Kokeile kuukausi maksutta

Rakennusalasta on tullut oman maineensa vanki

Tietoa kirjoittajasta Susanna Isohanni
Johtava viestintäkonsultti, partneri Viestintätoimisto Drum
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennusalalla on huono maine, myös kansainvälisesti ja historiallisesti. Maine syntyy aina jostain, mutta se jää myös usein elämään ilman perusteita.

Olen seurannut rakennusalaa työni kautta vuosien ajan hyvin läheltä, nyt myös Rakennusteollisuus RT:n mainetalkoiden yhteistyökumppanina. Ulkopuolisena viestinnän ammattilaisena osaan katsoa asiaa sekä alan toimijoiden, median että suuren yleisön näkökulmasta. Huono maine on syntynyt ihmisten todellisista kokemuksista, sitä ei käy kiistäminen. Mutta kuten armeija- tai synnytystarinatkin, huhupuheet ja kokemukset eivät kerro kaikkea. Vain hurjimmat tarinat kerrotaan.

Rakennusalalla tapahtuu valtavan paljon positiivisia asioita tälläkin hetkellä. Innovoidaan ja kehitetään esimerkiksi modulaarista rakentamista, ja monella mittarilla suomalainen rakentaminen on maailman huippua. Viestiminen näistä asioista kuitenkin joko sakkaa tai hautautuu median käsittelyssä negatiivisen maineen alle.

Rakennusalasta on tullut myös oman huonon maineensa vanki. Turpiin on tullut julkisuudessa niin monta kertaa, että on ehkä todettu hiljaa olemisen olevan sittenkin parempi vaihtoehto. Alan toimijat myös keskittyvät usein yritysasiakas- tai sijoittajaviestintään, kun ne voisivat kertoa asioista enemmän rakennusten loppukäyttäjien, kansalaisten näkökulmasta.

Alan yritysten tiedotteet ovat hyvin hankekeskeisiä: X rakentaa Y:lle rakennuksen. Jos tiedotteita katsoo toimittajan tai kansalaisen näkökulmasta, niin niistä puuttuu sekä uutinen että tunne. Vain harvoin on uutinen, että rakennusfirma rakentaa. Sen sijaan se, millaisia rakennuksia ja miksi rakennetaan, voisi olla kiinnostavaa. Usein rakennushankkeen kiinnostavin seikka on tiedotteissa piilotettu varsin hyvin. Niin hyvin, ettei se ylitä uutiskynnystä.

Myös media hakee usein asioihin kielteisen näkökulman, silloinkin, kun syytä ei varsinaisesti olisi. Kriittisen journalismin synonyymi tuntuu olevan liian usein negatiivinen journalismi silloin, kun puhutaan rakentamisesta. Jatkuvat ikävät otsikot synnyttävät suurelle yleisölle harhan, että alalla on kaikki pielessä.

On totta, ettei rakennusala ole toimialoista nopealiikkeisin. Rakentamisessa on kyse mittavista taloudellisista panostuksista sekä pitkäaikaisista vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten hyvinvointiin, joten varovaisuus on usein paikallaan. Nyt suomalaiset alan yritykset ovat kuitenkin harppaamassa digiloikan, ja niistä moni on jo globaali edelläkävijä. Myös vastuullisuuteen monet ovat heränneet tosissaan. Näistä teemoista voitaisiin nyt viestiä rohkeammin.

Olen kehittänyt ajatusjohtajaksi haluaville yrityksille nelikentän, jossa yritykset jaetaan pihtareihin, simpukoihin, tiedottajiin ja ajatusjohtajiin. Valtaosa suomalaisista yrityksistä on tiedottajia, jotka viestivät kyllä säännöllisesti, mutta hyvin tuote- tai yrityskeskeisesti. Yhteiskunnallinen ulottuvuus puuttuu. Rakennusala kaipaa pihtareiden, simpukoiden ja tiedottajien sijaan ajatusjohtajia ja avointa viestintää, jossa otetaan kantaa ja visioidaan, herätetään tunteitakin.

