Kokeile kuukausi maksutta

YSE romukoppaan ja aliurakoitsija kyykkyyn

Tietoa kirjoittajasta Olli-Heikki Kyllönen ja Jari Syrjälä
Kyllönen on Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n toimitusjohtaja, Syrjälä on LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n toimitusjohtaja
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennusurakan yleiset sopimusehdot, YSE, uusittiin vuonna 1998. Monivuotisen valmistelutyön tavoitteena oli saada aikaan yhtenäiset ja toimivat ehdot, joista poikkeamisen tarve on vähäinen. Kahden vuosikymmenen jälkeen voi todeta, että harjoitus ei mennyt putkeen.

YSE-ehdot olivat aikanaan merkittävä säännöstyslähde läpi koko rakentamisen ketjun. Voimassa olevien ehtojen sisältö on keskeisten rakennuttaja- ja urakoitsijajärjestöjen hyväksymä. Osapuolten kommenteissa korostettiin, että sopimusehdoista poikkeamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Vaikka YSE 1998:ssa on useita kohtia, joista voi sopia toisin kuin mitä sopimusehdoissa määrätään, ei poikkeamista ainakaan erikoisurakoitsijoiden mielestä pääsääntöä pitänyt tulla.

Tänä päivänä tilanne on se, että käytännössä jokaisella rakennuttajalla ja pääurakoitsijalla on omat YSE-virityksensä, erilaiset aliurakka- ja vakiosopimusehtonsa. Meneillään tuntuu olevan kilpailu siitä, kuka yksipuolisimmin pystyy aliurakoitsijaa kyykyttämään. Eroa ei ole yksityisellä tai julkisella toimijalla. Aina näitä viritelmiä ei edes esitetä urakkaneuvottelussa, vaan ne tuodaan sopimuksen allekirjoitustilaisuuteen saatesanoilla: ”Niin tässä olisi vielä tällainen paperi…”. Kumppanuudesta puhutaan, mutta käytännön työssä mennään koko ajan hävyttömämpään suuntaan.

Tavanomaista on, että tilaajan vakiosopimus- ja työturvallisuusehdot sekä eettinen ohjeisto menevät YSE:n edelle. Tilaajan oikeudet laajenevat, mutta urakoitsijan oikeuksia rajoitetaan. Alla muutama esimerkki vakiosopimusteksteistä:

– Näillä sopimusehdoilla ei rajoiteta YSE-ehtojen mukaisia tilaajan oikeuksia tai urakoitsijan velvollisuuksia, ellei ehdoissa tällaisesta rajoituksesta nimenomaisesti mainita.

– Mikäli työntekijältä puuttuu henkilökortti/yrityskohtainen tunnistekortti tai sitä ei ole näkyvillä tai henkilökohtaiset suojavälineet ovat puutteelliset, niin XX (tilaaja) on oikeutettu perimään sopimussakkoa 500 e/henkilö.

– Tilaajalla on oikeus kuitata urakoitsijaa kuulematta urakkasummasta tai muusta urakoitsijan saatavasta tilaajalta se määrä, joka vastaa urakoitsijalle erääntynyttä velkaa korkoineen XX:lle tai YY:lle. Aliurakkasopimuksen allekirjoituksella urakoitsija antaa tilaajalle edellä mainitun pidätys- ja kuittausoikeuden myös kaikkien urakoitsijan tilaajan kanssa tekemien muiden urakkasopimusten maksamattomiin urakkaeriin.

– Mikäli urakoitsija ei osallistu urakoitsijapalavereihin, peritään urakoitsijalta sakko 150 e/kerta.

– Urakoitsija hyväksyy, että maksut tilaajalta ovat vain maksu, mutta eivät todiste urakan mukaisten tehtävien suorittamisesta urakkasopimuksen mukaisesti.

– Urakoitsija huolehtii oman mestansa siisteyden imuripuhtaaksi päivittäin. Mikäli urakoitsija laiminlyö siivousvelvoitteensa, suorittaa tilaaja siivoustyöt ja laskuttaa urakoitsijaa laiminlyönneistä. Tilaajan siivoustyöt 50 e/h, minimiveloitus 100 e/kerta.

Tilaajakohtaisiin sopimusehtoihin kuuluu usein, että niissä mainitut viivästyssakot sekä rakennus- ja takuuajan vakuudet ja jopa takuuajat ovat kaksinkertaiset YSE:en verrattuina.

Näyttää siltä, että kun oma osaaminen ei riitä tuottamaan riittävää taloudellista tulosta, sitä yritetään hakea urakoitsijoilta erilaisin rangaistusmaksuin, joiden tekstiä pieni urakoitsija ei aina lue ja uhkaa tiedosta. Rakennuttajien tulisikin huolehtia onnistumisen edellytysten luomisesta ja herätä vaatimaan ilman rangaistuksia ja riitelyä syntyvää hyvää valmista lopputulosta. Muutos onnistuu siirtymällä vaativissa kohteissa kumppanuusmalleihin ja palaamalla tavanomaisessa tekemisessä pääurakka/sivu-urakkamalliin.

