Tiili on tunnetusti ekologinen ja kestävä rakennusmateriaali. Tiilien valmistuksessa suurimmat CO2-päästöt syntyvät polttoprosessissa, joten tiiliuunissa käytettävällä polttoaineella on suuri merkitys päästömääriin.
Wienerberger-konsernin Korian tehtaalla Kouvolassa tiilet on poltettu vuodesta 1985 alkaen maakaasulla, jonka hiilipäästöt ovat noin kolmanneksen pienemmät kuin polttoöljyllä.
Nyt Korialla otetaan jälleen uusia askeleita eteenpäin, kun maakaasun rinnalle otetaan käyttöön hiilineutraali biokaasu.
”Laskelmiemme mukaan tiilituotteiden hiilipäästöt kevenevät biokaasulla 55–65 prosenttia, kun niitä verrataan maakaasuun”, yhtiön rakennustekninen johtaja Juha Karilainen kertoo.
Myös tuotanto- ja energiatehokkuuden parantamiseen satsataan, sillä tällä hetkellä biokaasun tarjonta ei vielä riitä täysin korvaamaan maakaasua.
Pienempipäästöisille tuotteille on nyt kysyntää
Korian tehtaalla valmistetaan julkisivutiiliä ja -laattoja pääasiassa kotimaan markkinoille, mutta tuotteita viedään myös muihin Pohjoismaihin, Baltiaan ja Venäjälle.
Karilaisen mukaan ympäristöarvojen korostuminen on lisännyt vähäpäästöisempien tiilituotteiden kysyntää. Biokaasun käyttöönoton myötä kysyntään voidaan vastata entistä paremmin.
”Kehitämme lisäksi valmistukseen soveltuvien kierrätyserien, kuten esimerkiksi posliinijätteen hyödyntämistä”, hän kertoo.
Tiilen pääraaka-aine on savi. Sitä nostetaan tehtaan lähellä sijaitsevilta savialueilta, jotka ovat enimmäkseen vanhoja pellonpohjia. Kun tiilituotantoon soveltuva savikerros on otettu talteen, pelto palautetaan takaisin alkuperäiseen käyttöön.
”Se voidaan kuitenkin myös maisemoida esimerkiksi virkistysalueeksi, jolloin alueen kasvi- ja eläinkantakin usein monipuolistuu”, Karilainen huomauttaa.
Tiilen tuotantoprosessista ei synny jätettä, sillä kaikki ylijäämäsavet ja murskattu tiilijäte käytetään uusien tuotteiden raaka-aineena.
”Tiilen ekologisuus perustuu myös materiaalin vähäiseen huollon tarpeeseen. Tampereen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan tiili on käyttökustannuksiltaan elinkaaritaloudellisin julkisivumateriaali, kun tarkastelujaksona on 50 tai 100 vuotta”, Karilainen lisää.