Kokeile kuukausi maksutta

Sopeutumiskykyä lisää – myös rakennusalalle

Tietoa kirjoittajasta Pekka Leviäkangas
Professori, väylä- ja liikennetekniikka Oulun yliopisto
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Sieto- tai sopeutumiskyky, resilienssi, on päivän sana koronaviruksen varjossa. Sietokykyä on tutkittu kymmenissä, ellei sadoissa tutkimushankkeissa, mutta niin vain on käynyt, että pandemia osoitti sietokykymme rajoittuneisuuden. Jos pandemian seurauksena on 10–20 miljardin euron lasku kansantaloudelle ja konkurssiaalto, emme voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että sietokykymme olisi ollut siinä valmiudessa kuin olisi pitänyt.

Sietokyky voidaan purkaa neljään osatekijään: tietoisuus riskeistä, varautuminen, vaste kriisin toteutuessa, sekä palautuminen kriisitilanteesta. Tietoisuuden puutetta emme voi käyttää tekosyynä koronan aiheuttamaan nykytilanteeseen, koska erilaisia skenaarioita yhteiskuntaa uhkaavista kriiseistä on käsitelty muutamassakin tusinassa johdon ja asiantuntijoiden seminaarissa. Lisäksi tulevat edellä mainitut lukuisat tutkimukset. Se, onko varauduttu ja systemaattisesti kehitetty vastetta, on toinen juttu.

Ilmastonmuutoksen aikaansaamat äärisääilmiöt, pandemiat, kyberuhkat, poliittiset ja taloudelliset kriisit kuuluvat kaikki niihin uhkakuviin, joihin yhteiskunnan ja eri toimijoiden olisi varauduttava.

Rakentaminen kuuluu niihin toimialoihin, joka on yhtäältä itse haavoittuva ja toisaalta jonka toiminnan kautta yhteiskunnan resilienssiä voidaan parantaa.

Haavoittuvan rakentamisesta tekee se, että se on edelleenkin työvaltainen toimiala, joka on riippuvainen työntekijöidensä terveydestä ja toimintakyvystä. Rakentaminen on myös säälle altista ja monen projektin kannattavuus saattaa riippua siitä, millaiset sääilmiöt projektin toteuttamisen ajalle osuvat. Tulevaisuuden ilmastossa nämä riskit tulevat kasvamaan.

Rakentamisen lopputuotteet ovat elinkaareltaan usean sukupolven mittaisia. Näin ollen on todennäköistä, ja melkeinpä varmaa, että infrastruktuurimme ja muu rakennettu ympäristömme joutuu erilaisten äärisääilmiöiden – ja miksei muidenkin kriisien – koettelemaksi. Jos esimerkiksi silta on suunniteltu kestämään 100 vuotta, niin mikä on riskitodennäköisyys, että kerran vuosituhannessa toistuva äärisääilmiö osuu sen elinkaaren kohdalle? Jos todennäköisyys olisi 10 prosenttia, kuten intuitio sanoo, niin onko se hyväksyttävä riskitaso?

Maailmassa on lukuisia esimerkkejä, vieläpä tuoreita, joissa poikkeuksellinen ilmiö on yllättänyt suunnittelijat ja rakentajat. Tohokun tsunami Japanissa vajaa 10 vuotta sitten huuhtoi mennessään merenrannan suojavallit sillä seurauksella, että 16000 ihmistä menetti henkensä, kymmenet tuhannet kotinsa ja sadat tuhannet elinkeinonsa. Suomessa vastaavaa ei tapahtune, mutta esimerkiksi poikkeuksellisen voimakkaat lumisateet yhdistettynä sähkö- ja tietoliikennekatkoksiin voivat olla kohtalokkaita syrjäseutujen yhteisöjen asukkaille.