Elämme rohkeamman viestinnän aikakautta, jossa ajatusjohtajat vievät koko alaansa vastuullisesti eteenpäin ja ovat kiinnostavia sekä asiakkaan, sijoittajan että potentiaalisen työntekijän mielestä.

Toivon, että paksukuorisista alan simpukoista löytyisi halua ja rohkeutta näyttää sisällä olevat helmet.

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Rakennusalasta on tullut oman maineensa vanki”

  1. Kiitoksia kirjoituksestasi, Susanna! On totta, että rakennusalasta on tullut oman maineensa vanki julkisuudessa – siitäkin huolimatta, että valtaosa alan asiakkaista on tyytyväisiä saamaansa palveluun ja että suurin osa hankkeista pysyy budjetissa ja aikataulussa ja onnistuu muutoinkin tavoitteissaan. Esille pääsevät usein vain ne tarinat, joissa jokin on mennyt pieleen – se ei ole uutinen, että kaikki meni kuten pitikin. Alan yritysten tiedotteista toisin esille kuitenkin toisen näkökulman siihen, miksi ne ovat hankekeskeisiä. ”Yritys rakentaa Y:lle rakennuksen” -tyyppiset tiedotteet palvelevat usein ennen kaikkea alan omia medioita ja sisältävät uuden hankkeen tärkeät faktat kätevässä paketissa. Itsekin olen niitä satoja kirjoittanut. Kun tällainen tiedote on julkaistu, siitä tiedon tarvitsija löytää myös myöhemmin sen, mitä kaipaa: tiedon hankkeen aikataulusta, neliömääristä tai muusta vastaavasta. Tiedote ei kuitenkaan ole eikä sen pitäisikään olla ainoa formaatti, jonka kautta alan yritykset viestivät yleisöilleen. Läsnä pitääkin olla monissa eri kanavissa niin somessa kuin muualla. Tiedote ei ehkä ole ensisijaisesti se paikka, jossa hehkutetaan innovaatioita tai hyvää yrityskulttuuria, vaan näille viesteille on olemassa muut, näille viesteille paremmin soveltuvat kanavat. Siitä olen samaa mieltä, että viestiä pitäisi, ja enemmän juuri niistä myönteisistä asioista, joita alalla tapahtuu.

  2. Kirjoitus oli yksi hyvä näkökulma asiaan. On kuitenkin katsottava myös alan kokokuvaa. Kun pohditaan rakennusalan lähihistoriaa ja historiaa, erityisen hyvälle menestymiselle on loppujen lopuksi ollut aina jokin syy, joka ei tavalla tai toisella ole kestänyt päivänvaloa. On myös niin, että joidenkin isojen rakennusalan yritysten luomat eettiset säännöt omalle henkilökunnalle, ovat saaneet kovia kolhuja, kun eettiset säännöt luoneet johtajat ovat itse joutuneet astelemaan oikeuden eteen selittämään, miksi kaikki näyttää korruptiolta. On myös niin, että ala on elänyt pitkään ns. tyhjää markkinoinnin siivillä. Jossain vaiheessa työturvallisuutta markkinointiin tilaajille, röyhkeimmät jopa lisähintaisena toimena. Nyt markkinoidaan digiloikkaa, hieno asia, jolla on mahdollista saada raha liikenteeseen, mutta onko tällä alalla todellisuudessa mahdollisuus tulla noissa haaveissa mukana. Alalla on nähty myös useita puhalluksia, jotka ns. poliittinen muisti ajan saatossa unohtaa. Kehitysorganisaatio ja toteutusorganisaatio elävät eri maailmassa, vähän sama kuin kysyisi Pariisista, henkilöltä, joka ei ole koskaan Pariisissa käynyt. Ja sitten tulee se asiakas, kaiken keskipiste. Miten asiakkaalle saataisiin se luotettava, oikea, uskottava viesti siitä, että kaikki on kunnossa. Siinä on vielä haastetta.

