YSE romukoppaan ja aliurakoitsija kyykkyyn

Tietoa kirjoittajasta Olli-Heikki Kyllönen ja Jari Syrjälä
Kyllönen on Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n toimitusjohtaja, Syrjälä on LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n toimitusjohtaja
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennusurakan yleiset sopimusehdot, YSE, uusittiin vuonna 1998. Monivuotisen valmistelutyön tavoitteena oli saada aikaan yhtenäiset ja toimivat ehdot, joista poikkeamisen tarve on vähäinen. Kahden vuosikymmenen jälkeen voi todeta, että harjoitus ei mennyt putkeen.

YSE-ehdot olivat aikanaan merkittävä säännöstyslähde läpi koko rakentamisen ketjun. Voimassa olevien ehtojen sisältö on keskeisten rakennuttaja- ja urakoitsijajärjestöjen hyväksymä. Osapuolten kommenteissa korostettiin, että sopimusehdoista poikkeamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Vaikka YSE 1998:ssa on useita kohtia, joista voi sopia toisin kuin mitä sopimusehdoissa määrätään, ei poikkeamista ainakaan erikoisurakoitsijoiden mielestä pääsääntöä pitänyt tulla.

Tänä päivänä tilanne on se, että käytännössä jokaisella rakennuttajalla ja pääurakoitsijalla on omat YSE-virityksensä, erilaiset aliurakka- ja vakiosopimusehtonsa. Meneillään tuntuu olevan kilpailu siitä, kuka yksipuolisimmin pystyy aliurakoitsijaa kyykyttämään. Eroa ei ole yksityisellä tai julkisella toimijalla. Aina näitä viritelmiä ei edes esitetä urakkaneuvottelussa, vaan ne tuodaan sopimuksen allekirjoitustilaisuuteen saatesanoilla: ”Niin tässä olisi vielä tällainen paperi…”. Kumppanuudesta puhutaan, mutta käytännön työssä mennään koko ajan hävyttömämpään suuntaan.

Tavanomaista on, että tilaajan vakiosopimus- ja työturvallisuusehdot sekä eettinen ohjeisto menevät YSE:n edelle. Tilaajan oikeudet laajenevat, mutta urakoitsijan oikeuksia rajoitetaan. Alla muutama esimerkki vakiosopimusteksteistä:

– Näillä sopimusehdoilla ei rajoiteta YSE-ehtojen mukaisia tilaajan oikeuksia tai urakoitsijan velvollisuuksia, ellei ehdoissa tällaisesta rajoituksesta nimenomaisesti mainita.

– Mikäli työntekijältä puuttuu henkilökortti/yrityskohtainen tunnistekortti tai sitä ei ole näkyvillä tai henkilökohtaiset suojavälineet ovat puutteelliset, niin XX (tilaaja) on oikeutettu perimään sopimussakkoa 500 e/henkilö.

– Tilaajalla on oikeus kuitata urakoitsijaa kuulematta urakkasummasta tai muusta urakoitsijan saatavasta tilaajalta se määrä, joka vastaa urakoitsijalle erääntynyttä velkaa korkoineen XX:lle tai YY:lle. Aliurakkasopimuksen allekirjoituksella urakoitsija antaa tilaajalle edellä mainitun pidätys- ja kuittausoikeuden myös kaikkien urakoitsijan tilaajan kanssa tekemien muiden urakkasopimusten maksamattomiin urakkaeriin.

– Mikäli urakoitsija ei osallistu urakoitsijapalavereihin, peritään urakoitsijalta sakko 150 e/kerta.

– Urakoitsija hyväksyy, että maksut tilaajalta ovat vain maksu, mutta eivät todiste urakan mukaisten tehtävien suorittamisesta urakkasopimuksen mukaisesti.

– Urakoitsija huolehtii oman mestansa siisteyden imuripuhtaaksi päivittäin. Mikäli urakoitsija laiminlyö siivousvelvoitteensa, suorittaa tilaaja siivoustyöt ja laskuttaa urakoitsijaa laiminlyönneistä. Tilaajan siivoustyöt 50 e/h, minimiveloitus 100 e/kerta.

Tilaajakohtaisiin sopimusehtoihin kuuluu usein, että niissä mainitut viivästyssakot sekä rakennus- ja takuuajan vakuudet ja jopa takuuajat ovat kaksinkertaiset YSE:en verrattuina.