Kirjoittajat:
Olli-Heikki Kyllönen, toimitusjohtaja Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry

Jari Syrjälä, toimitusjohtaja LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry

Aliurakoitsija, oletko joutunut ottamaan kohtuuttomia vastuita?

Rakennuslehti jatkaa Olli-Heikki Kyllösen ja Jari Syrjälän aloittamaa keskustelua aliurakoitsijoille asetettavista kohtuuttomista sopimusehdoista. Ongelma koskee varmaan  muitakin kuin LVIS-alan urakoitsijoita.

Tietojemme mukaan kohtuuttomat ehdot ovat johtaneet muutamissa kohteissa jopa yritysten konkurssiuhkaan, kun lisätöistä ei ole voinutkaan laskuttaa eikä pääurakoitsijan itsensä aiheuttamista aikataulun myöhästymisistä ole saanut lisäaikaa. Jos teillä on tarkempia tietoja tällaisista tapauksista, ottaisimme tiedon mielellämme vastaan.

Toivomme, että jatkaisitte keskustelua nettisivullamme tai lähettäisitte luottamuksellisesti, nimellä tai nimettömänä (nimiä ei julkaista myöhemmin mahdollisesti tehtävässä jutussa, mutta aliurakoitsijan erikoisala kiinnostaisi), meille esimerkkejä YSE:stä poikkeavista, kohtuuttomina pitämistänne sopimusehdoista ja esimerkkejä tilaajista ja kohteista, joiden ehdot ovat poikkeuksellisen ikävät aliurakoitsijalle.

Terveisin
Seppo Mölsä, toimituspäällikkö, Rakennuslehti
Seppo.molsa@sanoma.com

Tätä artikkelia on kommentoitu 43 kertaa

43 vastausta artikkeliin “YSE romukoppaan ja aliurakoitsija kyykkyyn”

  1. Ei varmaan kannata allekirjoittaa sopimusta. Liekö kukaan kirjoittajista miettinyt sellaista vaihtoehtoa ?

  2. Sieltä se valuu lainsäätäjän kautta päätotettajalle ja lopuksi aliurakoitsijalle.
    YSE ei vain pysy ajantasalla.

  3. Osin saattaa olla asiaakin, mutta kuitenkin päätoteuttajalla on vastuu mm. työturvallisuudesta ja siitä että työt tulee yhteensovitettua.

    Nykyään kun suurempi osa kilpailu-urakoinnissa käytettävistä urakoitsija on sitä edullisempaa päätä, niin työnjohtoa ei saa paikalle ilman uhkailua ja huutamista.
    Sama asia kaikkeen mikä vaikuttaa työturvallisuuteen; samoista asioista saa kokoajan kouhottaa samoja naamoja ja miehiä.

    Perustekeminen on toki monella pääurakoitsijalla ja mestarillakin hukassa, mutta nämä antavat sen viimeisen vipuvarren jonkinlaiseen paimentamiseen.
    Vai onko tullut vastaan työmaita joissa on mestareita liikaa ja miettivät miten saavat aikansa kulumaan? Ei koske gryndausta.

  4. Tehkää semmosille, jotka ei tee sopimuksia ollenkaan, voitte vaikka vääntää tortut mestan lattialle ja kengittää Hiluxiin uuden mestarin hoiviin.

  5. Raha taitaa olla ainut konsultti, jolla LVIAS-urakoitsijat saa välittään kokonaisprojektista eikä vain reklamoimaan pääurakoitsijaa osaoptimoidakseen omaa katetta. Tänä päivänä LVIAS-urakoitsija tulee työmaalle ja ensimmäisenä reklamoi pääurakoitsijaa ettei pääse aloittamaan töitä vesikatolla, kun pohjaviemäreitä pitäisi asentaa. Sen jälkeen ei noudateta mitään aikataulua eikä työjärjestystä, josta on yritetty sopia pääurakoitsijan kanssa.

    LVIAS-urakoitisijat ovat tehneet rahansa osaoptimoimalla projektia kautta historian. Pääosin pääurakoitisijat ovat katteistaan rahoittaneet nämä toimijat. Nyt aloitetaan itkemään, kun joutuu siivoamaan oman mestansa, hoitamaan siirtonsa ja vastamaan varastoinnistakin sekä hieman katsomaan kokonaisprojektin toteutusta.

    Ysehän on Tilaajalle todella huono sopimus ja tämän johdosta tilaajat on ollut pakotettuja ohjaamaan projektia lisäehdoilla, jotta on edes jotain keinoja ehkäistä ahneeta osaoptimointia ja välinpitämättömyyttä, jota työmaalla esiintyy erityisesti LVIAS-toimijoiden toimesta.