  3. Maine on ansaittu ja niin kauan kun alalla toimii epäpäteviä henkilöitä, jotka eivät ymmärrä edes luonnontieteiden alkeita se maine pysyy sellaisena. Tätä ei voida kiillottaa teknisesti osaamattomien hr- tai viestintäkonsulttien plutoonilla vaikka kuinka niin haluaisitte. Kirjoitus on kirjoittajan mainos, jolla hän yrittää nostaa itseään ylös siinä kuitenkaan onnistumatta.

  4. Ala on mennyt halpaan, EU tuo valtavat määrät slaaveja mm., Rooman valtakunnan mallin mukaan, miksi näitä kutsuttiin ja miten sille kävi. Alan konhotukset BIM ja Allianssi ovat vähän kuin kärryn valjastaisikin hevosen eteen, suunnittelu hukuttaa työmaan informaation sekamelskaan, määräykset ovat laajentuneet ja huonontuneet valtavasti viherkokoomuslaisten eliittivirkamiesten ansiosta, jotka ajavat poliittista ohjausta taloudellisen järjen käytön edelle.

    Miksi kukaan nuori haluaisi tulla alalle, joka käyttää Egyptin faaraoiden tekniikoita?

  5. Ottaen huomioon, että valtakunnan suurimmat alan toimijat säännöllisesti

    1) jättävät aliurakoitsijoiden laskut maksamatta
    2) lähettävät perustettomia reklamaatioita ja lakimiesarmeijan laatiman uhkauksen sovittelukorvauksen toivossa
    3) rikkovat räikeästi hyvää rakentamistapaa aina, kun on mahdollista
    4) vetävät yhtäsuuruusmerkit ”laadun” ja ”takuukorvausten” välille
    5) sopivat keskenään tarjoushinnoista, tonttikaupoista ym. joka Suomen kaltaisessa pienessä markkinassa on helposti mahdollista

    pidän ihan hyvänä toimintatapana hehkuttaa ulospäin kaikkea digipöhöä ja jättää todellisen toiminnan savuverhon taakse piiloon. Totuuden kertomalla ei alalle saada enää yhtäkään uutta osaavaa tekijää.

  6. Asiat näyttävät siltä, mistä kulmasta katsoo.
    Olisi tosi terveellistä ottaa välillä eri kulmaa asioihin, jokaisella.
    Jos vaikkapa katsoo rakentamisen laatua asunnon ostajan kulmasta, se näyttää siltä, minkälaiseen asuntoon sattuu tulemaan, tai sattuu ostamaan.
    Joillakin se on onneton, suurimmalle osalle ihan ok. Joillekkin joka erittäin hyvä.

    Julkisuuden kulmasta se näyttää ihan onnettomalta.
    Media pitää kyllä huolen siitä, että heikot suoritukset kuulutetaan kaikelle kansalle.

    Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että alalla tehdään valtavasti hyvää.
    Surkeita tapauksia on, sehän on väistämätöntä…vanha viisauskin jo todistaa aina roiskuu kun rapataan.

    Sitten on myös yleisen mielipiteen näkökulma. Julkisuudessa on liian usein vain yksi totuus rakentamisen laadusta. Siitä ei oikein tohdita poiketa…
    kuka uskaltaa sanoa ääneen että suomalainen rakentaminen on laadukasta.

    Mielestäni on turha syyttää ulkolaisia tekijöitä laadusta. Ennemminkin kannattaisi kysyä, kuinka on mahdollista, että onnistutaan tekemään heikkoa laatua?
    Tilaajat ovat avainasemassa.

    Yksi olennainen muutos tulisi tehdä esim. vastaavan työnjohtajan nimeämisessä.
    RVV tulisi olla ajantasalla siitä, missä kaikkialla yksityiset vastaavat ovat nimenä.
    Käsittääkseni mitään kattavaa rekisteriä ei ole, josta näkee missä kaikkialla erkit ja petterit ovat rakennusluvissa nimenä?
    Kuntakohtaisesti varmaankin ollaan jyvällä, mutta jo naapurikunnan rekistereitä ei välttämättä tiedetä.