Näyttää siltä, että kun oma osaaminen ei riitä tuottamaan riittävää taloudellista tulosta, sitä yritetään hakea urakoitsijoilta erilaisin rangaistusmaksuin, joiden tekstiä pieni urakoitsija ei aina lue ja uhkaa tiedosta. Rakennuttajien tulisikin huolehtia onnistumisen edellytysten luomisesta ja herätä vaatimaan ilman rangaistuksia ja riitelyä syntyvää hyvää valmista lopputulosta. Muutos onnistuu siirtymällä vaativissa kohteissa kumppanuusmalleihin ja palaamalla tavanomaisessa tekemisessä pääurakka/sivu-urakkamalliin.

Kirjoittajat:
Olli-Heikki Kyllönen, toimitusjohtaja Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry

Jari Syrjälä, toimitusjohtaja LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry

Aliurakoitsija, oletko joutunut ottamaan kohtuuttomia vastuita?

Rakennuslehti jatkaa Olli-Heikki Kyllösen ja Jari Syrjälän aloittamaa keskustelua aliurakoitsijoille asetettavista kohtuuttomista sopimusehdoista. Ongelma koskee varmaan  muitakin kuin LVIS-alan urakoitsijoita.

Tietojemme mukaan kohtuuttomat ehdot ovat johtaneet muutamissa kohteissa jopa yritysten konkurssiuhkaan, kun lisätöistä ei ole voinutkaan laskuttaa eikä pääurakoitsijan itsensä aiheuttamista aikataulun myöhästymisistä ole saanut lisäaikaa. Jos teillä on tarkempia tietoja tällaisista tapauksista, ottaisimme tiedon mielellämme vastaan.

Toivomme, että jatkaisitte keskustelua nettisivullamme tai lähettäisitte luottamuksellisesti, nimellä tai nimettömänä (nimiä ei julkaista myöhemmin mahdollisesti tehtävässä jutussa, mutta aliurakoitsijan erikoisala kiinnostaisi), meille esimerkkejä YSE:stä poikkeavista, kohtuuttomina pitämistänne sopimusehdoista ja esimerkkejä tilaajista ja kohteista, joiden ehdot ovat poikkeuksellisen ikävät aliurakoitsijalle.

Terveisin
Seppo Mölsä, toimituspäällikkö, Rakennuslehti
Seppo.molsa@sanoma.com

Tätä artikkelia on kommentoitu 29 kertaa

29 vastausta artikkeliin “YSE romukoppaan ja aliurakoitsija kyykkyyn”

  1. Ei varmaan kannata allekirjoittaa sopimusta. Liekö kukaan kirjoittajista miettinyt sellaista vaihtoehtoa ?

  2. Sieltä se valuu lainsäätäjän kautta päätotettajalle ja lopuksi aliurakoitsijalle.
    YSE ei vain pysy ajantasalla.

  3. Osin saattaa olla asiaakin, mutta kuitenkin päätoteuttajalla on vastuu mm. työturvallisuudesta ja siitä että työt tulee yhteensovitettua.

    Nykyään kun suurempi osa kilpailu-urakoinnissa käytettävistä urakoitsija on sitä edullisempaa päätä, niin työnjohtoa ei saa paikalle ilman uhkailua ja huutamista.
    Sama asia kaikkeen mikä vaikuttaa työturvallisuuteen; samoista asioista saa kokoajan kouhottaa samoja naamoja ja miehiä.

    Perustekeminen on toki monella pääurakoitsijalla ja mestarillakin hukassa, mutta nämä antavat sen viimeisen vipuvarren jonkinlaiseen paimentamiseen.
    Vai onko tullut vastaan työmaita joissa on mestareita liikaa ja miettivät miten saavat aikansa kulumaan? Ei koske gryndausta.

  4. Tehkää semmosille, jotka ei tee sopimuksia ollenkaan, voitte vaikka vääntää tortut mestan lattialle ja kengittää Hiluxiin uuden mestarin hoiviin.

  5. Raha taitaa olla ainut konsultti, jolla LVIAS-urakoitsijat saa välittään kokonaisprojektista eikä vain reklamoimaan pääurakoitsijaa osaoptimoidakseen omaa katetta. Tänä päivänä LVIAS-urakoitsija tulee työmaalle ja ensimmäisenä reklamoi pääurakoitsijaa ettei pääse aloittamaan töitä vesikatolla, kun pohjaviemäreitä pitäisi asentaa. Sen jälkeen ei noudateta mitään aikataulua eikä työjärjestystä, josta on yritetty sopia pääurakoitsijan kanssa.