    1. Asiaa on harjoiteltu pian 2000-luvun alusta, edelleen LVIAS osaaminen on lasten kengissä niillä jotka laativat sopimukset tilaajan puolelta, ja niillä RAKENNUSliikkeen puolella jotka lyövät nimensä alle noihin alistamissopimuksiin.

      Jotenkin tulee tuplasti kusetettu olo kun pyyhitään perseetkin kuninkaallisilta putkimiehiltä ja sähkömiehiltä joiden kta huitelee työpäällikkötasolla, sitten nämä vielä urakoitsijat esittävät vaateita niin että omat tuotantopalkkiot leikkaantuu viimeistään tähän.

      LVIAS suunnittelu on aivan lasten kengissä, ja tätä yritetään parsia kasaan työmaalla. Tätä johtaa päätoteuttaja kun putkiliikkeellä on vain asennuksistaan velvollisuus, huolimatta sivu-urakan PJU mallista. Lähinnähän tämä tarkoittaa että kilpailutuksen jälkeen voi tilata kaikkea tavaraa 150% projektin tarpeesta lojumaan nurkkiin ja sen rakennusliikkeen siirreltäväksi.

      EI koske kaikkia PK-tekniikkaliikkeitä, mutta kaikkia suuria. Ja kaikkia julkisissa hankkeissa pärjääviä pieniä.

    2. Ongelma varmaan se, että kaikki syyttelee toisiaan, vaikka jokaisen tahon edustajista löytyy porukkaa, joilla peiliin katsomisen paikka.

      Maailma muuttunut 20 vuodessa. Sana ei riitä, vaan noi sakot on valitettavasti ainoa tapa, jolla tietyn porukan saa tottelemaan.

      Siitä on rahanteko kaukana, jos 30 pinnaa työajasta menee lastentarhatöissä, niin se muutama satanen siitä vaivasta ei kyllä katteita muuta.

      Mieluummin sen 30 pinnaa ajasta käyttäisi lisäarvon tuomiseen asiakkaalle, eli projektin ETEENpäin viemiseen.

    3. Tässä ote eräästä tarjouspyynnöstä:
      ”Tuntilapun, kuormakirjan tai muun vastaavan hyväksyntä tai kuittaus sekä laskun kuittaus tai laskun maksu ei tarkoita työn tai materiaalin tai laskun lopullista hyväksyntää, Tilaajan lopullinen hyväksyntä tapahtuu vasta vastaanottovaiheessa ja taloudellisessa loppuselvityksessä.”

      Eli pakotetaan tekemään riidanalaisen YSE ehtojen mukaisesti, mutta ei ole pakko maksaa mitään jos ei halua. Sitten halutaan vielä ”könttä tarjous” lopussa, eli ei haluta maksaa sovittua hintaa kokonaisuudessaan. Kyllä tssä on puhtaasti kyse tilaajan ahneudesta eikä mistään muusta.

      1. Juhani, sinne tarjoukseen voi kirjoittaa että tarjoamme tarjouspyynnöstä poiketen ja asettaa maksuehdot yms omien mieltymisten mukaan. Mikäli useampi toimija toimisi näin ei tuollainen polkeminen olisi mahdollista.

  6. Onko Arella vielä 5 tunnin varsinainen työpäivä, toimihenkilöt mukaan lukien.

  7. Aliurakoitsijoiden kannattaa laittaa toimintansa kuntoon niin tilaajakin voi löysentää ehtojaan. Sopimus on aina kahden välinen.

    1. Ongelmana on tilaajan olematon suunnittelunohjaus ja oman työn ohjaus, joiden puutteita koitetaan kääntää aliurakoitsijoiden maksettavaksi. Aikataulut ovat usein täysin utopistisia ja mestoja ja suunnitelmia saa odotella, pahimmillaan urakka-ajasta suurin osa toimihenkilötyöstä aliurakoitsijan puolella kuluu tilaajan tehtävien hoitamiseen, kuten suunnittelijoiden hätyyttelyyn ja muiden aliurakoitsijoiden aikataulun kiihdyttämiseen. Tämän lisäksi saat tehdä yötä päivää reklamaatioita ja laskuja tilaajalle, joka taas tekee aliurakoitsijalle tauotta siivouslaskuja. Kaikki tämä ylimääräinen säätäminen näkyy aliurakoiden hinnoissa ja sitä kautta loppukäyttäjällä….

      Tilaaja voisi aloittaa laittamalla omat toimintatapansa kuntoon.