    Samoin RVV:lla tulisi olla myös jonkin verran valtaa omaperustaisen hankkeen valvojan nimeämisessä.
    Olisi vaikkapa jonkinlainen sitoutumattumien valvojien kilta, joista valvonta arpoo gryndikohteiden valvojat…
    Ja valvoja tulisi olla jokaisessa kohteessa, nythän sitä ei tarvitse edes olla kaikissa hankkeissa.
    Ja kun vastaavakin on liiketoiminnan periaatteiden mukaisesti mahdollisimman monessa hankkeessa ja ohuella sopimuksella, niin kyllähän siellä työmaalla tapahtuu, kaiken laista…

    Karu totuus on, että kuka tahansa jolla on riskinottokykyä, pieni alkupääoma, on myyntiorjentoitunut ja jonkinlainen kirjoitustaito voi ryhtyä yllättävän isoon hankkeeseen. Vastaava tilataan kirjaamaan työmaakokoukset ja istumaan RVV palaverit, valvojaa ei nimetä, maarakentaja on KVV vastaavana…
    Nämä nopeasti kasvavat ja rikastumisen ajamat nousukasfirmat ovat kaikkein pahin maineen pilaajat.

    Olen kiertänyt rakennuksia parikymmentä vuotta, pääasiassa vastaanotossa ja takuuaikana. Ylivoimaisesti suurin osa tekemisestä on ihan mallikasta ja hyvää.
    Laadun vaatimus kasvaa yhdessä taloudellisen panoksen kanssa. Kun tehdään kalliita asuntoja, pitää tason olla korkea, jota se suomessa onkin, näin väitän.

    Yksi näkökulma on usein katsomatta…
    Suomessa asuntokauppalainmukainen vastuu on tosi ankara.
    Vuositarkastus on järjestettävä juuri siksi, että mahdolliset virheet esitetään grynderille ja grynderit ne korjaavat käytännössä kaikki.
    Eikö se ole erinomainen juttu! Kaikilla tuotteilla on takuuhuolto.
    Katsantokulman tulisi olla juuri tuo, eikä se, paljonko niitä virheitä on.

    Virheiden korjaaminen kuuluu raknetamisen prosessiin aivan kuten perustusten tekeminen, ei se ole virhe, vaan grynderille kuuluva velvollisuus, ja oikeus.
    AskLakikin lähtee siitä, että virheet esitetään ja tavanomaisiin virheisiin kuuluvat korjataan, eikä siitä makseta erillistä hintaa, ei rakentajalle eikä asunnon ostajalle, se kuuluu hintaan,

    1. Suosittelen että perehdyt ns. valvojan rooliin vähän tarkemmin ja siihen kuka hänet mahdollisesti palkkaa ja miksi.

      1. Valvojat ovat ns. Tilaajan valvojia, yleensä. Valvojan tehtävä on tsekata että rakennetaan suunnitellusti ja hyvän tavan, ts. määräysten mukaan. Omaperustaisissa hankkeissa tilaaja on rakentamisen aikaan grynderin hallinnassa. Tähän voisi tulla muutos…

        Hyvällä ja hallitulla prosessilla, rakentamisen, vastaanoton ja takuutöiden osalta mainetta saadaan parannettua. Hallittu ja hyvin hoidettu hanke tuottaa laadukkaan asiakaskokemuksen joka johtaa hyvään maineeseen.

        1. Hyvä on hyvää ja Jennifer Lopez on nakubikineissä kaunis.

  7. Kaikilla niillä, jotka osaavat sanoa nou tänk juu kaikkein epämääräisimmille konhotuksille, menee ihan komeasti. Niillä jotka ovat näiden em. suurten rakennusliikkeiden perässä laadulla mitattuna, menee paljon paremmin kuin useilla vanhoilla, mutta kärkisijat eivät muutu miksikään. Ns. nousukkaita ei kannata noteerata miksikään, niissä häärivät petosmiehet.

Vastaa käyttäjälle urpo.tiirola@tecter.fi Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat

Susanna Isohannihttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/susanna-isohanni/