Rakennuslehdessä käsiteltiin 9.3. julkisten tilojen sisäilmaongelmien aiheuttajia. Niin tässä, kuin monessa muussakin yhteydessä, on unohdettu melu, joka on sisäilmaa aivan yhtä paljon kuin ilmassa olevat hiukkaset ja kemikaalit. Työympäristötutkimuksissa melu nousee hyvin merkittäväksi työtehoa alentavaksi ja työhyvinvointia huonontavaksi tekijäksi. Esimerkiksi opettajista ja terveydenhuollon henkilökunnasta yli 50 prosenttia kokee melun häiritseväksi. Melun, joka etenee ilman välityksellä, voi epäillä olevan merkittävämpi sisäilmaongelma kuin paljon esillä olevat homeet ja ilman kemialliset epäpuhtaudet. Melu yhteisvaikuttaa myös sisäilman kemiallisten ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien kanssa lisäämällä ja voimistamalla oireita.
En malta olla tässä puuttumatta myös artikkelin epäilyyn mineraalikuitujen vapautumiseen akustiikkalevyistä, jotka ovat pääosin mineraalivillasta valmistettuja. Teen juuri väitöskirjatyötä aiheesta ja sen yhteydessä tehdyt mittaukset näyttävät osoittavan, ettei ohjeiden mukaan asennetuista levyistä irtoa kuituja yli Työterveyslaitoksen ohjearvossa mainittua määrää vaikka levyissä olisi leikattuja ja käsittelemättömiä reunoja ja niihin kohdistuisi ilmavirtaus. Levyjen ikä ei myöskään näytä lisäävän kuitujen vapautumista.
Häiritsevät äänet eli melu aiheuttaa ongelmia ja vaikeuttaa elämää niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Se häiritsee keskittymistä ja lisää stressihormonien erittymistä mikä puolestaan kohottaa sydämen sykettä. Kouluissa ja päiväkodeissa henkilökunta joutuu monesti käyttämään ääntään voimakkaasti, jotta saisivat asiansa kuuluville. Tämä rasittaa äänihuulia ja lisää niiden vaurioitumisriskiä. Äänihäiriöt aiheuttavat paljon opettajien ja päiväkotihenkilökunnan sairauspoissaoloja. Melu ja kaikuisuus opetustiloissa huonontavat myös puheenselvyyttä, jolloin oppilaiden on vaikea kuulla opetusta. Tilanne vielä vaikeampi jos oppilaalla on kuulovamma tai opetuskieli ei ole hänen äidinkielensä.
Sairaaloissa melu lisää potilaiden turvattomuuden tunnetta ja vaikeuttaa henkilökunnan keskittymistä työhön. Lepo ja hyvä unen laatu edistävät toipumista. On todettu, että meluisissa hoitotiloissa potilaiden verenpaine kohoaa, stressitaso nousee ja jopa särkylääkkeitä tarvitaan enemmän. Äänen kiiriminen kauas puolestaan vähentää yksityisyyden suojaa.
Hyvän ääniympäristön toteutumien rakennuksissa edellyttää hyvää akustiikkasuunnittelua. Tämän toteutumista haittaa alan vähäinen opetus maamme korkeakouluissa. Tietojeni mukaan esimerkiksi arkkitehtien koulutukseen sisältyy vain muutama tunti akustiikan opintoja. Rakennushankkeisiin kannattaakin ottaa akustiikkasuunnittelija mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Ympäristöministeriön asetus ’Rakennusten ääniympäristöstä’ tuli voimaan tämän vuoden alusta. Asetuksella yritetään hillitä meluhaittoja rakennuksissa oleville ihmisille ja edesauttaa myös kommunikoinnin vaivattomuutta. Suunnittelu ja asetukset eivät takaa vielä hyvää lopputulosta. Hyvin suunniteltu pitää myös toteuttaa oikein. Ääni kun pujahtaa pienestäkin raosta tilasta toiseen. Toivottavasti asetuksen hengen toteutumista myös valvotaan, jotta saamme työskennellä ja viihtyä nykyistä meluttomimmissa tiloissa.