      1. Olisi mielenkiintoista saada Kyllöseltä ja Syrjäseltä kommentti, miten ”Muutos onnistuu siirtymällä vaativissa kohteissa kumppanuusmalleihin ja palaamalla tavanomaisessa tekemisessä pääurakka/sivu-urakkamalliin.” tämä vaikuttaa Nimettömän esittämiin ongelmiin. Pääurakoitsijalle vain kasaantuu enemmän riideltävää ja epäselviä lisä- ja muutostyötarjouksia. SitKyllönen ja Syrjänen voisi avata näkemystään, kuinka hankkeista saadaan pois lisä- ja muutostyörumba, jonka LVIAS-urakoitsija aiheuttavat osaoptimoinnilla.
        Oliko ulostulon tarkoitus kehittää yhteistoimintaa vai vaati LVIAS-urakoitsijoille palutaa avoimen piikin maailmaan, jossa pääurakoitsijalle voi esittää jatkuvasti vaateita. Touvoisin, että kertoisitte toimintatavat, kuinka YSE ylittävistä erityisehdoista päästään eroon ja työmaalla ei lisäänny pääurakoitsijan 89-kulut.

  8. Alalle valikoituu petollinen roskasakki, joka osaamisensa puolesta sopisi pelkästään haravoimaan pihoja..

    1. Väärin. Alalla ollaan laiskoja ja omissa poteroissaan. Rakennusala on aktiivisesti passiivinen relevantin koulutuksen ja osaamisen jakamisessa ja antamisessa. Monessa AMK:ssa pyöritellään RT:kortistosta ladattuja dokumenttipohjia ja jauhetaan diipadaapaa sen sijaan, että oikeasti keskityttäisiin relevanttien asioiden opettamiseen. Rakennus- tai suunnitteluvirheet pyritään yleensä lakaisemaan maton alle ettei kukaan ulkopuolinen voisi oppia niistä. Alaa säädellään vahvasti poliitikkojen toimesta, mikä myös omalta osaltaan johtaa poliitikoille tyypillisiin lyhyen tähtäimen ratkaisuihin, jotka sitten kumotaan tai muutetaan seuraavalla vaalikaudella.

      LIitot ovat myös vahvasti mukana tässä. Yksikäänj liitto ei taida tarjota oikeasti relevantteja jatkokoulutuksia tai verkko-opiskelumateriaaleja. Sen sijaan joka paikka on täynnä iloisia poweria ryyppäysmainoksia tai kahden päivän yse-kursseja, jotka nekin ovat toki hyödyllysiä, mutta eivät juurikaan edistä rakennusalan osaamisen tason kasvattamista.

  9. Jos alaa katsoo taloudellisen tuloksen valossa, pääurakoitsijat ovat olleet idiootteja, joilla tulos on mennyt korjauksessa 100 %:sesti vituiralleen ja rakennuttajakonsultit, jotka ovat menneet toisten housuilla tuleen, ovat pääsuunnittelijoiden keskittyneiden konsulttifirmojen kanssa korjanneet potin kumipääurakoitsijoilta. Valvontaa piisaa näiden suunnittelemattoman toheloinnin jäljiltä ja konsultit voivat laskuttaa tavoitehinnalla ja maksaa osituksen kautta, jos joku epätoivoissaan tällaiseen bulkin kilpailuttamiseen joutuu, mistä Lehto Oy innovoimalla räpiköi pois, samoin kuin julkisen rakennuttamisen hankintalakivaatimuksista.

    1. Mielikuvana Lehto Oy ja bulkki istuvat samaan lauseeseen enemmän kuin hyvin, tarkoittavat monille alan ammattilaisille samaa asiaa. Rakennuttajakonsulttien asemaa tässä koko ketjussa täytyisi myös tarkastella paljon nykyistä enemmän. Nyt se on joillekin keskisuurille ja suurille rakennuttajatoimistoille ainoastaan rahantekokone, jossa peruslaput kuntoon laittamalla laskutetaan lähes täysin tyhjästä. Valvojan pätevyys ei nykyisellään takaa minkäänlaista ammattitaitoa ja rakennuttajakonsultit ovat lähestulkoon vailla minkäänlaista vastuuta. Siihen kun lisätään Lehto Oy;n kaltaiset totaalisen bulkin aikaan saajat (Lehto ainoastaan esimerkkinä), voidaankin kysyä, missä mennään.

  10. Päätoteuttajat tuisi tarkastella kriittisesti rakennuttaja konsultteja. Tuottavatko he mitään lisäarvoa hankkeelle vai ovatko vain laskutus automaatteja. ”Puhtaaksikirjoittajia”.

  11. Kuten myös rakentamiseen ryhtyvä ennen kaikkea!

  12. Jos vertaa Lehtoa ja SRV:tä, niin täytyy todeta, että osaurakointi syö kokkinsa. Lehdon harrastama urakointilaji on erittäin riskialtis, perustunee heikkoon palkanmaksuun. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lehto ei ole syypää osaurakoinnin osituksessa tapahtuviin täydellisiin virhearvioihin, mikä sitten laskusuhdanteessa jää nähtäväksi. Näyttää siltä, että vieraantuminen ruohonjuuritasolta näkyy rakentamis- ja tuotantotalouden heikkoutena. Osaurakointia moduulirakentamisessa enää tarvita, koska urakat bulkissa vähenevät. Pääurakoitsijat eivät halua antaa aliurakoitsijoille enää yse98 ehtoja, koska konsulttien tekemät sopimusmuutoksret poikkeavat niistä. Sivuvelvollisuuksien vähentämiseen vaadittavaa auktoriteettia erityisurakoitsijalla ei useinkaan ole, kun hän on joutunut itsensä halvalla myymään alistettuna.