    LVIAS-urakoitisijat ovat tehneet rahansa osaoptimoimalla projektia kautta historian. Pääosin pääurakoitisijat ovat katteistaan rahoittaneet nämä toimijat. Nyt aloitetaan itkemään, kun joutuu siivoamaan oman mestansa, hoitamaan siirtonsa ja vastamaan varastoinnistakin sekä hieman katsomaan kokonaisprojektin toteutusta.

    Ysehän on Tilaajalle todella huono sopimus ja tämän johdosta tilaajat on ollut pakotettuja ohjaamaan projektia lisäehdoilla, jotta on edes jotain keinoja ehkäistä ahneeta osaoptimointia ja välinpitämättömyyttä, jota työmaalla esiintyy erityisesti LVIAS-toimijoiden toimesta.

    1. Asiaa on harjoiteltu pian 2000-luvun alusta, edelleen LVIAS osaaminen on lasten kengissä niillä jotka laativat sopimukset tilaajan puolelta, ja niillä RAKENNUSliikkeen puolella jotka lyövät nimensä alle noihin alistamissopimuksiin.

      Jotenkin tulee tuplasti kusetettu olo kun pyyhitään perseetkin kuninkaallisilta putkimiehiltä ja sähkömiehiltä joiden kta huitelee työpäällikkötasolla, sitten nämä vielä urakoitsijat esittävät vaateita niin että omat tuotantopalkkiot leikkaantuu viimeistään tähän.

      LVIAS suunnittelu on aivan lasten kengissä, ja tätä yritetään parsia kasaan työmaalla. Tätä johtaa päätoteuttaja kun putkiliikkeellä on vain asennuksistaan velvollisuus, huolimatta sivu-urakan PJU mallista. Lähinnähän tämä tarkoittaa että kilpailutuksen jälkeen voi tilata kaikkea tavaraa 150% projektin tarpeesta lojumaan nurkkiin ja sen rakennusliikkeen siirreltäväksi.

      EI koske kaikkia PK-tekniikkaliikkeitä, mutta kaikkia suuria. Ja kaikkia julkisissa hankkeissa pärjääviä pieniä.

    2. Ongelma varmaan se, että kaikki syyttelee toisiaan, vaikka jokaisen tahon edustajista löytyy porukkaa, joilla peiliin katsomisen paikka.

      Maailma muuttunut 20 vuodessa. Sana ei riitä, vaan noi sakot on valitettavasti ainoa tapa, jolla tietyn porukan saa tottelemaan.

      Siitä on rahanteko kaukana, jos 30 pinnaa työajasta menee lastentarhatöissä, niin se muutama satanen siitä vaivasta ei kyllä katteita muuta.

      Mieluummin sen 30 pinnaa ajasta käyttäisi lisäarvon tuomiseen asiakkaalle, eli projektin ETEENpäin viemiseen.

  6. Onko Arella vielä 5 tunnin varsinainen työpäivä, toimihenkilöt mukaan lukien.

  7. Aliurakoitsijoiden kannattaa laittaa toimintansa kuntoon niin tilaajakin voi löysentää ehtojaan. Sopimus on aina kahden välinen.

    1. Ongelmana on tilaajan olematon suunnittelunohjaus ja oman työn ohjaus, joiden puutteita koitetaan kääntää aliurakoitsijoiden maksettavaksi. Aikataulut ovat usein täysin utopistisia ja mestoja ja suunnitelmia saa odotella, pahimmillaan urakka-ajasta suurin osa toimihenkilötyöstä aliurakoitsijan puolella kuluu tilaajan tehtävien hoitamiseen, kuten suunnittelijoiden hätyyttelyyn ja muiden aliurakoitsijoiden aikataulun kiihdyttämiseen. Tämän lisäksi saat tehdä yötä päivää reklamaatioita ja laskuja tilaajalle, joka taas tekee aliurakoitsijalle tauotta siivouslaskuja. Kaikki tämä ylimääräinen säätäminen näkyy aliurakoiden hinnoissa ja sitä kautta loppukäyttäjällä….

      Tilaaja voisi aloittaa laittamalla omat toimintatapansa kuntoon.

