mukaan on yhä useammin mahdotonta toimia. Selvää on myös se, että eri viranomaisten laatimien määräysten keskinäinen yhteensovittaminen vaatii jatkossa merkittävästi uusia resursseja.
Hyvää tarkoittavan sääntelyn sivuvaikutuksiin kuuluukin alan kehitystoiminnan kankeutuminen. Tämä pätee etenkin erilaisiin vastuukysymyksiin, koska rakentamisen hyödykkeet, talot ja infrarakenteet ovat ylivertaisen hintavia, ja vastuutkin sen vuoksi usein taloudellisesti merkittäviä. Määräysviidakko vähentää yritysten intoa kehittää, eli ottaa käyttöön uusia ratkaisuja, materiaaleja, rakenteita tai toimintatapoja.
Valitettavasti tämä koskee myös niitä kehitysaskeleita, joilla parannettaisiin laatua tai alennettaisiin rakentamisen kustannuksia. Toisin sanoen, yhteiskunta ”suojelee” ylisäädöstämällä kansalaisiaan myös näiltä heille hyödyllisiltä toimilta.
Onkin syytä pohtia, missä kulkee säädöstämisen optimaalinen taso. Siis sellainen taso, jossa määräyksistä saadaan irti maksimaalinen hyöty. Se ei luultavasti ole siellä, missä säätelyä on mahdollisimman paljon.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Määräysviidakko uhkaa tukahduttaa innovaatiot”
Tosi on,
etenkin viime hallituksen aikana ministeri Vapaavuori taustajoukkoineen ryhtyi viemään rakentajia kuin pässiä narussa. Valtiovallan rahoitusta nauttivien tahojen (VTT, SITRA, Tekes) nykyiset ja entiset edustajat puhalsivat samaan hiileen ja harrastivat ideologisista vedätystä YM:n avulla viulut maksavien kustannuksella.
Normitalkoilla piti siivota rakentamisen määräyksiä ja ohjeita, mutta kuinka kävikään. Uusia vaatimuksia mm. rakentamisen energiatehokkuudelle suollettiin vauhdilla. Tuskin painomuste ehti edellisistä määräyksistä kuivua, kun uusia tuli jo tilalle. Maltille ja kokemusten keräämiselle ei ole ollut sijaa ja kritiikki vaiennettiin ministerin toimesta. Kiveen hakattiin mm. tolkuttomiin eristepaksuuksiin johtavat U-arvovaatimukset, vaikka useat asiantuntijat suosittivat maltillisempaa muutosta.
EU-direktiivejä on mahdollisuus soveltaa kansallisista lähtökohdista ja huomioida mm. Suomen ilmasto-olosuhteet sekä pitää rakentamisessa myös panos ja tuotos mielessä.Niinpä kritiikki rakentamisen ohjausta kohtaan nostaa aivan syystä päätää, kun milloin minkinlaisen huonosti perustellun detaljin parissa näpertelyä ei koeta mielekkäänä.
Vosiko joku juristi selvittää, mikä on säädöksiä laativan virkamiehen vastuu.
Palataan vuoden 1999 määräyksiin, asetuksiin, lakiin jne. Byrokratia puolittuu välittömästi ja kaikilla hyvä mieli. On menty viisitoista vuotta väärään suuntaan.