  13. Alan yleinen moraali on niin heikko, että tilaajien on pakko käyttää ylihintaisia konsultteja, jotta tekninen laatutaso olisi edes kohtuullista. Jos markkinoilla olisi täysi vapaus Lehdon tyyppisillä toimijoilla, jotka kusettaa asiakasta erittäin ylpeänä ja kehuvat, kuinka halvalla alisuorituksellakin voi tehdä hyvin rahaa. Ongelmahan on rakentajien täysin moraalittomuus, kun urakoitsijalla on pientäkin vapautta valita tai toimia itsenäisesti, niin lopputulos on altariman välittömästi ja omista virheistä esitetään tilaajille lisä- ja muutostyölaskuja. Tilaajahan ei voi muuta kuin elää sen paskan kanssa vuosikymmeniä. Tarvittaisiin vielä tiukemmat sopimusehdot, jotta tilaajat voisi määrittää laatutason hyvinkin yksinkertaisesti ja lisätä oikeus, jopa purattaa rakennus urakoitsijan rahoilla, mikäli kohde on heikkolaatuinen. Kovempaa otetta markkinassa tarvitaan ja ikävä kyllä konsultit elää siitä, että ne pitää jotain ryhtiä ilman vastuita. Joku voisi ehdottaa, kuinka laatu nousisi ja osaoptimointi poistetaan rakennushankkeesta ja tämän johdosta kustannustaso laskisi.

    1. Helposti. Kehitetään projektimalleja, jossa kaikki projektiin osallistujat hyötyvät projektin sujuvasta ja teknisestä onnistumisesta. Panostetaan lisää suunnitteluun ja esivalmisteluun, jolloin työmaalle jää vähemmän kiireessä ratkaistavia asioita. Lyhyesti sanottuna kaikkien osapuolten etu tulisi olla kokonaisuuden onnistuminen, pienten osa urakoiden onnistumisen sijasta.

      1. Näin juuri ja juuri näistä syistä toimijat ovat alkaneet lisäämään ysen yli ehtoja. Siivous on hyvä esimerkki, eikö sen pitäisi olla itsestään selvää, että jokainen osaurakoitsija siivoaa jälkensä päivittäin. Eivät siivoa ennen loppusiivousta ellei siitä joudu maksamaan sakkoa, pääurakoitsijan on pakko pitää työmaa siistänä jo turvallisuuden takia. Mölsä voisikin kysyä LVIAS-urakoitsijoilta, miksi erityisehtoja on alettu lisäämään sopimuksiin, mikä on siihen johtanut. Onko 89-kulut jakaantuneet aikaisemmin oikeudenmukaisesti?
        Totta on, että osaurakoinnista pitäisi päästä eroon ja yhteisesti jaettuun lisäarvoon. Tänä päivä tuokin vaatii konsultit jakamaan kakkua. Open book-urakointia lisää ja tilaajalle pitäisi pystyä esittää elinkaarikustannusennuste etupainotteisesti, jotta voivat valita europohjaisesti suunnitteluratkaisut.

    2. Olenko ymmärtänyt väärin kun mielestäni laatutaso määritellään mm. RYL-rakentamisen yleiset laatuvaatimukset ohjeissa ja tietysti suunnitelmissa, joiden tekemiseen ei tänä päivänä kellään tunnu riittävän aikaa ja osaamista. Ei työmaalla kukaan niitä sopimuksia lue, vaan piirustuksia.

  14. Mölsän kirjoituksessa on kyllä puolensa, mutta kolikolla on kaksi puolta tässäkin asiassa. Kirjoituksessa oli mainittu suhteellisen vähän niitä sanktioita, joita pääurakoitsija oikeasti tarvitsisi työmaan optimaalisen etenemisen takaamiseen. Viestiketjussa aikaisemmin mainittu LVI-urakointi on joskus haastavin taiteenlaji ja johtuu monesti siitä, että joillakin isommilla putkiliikkeillä tehdään ns. sopivan mittaista työpäivää. Tarkoittaa sitä, että putkimiesten ja ehkä heidän esimiestenkin työssäkäyntiedellytykset poikkeavat rakennusalan ns. täydestä päivästä. Tällainen eri maailmasta tuleminen samalle työmaalle saattaa aiheuttaa haasteita yhteisen ymmärryksen löytymiselle. Toimintatapoja olisi hyvä tältä osin yhtenäistää.

