Tänään 2.2.2017 valtioneuvosto laittoi tiedotteen, jossa se kertoi miten se aikoo edetä energiatehokkuusdirektiiviehdotuksen kanssa.
Viime aikoina on meillä Suomessa ratkaistu lähes nollaenergiatalojen vaatimustason ongelmia. Alkuperäinen nollaenergiarakennusten ajatus on tyypillinen EU:n komission asiaan perehtymättömän ja niin myös lobbaukselle äärimmäisen herkän väen ajatus. Ensin se oli komission vaatimus uudisrakennuksille, joiden ei pitänyt kuluttaa lainkaan talon ja tontin ulkopuolella synnytettyä energiaa. Tämän vaatimuksen tulkitsemiseksi, missä energian saa kehittää, syntyi pian todellinen oikeassa olevien oppisuunta. Asian edetessä neuvostoon, alettiin siellä puhua vähän järkevämmin lähes nollaenergiarakentamisesta. Ja sitten alkoi kilpajuoksu eri lobbareiden kesken sekä EU:n tasolla että jäsenmaissa. Mitä on lähes nolla?
Meillä kisa on päättynyt tasapeliin siten, että ministeriö hyväksyy koneelliset ratkaisut lämmön talteenottoineen, mutta antaa myös mahdollisuuden pelkällä lisäeristyksellä parantaa talon energiatasetta. Mutta onko tuo asetettu lähes nollaraja järkevä ja tällainen peli kokonaisuudessaan asiallista? Tätä voi itse kukin miettiä.
Minusta parempi olisi ollut katsoa alun perin asiaa kokonaisvaltaisemmin ja pyrkiä kannattaviin ratkaisuihin rakennusten energiankäytön vähentämiseksi. Mutta se olisi vaatinut asiantuntemusta. Tämä lähes nollaenergiatalopyrkimys kun ei varmaan ole se keino, jolla edullisimmin vähennetään EU:n rakennusten ja uudisrakentamisen energiankulutusta. Mutta vahvaa lobbausta se sai aikaan ja taisi olla sen synnyttämäkin.
Uusi ehdotus on taas tulossa
Viime marraskuussa komissio teki taas uuden ehdotuksen, jolla pyritään lähivuosina huomattaviin, 30 -40 % :n lisäsäästöihin rakennusten energiankäytössä ja muutoksiin myös energiantuotannossa. Tuo muutosehdotus lähtee onneksi painottamaan enemmän olemassa olevien rakennusten energiansäästön tehostamista. Velvoitteeksi tulee pitkän aikavälin peruskorjausstrategian laatimisvelvoite. Siinä onkin tekemistä, etenkin eteläisemmissä jäsenmaissa, mutta myös meillä.
Mutta on siinä monen muunkin direktiivin muutosta ehdotettu. Ehdotus on kaikin puolin vaikeaselkoinen. Mukana on myös vaatimus sähköautojen lataustolpista. Sekavasti muotoiltuna sekin.
Rakennuksille tulee myös energiatodistukseen verrattava älykkyysindeksi, mitä se sitten tarkoittaakaan. Komissiolle tulee valta antaa delegoituja säädöksiä vahvistamalla määritelmä älykkäitä ratkaisuja koskevasta indikaattorista.
Taloudellisten kannusteiden linkittäminen tulee mukaan energiatodistuksiin. Sen myötä energiatodistuksen tietokantaan on sisällettävä tietoa rakennusten todellisista energiankulutuksista.
Lämmitysjärjestelmissä sekä ilmastointijärjestelmissä tulee olla säännölliset tarkastukset tai automaatio- ja valvontajärjestelmät. Primäärienergian käytölle ehdotetaan raja-arvoa 250 MWh/vuosi.
Asiantuntemusta lisää myös komissioon
Aika näyttää, minkä alan lobbarit nyt saavat tästä voittoja. Uusiksi menevät nyt osittain sekä varsinainen energiansäästödirektiivi että rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD, jonka perusteella näitä lähes nollaenergiarakennuksia meidät on pantu rakentamaan. Mutta myös äskettäin annettu rakennustuoteasetus on listalla. Kansalliset lausunnot uuden ehdotuksen suhteen ovat pian tulossa. Sitten nähdään miten niihin on meillä suhtauduttu.