Palataanpa koronaan. Työvaltainen rakentaminen kerää työntekijät yhteen paikkaan, työmaalle, ja tartuntariski on suurempi kuin eristyksissä, mutta todennäköisesti vielä hallittavissa hyvillä ohjeistuksilla ja käytänteillä. Laajemmat vaikutukset rakentamiseen voivat globaalitaloudessa pidemmällä tähtäimellä olla suuret. Kriittisten materiaalien ja rakennusosien saatavuus on riippuvainen tuotantolaitosten pyörimisestä ja toimitusketjujen jatkuvuudesta. Molempien osalta on nähtävissä riskejä: tärkeiden tuotantolaitosten – kuten terästehtaiden – toiminta, saati kansainvälisen logistiikan häiriöttömyys ei ole itsestään selvyys.

Kun kansallisvaltiot ja suuryritykset alkavat kriisitilanteessa pelaamaan omaan pussiinsa, saattaa sekä kotimainen että kansainvälinen tavaranvaihto siirtyä totutusta aivan uuteen tilanteeseen. Sellaiseenkin on hyvä varautua.

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Sopeutumiskykyä lisää – myös rakennusalalle”

  1. ”Maailmassa on lukuisia esimerkkejä, vieläpä tuoreita, joissa poikkeuksellinen ilmiö on yllättänyt suunnittelijat ja rakentajat. Tohokun tsunami Japanissa vajaa 10 vuotta sitten huuhtoi mennessään merenrannan suojavallit sillä seurauksella, että 16000 ihmistä menetti henkensä, kymmenet tuhannet kotinsa ja sadat tuhannet elinkeinonsa.”

    Esimerkki on virheellinen. Riski oli tiedostettu asiantuntijoiden toimesta. Poliittiset alaa tuntemattomat kouluttamattomat henkilöt tekivät kuitenkin päätöksen olla investoimatta tämän riskin torjuntaan. Seuraksena kuvaillemasi kaltainen ongelma. Juurisyy ei siis ollut se että kukaan ei osannut ennakoida tällaista tapahtumaa, vaan se että päätöksen tekijöinä istui jälleen kerraan pätemättömiä henkilöitä.

    Sama ongelma on Suomessa. Ministerit ja ministeriöiden korkeimmat virkamiehet valitaan poliittisesti. Painoarvo ei siis ole todellisessa osaamisessa ja kompetenssissa, vaan siinä kuka on suosituin ja kaunein. Tämä trendi on Suomessa aiheuttanut jo pitemmän aikaa ongelmia, joiden vaikutukset näkyvät tämän tästä julkisuudessakin. Suurin indikaattori on päätöksenteon hitaus ja päätösten perustelujen epäselvyys, mistä perustuslakivaliokunta ja oikeuskanslarikin ovat huomauttaneet useaan kertaan. Kyse on siis todellisen substanssiosaamisen katoamisesta.

    Samaa trendiä korostaa se, että kriisiaikoina poliitikot yrittävät tunkea omaa naamaansa maksimaalisesti esille tiedotustilaisuuksissa, joissa kyseisillä henkilöillä ei ole mitään annettavaa. Paras esimerkki tästä on RKP:n puheenjohtajan väkisin änkeäminen hallituksen tiedotustilaisuuteen, jossa ei käsitelty oikeusministerin asioita, vaan pääministeri tiedotti hallituksen tulevista toimista. Tätä toimintaa harrastavat tietysti kaikki poliitikot, samalla rapauttaen kansan luottamusta ja uskoa nykyiseen poliittiseen järjestelmään.

    Olet oikeassa siinä, että sietokykyä tarvitaan. Virheesi on siinä että kuvittelet ongelman olevan tiedon puutteessa, kun todellisuudessa ongelma on päätöksentekijöiden ahneudessa ja itsekkyydessä. Yhtäkään poliitikkoa ei ole valittu poliittiseen virkaan, sen takia että hän olisi ennalta ehkäissyt kriisin. Toisaalta maailma on täynnä poliitikkoja, jotka ovat kasvattaneet suosiotaan taistellessaan kriisiä vastaan, tällöin ollaan yhteiskunnan näkökulmasta aina myöhässä ja taloudellinen sekä yhteiskunnallinen vahinko on jo ehtinyt tapahtua.

    1. Kiitos kommentista. Perustin tietoni paikallakäyntiin ja Japanin vastaavan ministeriön edustajan antamaan tietoon. Suojavalli oli olemassa, mutta käyttäytyi tavalla, joka ei ollut odotettu.