  15. Tavoitehinta ja osaurakointi sopii talotekniikaan, siitä tulee säästöjä, kun ei tarvitse noudattaa pääurakoitsijan eli rakennusurakoitsijan kuria. Talotekniikan ei tarvitse pitää työmaalla työnjohtoa, eikä työnjohto siinä myöskään suunnittele työmaata millaan lailla, tämä tuottaa automaattisesti tuntityötä, koska kaikki muut paitsi itsestäänselvä bulkki tehdään lisätyönä. Kaiken lisäksi voi huijata LVI-suunnitelmien noudattamisessakin, koska niihin usein on laitettu 2 m maata päälle, vain kateellinen konekuski voi käräyttää rööriroopet kunnalle.

    Vakavampi ongelma on, että tilaaja ei ymmärrä tätä talotekniikan sooloilua ongelmalähteeksi koko touhun tahdistuksessa ja lopputuloksessa, vasta kun käyttöönotto paljastaa toiminnan surkeuden. Ratkaisuksi tilaaja saa vain valohoitoa, ja suunnitelmia vatvotaan jälkikäteen urakalla, putkimies tietää asentaneensa suunnitellun sijaan halpaa bulkkikakkaansa, mutta tarkastus on vaikeaa rikkomatta kohdetta.

  16. Rakentaminen on vastuullista toimintaa ja on törkeää, että aina korkeasuhdanteen aikana tulee hetken tuloksentekijöitä jotka eivät vastaa mistään ja lisäävät rakennusvalvonnan ongalmia ja jopa riskejä, hankkeeseen ryhtyvävän vastuista puhumattakaan. Eikö näitä ammattitaidottomi arpojia saada koskaan noudattamaan Suomen Lakia ja siihen liittyviä määräyksiä. Olen 40 vuotta seurannut tätä toimintaa ja tuntuu että mikään ei muutu.

    1. Oma toimintasi on siis pysynyt 40 vuotta samanlaisena?

  17. Sääntöjä ja tässä tapauksessa sopimuksien sanktioita laaditaan pääsääntöisesti kaikkein huonoiten toimivien saamiseksi kuriin. Tästä seuraa, että sopimuksia lukemalla saa käsityksen, että kaikki toimivat huonosti. Näinhän ei onneksi ole. Ongelmana tällaisissa pitkissä sanktiolistauksissa on väärinkäytön mahdollisuuden lisäksi niiden tekemistä jäykistävä vaikutus. Välttyäkseen sanktiolta pitää kokoajan todistella ettei itse ole syyllinen johonkin, josta sanktio voisi rapsahtaa. Tässä pelissä sitten helposti jo unohtuukin itse pääasia, tekeminen. Itse olen sen verran idealisti, että uskon parhaan lopputuloksen kaikkien kannalta syntyvän silloin kun kaikki osapuolet tekevät yhteistyötä ja kunnioittavat toisinaan.

  18. Yse98:n viivästymissakot ovat pieniä, eivät ne kaada ketään. Niillä muistaakseni on enimmäissummakin, mutta säätäkää paikallisesti, jos tuntuu, että olette vahvoilla urakkaneuvotteluissa, joissa vastapuolena on rakennuttajakonsultti tai siirtykää kokonaisurakkaan, missä ei ole rakennuttajan teknistä raideria.

  19. Olisiko tässä paikka vastuullinen tilaaja palvelulle/rekisterille jolla voitaisiin tuoda kaiken kansan tietoon tilaajat jotka polkevat maksu ja urakkaehtoja

  20. Valmistuin 1995 TTOL:sta talonrakennustekniikan teknikoksi eli rakennusmestariksi, enkä ole koko mestarinurania aikana vieraan palveluksessa ollessani havainnut työmailla yhtään sellaista toimintaa mihin minulle annettu koulutus minua valmisti. Isot rakennusliikkeet eivät massoittele työmaitaan kuin suurinpiirtein, yhtenä esimerkkinä entisen hankintapäälikön ja vastaavan käymä keskustelu holkkalistan määrästä remonttikohteen toimistolla. Puolentunnin jahkailun jälkeen päättivät mittaamatta tilata riittävästi , että jää b vaiheeseen vähän alkua. Sakollisen välitavoitteen aikaan huomattiin, että sitä holkkalistaa puuttui neljä metriä.

    Lukiessani edellisiä kirjoituksia yleinen ilmapiiri tuntuu olevan yleinen toisten haukkuminen nimimerkkien takana, tilaaja haukkuu pääurakoitsijaa, pääurakoitsija aliurakoitsijoita ja suunnittelijoita lopuksi aliurakoitsija haukkuu kaikkia. Yleisellä haukkumisella ei tänä päivänä saada rakennuksia yhtään sen paremmiksi, päin vastoin, yleisen motivaation ja laatutietoisuuden puutteen vuoksi rakennuksista tulee entistä huonompia.

    Viimevuosina olen toiminut valvojana useissa remontti kohteissa ja ollut teknisenä asiantuntijana taloyhtiöille erilaisissa rakennusteknisissä tapauksissa.