      1. Olisi mielenkiintoista saada Kyllöseltä ja Syrjäseltä kommentti, miten ”Muutos onnistuu siirtymällä vaativissa kohteissa kumppanuusmalleihin ja palaamalla tavanomaisessa tekemisessä pääurakka/sivu-urakkamalliin.” tämä vaikuttaa Nimettömän esittämiin ongelmiin. Pääurakoitsijalle vain kasaantuu enemmän riideltävää ja epäselviä lisä- ja muutostyötarjouksia. SitKyllönen ja Syrjänen voisi avata näkemystään, kuinka hankkeista saadaan pois lisä- ja muutostyörumba, jonka LVIAS-urakoitsija aiheuttavat osaoptimoinnilla.
        Oliko ulostulon tarkoitus kehittää yhteistoimintaa vai vaati LVIAS-urakoitsijoille palutaa avoimen piikin maailmaan, jossa pääurakoitsijalle voi esittää jatkuvasti vaateita. Touvoisin, että kertoisitte toimintatavat, kuinka YSE ylittävistä erityisehdoista päästään eroon ja työmaalla ei lisäänny pääurakoitsijan 89-kulut.

  8. Alalle valikoituu petollinen roskasakki, joka osaamisensa puolesta sopisi pelkästään haravoimaan pihoja..

    1. Väärin. Alalla ollaan laiskoja ja omissa poteroissaan. Rakennusala on aktiivisesti passiivinen relevantin koulutuksen ja osaamisen jakamisessa ja antamisessa. Monessa AMK:ssa pyöritellään RT:kortistosta ladattuja dokumenttipohjia ja jauhetaan diipadaapaa sen sijaan, että oikeasti keskityttäisiin relevanttien asioiden opettamiseen. Rakennus- tai suunnitteluvirheet pyritään yleensä lakaisemaan maton alle ettei kukaan ulkopuolinen voisi oppia niistä. Alaa säädellään vahvasti poliitikkojen toimesta, mikä myös omalta osaltaan johtaa poliitikoille tyypillisiin lyhyen tähtäimen ratkaisuihin, jotka sitten kumotaan tai muutetaan seuraavalla vaalikaudella.

      LIitot ovat myös vahvasti mukana tässä. Yksikäänj liitto ei taida tarjota oikeasti relevantteja jatkokoulutuksia tai verkko-opiskelumateriaaleja. Sen sijaan joka paikka on täynnä iloisia poweria ryyppäysmainoksia tai kahden päivän yse-kursseja, jotka nekin ovat toki hyödyllysiä, mutta eivät juurikaan edistä rakennusalan osaamisen tason kasvattamista.

  9. Jos alaa katsoo taloudellisen tuloksen valossa, pääurakoitsijat ovat olleet idiootteja, joilla tulos on mennyt korjauksessa 100 %:sesti vituiralleen ja rakennuttajakonsultit, jotka ovat menneet toisten housuilla tuleen, ovat pääsuunnittelijoiden keskittyneiden konsulttifirmojen kanssa korjanneet potin kumipääurakoitsijoilta. Valvontaa piisaa näiden suunnittelemattoman toheloinnin jäljiltä ja konsultit voivat laskuttaa tavoitehinnalla ja maksaa osituksen kautta, jos joku epätoivoissaan tällaiseen bulkin kilpailuttamiseen joutuu, mistä Lehto Oy innovoimalla räpiköi pois, samoin kuin julkisen rakennuttamisen hankintalakivaatimuksista.

    1. Mielikuvana Lehto Oy ja bulkki istuvat samaan lauseeseen enemmän kuin hyvin, tarkoittavat monille alan ammattilaisille samaa asiaa. Rakennuttajakonsulttien asemaa tässä koko ketjussa täytyisi myös tarkastella paljon nykyistä enemmän. Nyt se on joillekin keskisuurille ja suurille rakennuttajatoimistoille ainoastaan rahantekokone, jossa peruslaput kuntoon laittamalla laskutetaan lähes täysin tyhjästä. Valvojan pätevyys ei nykyisellään takaa minkäänlaista ammattitaitoa ja rakennuttajakonsultit ovat lähestulkoon vailla minkäänlaista vastuuta. Siihen kun lisätään Lehto Oy;n kaltaiset totaalisen bulkin aikaan saajat (Lehto ainoastaan esimerkkinä), voidaankin kysyä, missä mennään.

  10. Päätoteuttajat tuisi tarkastella kriittisesti rakennuttaja konsultteja. Tuottavatko he mitään lisäarvoa hankkeelle vai ovatko vain laskutus automaatteja. ”Puhtaaksikirjoittajia”.