Millä asiantuntemuksella EU:ssa sitten näitä komission ehdotuksia laaditaan ja ollaan kriittisiä lobbariarmeijan ehdotuksiin? Käydessäni pari vuotta sitten julkistamassa Brysselissä EU:n energiaunionia kävi ilmi, että energia-asioita hoitamassa oli komissiossa yksi insinöörikoulutuksen saanut. Englantilainen rautatieinsinööri. Hänkin varmaan lähtee pian pois Brexitin seurauksena. Energia-alan osaaminen on sitten muissa käsissä? Sama on tilanne rakennusalan muidenkin toimien suhteen. Syynä on varmaan komission virkamiesten rekrytointi ja ylenemisperusteet, jossa varsinaisella ammattitaidolla ei ole sijaa. Henkilöt siirtyvät, etenevät, uusiin tehtäviin ja uudelle alalle muutaman vuoden välein.
Toivottavasti tällainen rekrytointi järjestelmä ei ole tulossa Suomeen. Nykyisten suomalaisten virkamiesten asiantuntemukseen toivon voivani luottaa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Miten auttaa EU:ta rakennusten energiakysymyksissä?”
Kiitos Esko taas kommenteistasi rakentamisen EU-säännösten taustoista. Ei voi kuin sanoa voi meitä täällä pohjan perukoilla, jotka joudumme nieleskelemään energiatehokkuuden nimissä tapahtuvan mellastuksen ja lobbareiden normiston pyörittelyn. Määrätietoinen ja kokemuksiin perustuva eteneminen rakentamisen ohjauksessa on muuttunut tempoilevaan milloin minkin yhden asian nimissä vouhkaamiseksi. Kansalliset näkemykset ja harvaksi käyvät realistiset näkijät jyrätään EU-säännöksien vyöryyn.
1990-luvulta olen esittänyt monilla foorumeilla – tässäkin mediassa – rakennusten energiakulutuksen vähentämiseen porkkana & keppi -järjestelmää ”yksilölliseen käyttöön”. Määritellään viranomaistyönä kullekin energiamuodolle (muutama mainitakseni: puu, sähkö, öljy jne) rakennuksen normikulutusarvo(t). Rakennuksen ikä huomioidaan. – Ei ole kukaan tyrmännyt, joku hieman hymistellyt myönteistä, vaan eipä ole asia liikahdellutkaan mihinkään suuntaan.
Samoin määritellään (markkinoiden hintojen mukainen muuttuva) tähän liittyvä perushinta. Kun energiankuluttaja käyttääkin enemmän kuin normi-kWh-määrän mukaisesti, energian hinta nousee progressiivisesti (viranomaisten kaavalla). Eli PIISKA. Jos energiankuluttaja käyttääkin vähemmän kuin normi-kWh-määrän mukaisesti, energian hinta laskee sovitun kaavan mukaisesti. Eli PORKKANA. Porkkanahinnoittelu luo positiivista painetta naapurustossa. Ja hiilijalanjälki kiittää.
Asenteet ja arkijärki tuottavat parhaan energiansäästön. Teoreettinen laki-, asetus- määräys- yms. kokonaisuus vie(nee) huonoon suuntaan, ainakin lisää kerta kerralta lisää virhemahdollisuuksia. Energioiden hintojen piiska- ja porkkana -systeemit johdattaisivat ihmiset säästötoimiin. Tarkistamatta: Näin kuulemma hinnoitellaan Israelissa veden suhteen.
Kaavoituksessa ja muussa arkkitehtisuunnittelussa tehdään perus- ja alkuvirheet rakennusfysiikan, energiansäästön jne. suhteen. Energiatodistusta tärkeämpää taitaisi olla vaatia kaava- ja rakennussuunnittelijoilla energia- ja kosteussertifikaatit – myös rakenne-. rakennusfysiikka- ja lvisa-suunnittelijoilta. Rakennuksillekin kosteus- eli kuivaketjutodistus on monin kerroin oleellisempi kuin energiatodistus. Kohtuullinen energiahukka on elinkaarella pienempi kustannus kuin monet, monet kosteus- ja homeremontit jopa purkuineen. On tapahtunut jopa muutaman vuoden ikäisen pv-kodin purku. Eikä energiahukka vie jopa elinikäisiin sairauskierteisiin, jopa nuorehkon ihmisen työkyvyttömyyteen. Eli realismia, kuten Kalevi Lammi – oikein taas kerran! – toteaa. Lisään: Kokonaisuus. Kokonaisuus. Kokonaisuus. Kokonaisuus eli kaikkien olennaisten vaatimusten yhteensovittaminen on pääsuunnittelijan ydintehtävä. Osaavatko rakennushankkeisiin ryhtyvät valvoa pääsuunnittelijoitaan.