    Ikäväkseni olen saanut havaita, että tämän päivän suunnittelun taso ei monestikkaan yllä edes 1990 luvun TTOL:n arvioinnissa arvosanalle 2. Kerran olen suunnittelijalta kysynyt miten hän voi päästää käsistään sellaisen suunnitelman jossa ilmakavavat leikkaavat toisensa ja ilmakanava ei osu ilmastointikoneen lähtöön kuin puolittain ja lisäksi koko ilmastointikone ei mahtunut asennettavaan tilaan, vastaus oli kun meidän järjestelmä tekee niin. Myöhemmin törmäsin samaisen suunnittelutoimiston ( ei mikään yksitysyritys) tekemiin LVISA suunnitelmiin joissa olevien puutteiden ja suunnitelmien tarkistuksen puutteen vuoksi tilaajalle tuli useita lisätyö tilauksia.

    Jo tekuaikana saimme viestiä siitä, että sillon kun ekonomit astuivat rakennusliikkeiden johtoon alkoi työmailla aikataulut kiristyä ja ammattilaiset kokivat että heitä ei kuunneltu yritysten johtoportaissa. Ekonomi ei voinut ymmärtää miksi sitä 10cm:n valua piti kuivata vähintään 10 viikkoa. Siitähän tulee kauhea korkokustannukset ja ihan kuivaltahan tuo näyttää. Kyllä siitä aikataulusta voidaan ottaa kuukausi pois, laitatte vain miehiin vauhtia.

    Lisäksi myös monasti urakoinnin taso ei yllä arvosteluasteikon tasolle 3. Työtä tehdään hutiloimalla ja eihän sitä kukaan näe mentaliteetilla.

    Eli kyllä syitä on sekä sysissä että sepissä.

    Ja kyllä, yleisin syy epäkelpoon tai huonosti toteutettuun työtehtävään on ikävä kyllä raha.
    Vaikka kaikki ilmoittaa olevansa hyvän suunnittelun puolella ja vaativansa hyvää ja tasokasta suunnittelua, työn jälkeä, puhdasta ja siistiä työmaata, jossa kaikkilla olisi niin mukavaa.
    Niin kukaan ei ole halukas maksamaan hyvästä suunnittelusta tai työnteosta mitään tai hoitamaan esim työmaapalveluita. Ajatuksena on , että eihän tuon suunnitelussa voi niin kauan mennä ja eihän se nyt noin paljoa voi maksaa.

    Ja pahimpia tapauksia on ollut ne joissa projektin alkuhetkestä alkaen tilaajalla on yleiskäsitys, että nyt tuo yrittää huijata ja petkuttaa ja riistää meitä.

    Kysynkin mihin on hävinnyt yhdessä tekemisen ilmapiiri? Ja mihin on hävinnyt kaikkien alojen työntekijöiden oman työn arvostus?
    Jos arvostan omaa työtäni niin en laske käsistäni huonoa keskeneräitä tarkistamatonta suunnitelmaa tarjouslaskentaan.

    Ja, jos arvostan omaa työtäni niin lasken ne holkkalistat jo tarjousvaiheessa, sillä eihän sen laatoituksen neliöhinta kerro yhtään mitään mistään työmaalla.

    Ja vielä kerran, jos arvostan johtamaani yritystä niin en vie työntekijöiltä taloudellisista syistä työaikaa pois vain isompia bonuksia saadakseni.

    Rakentavaa syksyä kaikille osapuolille kaikesta huolimatta.

  21. Hieno kirjoitus. Tuollaisten ihmisten olemassaolo lisää omaakin motivaatiota tässä välillä hyvinkin masentavassa ympäristössä. Valitettavasti nuoret suunnittelijat ja työnjohtajat joutuvat nykypäivänä todella vaikeaan asemaan, kun heiltä ei koulussa vaadita juuri mitään ja yhtäkkiä työelämään astuessa hyvin harva saa riittävään tiukkaa ohjeistusta, mikä heijastuu juuri tänä huonona suunnitteluna jota sitten paikkaillaan työmaalla lisätöillä. Itsekin ikävä kyllä kuulun tähän nuorehkoon kategoriaan, yritän kyllä parhaani nostaa osaaamistasoani päivä päivältä paremmaksi.

  22. Lapsentasoista puppua, Omavaraisuusaste mittaa yrityksen kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä tähtäyksellä.

    1. Ikäväkseni olen huomannut, että omavaraisuusasteen suuruus ei korreloi yrityksen laatutason kanssa, päinvastoin. Hyvän omavaraisuusasteen omaavien rakennusliikkeiden tekemissä rakennuksissa on harmilisen paljon esim. huonosti tai jopa vallan poisjätettyjä hanakulmien tiivistyksiä ja muutaman vuoden päästä ihmetellään kun kipsilevy sulaa vedeneristeen takana tai lattian kaadot on tehty niin että kaivo on korkeammalla kuin jalkalista jolloin vesi juoksee suoraan seinän viereen. Pesutilojen laatoitukset on monessa tutkimassani kohteessa olleet alapäästään kopoja ja laatat rikkoutuu noin kolmen vuoden normaalin asumisen jälkeen. Listaa voisin jatkaa vaikka loputtomiin. Lapsentasoinen puppuni perustuu yli 30 vuoden kokemukseen työmailla ja noin 10 vuoden kokemukseen valvojana ja teknisenä asiantuntijana rakennetuissa kohteissa.