  2. Lean on tuotantotalouden ismi, jolle korona antoi samanlaisen korvapuustin kuin globalisaatiollekin. Leanin perusajatus on tuotannon virtautus (JIT) ilman välivarastoja. Se on kustannustehokasta silloin kun kaikki sujuu kuin Strömsössä.

    Nyt koronan myötä valmistus loppui tai takkuili eikä virtautus Kiinasta (tai sisustutuotteiden osalta Italiasta ja Espanjasta) toiminutkaan kitkattomasti. Keskustelu onkin kääntynyt huoltovarmuuteen eli kriittisten varastojen suuruuteen ja vaihtoehtoisiin hankintakanaviin.

    1. Todellakin. Ja jos joku vielä uskoo maapallon laajuisiin tuotanto- ja logistiikkaketjuihin jotka toimivat kuin Strömsössä myös poikkeusoloissa, on hän pian entinen kapitalisti.

      Uskokaa tai älkää, mutta globalisaation elinvoimaisimmaksi sektoriksi saattaa ajan kanssa muodostua koronahätvätyksestä huolimatta turismi. Ne syyt, miksi ihmiset johonkin reissaavat, kun eivät ole vientituotteistettavissa, eikä virtuaalimatkailu todellakaan ole niille pula-aikaista sikurikahvia parempi korvike. Turismin kuolemaa on povattu kaikkien aikasempienkin kriisien yhteydessä joka kerta, mutta aina vain se on sieltä noussut uudelleen – ja niin nousee nytkin.

    2. Lean on kustannustehokkain tapa tuottaa tuotteita. Siitä ovat tehneet ismin kouluttamattomat idiootit jotka eivät ymmärrä mitä tai mikä lean on ja mitä sillä halutaan tehdä. Lean on sanana pilattu samaan tapaan kuten radiot pilaavat kaikki hyvät kappaleet soittamalla ne puhki. Tai samaan tapaan kuten sanaa hybridi, sitä viljellään joka paikassa niin kauan että se ei enään tarkoita mitään.

      Tietysti järjestelmään sisältyy riskejä, se on luultavasti silti kustannustehokkaampi tuotantotapa kuin perinteisten suurien raaka-ainevarastojen pitäminen ja tavaroiden valmistaminen kahteen tai kolmeen standardikokoon ilman muokkausvaihtoehtoja. Kaikki muut tuotantometodit kärsivät myös koronasta, ei ole sellaista kustanustehokasta tuotantometodia tai tapaa, joka kestäisi tärkeimmän raaka-ainevirran tyrehtymisen kahdeksi kuukaudeksi, pois lukien kotimainen polttoaineentuotanto, jonka varmuusvarasto on n. 3kk siviilikäyttöön. Sitäkin tosin alettaisiin säädellä heti kuin öljyn kuljetukset Suomeen loppuisivat.

      Jatkossa toivoisin lisää tarkuuttaa teiltä sanojen, ismien ja faktojen ammattilaisilta. Ja ehkä jos ette itse ylikuumentaisi niitä muotisanoja niin ne voisivat joskus tarkoittaakin jotain.

    3. Kiitos kommentista. Huoltovarmuus ja toimitusketjujen ja hankintakanavien sietokyky nousevat varmastikin arvoonsa.

  3. Professorille todennäköisyyslaskentaa:

    p = 0.001
    1-p = 0.999
    (1-p)^100 = 0.90479
    1-(1-p)^100 = 0.095 = 9.5%

    1. Kiitos tarkennuksesta. En koskaan tehnyt tarkkaa laskelmaa vaan kuten kirjoitin, on intuition mukainen arvio noin 10%. Toisinaan erilaisten ääri-ilmiöiden todennäköisyyslaskennassa käytettään tietääkseni ihan erityisiä menetelmiä.

  4. Toimihenkilöiden, asiantuntijoiden ja johdon palkkojen leikkaaminen auttaa selviytymään jatkossa.

    1. Orjatyöläinen oli antiikin normaali työsuhdestatus.Siihenkö paluu.

Vastaa käyttäjälle Pekka Leviäkangas Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat

Pekka Leviäkangashttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/pekka-leviakangas/