  11. Jos vertaa Lehtoa ja SRV:tä, niin täytyy todeta, että osaurakointi syö kokkinsa. Lehdon harrastama urakointilaji on erittäin riskialtis, perustunee heikkoon palkanmaksuun. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lehto ei ole syypää osaurakoinnin osituksessa tapahtuviin täydellisiin virhearvioihin, mikä sitten laskusuhdanteessa jää nähtäväksi. Näyttää siltä, että vieraantuminen ruohonjuuritasolta näkyy rakentamis- ja tuotantotalouden heikkoutena. Osaurakointia moduulirakentamisessa enää tarvita, koska urakat bulkissa vähenevät. Pääurakoitsijat eivät halua antaa aliurakoitsijoille enää yse98 ehtoja, koska konsulttien tekemät sopimusmuutoksret poikkeavat niistä. Sivuvelvollisuuksien vähentämiseen vaadittavaa auktoriteettia erityisurakoitsijalla ei useinkaan ole, kun hän on joutunut itsensä halvalla myymään alistettuna.

  12. Alan yleinen moraali on niin heikko, että tilaajien on pakko käyttää ylihintaisia konsultteja, jotta tekninen laatutaso olisi edes kohtuullista. Jos markkinoilla olisi täysi vapaus Lehdon tyyppisillä toimijoilla, jotka kusettaa asiakasta erittäin ylpeänä ja kehuvat, kuinka halvalla alisuorituksellakin voi tehdä hyvin rahaa. Ongelmahan on rakentajien täysin moraalittomuus, kun urakoitsijalla on pientäkin vapautta valita tai toimia itsenäisesti, niin lopputulos on altariman välittömästi ja omista virheistä esitetään tilaajille lisä- ja muutostyölaskuja. Tilaajahan ei voi muuta kuin elää sen paskan kanssa vuosikymmeniä. Tarvittaisiin vielä tiukemmat sopimusehdot, jotta tilaajat voisi määrittää laatutason hyvinkin yksinkertaisesti ja lisätä oikeus, jopa purattaa rakennus urakoitsijan rahoilla, mikäli kohde on heikkolaatuinen. Kovempaa otetta markkinassa tarvitaan ja ikävä kyllä konsultit elää siitä, että ne pitää jotain ryhtiä ilman vastuita. Joku voisi ehdottaa, kuinka laatu nousisi ja osaoptimointi poistetaan rakennushankkeesta ja tämän johdosta kustannustaso laskisi.

    1. Helposti. Kehitetään projektimalleja, jossa kaikki projektiin osallistujat hyötyvät projektin sujuvasta ja teknisestä onnistumisesta. Panostetaan lisää suunnitteluun ja esivalmisteluun, jolloin työmaalle jää vähemmän kiireessä ratkaistavia asioita. Lyhyesti sanottuna kaikkien osapuolten etu tulisi olla kokonaisuuden onnistuminen, pienten osa urakoiden onnistumisen sijasta.

      1. Näin juuri ja juuri näistä syistä toimijat ovat alkaneet lisäämään ysen yli ehtoja. Siivous on hyvä esimerkki, eikö sen pitäisi olla itsestään selvää, että jokainen osaurakoitsija siivoaa jälkensä päivittäin. Eivät siivoa ennen loppusiivousta ellei siitä joudu maksamaan sakkoa, pääurakoitsijan on pakko pitää työmaa siistänä jo turvallisuuden takia. Mölsä voisikin kysyä LVIAS-urakoitsijoilta, miksi erityisehtoja on alettu lisäämään sopimuksiin, mikä on siihen johtanut. Onko 89-kulut jakaantuneet aikaisemmin oikeudenmukaisesti?
        Totta on, että osaurakoinnista pitäisi päästä eroon ja yhteisesti jaettuun lisäarvoon. Tänä päivä tuokin vaatii konsultit jakamaan kakkua. Open book-urakointia lisää ja tilaajalle pitäisi pystyä esittää elinkaarikustannusennuste etupainotteisesti, jotta voivat valita europohjaisesti suunnitteluratkaisut.

    2. Olenko ymmärtänyt väärin kun mielestäni laatutaso määritellään mm. RYL-rakentamisen yleiset laatuvaatimukset ohjeissa ja tietysti suunnitelmissa, joiden tekemiseen ei tänä päivänä kellään tunnu riittävän aikaa ja osaamista. Ei työmaalla kukaan niitä sopimuksia lue, vaan piirustuksia.