      1. Siis omavaraisuusaste korreloi hanakulmarasioiden tiivistysten mukaan 30 vuoden kokemuksella. Onpahan nyt ruuvit olleet löysällä pitkään.

      2. Ei vaiskaan, väittämäsi työn jäljestä ossuu nappiin, omavaraisuus pysyy junnossa, kun viat onnistuu lakaisemaan maton alle.

  23. Minusta aika yllättävä kirjoitus. En nyt ota kantaa YSE:n mukaisuuteen, mutta monet esimerkit ovat todella tärkeitä johtamisen kannalta. Pitää muistaa, että päätoteuttajan työnjohdolla ei ole loppupelissä suoraa määräysvaltaa aliurakoitsijoiden työntekijöihin. Monesti aliurakoitsijat mielellään jättää paikat siivoamatta, tulematta urakoitsijapalavereihin sekä eivät ole niin kauheasti kiinnostuneita onko sillä Timo Timpurilla suojalasit päässä kun hän paukuttaa naulapyssyllä menemään. En usko että kovinkaan monen pääurakoitsijan itse tarkoitus ole ”sakottaa” vaan tarkoitus on saada tavallaan urakoitsijat (esimiehet/työnjohto) kiinnostumaan heille kuuluvista velvotteista. Lisäksi olen törmannyt myös siihen, että urakoissa jotka eivät sisällä juurikaan materiaalia on surkean urakoitsijan kohdalle sattuessa YSE:n työnaikainenvakuus on auttamattoman pieni mahdolliseen syntyvään vahinkoon nähden. Itse olen ollut paljon töissä yrityksissä joissa on sopimuksissa em. mainittuja sakkopykäliä ja en ole niitä joutunut käyttämään runsain mitoin (”en ole päässyt rikastumaan”). Yleensä on selvitty puhumalla ja voi olla että sanktion mahdollisuus on näissä tilanteissa lisännyt urakoitsijan kiinnostusta työntekijöidensä toimintaan työmaalla. Raaka tosiasia on kuitenkin alallamme, että urakoitsijoita ja heidän työntekijöitään on laaja skaala sekä harvoin työmaalla on aktiivista aliurakoitsijan työnjohtoa.

    1. Ihan vaan vinkkinä, että tämän ongelman voi ratkaista valitsemalla aliurakkaan sen aliurakoitsijan, joka budjetoi tarjouksensa työnjohtoa.

      On naurettavaa vaatia aloirakoitsijan työnjohtoa kun hankinta painaa hinnat nolliin ja maksuajat laskuissa on kuukausia. Ei ne sanktiot lisää mitään mielenkiintoa asioihin, ainoastaan tulehduttavat välejä.

      1. Erikoinen ajatus, että aliurakoitsijalle syntyisi kilpailuttamisessa ikään kuin oikeus jättää oma työnjohtonsa laskematta. Tarjoukseen on tietenkin sisällytettävä kaikki se, mikä asiakirjoissa edellytetään ja mitä protokolla muuten vaatii. Tilaajalla on oikeus edellyttää em. asioita,

        Pääurakoitsijan vastaavana mestarina ja työpällikkönä toimineena voin kertoa, ettei aliurakoitsijoiden sakottaminen todellakaan ole mikään bisnes, vaan viimeinen oljenkorsi, jolla porukkaan saadaan edes jotain rotia.

    2. Vastaavana työnjohtajana olet luultavasti ollut sokea, tai sinun työmaillasi asia on hoidettu mallikkaasti. Aliurakoitsijoiden hintojen polkeminen vaikuttaa siihen, että halvin tarjoaja ei budjetoi sitä oikeaa työnjohtoa, vaan korkeintaan nimetään jokin vajavaisesti kieltä ymmärtävä kesäpoika tai vastaava työhön. Poikkeuksena oikeasti vaativammat työt tai isommat kokonaisuudet, joihin voi hukuttaa helpommin yhden paremmalla palkalla työskentelevän henkilön kustannukset.

      Ongelma ei varsinaisesti ole kilpailutuksessa vaan siinä, että valitaan aina se halvin vaihtoehto.

  24. Voi lapsellisesti kuvitella, että ei millään ole mitään seuraamuksia.

Vastaa käyttäjälle mestari Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat

Olli-Heikki Kyllönen ja Jari Syrjälähttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/olli-heikki-kyllonen-ja-jari-syrjala/