Hyvä ääniympäristö ei yksinään poista sisäilmaongelmia mutta melun määrään voimme me kaikki vähentää niin sisällä kuin ulkonakin. Avotoimistoissa ei tarvitse puhelimeen huutaa, taulu TV:n säätimestä löytyy äänenvoimakkuuden säätö ja hiljaisiakin moottoripyöriä löytyy.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Melu on suurin sisäilmaongelma”
Kilpikarin viittaamaan juttuun laittoi kommentin myös ilmanvaihtotekniikan emeritusprofessori Olli Seppänen. Hän kirjoitti näin:
”Lehdessä käsiteltiin myös mineraalivillakuitujen aiheuttamia ongelmia. Mineraalikuitujen vaikutus selvitettiin jo 90-luvulla. Villavalmistajien vakuutteluista huolimatta kuituja irtosi ja ne aiheuttivat sekä silmä- että hengitystieoireita. Tämä todettiin mm HYKSin allergiasairaalassa tehdyissä tutkimuksissa.
Tässä asiassa ryhdyttiin nopeasti toimiin. Työselostuksiin ilmestyi vaatimus, ettei paljasta, pinnoittamatonta kuitupintaa saa olla kosketuksissa ilmanvaihtoilman kanssa. Talotekniikka RYL:ssä esitettiin selkeät vaatimukset äänenvaimentimien pinnoittamisella ja suojaamisella reikälevyllä kuitujen irtoamisen estämiseksi. Ilmanvaihtolaitteiden puhtausluokitukseen tuli vaatimus kuitujen irtoamisen rajoittamiseksi. Valmistajat siirtyivät mineraalivilloista Dacroniin ja muihin kuitujen irtoamisen kannalta luotettavimpiin materiaaleihin.
Kuituongelman piti olla poissa päiväjärjestyksestä. Jos ongelma on nyt jälleen esillä, niin syitä on etsittävä siitä onko hyvistä käytännöistä tavalla tai toisella lipsuttu kustannus- tai muista syistä.”
Kysyin Kilpikarilta, onko kyse siitä, että levyjä ei osattaisi asentaa oikein ja toiseksi sitä, koskeeko ongelma enemmän ilmanvaihtoputkien ääneneristysvilloja kuin akustiikkalevyistä irtoavia kuituja. Hän vastasi näin:
”Tuo ohjeiden vastaisuus ei kovin helposti näytä aiheuttavan kuitujen irtoamista akustiikkalevyistä. Tutkimukseni mittaukset ovat pääosin tehty ohjeiden mukaisella asennustavalla. Mutta kokeet, joissa kattopintana oli aivan pinnoittamaton lasivillalevy (josta siis pinnoittamalla ja maalaamalla tehdään lopullinen tuote), eivät myöskään aiheuttaneet kuituemissioita yli Työterveyslaitoksen ohjearvon. Mittaukset tehtiin vielä kahdessa erillisessä laboratoriossa (Työterveyslaitos ja Turun AMK). Tilanne oli sama valmiiden (pinnoitettujen) levyjen kanssa kun niissä oli yksi leikattu, käsittelemätön reuna.
Selvästi vaurioituneilla levyillä mittauksia ei ole vielä tehty. Tässä vaiheessa mittaukset koskevat vain Ecophon-tuotteita. Muita tuotteita testataan tämän vuoden kuluessa. Kuitulähteen arviointi on vaikeaa, koska esimerkiksi TTL tuloksissa, joita minulla on mahdollisuus tarkastella ei selviä tilojen mahdolliset pintamateriaalit ja näytteidenottokohdat. Mittaustiedoista selviää kyllä, että kun kuitupitoisuudet ovat selvästi kohonneita, lähde on ilmanvaihtojärjestelmässä. Muita mahdollisia lähteitä ovat erilaiset kattolevyt (mineraalivilla, puristetut mineraalikuitukevyt), lasikuitutapetit ja ihmisten mukanaan tuoma pöly. Mineraalikuitujen raja-arvo kun on hyvin alhainen (tuo suositusarvo 0,2 kuitua/cm2 tarkoittaa, että kahden viikon aikana näytteeseen saa kertyä 2 kuitua) mittaustulokseen voivat vaikuttaa monet satunnaiset tekijät.”