  13. Mölsän kirjoituksessa on kyllä puolensa, mutta kolikolla on kaksi puolta tässäkin asiassa. Kirjoituksessa oli mainittu suhteellisen vähän niitä sanktioita, joita pääurakoitsija oikeasti tarvitsisi työmaan optimaalisen etenemisen takaamiseen. Viestiketjussa aikaisemmin mainittu LVI-urakointi on joskus haastavin taiteenlaji ja johtuu monesti siitä, että joillakin isommilla putkiliikkeillä tehdään ns. sopivan mittaista työpäivää. Tarkoittaa sitä, että putkimiesten ja ehkä heidän esimiestenkin työssäkäyntiedellytykset poikkeavat rakennusalan ns. täydestä päivästä. Tällainen eri maailmasta tuleminen samalle työmaalle saattaa aiheuttaa haasteita yhteisen ymmärryksen löytymiselle. Toimintatapoja olisi hyvä tältä osin yhtenäistää.

  14. Tavoitehinta ja osaurakointi sopii talotekniikaan, siitä tulee säästöjä, kun ei tarvitse noudattaa pääurakoitsijan eli rakennusurakoitsijan kuria. Talotekniikan ei tarvitse pitää työmaalla työnjohtoa, eikä työnjohto siinä myöskään suunnittele työmaata millaan lailla, tämä tuottaa automaattisesti tuntityötä, koska kaikki muut paitsi itsestäänselvä bulkki tehdään lisätyönä. Kaiken lisäksi voi huijata LVI-suunnitelmien noudattamisessakin, koska niihin usein on laitettu 2 m maata päälle, vain kateellinen konekuski voi käräyttää rööriroopet kunnalle.

    Vakavampi ongelma on, että tilaaja ei ymmärrä tätä talotekniikan sooloilua ongelmalähteeksi koko touhun tahdistuksessa ja lopputuloksessa, vasta kun käyttöönotto paljastaa toiminnan surkeuden. Ratkaisuksi tilaaja saa vain valohoitoa, ja suunnitelmia vatvotaan jälkikäteen urakalla, putkimies tietää asentaneensa suunnitellun sijaan halpaa bulkkikakkaansa, mutta tarkastus on vaikeaa rikkomatta kohdetta.

  15. Rakentaminen on vastuullista toimintaa ja on törkeää, että aina korkeasuhdanteen aikana tulee hetken tuloksentekijöitä jotka eivät vastaa mistään ja lisäävät rakennusvalvonnan ongalmia ja jopa riskejä, hankkeeseen ryhtyvävän vastuista puhumattakaan. Eikö näitä ammattitaidottomi arpojia saada koskaan noudattamaan Suomen Lakia ja siihen liittyviä määräyksiä. Olen 40 vuotta seurannut tätä toimintaa ja tuntuu että mikään ei muutu.

  16. Sääntöjä ja tässä tapauksessa sopimuksien sanktioita laaditaan pääsääntöisesti kaikkein huonoiten toimivien saamiseksi kuriin. Tästä seuraa, että sopimuksia lukemalla saa käsityksen, että kaikki toimivat huonosti. Näinhän ei onneksi ole. Ongelmana tällaisissa pitkissä sanktiolistauksissa on väärinkäytön mahdollisuuden lisäksi niiden tekemistä jäykistävä vaikutus. Välttyäkseen sanktiolta pitää kokoajan todistella ettei itse ole syyllinen johonkin, josta sanktio voisi rapsahtaa. Tässä pelissä sitten helposti jo unohtuukin itse pääasia, tekeminen. Itse olen sen verran idealisti, että uskon parhaan lopputuloksen kaikkien kannalta syntyvän silloin kun kaikki osapuolet tekevät yhteistyötä ja kunnioittavat toisinaan.

  17. Yse98:n viivästymissakot ovat pieniä, eivät ne kaada ketään. Niillä muistaakseni on enimmäissummakin, mutta säätäkää paikallisesti, jos tuntuu, että olette vahvoilla urakkaneuvotteluissa, joissa vastapuolena on rakennuttajakonsultti tai siirtykää kokonaisurakkaan, missä ei ole rakennuttajan teknistä raideria.

  18. Olisiko tässä paikka vastuullinen tilaaja palvelulle/rekisterille jolla voitaisiin tuoda kaiken kansan tietoon tilaajat jotka polkevat maksu ja urakkaehtoja

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi